Miksi jotkut luulee, että on OK kommentoida toisen laihuutta/lihavuutta?
Mun vanhemmat on tollasia pöllöjä.
Oon koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin ollut laiha. Vielä kolmannen lapsen syntymän jälkeenkin olin hyvässä kunnossa, siihen asti että aloin odottaa neljättä.
Silloin lihoin, enkä ole enää laihtunut samoihin mittoihin kuin sitä ennen olin.
Mutta, en ole osannut murehtia sitä sillä tavalla. Pyrin liikkumaan ja on kiva jos vielä laihdun, mutta, jos en enää pääsekkään tässä elämässä samoihin mittoihin kuin olen ollut, niin mitä sitten?
Mutta äitini on jo kolme kertaa ääneen ihmetellyt, että ei olisi uskonut että tulen vielä lihomaan. Olen nyt ollut tässä äidillä kylässä ja tänä aikana hän on kommentoinut lihomistani kahteen otteeseen!
Minulla ei ole tullut mieleenkään, että ite kommentoisin äitini ulkonäköä yhtään mitenkään.
Minun yksi tytöistäni on tosi laiha, en ole hänen ulkomuotoaan arvostellut, koska mielestäni jokainen saa olla mitä on.
Olimme isäni ja äitini kanssa siskoni luona, hänellä oli siellä minulle tuntematon ihminen vieraana.. Siellä isäni sitten kommentoi tyttäreni laihuutta ja silloin äitini keksi taas kommentoida minun lihavuutta. Silloin sanoin hänelle että hän on jo kolme kertaa siitä sanonut.
En ole mitenkään sairaalloisen lihava, mutta vähän tukeva. Äitini taas on todella lihava, ja tiedän, että häntä harmittaa se. Siksikään en ikinä kommentoisi hänen ulkomuotoaan.
Enkä ole muutenkaan koskaan arvostellut muitten ulkomuotoa, silloinkaan, kun olen ollut laiha.
Tuntuu oudolta, että joittenkin on pakko hämmästellä ääneen tälläistä. Mietin myös, tunteeko äitini salaa mielihyvää siitä, etten olekkaan enää niin hyvässä kunnossa kuin olen ollut...
Te jotka tätä harrastatte, että ääneen hämmästelette muitten ulkomuotoa, niin lopettakaa.
Kommentit (64)
Todella epäkohteliasta ja loukkaavaa. Olin pitkän aikaa sairaana ja huonossa kunnossa. Laihduin. Sain tästä kehuvia kommentteja mikä loukkasi. Sairauden takia olin huonossa kunnossa ja tunsin itseni riutuneeksi. En todellakaan ollut hoikka ja hehkeä.
Voin kuvitella kuinka paljon pahempaa tämä on henkilölle jolla on henkeä uhkaava sairaus kuten syöpä.
Yleensä jos näiden "kommentaattoreiden" pää olisi lasia, näkee kuin virtsa virtaa ja schaisse tekee patoja. Se on vain ilkeyttä, oman egon pönkittämistä toisten kustannuksella. Hyvesignalointia omassa luokassaan, ollaan muka hyvä asialla toisia ohjaamassa ja neuvomassa, koska he nyt vain ovat huolissaan toisen terveydestä. Hutunkuttua, narsismi nostaa päätään ja on kiva maskeerata kuspäisyys välittämiseksi. Itse sitten suuttuvat jos joku kehtaa arvostella heidän toimiaan ja sanojaan..
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Miksi kukaan luulee, että on OK kommentoida kenenkään toisen ihmisen asioista yhtään mitään?
Kuule jos sinä haluat tietää millaisia ongelmatyyppejä maailmassa tässä suhteessa on, niin tervetuloa tänne vaan!
Eilen oli taas kassatädiksi päässellä jotain kommentoitavaa jollekin ohikulkijalle asioista, joista se kassatäti ei itse asiassa ymmärrä yhtään mitään, ja juu, se jota tällä halusi loukata oli siinä lähettyvillä. Olisiko pitänyt huutaa sille kassatädille, etenkin kun se ohikulkija jo sanoikin että älä nyt taas aloita tuota leikkiä, niin olisiko pitänyt huutaa tai kommentoida riittävän kovalla äänellä, että anna sen pelleillä vaan, kato, eihän se koe saavansa riittävästi huomiota ja ainoa konsti millä se sen saa on se että se hakee sen huomion toisen ihmisen kustannuksella! Kassatäti on siis täti, ei mikään neiti! Totta mooses, voi olla ollut niinkin, että se kassatäti oli jälleen kerran palaamassa himaansa kaljakuppilan kautta! Röyh, hiiva haisee!
Tuollaista tämä maailma on täynnään, kun tietynlaisille alueille asumaan menee!
Kassatäti ei koe saavansa riittävästi huomiota, niin hakee sitä sitten toisten kautta! Raukka tyyppi!
Mutta siitä täytyy toki olla onnellinen, että ainakin yks ihminen sanoo sille tai ilmaisee sille, että ei toi nyt oo kyllä ihan niin kuin ok... Kiitos siitä, vaikkei se mitään tuon tyypin tekemisiin vaikutakaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos joku alkaa olemaan sairaalloisen laiha, niin sitä voi olla hyvä kohteliaasti kommentoida, koska kyseessä voi olla syömishäiriö, johon tarvitsee apua. Myös vaikeasti ylipainoista voi yrittää kannustaa laihduttamaan.
Kyllä se vaikeasti ylipainoinen tietää itse olevansa ylipainoinen, ei sinun tarvitse sitä hänelle kertoa. Laihduttaminen lähtee henkilön omasta halusta eikä sinun kannustamisella ole mitään vaikutusta asiaan, korkeintaan negatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat samanlaisia ja heidän samanikäiset tuttunsa myöskin. Kauhea pakkomielle kommentoida toisten painoa. Äitini tapasi pitkästä aikaa erään pidempiaikaisen ystäväni ja ensimmäinen asia mitä tälle sanoi kahden vuoden jälkeen: "No, mutta sinähän olet lihonnut!", tuli kiusallinen ja pitkä hiljaisuus. Häpesin silmät päästäni äitini käytöstä. Ja hänestä painon kommentoinnissa ei siis ole mitään pahaa, normi juttu.
Nuorempi sukupolvi osaa myös :D Törmäsin lapsuudenystävääni, jota en ollut nähnyt 15 vuoteen ihan vahingossa ollessani kotikaupungissa liikenteessä äitini kanssa. Emme tietenkään tiedä toisistamme paljoakaan.
Ystäväni äiti oli kysynyt, että mitä minulle kuuluu. Koska en ole naimisissa/seurustele, olen lapseton, asun vuokralla, eikä muutakaan ns. normaalia juoruttavaa ole, lapsuudenystäväni oli todennut, että "Niina on lihonnut".
Ei siis yhtikäs mitään muuta kuin että painoa oli kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku alkaa olemaan sairaalloisen laiha, niin sitä voi olla hyvä kohteliaasti kommentoida, koska kyseessä voi olla syömishäiriö, johon tarvitsee apua. Myös vaikeasti ylipainoista voi yrittää kannustaa laihduttamaan.
Kyllä se vaikeasti ylipainoinen tietää itse olevansa ylipainoinen, ei sinun tarvitse sitä hänelle kertoa. Laihduttaminen lähtee henkilön omasta halusta eikä sinun kannustamisella ole mitään vaikutusta asiaan, korkeintaan negatiivinen.
Jos kehuu laihduttamisesta niin sen voi ottaa niin, että ei kelpaa lihavana. "Onneksi laihdut kun ei noita jenkkakahvoja jaksa kukaan katsoa."
Jos kyseessä ei ole muutenkin aivoton tapaus, niin havaintojeni mukaan kyse on tästä:
- "pelastajamoodi" eli pakkomielle olla se pelastaja, joka kääntää toisen ihmisen "turmiollisen" suunnan.
- herättäjämoodi: "sulle ei varmaan kukaan ole sanonu ja mä oon varmaan eka joka sanoo ja sä et varmaan ite tiedä, mutta sä olet..."
Ei ole mitään hyvää syytä sanoa tuntemattomalle / hyvän päivän tutulle / työkaverille tämän painosta. Harkintaa voi käyttää siinä vaiheessa jos läheisen ihmisen ruokasuhde ja sen myötä paino huolestuttavasti muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Todella epäkohteliasta ja loukkaavaa. Olin pitkän aikaa sairaana ja huonossa kunnossa. Laihduin. Sain tästä kehuvia kommentteja mikä loukkasi. Sairauden takia olin huonossa kunnossa ja tunsin itseni riutuneeksi. En todellakaan ollut hoikka ja hehkeä.
Voin kuvitella kuinka paljon pahempaa tämä on henkilölle jolla on henkeä uhkaava sairaus kuten syöpä.
Minä laihduin myös huomattavasti sairauden takia, joka vaikutti syömiseen ja ruoansulatukseen. Elin tyyliin parilla purkilla jogurttia, juustolla, appelsiinimehulla ja rypäleillä kuukausitolkulla.
Ihan kaikki, paitsi siskoni, kommentoivat laihtumistani. Miten kasvoista nyt näki, että on laihtunut. Miten olet pienentynyt hirveästi. Yksi jopa tokaisin, että onko minun nyt helpompi kävellä?
En siis ollut ennen tätä mitenkään valtava ja kiitos kysymystä, ihan normaalisti kävelen edelleen tarvittaessa vaikka 14h putkeen, kuten edellistenkin kilojen kanssa.
Nyt olen taas lihonnut, sairauden ja siitä johtuvan uupumuksen aiheuttamaa tämäkin. Kukaan ei ole ainakaan vielä kommentoinut kiloja, mutta satavarmana ajattelevat mielessään minun lihonneen. Sekös ärsyttää, haluaisin olla ihan omana itsenäni tunnettu, enkä kilomääristäni tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Vastasin tuohon kommenttiin että ei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä, edes kehumalla. Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Sivistys rakoilee. Eivät ne kai luulekaan, että se olisi okei, mutta tahtovat loukata toista ja ilmoittaa, että pitävät itseään parempina ihmisinä, elleivät muuten, niin ainakin ovat laihempia/paksumpia, nätimpiä, nuorempia, paremmissa töissä, parempi parisuhde jne.
Ihan kuin ei kaikkia lihavia tai laihoja jo muutenkin harmittaisi se. Tuskin se ilkeily auttaa asiaa ollenkaan. Mun puolesta saa jokainen olla ulkonäöltään millainen vaan, ei ole minulta pois. Vaikka olisi seksykäs kultamekkotyttö, eipä se mun elämää hetkauta suuntaan tai toiseen. Kunhan edes yrittää olla toisille kiva.
Miksi lähes 90 prosenttia naisista ajattelee, että on ok kommentoida miehen pituutta ja arvioida sitä julkisesti? Tai miksi miehen painon yleinen arviointi ei ole ollenkaan niin paheksuttavaa, kuin naisen painon arviointi? Noh, myyjän ja ostajan roolit.
Se on lapsena todella kauheaa jos oma vanhempi kiusaa tai puhuu negatiivisesti omasta vartalosta. Isäni naureskeli kun olin pienenä vähän pullukka, "hehehe ja läskit heilui" ja tuo syöpyi mieleeni koko iäksi. Yllättäen tuli myös syömishäiriöt ja syömisten vahtimiset nuorella iällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Vastasin tuohon kommenttiin että ei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä, edes kehumalla. Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Ja vastasin sinun kommenttiisi että ketjun vastauksia lukeneena, on ehkä eri asia kommentoida hiuksia kuin painoa? Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Ihmisten on hyvä muistaa, että myöskään hoikan painoa ei ole sopivaa kommentoida.
Töissä on pullukat tädit kommentoineet, että miten ihmeessä voin olla näin laiha. Ja olen vieläpä normaalipainoinen. Bmi 20.
Mun äitini arvosteli raskauskilojani (joo tiedän, niitä ei pitäisi tulla) esitellen rippikuvaani, että sinä se olit ennen aivan eri näköinen. Niin olin, kummasti kolme aivan peräkkäistä raskautta muuttaa ulkonäköä.
Jatkuvaa vihjailua siitä, että mies kyllä löytää hoikemman ja sen ja sen tutun mieskin lähti kävelemään, kun emäntä ei hoikistunut.
Halusi kustantaa minulle ja jopa veljen vaimolle Painonvartijoiden käynnit.
Sanoi, että minä voin hyvin sanoa teille ylipainosta, kun olette läheisiä.
WTF! Eikö juuri äitien pitäisi olla viimeinen taho, joka ruotii tyttären ulkonäköä.
Yritin ottaa huumorilla, mutta vihloo vieläkin. Olen nyt sentään melkein 60-vuotias.
Toisen ulkonäön ominaisuuksista huomautteleminen ja niiden ihmetteleminen tyyliin: Miten sinä ootkin tuollainen laiha/iso/huonoihoinen/kalpea/lauta/pisamanaama
- on yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti sivistymättömyyttä. Moukkamaisuutta.
Olen joskus tehnyt päätöksen, että vastaan samalla mitalla takaisin, mutta aina sitä menee niin kipsiin että ei saa sanotuksi mitään. Tai pahimmassa tapauksessa jopa erehtyy rupeamaan puolustuspuheita pitämään! Mitä häpeän sitten jälkikäteen ja läiskin itseäni naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on taas kasvatettu niin, ettei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä mitenkään. Ei siis myöskään kehumalla. Luonteen ominaisuuksia saa kehua (tyyliin että oletpa sinä fiksu/aikaansaapa/tmv), mutta ulkonäöstä ei saa sanoa mitään. Ihan hyvin olen näillä ohjeilla pärjännyt.
Itse olen ihaillut ja kehunut parin ystäväni hiuksia kun ovat niin kiiltävät, hyväkuntoiset ja terveen näköiset. Teinkö tässä väärin?
Ehkä vähän eri asia kehua kauniita hiuksia kuin toisen laihuutta?
Vastasin tuohon kommenttiin että ei ole sopivaa käytöstä kommentoida toisten ulkonäköä, edes kehumalla. Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Ja vastasin sinun kommenttiisi että ketjun vastauksia lukeneena, on ehkä eri asia kommentoida hiuksia kuin painoa? Lue kaikki kommentit niin pysyt kärryillä mistä kirjoitetaan ja mihin kommenteilla viitataan.
Luehan uudestaan se kommentti jota lainasin ja johon vastasin.
Kun joku antaa minulle työttömyyteen liittyviä neuvoja niin minä annan lyhyille miehille neuvoja paksupohjaisten kenkien käytössä ja käytösohjeita.