Miksi jotkut luulee, että on OK kommentoida toisen laihuutta/lihavuutta?
Mun vanhemmat on tollasia pöllöjä.
Oon koko lapsuuden ja nuoruuden ja vielä aikuisenakin ollut laiha. Vielä kolmannen lapsen syntymän jälkeenkin olin hyvässä kunnossa, siihen asti että aloin odottaa neljättä.
Silloin lihoin, enkä ole enää laihtunut samoihin mittoihin kuin sitä ennen olin.
Mutta, en ole osannut murehtia sitä sillä tavalla. Pyrin liikkumaan ja on kiva jos vielä laihdun, mutta, jos en enää pääsekkään tässä elämässä samoihin mittoihin kuin olen ollut, niin mitä sitten?
Mutta äitini on jo kolme kertaa ääneen ihmetellyt, että ei olisi uskonut että tulen vielä lihomaan. Olen nyt ollut tässä äidillä kylässä ja tänä aikana hän on kommentoinut lihomistani kahteen otteeseen!
Minulla ei ole tullut mieleenkään, että ite kommentoisin äitini ulkonäköä yhtään mitenkään.
Minun yksi tytöistäni on tosi laiha, en ole hänen ulkomuotoaan arvostellut, koska mielestäni jokainen saa olla mitä on.
Olimme isäni ja äitini kanssa siskoni luona, hänellä oli siellä minulle tuntematon ihminen vieraana.. Siellä isäni sitten kommentoi tyttäreni laihuutta ja silloin äitini keksi taas kommentoida minun lihavuutta. Silloin sanoin hänelle että hän on jo kolme kertaa siitä sanonut.
En ole mitenkään sairaalloisen lihava, mutta vähän tukeva. Äitini taas on todella lihava, ja tiedän, että häntä harmittaa se. Siksikään en ikinä kommentoisi hänen ulkomuotoaan.
Enkä ole muutenkaan koskaan arvostellut muitten ulkomuotoa, silloinkaan, kun olen ollut laiha.
Tuntuu oudolta, että joittenkin on pakko hämmästellä ääneen tälläistä. Mietin myös, tunteeko äitini salaa mielihyvää siitä, etten olekkaan enää niin hyvässä kunnossa kuin olen ollut...
Te jotka tätä harrastatte, että ääneen hämmästelette muitten ulkomuotoa, niin lopettakaa.
Kommentit (64)
Oman äitini pääkopassa ei juuri ajatuksia liiku, joten hänen puheensa ovat vain
- naisten kohdalla: sukulainen on lihonut, oletpa sinä lihonut, onkohan toi raskaana ja onpas tuo näyttelijä lihonut
- miesten kohdalla: onpas tuo turvonnut, onkohan sukulainen juoppo, onkohan tuo miesnäyttelijä juoppo, katsopas tuota mahaa - liekö juomalla tullut
Ei, äidilläni ei ole yhtään ystävää.
Ja kyllä, hän on itse vakavasti ylipainoinen ja humalassa suurimman osan valveillaoloajasta.
Tähän olikin tullut vastaulsia. Vahingossa luin tekemäni allituksen jota kukaan ei ollut kommentoinut...mutta joo.
Äidilleni tuo ruokaan ja syömiseen liittyvä asia on kova paikka.
Koska kun olimme nuorimpien lasten kanssa hänen luonaan (käymme harvoin), ja 6 v tyttäreni ei oikein jaksanut syödä loppuun, niin äitini meinasi hermostua. Hermostuikin.
Alkoi syyllistämään lastani, että toiset kuolevat nälkään ja se on melkeinpä jo tyttäreni vika, kun ei suostu kiltisti syömään.
Äitini ottaa jotenkin niin itseensä, jos joku ei oikeasti syö lautasta tyhjäksi.
Muistan kun olin ala-aste ikäinen. Kaverini isäpuoli pakotti mut syömään ison pizzan caikka sanoin, etten jaksa. Olin kaverilla yötä silloin ja yöllä oksensin sen pizzan.
Moniin vuosiin en pystynyt pizzaa syömään ja se hajukin jo ällötti..
Ap
Olen ihan tyytyväinen kehooni, vaikka en niin laiha enää olekkaan kuin ennen. Siksi on niin kummallista, että se ulkopuolista häiritsee niin paljon että on pakko kommentoida. Miksi en saa olla rauhassa tälläinen kuin olen.. Ap
Oisko jo aika poistaa noin sairas ihminen elämästäsi?