Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ei hoida omaa osuuttaan. Tekee kyllä kotitöitä mutta ei lasten suhteen yhtään mitään. Ja jos lähtisimme lomamatkalle hän ei tekisi muuta kuin lomailisi kuin lapseton aikuinen, koska jossain hotellissa ei ole kotitöitä eikä hän matkalla osallistuisi lasten asioihin mitenkään eikä niitä miettisi mitenkään. Ei edes sen vertaa että keksisi itse, että voisi hakea termarissa hotellin keittiöstä kiehuvaa vettä iltapuuroa varten tai että olisi lasten kanssa kun minä haen. Ap

Tunge nyt se saatanan puuro vaikka hanuriisi! Älytön päähånpinttymä.

En ole ap, mutta olisin varovainen toisten perheiden rutiineista tai niiden järjestelyistä jeesustellessani. Perheessä voi olla vaikkapa nirso, huonosti muutenkin nukkuva taapero. Onko kivaa, jos taapero ei saa illalla vatsaansa kylläiseksi (koska ei suostu syömään jotain hotellin aulabaarin snackeja tarpeeksi suurta määrää), ja herääkin yöllä normaalin 1-2 kerran sijaan tunnin välein läpi yön, koska on nälän takia levoton? Kuka tuon lapsen takia joutuu heräillä koko lomaviikon? Kuka setvii päivällä nälkäkiukkuraivareita? Aivan. Kukaan lapsi ei kuole, jos ei saa iltapuuroa, mutta lapsia on erilaisia, ja eri asioiden vaikutukset ovat erilaisi kunkin lapsen tapauksessa. Tietysti mitä isompi lapsi, sitä enemmän lapsi kykenee joustamaan ja mukautumaan.

Kiitos sinulle. Meidän molemmat lapset on nirsoja, jotain aistiyliherkkyyttä epäillään, johon se nirsous liittyy. Ja jos he ei saa syödäkseen sitä mitä kelpuuttavat eivät nuku vaan yöt ja päivät on sitten nälkäväsykiukkuja. Ja tosiaan, kuka ne itkut hoitaa, yksin minä (miehen kadotessa uima-altaalle viettääkseen lomaa, kuin se lapseton miesystävä). Minun loma menee sitten itkuisia lapsia yksin rauhotellessa. Ap

Tämähän ratkaisee asian. Sano miehellesi, että ennen ei lähdetä reissuun kunnes lapset eivät ole enää nirsuja. Omat muksut onneksi ovat melko sissejä ja sopeutuvat matkoilla helposti, vaikka välillä olisi hieman askeettisempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lomamatka kaatuu siihen, ettei lapset saa muutamana iltana puuroa, niin kyllä vikaa on jossain muussakin kuin miehessä. Ja matkajärjestelyistä pääset helpommalla kun teet listan, mitä miehesi hoitaa ja mitä itse hoidat (pakkaamiset, lippujen varaamiset yms.). Ehkä sinä todellakin hoidat kaiken teillä yksi, niin mies ei edes uskalla ryhtyä johonkin puuronkeittoon, kun se todennäköisesti menisi mielestäsi ihan väärin.

En ole koskaan valittanut hänen tekemisistään että tekisi väärin.

Eikä minun hyödytä tehdä listaa mitä miehen pitää hoitaa, koska hän ei hoida siltä listalta mitään jos se liittyy lapsiin. Olen kotona listannut monta kertaa asioita mitä lapsiin liittyen hänen pitää hoitaa, mutta hän ei hoida. Ei vain hoida vaikka sanon että sinä hoidat nyt nämä. Keksii vaikka mitä muuta lapsiin liittymätöntä hoidettavaa, leikkaa vaikka nurmikon joka päivä kompensoidakseen osuuttaan. Ap

Älä salli tuota kompensointia. Ensiksi sinun on myönnettävä, että sinullakin on osuutesi siihen, että tilanne on päässyt noin absurdiksi. Alusta asti sinun olisi pitänyt pakottaa mies luomaan omaa suhdetta lapsiin ja ottamaan vastuuta niiden hoitamisesta. Se jäi tekemättä, joten aloita viimeistään tänään. Älä anna miehelle mahdollisuutta jättää niitä lapsiin liittyviä asioita tekemättä.

Kyllä ymmärrän että itsepähän ajauduin vain tekemään kaikki. Mutta millä pakottaa joku joka kertakaikkiaan vain kieltäytyy tai jättää tekemättä? Vaikka yritin ja yritin pakottaa. Lopulta väsyin yrittämiseen. Ap

Sitten ainoa vastuullinen teko on viedä lapset kauas pois tuollaisen ihmisen luota, joka ei kykene heidän perustarpeistaan huolehtimaan. Tarvitsette viranomaisapua, jos tilanne on tosiaan tuo.

Ei siihen viranomainen auta jos mies luistelee hommistaan. Ap hoitaa lasten tarpeet, eihän tässä lasten laiminlyönnistä ole kyse.

Jossei apua hae, niin sitten on turha valittaakaan. Hoitaa vaan tyytyväisenä hiljaa itse. Minä kyllä puuttuisin asiaan jos mieheni käytännössä pahoinpitelisi lapsiansa henkisesti jos haluan olla illan poissa. Mutta eihän se pakko ole, voi uhriutua yksinäänkin.

Kyllä kuulostaa siltä että ammattiavusta esim perheneuvolatapaamisista olisi hyötyä. kuulostaa että mies on tunnetasolla välttelevä mutta kuitenkin haluaa perheen, eli asiaa voisi käsitellä, kun ilmeisesti mieskin on jsm tyytymätön eli motivaatiota voisi löytyä? Nalkutus vaan yleensä pahentaa tilannetta. Helposti nainen katkeroituu tuommoisesta käytöksestä kun joutuu kaiken tunnetyön ja lastenhoidon tekemään miehen puolesta.

Minusta tuo vaikuttaa kyllä siltä että mies ei enää halua olla yhdessä perheen kanssa vaan haluaa takaisin ihaniin vapaisiin sinkkuvuosiinsa.

Mutta siitä eroprosessista on vaivaa, joten hän ei viitsi hakea avioeroa.

Rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan.

Tulisit luultavasti paremmin toimeen yh:na.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole kyse lomasta vaan koko perheen dynamiikan korjaamisesta. Ap pitää saada ovesta ulos, mies pitää saada kiintymään lapsiinsa ja ottamaan heistä vastuuta. Ei vanhemmuudessa tarvitse aina mennä nallekarkit tasan, mutta kyllähän mies tuossa hirveästi menettää jos ei ala isäksi lapsilleen. Ap, kerrot että puhe ja listat eivät auta, unohda siis ne. Luo tilanteita joissa sun on pakko olla kotoa pois säännöllisesti: ehkä on vähän selkävaivaa jota pitää alkaa kuntouttaa salikäynneillä, ehkä ystävä tarvitsee äkillisesti tukea raskaassa elämäntilanteessa.

Ei tosiaan ole kyse lomasta vaan dynamiikasta, kuten otsikoinkin aloituksen. Ja olen minä välillä omissa menoissani ja mies lasten kanssa, mutta joka kerta on unohtunut antaa ruokaa ajallaan, minua odottaa kaksi nälkäistä lasta ja mies tekosyiden kera. Jos olen illalla myöhempään menoissani niin lapsia ei ole laitettu nukkumaan (ei ne kuulemma halunneet mennä). Ap

Sun pitää ottaa pidempiä irtiottoja. Nyt mies voi olla ottamatta vastuuta, koska sinä saavut pelastamaan aina ajallaan. Jos lähdet lauantaina aamusta ja tulet sunnuntaina illasta, miehen on pakko ruokkia lapset, tai ne huutavat nälkäänsä hänelle, ja laittaa ne nukkumaan, tai ne riekkuvat yöhön ja kitisevät seuraavan päivän. Kun tämän toistaa parina viikonloppuna, luulisi miehen alkavan yhdistellä pisteitä ja ennakoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole kyse lomasta vaan koko perheen dynamiikan korjaamisesta. Ap pitää saada ovesta ulos, mies pitää saada kiintymään lapsiinsa ja ottamaan heistä vastuuta. Ei vanhemmuudessa tarvitse aina mennä nallekarkit tasan, mutta kyllähän mies tuossa hirveästi menettää jos ei ala isäksi lapsilleen. Ap, kerrot että puhe ja listat eivät auta, unohda siis ne. Luo tilanteita joissa sun on pakko olla kotoa pois säännöllisesti: ehkä on vähän selkävaivaa jota pitää alkaa kuntouttaa salikäynneillä, ehkä ystävä tarvitsee äkillisesti tukea raskaassa elämäntilanteessa.

Ei tosiaan ole kyse lomasta vaan dynamiikasta, kuten otsikoinkin aloituksen. Ja olen minä välillä omissa menoissani ja mies lasten kanssa, mutta joka kerta on unohtunut antaa ruokaa ajallaan, minua odottaa kaksi nälkäistä lasta ja mies tekosyiden kera. Jos olen illalla myöhempään menoissani niin lapsia ei ole laitettu nukkumaan (ei ne kuulemma halunneet mennä). Ap

Sun pitää ottaa pidempiä irtiottoja. Nyt mies voi olla ottamatta vastuuta, koska sinä saavut pelastamaan aina ajallaan. Jos lähdet lauantaina aamusta ja tulet sunnuntaina illasta, miehen on pakko ruokkia lapset, tai ne huutavat nälkäänsä hänelle, ja laittaa ne nukkumaan, tai ne riekkuvat yöhön ja kitisevät seuraavan päivän. Kun tämän toistaa parina viikonloppuna, luulisi miehen alkavan yhdistellä pisteitä ja ennakoimaan.

Ei lapsia voi pitää pelinappulana miehen kasvattamisessa. Jos ei lyhyetkään ajat onnistu niin ei lapsia pidä altistaa samalle pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tule luonnostaan, niin tuskin pakottaminen siihen auttaa. Miehen valmiudet lasten hoitoon eivät ole samat kuin naisella. Kyse biologiasta.

Niin miksi miehet sitten haluavat vuoroviikot jos näin on? Ap ei kertonut lasten ikää, voi olla että ovat niin pieniä ettei mahdollisesti asperger tms mies ymmärrä miten ne toimivat ja miten niitä hoidetaan. Mutta eipä taida onnistua häneltä myöhemminkään tuo hoito. 

Miehillä tuntuu kyllä olevan tuo lusmuilun taito sitten myös biologinen, kun niin monelta se käy kuin tanssi. Pitäisikö sitten tehdä niin, että lapsia hankkiessa mies allekirjoittaa sopimuksen, jossa lupaa jättää lusmuilun, ja sitten vahingonkorvaukset automaattisesti jos rikkoo sopimusta? 

Siis voisiko ihmiset yrittää ajatella ennen kuin kirjoittavat. Jos tuosta apn kirjoituksesta ei ymmärrä pointtia eli mies ei osallistu millään tavoin lasten asioihin niin huh. Takerrutaan vaan johonkin puuroon. Varmaan pointti oli se että lapset tarvii iltapalaa eikä miestä kiinnosta pohtia mikä iltapala sopisi, missä on kauppa tai missä on ravintola.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.

Nyt olit kyllä löytänyt ongelman ytimen! Hienoa!

Meillä lasten isä ei kestänyt sitä, että parisuhdedynamiikka muuttui lasten myötä. Oli jotenkin tiedostamattaan mustasukkainen ja pettynyt, kun mun huomio oli niin paljon lapsessa. Ei kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, että mitä enemmän ottaa koppia lapsesta, niin sitä enemmän mulla jää aikaa huolehtia itsestäni ja toisaalta hänestä. Oletti, että asiat pysyy samoina ja katkeroitui, kun ei pysynyt. Kun yritin jakaa vastuuta, niin koki sen rajoittamisena ja nalkuttamisena.

Vähän karrikoiden hän olisi tarvinnut kaksi naista: yhden huolehtimaan lapsesta ja toisen hänestä. Ja niinhän meiltä lopulta olikin, kaksi naista. Että sellainen dynamiikka sitten. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten isä ei kestänyt sitä, että parisuhdedynamiikka muuttui lasten myötä. Oli jotenkin tiedostamattaan mustasukkainen ja pettynyt, kun mun huomio oli niin paljon lapsessa. Ei kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, että mitä enemmän ottaa koppia lapsesta, niin sitä enemmän mulla jää aikaa huolehtia itsestäni ja toisaalta hänestä. Oletti, että asiat pysyy samoina ja katkeroitui, kun ei pysynyt. Kun yritin jakaa vastuuta, niin koki sen rajoittamisena ja nalkuttamisena.

Vähän karrikoiden hän olisi tarvinnut kaksi naista: yhden huolehtimaan lapsesta ja toisen hänestä. Ja niinhän meiltä lopulta olikin, kaksi naista. Että sellainen dynamiikka sitten. :)

Eiköhän tuo sama kuvio ole AP:nkin tilanteen taustalla, vaikka se ei suoraan käy aloituksesta ilmi. Rivien välistä voi kuitenkin päätellä.

Ei ole aikuisen naisen vastuulla "opettaa" miestä yhtään mihinkään, kaikkein viimeksi pitämään huolta omista lapsistaan.

Minusta tuo kaikki kuulostaa sadismilta.

Joka tapauksessa mies tarvitsee kiireellistä ammattiapua.

Mitä pienempänä lapset totuttaa matkusteluun, sitä helpompaa se on koko perheelle.

Meidän kersat ovat olleet aina mukana noin puolivuotiaina. Niidenkin kansaa on helpompaa, kun lähdetään välillä viikonlopuksi Lontooseen, Berliiniin tms. kivaan paikkaan.

Minä olisin kyllä suuttunut moisesta vastuuttomuudesta, jos ei normaali puhe efes mene perille. Pian olisi mies huomannut, että elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa, kun osallistuu, kuten vastuullisen vanhemman kuuluu.

Voisiko miehellä olla joku adhd tai vastaava, että ei vain saa hommista lasten kanssa kiinni? Meillä mies hoitaa työnsä erinomaisesti, mutta kotona aikataulut aina pissii, unohtaa ruokkia lapset ja nukkumaan mennään milloin sattuu. Tämä ei ole valittu strategia. Ei vain saa arkea pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pienempänä lapset totuttaa matkusteluun, sitä helpompaa se on koko perheelle.

Meidän kersat ovat olleet aina mukana noin puolivuotiaina. Niidenkin kansaa on helpompaa, kun lähdetään välillä viikonlopuksi Lontooseen, Berliiniin tms. kivaan paikkaan.

Teillä taitaa molemmat vanhemmat osallistua lapsiin.

Typeriä aina ne kommentit, että nyt vaan sanot miehelle ja nyt vaan pakotat jne. Ei kellään olisi mitään ongelmia jos se olisi niin helppoa. Jotkut miehet eivät vaan tee osuuttaan vaikka mikä olisi. Ei ole lakia, joka pakottaisi isät osallistumaan. Jos ei halua osallistua niin ei halua. Se on sitten asia erikseen, että kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa olla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kyllä suuttunut moisesta vastuuttomuudesta, jos ei normaali puhe efes mene perille. Pian olisi mies huomannut, että elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa, kun osallistuu, kuten vastuullisen vanhemman kuuluu.

En ole sellainen joka suuttuisi. Sanon kyllä asioista tiukasti, mutta en luonteeltani ole mikään suuttuja (enkä siis pelkää konflikteja, siitä ei ole kyse). Mutta alan vain lopulta miettimään eroa, jos normaali puhe ei mene perille. Ja on siis jo käynyt ero mielessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pienempänä lapset totuttaa matkusteluun, sitä helpompaa se on koko perheelle.

Meidän kersat ovat olleet aina mukana noin puolivuotiaina. Niidenkin kansaa on helpompaa, kun lähdetään välillä viikonlopuksi Lontooseen, Berliiniin tms. kivaan paikkaan.

Teillä taitaa molemmat vanhemmat osallistua lapsiin.

Kyllä molemmat hoidetaan joo, jos sitä "osallistumisella lapsiin" tarkoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kyllä suuttunut moisesta vastuuttomuudesta, jos ei normaali puhe efes mene perille. Pian olisi mies huomannut, että elämä on paljon mukavampaa ja helpompaa, kun osallistuu, kuten vastuullisen vanhemman kuuluu.

En ole sellainen joka suuttuisi. Sanon kyllä asioista tiukasti, mutta en luonteeltani ole mikään suuttuja (enkä siis pelkää konflikteja, siitä ei ole kyse). Mutta alan vain lopulta miettimään eroa, jos normaali puhe ei mene perille. Ja on siis jo käynyt ero mielessä. Ap

En nyt tarkoittanutkaan mitään riehumista, vaan sitä, että tuollainen mies vituttaisi minua niin paljon, etten kykenisi hänelle mukava olemaan. Ja jos tosiaan ei muuta käytöstään, niin eroaisin.