Muutettiin äsken ja naapuri tuli jo komentamaan lapsia pysymään omalla pihalla

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Miksi sinä puhut lapsivihamielisyydestä? Kyse on alusta lähtien ollut koko ajan kotirauhasta ja siitä, ettei sitä saa häiritä sen enempää lapset kuin aikuisetkaan. Onko sinulla vaikeuksia erottaa lapsiviha ja kotirauhan oikeus toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Jaa että on "suvaitsemattomuutta", jos ei halua omaan pihaansa lapsia eikä lasten aiheuttamaa meteliä, vai?

Johan pomppasi.

Naapurit oikaisivat omakotitontin läpi pihalleen, eivätkä edes tervehtineet kun pyyhe päällä istuin ulkosaunan kuistilla. Hankin aidan ja koiran, nyt oma rauha.

Vierailija kirjoitti:

On ne lapset kyllä sitten pahoja. Voi että.

Jos suomalaiset saisivat päättää niin kaikki ihmiset pitäisi korvata koirilla ja moottoripyörillä.

Ja lapsia parempi olisi myös hieno auto.

Vierailija kirjoitti:

On ne lapset kyllä sitten pahoja. Voi että.

Jos suomalaiset saisivat päättää niin kaikki ihmiset pitäisi korvata koirilla ja moottoripyörillä.

Ja lapsia parempi olisi myös hieno auto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani lapsi meillä oli samanlainen tilanne, mutta niin, että pallomme meni naapurin puolelle. Naapurin rouva oli pihassaan ja takavarikoi pallon, vei sen ulkovarastoonsa. Kerroimme äidille asiasta. Hän meni naapurin rouvan juttusille palloa hakemaan. Tästä tuli vuosien mittainen kärhämä. Pienestäkin asiasta tämä rouva huuteli (näkymättömän) rajan yli. 

Tiedätkös, millainen kärhämä syntyy, kun pallo sattuu menemään auton kylkeen? Tiedätkös, että sellaisen jäljen korjaaminen maksaa helposti kaksi tonnia? Tiedätkös, että lapset harvoin jäävät ilmoittautumaan syyllisiksi, kun potkivat pallonsa auton kylkeen? Tiedätkös, miten paljon ottaa pannuun joutua maksamaan joko itse tai vakuutuksistaan sitten oman auton maalauttamista naapurien &%€&/## kakaroiden takia?

Niin, autohan se on monelle se epäjumala ja tärkeämpi kuin ihmiset.

Onneksi sulle ihmiset on niin paljon materiaa tärkeämpiä, että makselet mielelläsi isoja korvauskuluja naapureiden autoista ja muusta omaisuudesta, jotka sinä tai lapsesi on rikkonut/hukannut/sotkenut

Kappas kun en ole koskaan joutunut korvauksia maksamaan ja lapsenikin ovat osanneet silloin aikanaan varoa naapureiden omaisuutta. Sen sijaan meillä oli iso tontti ja sille sai muutkin astua jalallaan kuin me itse. Sinun täytyy asua jossain slummissa, jos siellä  rikotaan ja sotketaan toisten autoja ja ollaan noin äreitä.

Tuskin lapset tahallaan autoja rikkovat. Mutta lapset, varsinkin pojat, potkivat mielellään palloa tai ajelevat polkupyörällä tai heittelevät frisbeetä tai muuta sellaista. Ja kun näitä hommia harrastetaan liian lähellä naapureiden autoja, niin ennen pitkää tapahtuu. Minunkin autoni päälle ajoi naapurin kakara polkupyörällä keula pystyssä. Siitä tuli kallis lasku, kun meni helmalistaa ja ovenpieltä vaihtoon, oikomiseen ja maalaukseen. Onneksi satuin näkemään ikkunasta koko tapahtuman.

No nyt saatiin se pyhä autokin mukaan. Jumalasta seuraava.

Niin saatiin, ja syystä. Se on monille todella tärkeä kulku/työväline ja varsin kallis hankinta, jonka soisi olevan kunnossa ja ilman ulkopuolisten tuhoja, jotka yleensä jäävät omaksi tappioksi, kun se ilkivallan/vahingon tekijä aina pakenee jostain syystä paikalta, eikä kukaan ilmoittaudu syylliseksi. Miksi? Eikö lapselle opeteta tapoja ja rehellisyyttä? Ilmankos ei tehdä myöskään selväksi missä saa liikkua ja missä ei, kuten naapurin pihassa. 

Olen asunut monissa paikoissa, ja vain parilla asukkaalla ei ole ollut autoa, ja he olivat vanhuksia tai muuten rajoitteisia. Että sellainen jumalasta seuraava peltilehmä se on. Eikä muuten kuulu naapurille tippaakaan, vaikka niitä ois perheessä kolmin kappalein. Kakaroilla ei ole mitään asiaa parkkipaikoille. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Jaa että on "suvaitsemattomuutta", jos ei halua omaan pihaansa lapsia eikä lasten aiheuttamaa meteliä, vai?

Johan pomppasi.

Lapsille luonteenomaiseen käytökseen kuuluu leikkiminen ja siitä lähtee ajoittain ääntä. On suvaitsematonta yrittää kieltää se, emme voi painaa lapsia maan alle. Ap kirjoitti tilanteesta, jossa hän oli vasta muuttanut eikä rajoja lapsille vielä oltu ehditty  vetää.  Vähän malttia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännehän on tullut kommenttia! Oon samaa mieltä ehdottomasti, että naapurin pihalle ei mennä, en halua minäkään, että kukaan tulee meidän pihalle. Tämä rajanylityksestä syntynyt tarve tulla heti sanomaan kuitenkin ihmetyttää, luuleekohan naapuri että se tulee tavaksi. Ei tule, lapsia on ohjattu rajoista nyt ja rajalle on kannettu kivikasa. Naapuri ei ole kuitenkaan moikannut meitä ohikulkiessaan, katsoo vain pois päin. On jo nyt meille vihaisen oloinen. Ei todella tee mieli mennä ovelle esittäytymään. Itse sitä paitsi ajattelen, että naapurit voisi tulla meidän ovelle toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon.

Ap

Kaikki eivät ole ihastuneita riekkuvaan lapsiperheeeen. Ja miksi ihmeessä pitäisi käydä jonkun ovella toivottelemassa yhtään mitään. Ihme kuplassa sinäkin asut.

Se on naapurin ongelma jos ei lapsista pidä. Meillä on täysi oikeus asua missä haluamme, ja rakastamme lapsiamme. On lapsilla silti rajat rakkauden lisäksi, ei ne mitään hunsvotteja huutajia ole. Ja ei emme odota naapurien tulevan toivottamaan tervetulleeksi, vastasin vain muutamaan kommenttiin jossa meitä kehotettiin menemään naapurin ovelle lakki kourassa esittäytymään. Ap

Moni nykyään niin vieraantunut elämästä ettei muista myös itse olleensa lapsi.

Totta, surulliseksi tulee kun lukee näitä mielipiteitä. Onko näillä ihmisillä mitään elämää, kun vain varjella hysteerisesti omaa pihanurmikkoaan ja omaisuuttaan. Naapureita pelätään ja kaikkea kanssakäymistä ihmisten kanssa. Jotain on kyllä pielessä, jos itsekkyys vie elämänilon.

Et tunnu ymmärtävän. Kotirauha on se, mitä halutaan. 

(Mutta tuskinpa sinäkään riemastuisit, jos joku kävisi tallomassa nurmikkosi pilalle tai heittäisi kuraisen jalkapallon autosi konepellille sillä seurauksella, että joutuisit viemään autosi maalattavaksi ja lisäksi taistelemaan siitä, kuka maalauksen maksaa.)

On se kumma, että minä olen kokenut itselläni olleen aina kotirauha, eikä minua ole häirinnyt edes nurmikollani kävelevät ihmiset. Päinvastoin olen ollut iloinen, että meillä käy ihmisiä. Autoanikaan ei kukaan vandaali hajottanut, vaikka asumme keskellä isoa kirkonkylää. Omat lapset ja heidän kaverinsa pelasivat nurmikolla, mutta kai meillä oli laadukas nurmikko, kun se ei siitä juuri näyttänyt kärsivän. Meillä kävi paljon lasten kavereita ja se oli minusta pelkästään myönteistä. Usein syötin naapurin lapsetkin, jos se sattuivat ruoka-aikaan meille tulemaan. Nyt ovat lapseni jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Usein kaipaan sitä aikaa, kun pihalla oli elämää ja vilskettä, oli se sitten omien lapsien tai vieraiden pentujen (!) aiheuttamaa.

Ajatteletko, että kun sinun autosi on säilynyt vaurioitta niin muidenkaan autoja lapset eivät vahingoita?

Ajatteletko, että kun sinä haluat omien tai vieraiden pentujen aiheuttamaa "elämää" pihallesi, niin muidenkin pitäisi haluta?

En ajattele, ihmettelen vain sitä miten toisia ihmisiä ei häiritse yhtään asiat, jotka toisille ovat maailmanloppu. Jos minä olisin ärsyyntynyt tuollaisista (noin pienistä) elämässäni, olisin saanut olla jatkuvasti vihainen ja koko elämäni olisi ollut katastrofia. Olen kyllä selvinnyt hyvin tässä maailmassa, kun minulla ei ole tuollaisia murheita, mutta minähän olenkin Itä-Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani lapsi meillä oli samanlainen tilanne, mutta niin, että pallomme meni naapurin puolelle. Naapurin rouva oli pihassaan ja takavarikoi pallon, vei sen ulkovarastoonsa. Kerroimme äidille asiasta. Hän meni naapurin rouvan juttusille palloa hakemaan. Tästä tuli vuosien mittainen kärhämä. Pienestäkin asiasta tämä rouva huuteli (näkymättömän) rajan yli. 

Tiedätkös, millainen kärhämä syntyy, kun pallo sattuu menemään auton kylkeen? Tiedätkös, että sellaisen jäljen korjaaminen maksaa helposti kaksi tonnia? Tiedätkös, että lapset harvoin jäävät ilmoittautumaan syyllisiksi, kun potkivat pallonsa auton kylkeen? Tiedätkös, miten paljon ottaa pannuun joutua maksamaan joko itse tai vakuutuksistaan sitten oman auton maalauttamista naapurien &%€&/## kakaroiden takia?

Niin, autohan se on monelle se epäjumala ja tärkeämpi kuin ihmiset.

Onneksi sulle ihmiset on niin paljon materiaa tärkeämpiä, että makselet mielelläsi isoja korvauskuluja naapureiden autoista ja muusta omaisuudesta, jotka sinä tai lapsesi on rikkonut/hukannut/sotkenut

Kappas kun en ole koskaan joutunut korvauksia maksamaan ja lapsenikin ovat osanneet silloin aikanaan varoa naapureiden omaisuutta. Sen sijaan meillä oli iso tontti ja sille sai muutkin astua jalallaan kuin me itse. Sinun täytyy asua jossain slummissa, jos siellä  rikotaan ja sotketaan toisten autoja ja ollaan noin äreitä.

Tuskin lapset tahallaan autoja rikkovat. Mutta lapset, varsinkin pojat, potkivat mielellään palloa tai ajelevat polkupyörällä tai heittelevät frisbeetä tai muuta sellaista. Ja kun näitä hommia harrastetaan liian lähellä naapureiden autoja, niin ennen pitkää tapahtuu. Minunkin autoni päälle ajoi naapurin kakara polkupyörällä keula pystyssä. Siitä tuli kallis lasku, kun meni helmalistaa ja ovenpieltä vaihtoon, oikomiseen ja maalaukseen. Onneksi satuin näkemään ikkunasta koko tapahtuman.

No nyt saatiin se pyhä autokin mukaan. Jumalasta seuraava.

Niin saatiin, ja syystä. Se on monille todella tärkeä kulku/työväline ja varsin kallis hankinta, jonka soisi olevan kunnossa ja ilman ulkopuolisten tuhoja, jotka yleensä jäävät omaksi tappioksi, kun se ilkivallan/vahingon tekijä aina pakenee jostain syystä paikalta, eikä kukaan ilmoittaudu syylliseksi. Miksi? Eikö lapselle opeteta tapoja ja rehellisyyttä? Ilmankos ei tehdä myöskään selväksi missä saa liikkua ja missä ei, kuten naapurin pihassa. 

Meinaatko ottaa sen hautaankin mukaasi ja entä ne kaksi muuta, jääkö ne perinnöksi sukulaisille? Lapsiahan sinulla ei todennäköisesti ole?

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Samaa mieltä! Jotenkin masentavaa, miten tässä maassa todella vihataan lapsia. Pahoittelut myös ap:n perheelle, taisitte saada naapurilotossa sellaiset tyypilliset ääliönaapurit, joilla riittää aikaa kytätä teidän lasten virheitä ja varmaan ystävällisesti raportoivat niistä myös :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani lapsi meillä oli samanlainen tilanne, mutta niin, että pallomme meni naapurin puolelle. Naapurin rouva oli pihassaan ja takavarikoi pallon, vei sen ulkovarastoonsa. Kerroimme äidille asiasta. Hän meni naapurin rouvan juttusille palloa hakemaan. Tästä tuli vuosien mittainen kärhämä. Pienestäkin asiasta tämä rouva huuteli (näkymättömän) rajan yli. 

Tiedätkös, millainen kärhämä syntyy, kun pallo sattuu menemään auton kylkeen? Tiedätkös, että sellaisen jäljen korjaaminen maksaa helposti kaksi tonnia? Tiedätkös, että lapset harvoin jäävät ilmoittautumaan syyllisiksi, kun potkivat pallonsa auton kylkeen? Tiedätkös, miten paljon ottaa pannuun joutua maksamaan joko itse tai vakuutuksistaan sitten oman auton maalauttamista naapurien &%€&/## kakaroiden takia?

Niin, autohan se on monelle se epäjumala ja tärkeämpi kuin ihmiset.

Onneksi sulle ihmiset on niin paljon materiaa tärkeämpiä, että makselet mielelläsi isoja korvauskuluja naapureiden autoista ja muusta omaisuudesta, jotka sinä tai lapsesi on rikkonut/hukannut/sotkenut

Kappas kun en ole koskaan joutunut korvauksia maksamaan ja lapsenikin ovat osanneet silloin aikanaan varoa naapureiden omaisuutta. Sen sijaan meillä oli iso tontti ja sille sai muutkin astua jalallaan kuin me itse. Sinun täytyy asua jossain slummissa, jos siellä  rikotaan ja sotketaan toisten autoja ja ollaan noin äreitä.

Tuskin lapset tahallaan autoja rikkovat. Mutta lapset, varsinkin pojat, potkivat mielellään palloa tai ajelevat polkupyörällä tai heittelevät frisbeetä tai muuta sellaista. Ja kun näitä hommia harrastetaan liian lähellä naapureiden autoja, niin ennen pitkää tapahtuu. Minunkin autoni päälle ajoi naapurin kakara polkupyörällä keula pystyssä. Siitä tuli kallis lasku, kun meni helmalistaa ja ovenpieltä vaihtoon, oikomiseen ja maalaukseen. Onneksi satuin näkemään ikkunasta koko tapahtuman.

No nyt saatiin se pyhä autokin mukaan. Jumalasta seuraava.

Niin saatiin, ja syystä. Se on monille todella tärkeä kulku/työväline ja varsin kallis hankinta, jonka soisi olevan kunnossa ja ilman ulkopuolisten tuhoja, jotka yleensä jäävät omaksi tappioksi, kun se ilkivallan/vahingon tekijä aina pakenee jostain syystä paikalta, eikä kukaan ilmoittaudu syylliseksi. Miksi? Eikö lapselle opeteta tapoja ja rehellisyyttä? Ilmankos ei tehdä myöskään selväksi missä saa liikkua ja missä ei, kuten naapurin pihassa. 

Olen asunut monissa paikoissa, ja vain parilla asukkaalla ei ole ollut autoa, ja he olivat vanhuksia tai muuten rajoitteisia. Että sellainen jumalasta seuraava peltilehmä se on. Eikä muuten kuulu naapurille tippaakaan, vaikka niitä ois perheessä kolmin kappalein. Kakaroilla ei ole mitään asiaa parkkipaikoille. eri

Minulla ei ole autoa enkä ole vanhus, olenkohan sitten se rajoittunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännehän on tullut kommenttia! Oon samaa mieltä ehdottomasti, että naapurin pihalle ei mennä, en halua minäkään, että kukaan tulee meidän pihalle. Tämä rajanylityksestä syntynyt tarve tulla heti sanomaan kuitenkin ihmetyttää, luuleekohan naapuri että se tulee tavaksi. Ei tule, lapsia on ohjattu rajoista nyt ja rajalle on kannettu kivikasa. Naapuri ei ole kuitenkaan moikannut meitä ohikulkiessaan, katsoo vain pois päin. On jo nyt meille vihaisen oloinen. Ei todella tee mieli mennä ovelle esittäytymään. Itse sitä paitsi ajattelen, että naapurit voisi tulla meidän ovelle toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon.

Ap

Kaikki eivät ole ihastuneita riekkuvaan lapsiperheeeen. Ja miksi ihmeessä pitäisi käydä jonkun ovella toivottelemassa yhtään mitään. Ihme kuplassa sinäkin asut.

Se on naapurin ongelma jos ei lapsista pidä. Meillä on täysi oikeus asua missä haluamme, ja rakastamme lapsiamme. On lapsilla silti rajat rakkauden lisäksi, ei ne mitään hunsvotteja huutajia ole. Ja ei emme odota naapurien tulevan toivottamaan tervetulleeksi, vastasin vain muutamaan kommenttiin jossa meitä kehotettiin menemään naapurin ovelle lakki kourassa esittäytymään. Ap

Moni nykyään niin vieraantunut elämästä ettei muista myös itse olleensa lapsi.

Totta, surulliseksi tulee kun lukee näitä mielipiteitä. Onko näillä ihmisillä mitään elämää, kun vain varjella hysteerisesti omaa pihanurmikkoaan ja omaisuuttaan. Naapureita pelätään ja kaikkea kanssakäymistä ihmisten kanssa. Jotain on kyllä pielessä, jos itsekkyys vie elämänilon.

Et tunnu ymmärtävän. Kotirauha on se, mitä halutaan. 

(Mutta tuskinpa sinäkään riemastuisit, jos joku kävisi tallomassa nurmikkosi pilalle tai heittäisi kuraisen jalkapallon autosi konepellille sillä seurauksella, että joutuisit viemään autosi maalattavaksi ja lisäksi taistelemaan siitä, kuka maalauksen maksaa.)

On se kumma, että minä olen kokenut itselläni olleen aina kotirauha, eikä minua ole häirinnyt edes nurmikollani kävelevät ihmiset. Päinvastoin olen ollut iloinen, että meillä käy ihmisiä. Autoanikaan ei kukaan vandaali hajottanut, vaikka asumme keskellä isoa kirkonkylää. Omat lapset ja heidän kaverinsa pelasivat nurmikolla, mutta kai meillä oli laadukas nurmikko, kun se ei siitä juuri näyttänyt kärsivän. Meillä kävi paljon lasten kavereita ja se oli minusta pelkästään myönteistä. Usein syötin naapurin lapsetkin, jos se sattuivat ruoka-aikaan meille tulemaan. Nyt ovat lapseni jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Usein kaipaan sitä aikaa, kun pihalla oli elämää ja vilskettä, oli se sitten omien lapsien tai vieraiden pentujen (!) aiheuttamaa.

Ajatteletko, että kun sinun autosi on säilynyt vaurioitta niin muidenkaan autoja lapset eivät vahingoita?

Ajatteletko, että kun sinä haluat omien tai vieraiden pentujen aiheuttamaa "elämää" pihallesi, niin muidenkin pitäisi haluta?

En ajattele, ihmettelen vain sitä miten toisia ihmisiä ei häiritse yhtään asiat, jotka toisille ovat maailmanloppu. Jos minä olisin ärsyyntynyt tuollaisista (noin pienistä) elämässäni, olisin saanut olla jatkuvasti vihainen ja koko elämäni olisi ollut katastrofia. Olen kyllä selvinnyt hyvin tässä maailmassa, kun minulla ei ole tuollaisia murheita, mutta minähän olenkin Itä-Suomesta.

Jaa että kotirauhan häiritsemisestä ärsyyntyminen on "pienistä" ärsyyntymistä? Onpa sinulla otsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Jaa että on "suvaitsemattomuutta", jos ei halua omaan pihaansa lapsia eikä lasten aiheuttamaa meteliä, vai?

Johan pomppasi.

Lapsille luonteenomaiseen käytökseen kuuluu leikkiminen ja siitä lähtee ajoittain ääntä. On suvaitsematonta yrittää kieltää se, emme voi painaa lapsia maan alle. Ap kirjoitti tilanteesta, jossa hän oli vasta muuttanut eikä rajoja lapsille vielä oltu ehditty  vetää.  Vähän malttia!

Jos kerran tiedät, että lapsistasi lähtee ääntä, niin mikset vie lapsiasi ääntelemään sellaiseen paikkaan, missä se ei häiritse muita ihmisiä. Kaikki ihmiset eivät halua häiriintyä lastesi ääntelystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Samaa mieltä! Jotenkin masentavaa, miten tässä maassa todella vihataan lapsia. Pahoittelut myös ap:n perheelle, taisitte saada naapurilotossa sellaiset tyypilliset ääliönaapurit, joilla riittää aikaa kytätä teidän lasten virheitä ja varmaan ystävällisesti raportoivat niistä myös :(

Edelleenkään ei kyse ole lasten vihaamisesta vaan kotirauhasta. Ne ovat ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vaan muuttako Espanjaan, siellä on vähän toisenlainen suhtautuminen lapsiin. Suomalaiset näköjään vihaavat naapureitaan. Ja lapsia, varsinkin naapureiden, puistattavaa.

Todellakin on ja muualla Euroopassa.

-Suhtautuminen lasten fyysiseen kurittamiseen vaihtelee Euroopan maissa huomattavan paljon. Pohjoismaissa kuritusväkivaltaan suhtaudutaan kaikkein kielteisimmin, kun taas Etelä-Euroopassa sitä suvaitaan eniten.

Espanjalaisista lähes puolet hyväksyy lasten fyysisen kurittamisen.

Belgiassa laki sallii lasten kurittamisen jopa päiväkodissa YLE

Turhaa nillittää suomalaisten lapsivihamielisyydestä, kun syy löytyy suurelta osin kasvatustavoista.

Suuressa osassa Euroopan maita lapsia kuritetaan fyysisesti, vaikka se näennäisesti olisi kiellettyä, joten en lähtisi vertaamaan muihin maihin, missä lasten hyvät käytöstavat ja muiden ihmisten huomioon ottaminen on päivänselvä asia.

Suomessa eletään kuin pellossa toisista välittämättä ja se kyllä näkyy ja kuuluu kauas.

Ei ihme, että lapsiin suhtaudutaan meillä kielteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tännehän on tullut kommenttia! Oon samaa mieltä ehdottomasti, että naapurin pihalle ei mennä, en halua minäkään, että kukaan tulee meidän pihalle. Tämä rajanylityksestä syntynyt tarve tulla heti sanomaan kuitenkin ihmetyttää, luuleekohan naapuri että se tulee tavaksi. Ei tule, lapsia on ohjattu rajoista nyt ja rajalle on kannettu kivikasa. Naapuri ei ole kuitenkaan moikannut meitä ohikulkiessaan, katsoo vain pois päin. On jo nyt meille vihaisen oloinen. Ei todella tee mieli mennä ovelle esittäytymään. Itse sitä paitsi ajattelen, että naapurit voisi tulla meidän ovelle toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon.

Ap

Kaikki eivät ole ihastuneita riekkuvaan lapsiperheeeen. Ja miksi ihmeessä pitäisi käydä jonkun ovella toivottelemassa yhtään mitään. Ihme kuplassa sinäkin asut.

Se on naapurin ongelma jos ei lapsista pidä. Meillä on täysi oikeus asua missä haluamme, ja rakastamme lapsiamme. On lapsilla silti rajat rakkauden lisäksi, ei ne mitään hunsvotteja huutajia ole. Ja ei emme odota naapurien tulevan toivottamaan tervetulleeksi, vastasin vain muutamaan kommenttiin jossa meitä kehotettiin menemään naapurin ovelle lakki kourassa esittäytymään. Ap

Moni nykyään niin vieraantunut elämästä ettei muista myös itse olleensa lapsi.

Totta, surulliseksi tulee kun lukee näitä mielipiteitä. Onko näillä ihmisillä mitään elämää, kun vain varjella hysteerisesti omaa pihanurmikkoaan ja omaisuuttaan. Naapureita pelätään ja kaikkea kanssakäymistä ihmisten kanssa. Jotain on kyllä pielessä, jos itsekkyys vie elämänilon.

Et tunnu ymmärtävän. Kotirauha on se, mitä halutaan. 

(Mutta tuskinpa sinäkään riemastuisit, jos joku kävisi tallomassa nurmikkosi pilalle tai heittäisi kuraisen jalkapallon autosi konepellille sillä seurauksella, että joutuisit viemään autosi maalattavaksi ja lisäksi taistelemaan siitä, kuka maalauksen maksaa.)

On se kumma, että minä olen kokenut itselläni olleen aina kotirauha, eikä minua ole häirinnyt edes nurmikollani kävelevät ihmiset. Päinvastoin olen ollut iloinen, että meillä käy ihmisiä. Autoanikaan ei kukaan vandaali hajottanut, vaikka asumme keskellä isoa kirkonkylää. Omat lapset ja heidän kaverinsa pelasivat nurmikolla, mutta kai meillä oli laadukas nurmikko, kun se ei siitä juuri näyttänyt kärsivän. Meillä kävi paljon lasten kavereita ja se oli minusta pelkästään myönteistä. Usein syötin naapurin lapsetkin, jos se sattuivat ruoka-aikaan meille tulemaan. Nyt ovat lapseni jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Usein kaipaan sitä aikaa, kun pihalla oli elämää ja vilskettä, oli se sitten omien lapsien tai vieraiden pentujen (!) aiheuttamaa.

Ajatteletko, että kun sinun autosi on säilynyt vaurioitta niin muidenkaan autoja lapset eivät vahingoita?

Ajatteletko, että kun sinä haluat omien tai vieraiden pentujen aiheuttamaa "elämää" pihallesi, niin muidenkin pitäisi haluta?

En ajattele, ihmettelen vain sitä miten toisia ihmisiä ei häiritse yhtään asiat, jotka toisille ovat maailmanloppu. Jos minä olisin ärsyyntynyt tuollaisista (noin pienistä) elämässäni, olisin saanut olla jatkuvasti vihainen ja koko elämäni olisi ollut katastrofia. Olen kyllä selvinnyt hyvin tässä maailmassa, kun minulla ei ole tuollaisia murheita, mutta minähän olenkin Itä-Suomesta.

Jaa että kotirauhan häiritsemisestä ärsyyntyminen on "pienistä" ärsyyntymistä? Onpa sinulla otsaa.

Oletko nyt ihan varma, että jos tämän ketjun tapahtumista mentäisiin käräjille, olisi nimikkeenä "kotirauhan häiritseminen"? Todennäköisesti tuomari räpsäisisi  sakot  v i t t u m a i s u u d e s t a, pilkun viilaamisesta ja epäinhimillisestä käytöksestä ja tekisi siinä tietenkin ihan oikein.

Jotain rajaa nyt oikeasti! Onneksi tälle palstalle on kerääntyneet nämä elämän katkeroittamat, jotka saa täällä purkaa näitä patoutumiaan ja oikeasti ihmiset siellä reaalimaailmassa ovat suurimmaksi osaksi normaaleja!

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Samaa mieltä! Jotenkin masentavaa, miten tässä maassa todella vihataan lapsia. Pahoittelut myös ap:n perheelle, taisitte saada naapurilotossa sellaiset tyypilliset ääliönaapurit, joilla riittää aikaa kytätä teidän lasten virheitä ja varmaan ystävällisesti raportoivat niistä myös :(

Onpas itsekäs, ahdasmielinen ja omahyväinen kommentti tuo. Viesti on, että minä minä minä ja muista viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani lapsi meillä oli samanlainen tilanne, mutta niin, että pallomme meni naapurin puolelle. Naapurin rouva oli pihassaan ja takavarikoi pallon, vei sen ulkovarastoonsa. Kerroimme äidille asiasta. Hän meni naapurin rouvan juttusille palloa hakemaan. Tästä tuli vuosien mittainen kärhämä. Pienestäkin asiasta tämä rouva huuteli (näkymättömän) rajan yli. 

Tiedätkös, millainen kärhämä syntyy, kun pallo sattuu menemään auton kylkeen? Tiedätkös, että sellaisen jäljen korjaaminen maksaa helposti kaksi tonnia? Tiedätkös, että lapset harvoin jäävät ilmoittautumaan syyllisiksi, kun potkivat pallonsa auton kylkeen? Tiedätkös, miten paljon ottaa pannuun joutua maksamaan joko itse tai vakuutuksistaan sitten oman auton maalauttamista naapurien &%€&/## kakaroiden takia?

Niin, autohan se on monelle se epäjumala ja tärkeämpi kuin ihmiset.

Onneksi sulle ihmiset on niin paljon materiaa tärkeämpiä, että makselet mielelläsi isoja korvauskuluja naapureiden autoista ja muusta omaisuudesta, jotka sinä tai lapsesi on rikkonut/hukannut/sotkenut

Kappas kun en ole koskaan joutunut korvauksia maksamaan ja lapsenikin ovat osanneet silloin aikanaan varoa naapureiden omaisuutta. Sen sijaan meillä oli iso tontti ja sille sai muutkin astua jalallaan kuin me itse. Sinun täytyy asua jossain slummissa, jos siellä  rikotaan ja sotketaan toisten autoja ja ollaan noin äreitä.

Tuskin lapset tahallaan autoja rikkovat. Mutta lapset, varsinkin pojat, potkivat mielellään palloa tai ajelevat polkupyörällä tai heittelevät frisbeetä tai muuta sellaista. Ja kun näitä hommia harrastetaan liian lähellä naapureiden autoja, niin ennen pitkää tapahtuu. Minunkin autoni päälle ajoi naapurin kakara polkupyörällä keula pystyssä. Siitä tuli kallis lasku, kun meni helmalistaa ja ovenpieltä vaihtoon, oikomiseen ja maalaukseen. Onneksi satuin näkemään ikkunasta koko tapahtuman.

No nyt saatiin se pyhä autokin mukaan. Jumalasta seuraava.

Niin saatiin, ja syystä. Se on monille todella tärkeä kulku/työväline ja varsin kallis hankinta, jonka soisi olevan kunnossa ja ilman ulkopuolisten tuhoja, jotka yleensä jäävät omaksi tappioksi, kun se ilkivallan/vahingon tekijä aina pakenee jostain syystä paikalta, eikä kukaan ilmoittaudu syylliseksi. Miksi? Eikö lapselle opeteta tapoja ja rehellisyyttä? Ilmankos ei tehdä myöskään selväksi missä saa liikkua ja missä ei, kuten naapurin pihassa. 

Meinaatko ottaa sen hautaankin mukaasi ja entä ne kaksi muuta, jääkö ne perinnöksi sukulaisille? Lapsiahan sinulla ei todennäköisesti ole?

Miksi hautaani mukaan ottaisin, käytän sitä liikkumiseen, kuten muutkin ihmiset. Onko sinulle jotenkin epäselvää miksi ihmisillä on autot? Perinnöksikään ei jää, asunto ja muu omaisuus jää. Lapsillani on omat autot.

Lapsia on ja lapsenlapsiakin, ja kaikilla hyvät käytöstavat. Eivät räkytä itsestään selviä asioita, vaan tajuavat ettei naapurin pihaan mennä, eikä aiheuteta tuhoa, ilkivaltaa eikä häiriötä. Mites sulla? Jankutat naapureille kun niillä on autot, eikä ne tykkää kun sun kurittomat kakarat pörrää parkkipaikalla kielloista huolimatta? Autojen syy, jos ne vahingoittuvat? Ole valmis korvaamaan, niin sanoo laki.

Vierailija kirjoitti:

Puolen metrin rajanylitys ei varmaan haittaa. Ja ei ole edes asia tässä. Olette uusia ihmisiä, naapuri ei vielä tunne teitä yhtään. Suojeluvaisto vain aktivoitui, naapuri ajatteli heti alkuunsa kertoa, ettei lapsien ole sopiva ylittää rajaa, koska jos ei heti tee selväksi, ei voi tietää millaiseksi meno yltyy, kun ei tosiaan tunne lapsia eikä vanhempia.

Ehdotan että heti (viikon sisällä) käytte ovella esittäytymässä ja kertomassa, kuinka onnnellisia olette, kun pääsitte muuttamaan kivalle alueelle. Voitte vaikka kertoa, kuinka kiva on, kun aluella x on sitä ja sitä mukavaa ja toivottavasti saatte asua kauan yms. positiivista. Kerrotte lasten nimet ja iät ja annat puhelinnumeron, johon voi laittaa viestiä tarvittaessa.

Miksi ap:lle ei riittänyt anteeksipyyntö naapurille ja ohjeistus piha-alueesta lapsille. Asia olisi ollut sillä selvä. Mutta ei, ap haluaa, että asia eskaloituu, pitää oikein kirjoittaa vauvapalstalle. On pelkkää teeskentelyä, jos hän nyt menee naapurin oven taakse läyryämään. Varmaan puhelinnumeroon lähetetty viestikin päätyisi tänne raadeltavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa lohdutus  tätä pääosin lapsivihamielistä ketjua lukiessa on ajatus, että täällä olevat mielipiteet  eivät ole edustava otos Suomen kansan mielipiteistä. On elämälle vierasta kieltää satunnaiset lasten leikkien äänet, parjata äitiä, joka ensimmäisenä päivänä ei huomaa opettaa lapselleen tonttien rajoja tai jopa asettaa humalaisten möykät ja riitelyt lasten leikkien edelle.

Itse en ole mitenkään erityisen lapsirakas ja olen sitä mieltä, että rajat täytyy lapsille opettaa, mutta tää suvaitsemattomuus on karmeaa.

Samaa mieltä! Jotenkin masentavaa, miten tässä maassa todella vihataan lapsia. Pahoittelut myös ap:n perheelle, taisitte saada naapurilotossa sellaiset tyypilliset ääliönaapurit, joilla riittää aikaa kytätä teidän lasten virheitä ja varmaan ystävällisesti raportoivat niistä myös :(

Minusta tuntuu, että näistä kirjoittajista suuri osa on perheettömiä, ainakin lapsettomia ja hyvin rajoittuneita mielipiteiltään. Tuskin näitä kukaan vapaaehtoisesti ottaisi naapureikseen. On hyvin helppoa syyttää kaikesta muita ihmisiä, tässä tapauksia lapsia ja heidän "huonoja" kasvattajiaan. Tällaisissa ihmisissähän ei itsessään ole minkäänlaista vikaa, syy omaan pahaan oloon on aina toisissa. Nämä kannattaa jättää omaan arvoonsa, murehtikoot ja märehtikööt noita juttujaan; iloitaan me omista virkeistä lapsistamme, jotka hallitsevat maailmaa sen jälkeenkin, kun nämä marisijat ovat jo poistuneet täältä valittamasta.