Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut luulee, että on OK kommentoida toisen laihuutta/lihavuutta?
04.05.2022 |
Mun vanhemmat on tollasia pöllöjä.
Oon koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin ollut laiha. Vielä kolmannen lapsen syntymän jälkeenkin olin hyvässä kunnossa, siihen asti että aloin odottaa neljättä.
Silloin lihoin, enkä ole enää laihtunut samoihin mittoihin kuin sitä ennen olin.
Mutta, en ole osannut murehtia sitä sillä tavalla. Pyrin liikkumaan ja on kiva jos vielä laihdun, mutta, jos en enää pääsekkään tässä elämässä samoihin mittoihin kuin olen ollut, niin mitä sitten?
Mutta äitini on jo kolme kertaa ääneen ihmetellyt, että ei olisi uskonut että tulen vielä lihomaan. Olen nyt ollut tässä äidillä kylässä ja tänä aikana hän on kommentoinut lihomistani kahteen otteeseen!
Minulla ei ole tullut mieleenkään, että ite kommentoisin äitini ulkonäköä yhtään mitenkään.
Minun yksi tytöistäni on tosi laiha, en ole hänen ulkomuotoaan arvostellut, koska mielestäni jokainen saa olla mitä on.
Olimme isäni ja äitini kanssa siskoni luona, hänellä oli siellä minulle tuntematon ihminen vieraana.. Siellä isäni sitten kommentoi tyttäreni laihuutta ja silloin äitini keksi taas kommentoida minun lihavuutta. Silloin sanoin hänelle että hän on jo kolme kertaa siitä sanonut.
En ole mitenkään sairaalloisen lihava, mutta vähän tukeva. Äitini taas on todella lihava, ja tiedän, että häntä harmittaa se. Siksikään en ikinä kommentoisi hänen ulkomuotoaan.
Enkä ole muutenkaan koskaan arvostellut muitten ulkomuotoa, silloinkaan, kun olen ollut laiha.
Tuntuu oudolta, että joittenkin on pakko hämmästellä ääneen tälläistä. Mietin myös, tunteeko äitini salaa mielihyvää siitä, etten olekkaan enää niin hyvässä kunnossa kuin olen ollut...
Te jotka tätä harrastatte, että ääneen hämmästelette muitten ulkomuotoa, niin lopettakaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Todella epäkohteliasta ja loukkaavaa. Olin pitkän aikaa sairaana ja huonossa kunnossa. Laihduin. Sain tästä kehuvia kommentteja mikä loukkasi. Sairauden takia olin huonossa kunnossa ja tunsin itseni riutuneeksi. En todellakaan ollut hoikka ja hehkeä.
Voin kuvitella kuinka paljon pahempaa tämä on henkilölle jolla on henkeä uhkaava sairaus kuten syöpä.
Sama kokemus. Laihduin sairastamisen takia ja hiuksetkin lähti (peittelin peruukilla). En jaksanut liikkua ja ruoka ei maistunut. Sain "kivoja" kommentteja laihtumisestani vaikken alkuun ollut edes kovin ylipainoinen. Ei todellakaan tullut hyvä mieli asiasta. Kelpaanko mä ihmisenä vaan kun olen hoikka? Miksi se ulkomuoto on niin tärkeä ja miksi sitä pitää kommentoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
No ei oikeestaan. Kun itse istuu vieressä harjojen hentojen hapsiensa kanssa, niin ei se tunnu kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Vastasin tuohon kommenttiin että ei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä, edes kehumalla. Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Ja vastasin sinun kommenttiisi että ketjun vastauksia lukeneena, on ehkä eri asia kommentoida hiuksia kuin painoa? Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Luehan uudestaan se kommentti jota lainasin ja johon vastasin.
Luehan uudestaan se kommentti jota lainasin ja johon vastasin
Vierailija kirjoitti:
Sivistys rakoilee.
Onko se mielestäsi sivistystä, että toisen ulkonäköä ei saa kommentoida? Tämä on ehkä jotain Suomalaista, juroutta, mutta etelämpänä kohteliaisuudet toisen ulkonäöstä ovat arkipäivää. Eikä todellakaan mitään paheksuttavaa. Saatikka sivistymätöntä, hah!
Jokainen saa tietysti olla sen kokoinen kun haluaa, mutta ehkä siinä painosta huomauttamisessa on kuitenkin se huolikin takana. Kaikki meistä eivät tietenkään osaa sanoa asioita toisille rakentavasti, vaan jotenkin väärin töksäytetään kaikki kerralla. Mutta kun se ylipaino ei vaan ole terveellistä, joten siitä pitäisi myös pyrkiä kaikin keinoin eroon.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vaiettu-sairaus-tappaa-vuosittain-y…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini arvosteli raskauskilojani (joo tiedän, niitä ei pitäisi tulla) esitellen rippikuvaani, että sinä se olit ennen aivan eri näköinen. Niin olin, kummasti kolme aivan peräkkäistä raskautta muuttaa ulkonäköä.
Jatkuvaa vihjailua siitä, että mies kyllä löytää hoikemman ja sen ja sen tutun mieskin lähti kävelemään, kun emäntä ei hoikistunut.
Halusi kustantaa minulle ja jopa veljen vaimolle Painonvartijoiden käynnit.
Sanoi, että minä voin hyvin sanoa teille ylipainosta, kun olette läheisiä.
WTF! Eikö juuri äitien pitäisi olla viimeinen taho, joka ruotii tyttären ulkonäköä.
Yritin ottaa huumorilla, mutta vihloo vieläkin. Olen nyt sentään melkein 60-vuotias.
Mun äiti taas on mulle katkera siitä, että en ole lihonut :D Oon ollut aikalailla samankokoinen ja painoinen kolmetoistavuotiaasta (170cm/58kg. Nyt olen kolmekymppinen).
Monta kertaa vuodessa kommentoi: "Kyllä sullekin kohta alkaa massaa kertyä." "Mäkin oli hoikka sun ikäisenä mutta odotas vaan..." "Sun vika, että mä oon lihava. Jouduin syömään sun ruuantähteet kun olit lapsi!" "Miksi ostit mekon kokoa 36? kyllä nyt ainakin 38 tai 40 täytyy olla. Kohta toi ei mahdu enää sulle..."
Tämä menee nyt ohi aiheen mutta kerron kumminkin kun on samantapainen kokemus. Miehen veljen vaimo (olisiko käly?) varoitteli mua kun odotin ensimmäistä vauvaa. Hänellä oli kaksi lasta ja aina valitteli äitiydestä. Sanoi mulle tyyliin että nyt elämä muuttuu raskaaksi, vauva kiljuu, et saa nukkua öisin jne. Vauva oli helppo tapaus, kälyn ennustukset ei toteutuneet. No sitten hän alkoi että odotahan vaan kun se oppii kävelemään. Sen jälkeen peloiteltiin että sitten kun tulee toinenkin lapsi niin viimeistään elämä muuttuu rankaksi. Mitä tää oikein on että jotkut ihmiset tuntuu oikein haluavan ikäviä asioita toisille? Onneksi lapseni oli helppo tapaus eikä kälyn ennustukset koskaan toteutuneet. (Tunnen tästä vahingoniloa.)
Joo, mun äidillä on tapana päivitellä, jos olen sattunut saamaan "vähän lisää pyöreyttä naamaan". Ei siinä muuta, mutta anoreksian takia monta kertaa kuoleman porteilta palanneena ei tunnu kauhean kivalta kuulla ivalliseen sävyyn heitettyjä kommentteja.
Sitä paitsi, nälkiintynyt ihminen ei lihomisvaiheessa näytä kovin hehkeältä, kun kaikki massa keskittyy lähinnä naamaan ja vatsaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Vastasin tuohon kommenttiin että ei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä, edes kehumalla. Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Ja vastasin sinun kommenttiisi että ketjun vastauksia lukeneena, on ehkä eri asia kommentoida hiuksia kuin painoa? Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Oletko viisivuotias?
Väite: Toisen ulkonäköä ei saa kommentoida, edes positiivisesti.
Vastaus: Kehuin ystävän hiuksia, onko se väärin?
Sinä: On ehkä vähän eri asia kuin haukuta läskiä.
Et ilmeisesti tosiaan kykene ymmärtämään lukemaasi, sillä aiempi väite/tapa estää myös ystävän hiuksien kehumisen.
-eri
Mun vanhemmat puhuvat myös lihavuudesta, laihuudesta ja laihduttamisesta koko ajan. Mitä enemmän kieltäää, sitä enemmän jankutetaan. Omasta ja muiden. Tämä on rasittavaa ja vaarallista, koska yhdellä lapsenlapsella on taipumus syömishäiriöön. Itse havahduin vasta pitkälle aikuisiällä siihen, ettei tuo puhe ole normaalia.
Mulla on myös ollut opettaja, ystäviä ja työkavereita, jotka puhuvat myös aina painosta ja ovat myös huomautelleet minulle siitä vaikka olen normaalipainoinen. Ottavat oikeuden kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on käytöstapojen puutetta, mutta myös tietynlaista vanhemman vaikeutta sopeutua siihen, että oma lapsi on jo aikuinen.
On ok huolestua siitä, syökö oma pikkuinen tarpeeksi tai liikaa, mutta se pikkuinen ei enää ole pikkuinen kun sillä on omatkin lapset.
Kunnioita aikuista lastasi.
Ap tulet hyvin pian törmäämään samaan itsessäsi. Lastesi lapsuus on pian ohi.
Vanhemmat voivat puhua aikuisten lastensa ylipainosta toki, koska ovat huolissaan että rakas lapsi syö itsensä sairaaksi ja/tai ennenaikaiseen hautaan.
Se sitten on toinen asia vaikuttaako puhe mässyaddiktiin tai alkoholistiin mitenkään, mutta parempi suu on avata kuin katua hiljaisuutta sitten aikanaan lapsen hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä lukea täältä näitä juttuja, sillä vaikka olen lapsesta asti ollut selkeästi ylipainoinen, niin en muista, että siitä olisi koskaan mitenkään erityisesti pahansuovasti nälvitty, tai että asiaa olisi edes tuotu esille yllättävissä tilanteissa. Taidan olla siinä mielessä onnekas, että olen välttänyt riidanhaluiset sukulaiset ja piikittelevät tuttavat. Tai sitten en vain ole kiinnittänyt asiaan huomiota, koska olen sen verran hyvin pehmustettu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat puhua aikuisten lastensa ylipainosta toki, koska ovat huolissaan että rakas lapsi syö itsensä sairaaksi ja/tai ennenaikaiseen hautaan.
Se sitten on toinen asia vaikuttaako puhe mässyaddiktiin tai alkoholistiin mitenkään, mutta parempi suu on avata kuin katua hiljaisuutta sitten aikanaan lapsen hautajaisissa.
Hmm... Onko sinusta millään tavalla outoa olla toisaalta vilpittömästi huolestunut lähimmäisesi terveydentilasta, mutta samalla olla välittämättä siitä, mikä vaikutus heihin teoillasi on? Minusta tuo vaikuttaa ristiriitaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäkohteliasta ja loukkaavaa. Olin pitkän aikaa sairaana ja huonossa kunnossa. Laihduin. Sain tästä kehuvia kommentteja mikä loukkasi. Sairauden takia olin huonossa kunnossa ja tunsin itseni riutuneeksi. En todellakaan ollut hoikka ja hehkeä.
Voin kuvitella kuinka paljon pahempaa tämä on henkilölle jolla on henkeä uhkaava sairaus kuten syöpä.Sama kokemus. Laihduin sairastamisen takia ja hiuksetkin lähti (peittelin peruukilla). En jaksanut liikkua ja ruoka ei maistunut. Sain "kivoja" kommentteja laihtumisestani vaikken alkuun ollut edes kovin ylipainoinen. Ei todellakaan tullut hyvä mieli asiasta. Kelpaanko mä ihmisenä vaan kun olen hoikka? Miksi se ulkomuoto on niin tärkeä ja miksi sitä pitää kommentoida?
Täällä kans! Minua ärsytti molemmat, sekä kehut että puheet että minun tulisi lihoa. Yritin lihoa kaiken aikaa mutta oli vaikeaa. Joka päivä oli väsyttävä ja hankala. Tuntui pahalta että kehoani, joka on äärirajoilla vain arvioidaan sen mukaan miltä se näyttää ulospäin. Laidasta laitaan tuli "oi haluaisin olla yhtä laiha kuin sä, näytät pelottavalta, sulla ei oo muotoja" Kaikki se sekoitti päätäni ja jo vaikeaa suhtautumista omaan luisevaan kehoon, myös silloin kuin aloin saada hiukan terveitä kiloja. Ahdisti kommentointi pyöristyneistä poskista ja tuntui etten ole hyvä minkäänlaisena.
Halusin vain piiloutua ja eristäytyä, mikä oli hankalaa, koska kävin koulua silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini arvosteli raskauskilojani (joo tiedän, niitä ei pitäisi tulla) esitellen rippikuvaani, että sinä se olit ennen aivan eri näköinen. Niin olin, kummasti kolme aivan peräkkäistä raskautta muuttaa ulkonäköä.
Jatkuvaa vihjailua siitä, että mies kyllä löytää hoikemman ja sen ja sen tutun mieskin lähti kävelemään, kun emäntä ei hoikistunut.
Halusi kustantaa minulle ja jopa veljen vaimolle Painonvartijoiden käynnit.
Sanoi, että minä voin hyvin sanoa teille ylipainosta, kun olette läheisiä.
WTF! Eikö juuri äitien pitäisi olla viimeinen taho, joka ruotii tyttären ulkonäköä.
Yritin ottaa huumorilla, mutta vihloo vieläkin. Olen nyt sentään melkein 60-vuotias.
Mun äiti taas on mulle katkera siitä, että en ole lihonut :D Oon ollut aikalailla samankokoinen ja painoinen kolmetoistavuotiaasta (170cm/58kg. Nyt olen kolmekymppinen).
Monta kertaa vuodessa kommentoi: "Kyllä sullekin kohta alkaa massaa kertyä." "Mäkin oli hoikka sun ikäisenä mutta odotas vaan..." "Sun vika, että mä oon lihava. Jouduin syömään sun ruuantähteet kun olit lapsi!" "Miksi ostit mekon kokoa 36? kyllä nyt ainakin 38 tai 40 täytyy olla. Kohta toi ei mahdu enää sulle..."
Ahdistavan kuuloista kyttäämistä ja piikittelyä! Eikä kyllä voi syyttää toista omasta lihavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat puhua aikuisten lastensa ylipainosta toki, koska ovat huolissaan että rakas lapsi syö itsensä sairaaksi ja/tai ennenaikaiseen hautaan.
Se sitten on toinen asia vaikuttaako puhe mässyaddiktiin tai alkoholistiin mitenkään, mutta parempi suu on avata kuin katua hiljaisuutta sitten aikanaan lapsen hautajaisissa.
Samaa mieltä. Niin kutsuttua kovaa rakkautta vaan näille, joilla on itseaiheutettuja ongelmia kuten livavuutta. Jaanatkaa ja toitottakaa siitä heille, kunnes kimmastuvat ja päättävät näyttää, miten se adipoosikudos katoaa, ja kas kummaa ovatkin yhtäkkiä taas normaalipainoisia. Mieluummin otan riskin välien katkeutumisesta kuin katselen vierestä toisen kärsimystä (turha väittää, ettei ylipaino aiheuttaisi kärsimystä kantajalleen).
Vierailija kirjoitti:
Miksei saisi toisten lihavuutta/laihuutta kun kaikkea muutakin saa näköjään kommentoida? Tämä palsta on täynnä ketjuja joissa kommentoidaan ulkonäköä, luonnetta ja kaikkea mahdollista. Vai saako netissä kommentoida kaikkea, mutta tosielämässä ei?
Kylläpä käännätkin kierosti asiat päässäsi.
Minusta tuntuu että pahimpia painosta nälvijöitä ovat ne naiset, ketkä itse ovat ylipainoisia. Hyvä esimerkki ikänsä lihava ollut äitini, peitteli painosta huomauttelun sanoin "ajattelin jo itse et ole huomannut lihoneesi". On ollut myös vertailua miten vähän muut syövät ja minun tulisi katsoa mallia heistä miten pysyä hoikkana. Vitunn sairasta ja näiden kommenttien takia loppuelämän saa taistella syömishäiriöiden kanssa. N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat voivat puhua aikuisten lastensa ylipainosta toki, koska ovat huolissaan että rakas lapsi syö itsensä sairaaksi ja/tai ennenaikaiseen hautaan.
Se sitten on toinen asia vaikuttaako puhe mässyaddiktiin tai alkoholistiin mitenkään, mutta parempi suu on avata kuin katua hiljaisuutta sitten aikanaan lapsen hautajaisissa.
Samaa mieltä. Niin kutsuttua kovaa rakkautta vaan näille, joilla on itseaiheutettuja ongelmia kuten livavuutta. Jaanatkaa ja toitottakaa siitä heille, kunnes kimmastuvat ja päättävät näyttää, miten se adipoosikudos katoaa, ja kas kummaa ovatkin yhtäkkiä taas normaalipainoisia. Mieluummin otan riskin välien katkeutumisesta kuin katselen vierestä toisen kärsimystä (turha väittää, ettei ylipaino aiheuttaisi kärsimystä kantajalleen).
Puututko toisten ihmisten elämään, arvosteletko negatiivisesti, oletko neuvomassa heitä, jos teet jotain noista niin aiheutat masennusta ja ylipainoa ihmisille, moni tekee tuota esim. työttömille.
Alue: Aihe vapaa
Mun äiti taas on mulle katkera siitä, että en ole lihonut :D Oon ollut aikalailla samankokoinen ja painoinen kolmetoistavuotiaasta (170cm/58kg. Nyt olen kolmekymppinen).
Monta kertaa vuodessa kommentoi: "Kyllä sullekin kohta alkaa massaa kertyä." "Mäkin oli hoikka sun ikäisenä mutta odotas vaan..." "Sun vika, että mä oon lihava. Jouduin syömään sun ruuantähteet kun olit lapsi!" "Miksi ostit mekon kokoa 36? kyllä nyt ainakin 38 tai 40 täytyy olla. Kohta toi ei mahdu enää sulle..."