Homma pysyy hanskassa lapsen kanssa vain hirveällä kurilla. Toiminko väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pakottaisi lasta sänkyyn pyörimään, vaan antaisin valvoa siihen asti, että väsyttää oikeasti ja vasta sitten sänkyyn. Aamulla sitten herätys normaaliin tapaan, niin illalla väsyttää.

Meillä on toiminut myös se, että kaikki valot sammutetaan ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan. Siis myös aikuiset. Ja pyritään pitämään sama rytmi arkena ja viikonloppuisin.

Lapsi pyörii valveilla sängyssä pitkään laitoin hänet sinne klo 20 tai 21, 22 tai 23. Ja herää kesken yötä valvomaan, saattaa maata keskellä yötä hereillä sängyssään sanomatta mitään pyöriskellen pari tuntia. Ja herää aamuisin aikaisemmin kuin tarvisi herätä. En muista että olisin kertaakaan hänen elämän aikana joutunut herättämään hänet. Ap

Pelkääkö hän pimeää? Kokeile ottaa viereen tai edes samaan huoneeseen nukkumaan. Ihmiset ovat laumaeläimiä, ja on tavallaan outoa, että vanhemmat nukkuvat yhdessä, mutta pieni lapsi yksin.

Jotain tuolle uniongelmalle pitäisi tehdä. Selvä se, että on levoton, jos ei saa unta tarpeeksi.

Tässä asiassa on turha viisastella tai verrata lasta jonkun toisen perheen lapsiin. Minullakin on kaksi jo aikuista lasta, joista toinen ei tarvinnut rajoja juuri lainkaan, ja toisella piti olla tiukka kuri jo pienestä pitäen. Muuten elämästä olisi tullut yhtä helkkaria kaikille. Joidenkin lasten vanhemmat ei tätä käsittäneet lainkaan, vaikka yritin nätisti sanoa että minun lapsellani täytyy olla nukkumaanmenoaika, ja hänelle TÄYTYY sanoa asioista eikä jättää vain huiskimaan valvomatta pitkin pihoja.

Vierailija kirjoitti:

Tiukka kuri ja säännöt toimii aina. Rajat ovat rakkautta. Sitä on kaiken maailman lässyttäjiä kasvatustieteellisine oppikirjoineen neuvomassa, mutta vanhemman pitää luottaa omaan vaistoonsa. Energinen (lue : levoton) lapsi tarvitsee vähän tiukemmat rajat.

Tämä näkemys perustuu omaan kokemukseen kolmen pojan kasvattamisesta aikuisikään asti. Kaikista tuli oikein mallikelpoisia kansalaisia eivätkä ole ainakaan vielä mielenterveyspalveluja tarvinneet.

Toisaalta tuo energisyys (lue : levottomuus) voi olla ihan temperamenttisidoinnaista, jota ei kenestäkään voi "parantaa" pois. Nyt varmaan olisi hyvä hetki miettiä niitä rakentavia tapoja päästellä hyöryjä, eikä vain miettiä miten tuollaiset ominaisuudet saadaan tukahdutettua, muuten saattaa kuohahtaa teini-iässä oikein huolella. Parempi vaikka jo lapsena ohjata vauhdikkaampien lajien pariin kuin odotella mistä itsenäistyvä nuori kavereidensa kesken keksii jännitystä lähteä hakemaan. Nimittäin sitä jännitystä tullaan tuolla temperamentilla ennen pitkää hakemaan, annoit sinä sille luvan taikka et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pakottaisi lasta sänkyyn pyörimään, vaan antaisin valvoa siihen asti, että väsyttää oikeasti ja vasta sitten sänkyyn. Aamulla sitten herätys normaaliin tapaan, niin illalla väsyttää.

Meillä on toiminut myös se, että kaikki valot sammutetaan ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan. Siis myös aikuiset. Ja pyritään pitämään sama rytmi arkena ja viikonloppuisin.

Lapsi pyörii valveilla sängyssä pitkään laitoin hänet sinne klo 20 tai 21, 22 tai 23. Ja herää kesken yötä valvomaan, saattaa maata keskellä yötä hereillä sängyssään sanomatta mitään pyöriskellen pari tuntia. Ja herää aamuisin aikaisemmin kuin tarvisi herätä. En muista että olisin kertaakaan hänen elämän aikana joutunut herättämään hänet. Ap

Pelkääkö hän pimeää? Kokeile ottaa viereen tai edes samaan huoneeseen nukkumaan. Ihmiset ovat laumaeläimiä, ja on tavallaan outoa, että vanhemmat nukkuvat yhdessä, mutta pieni lapsi yksin.

Jotain tuolle uniongelmalle pitäisi tehdä. Selvä se, että on levoton, jos ei saa unta tarpeeksi.

Minäkin ottaisin viereen nukkumaan, kun on noin pieni lapsi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä asiassa on turha viisastella tai verrata lasta jonkun toisen perheen lapsiin. Minullakin on kaksi jo aikuista lasta, joista toinen ei tarvinnut rajoja juuri lainkaan, ja toisella piti olla tiukka kuri jo pienestä pitäen. Muuten elämästä olisi tullut yhtä helkkaria kaikille. Joidenkin lasten vanhemmat ei tätä käsittäneet lainkaan, vaikka yritin nätisti sanoa että minun lapsellani täytyy olla nukkumaanmenoaika, ja hänelle TÄYTYY sanoa asioista eikä jättää vain huiskimaan valvomatta pitkin pihoja.

Kaikki lapset ohjataan nukkumaan ja valvotaan pihalla. Pointti oli, että kukaan ihminen ei nuku käskemällä. Ja uniongelmaisia usein ohjataan ylös sängystä, ettei siitä unettomuudesta ja sängyssä pyörimisestä tule stressiä ja ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pakottaisi lasta sänkyyn pyörimään, vaan antaisin valvoa siihen asti, että väsyttää oikeasti ja vasta sitten sänkyyn. Aamulla sitten herätys normaaliin tapaan, niin illalla väsyttää.

Meillä on toiminut myös se, että kaikki valot sammutetaan ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan. Siis myös aikuiset. Ja pyritään pitämään sama rytmi arkena ja viikonloppuisin.

Lapsi pyörii valveilla sängyssä pitkään laitoin hänet sinne klo 20 tai 21, 22 tai 23. Ja herää kesken yötä valvomaan, saattaa maata keskellä yötä hereillä sängyssään sanomatta mitään pyöriskellen pari tuntia. Ja herää aamuisin aikaisemmin kuin tarvisi herätä. En muista että olisin kertaakaan hänen elämän aikana joutunut herättämään hänet. Ap

Sitten varmaan turha pakottaa häntä sänkyyn.

En ymmärrä mitä ajat takaa. En minä jätä juuri neljä täyttänyttä lasta yksin hillumaan kun minä ja isä mennään nukkumaan ja sammutetaan asunnosta valot. Enkä aio nousta kesken unien joskus keskellä yötä sammuttelemaan lapsen huoneesta valoja siksi että hän on jäänyt myöhään sinne yksin leikkimään. Sitä hetkeä ei tule että hän pyytäisi itse päästä nukkumaan. Kyllä aikuisen on laitettava tuon ikäinen sänkyyn kun aika on. Enkä pakota, hän menee kun sanotaan että nyt sänkyyn. Ap

Lapsi nukkuu silloin kun häntä väsyttää. Ei silloin kun määräät. Se nyt vain on niin. Älä sitten kysele neuvoja, jos kerran parhaiten tiedät.

Eli jos ei nukkuisi koskaan öisin mutta välillä päivisin niin se olisi sinusta ok, koska silloin häntä väsytti.

-sivusta

Ei tietenkään päivisin. Mutta olenpahan huomannut, että moni laittaa lapset kellon tarkasti klo 20 nukkumaan. Se on ok, jos lasta väsyttää. Mutta ihan turha laittaa se lapsi nukkumaan, jos ei häntä väsytä. Parempi silloin nousta ylös ja tehdä jotain kuin pyöriä sängyssä. Tämä neuvohan annetaan usein myös aikuisille unettomuudesta kärsiville. Eivät lapset eroa tässä suhteessa.

Et ilmeisesti koskaan ole tavannut unettomuudesta kärsivää? Sen enempää lasta kuin aikuistakaan? Kyllä niissä asioissa on jo kokeiltu aika lailla kaikki mahdollinen, ennen kuin todetaan asian olevan oikea ongelma. Lisäksi on ihan oikeasti niinkin, että ihmiset tarvitsevat eri määrän unta. On olemassa lapsia, jotka pärjäävät paljon vähemmillä yöunilla kuin suurin osa. On myös olemassa aikuisia, jotka tarvitsevat enemmän unta kuin keskiverto aikuinen. Mitä aloittajan siis pitäisi lapselle tehdä? Valvoa miehen kanssa vuorotellen yön läpi, että voisi toihuilla lapsen kanssa, kun sitä ei nukuta? Ja siitä sitten puoli kuolleena uuteen päivään? Lapsi kuitenkin ilmeisesti on ihan ok asian kanssa, että sängyssä ollaan nukkumisaikana. Ja jos ei nuku, niin ei siihen voi pakottaakaan, joten miksi taistella tuulimyllyjä vastaan?

Toiset lapset vain tarvitsevat vähän vahvempaa kuria, anteeksi, ohjausta. Asian voi ajatella vaikka hevosen ulkoilu tarhana. Suurimmalla osalla riittää pelkkä ohut sähkölanka ja kerran tällin saatuaan ei siinä tarvita edes virtaa kiertämään. Toiset taas eivät pysy tukevassa lankkutarhassakaan, vaan tullaan joko yli tai läpi. Vaihtoehto ei kuitenkaan ole juosta pitkin kyliä eikä kukaan voi tarjoilla porkkanaa koko päivän pitääkseen huomion pois metkuista, joten aitaa on vahvistettava niin, ettei läpi pääse. Iän myötä aitausta laajennetaan, ja kun alkaa olla ymmärrystä aitauksen ulkopulisesta vaarasta, alkaa itse jo mielellään pysyä siinä aitauksessa pysyäkseen turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pakottaisi lasta sänkyyn pyörimään, vaan antaisin valvoa siihen asti, että väsyttää oikeasti ja vasta sitten sänkyyn. Aamulla sitten herätys normaaliin tapaan, niin illalla väsyttää.

Meillä on toiminut myös se, että kaikki valot sammutetaan ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan. Siis myös aikuiset. Ja pyritään pitämään sama rytmi arkena ja viikonloppuisin.

Lapsi pyörii valveilla sängyssä pitkään laitoin hänet sinne klo 20 tai 21, 22 tai 23. Ja herää kesken yötä valvomaan, saattaa maata keskellä yötä hereillä sängyssään sanomatta mitään pyöriskellen pari tuntia. Ja herää aamuisin aikaisemmin kuin tarvisi herätä. En muista että olisin kertaakaan hänen elämän aikana joutunut herättämään hänet. Ap

Pelkääkö hän pimeää? Kokeile ottaa viereen tai edes samaan huoneeseen nukkumaan. Ihmiset ovat laumaeläimiä, ja on tavallaan outoa, että vanhemmat nukkuvat yhdessä, mutta pieni lapsi yksin.

Jotain tuolle uniongelmalle pitäisi tehdä. Selvä se, että on levoton, jos ei saa unta tarpeeksi.

Ei pelkää pimeää. Hän nukkuu nykyään omassa huoneessaan kun häiriintyi mieheni (eli isänsä) kuorsauksesta silloin kun nukkui vielä meidän vanhempien makuuhuoneessa. Vieressä hän ei koskaan osannut nukkua, häiriintyy siinäkin liikaa, ihan vain vaikka nukkuisi kaksin minun vieressä miehen ollessa työmatkalla. Hän haluaa nukkua omassa sängyssään. En siis ole häntä siihen pakottanut, ei vain ole koskaan halunnut nukkua vieressä vaan rauhassa omassa sängyssä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä asiassa on turha viisastella tai verrata lasta jonkun toisen perheen lapsiin. Minullakin on kaksi jo aikuista lasta, joista toinen ei tarvinnut rajoja juuri lainkaan, ja toisella piti olla tiukka kuri jo pienestä pitäen. Muuten elämästä olisi tullut yhtä helkkaria kaikille. Joidenkin lasten vanhemmat ei tätä käsittäneet lainkaan, vaikka yritin nätisti sanoa että minun lapsellani täytyy olla nukkumaanmenoaika, ja hänelle TÄYTYY sanoa asioista eikä jättää vain huiskimaan valvomatta pitkin pihoja.

Kaikki lapset ohjataan nukkumaan ja valvotaan pihalla. Pointti oli, että kukaan ihminen ei nuku käskemällä. Ja uniongelmaisia usein ohjataan ylös sängystä, ettei siitä unettomuudesta ja sängyssä pyörimisestä tule stressiä ja ongelmaa.

Maalla oli perheitä joissa ei todellakaan valvottu eikä ohjattu nukkumaan, hyvä jos teillä on niin päteviä vanhempia. Kaikki ei valitettavasti ole ihan tilanteen tasalla edes omien lasten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pakottaisi lasta sänkyyn pyörimään, vaan antaisin valvoa siihen asti, että väsyttää oikeasti ja vasta sitten sänkyyn. Aamulla sitten herätys normaaliin tapaan, niin illalla väsyttää.

Meillä on toiminut myös se, että kaikki valot sammutetaan ja kaikki menevät samaan aikaan nukkumaan. Siis myös aikuiset. Ja pyritään pitämään sama rytmi arkena ja viikonloppuisin.

Lapsi pyörii valveilla sängyssä pitkään laitoin hänet sinne klo 20 tai 21, 22 tai 23. Ja herää kesken yötä valvomaan, saattaa maata keskellä yötä hereillä sängyssään sanomatta mitään pyöriskellen pari tuntia. Ja herää aamuisin aikaisemmin kuin tarvisi herätä. En muista että olisin kertaakaan hänen elämän aikana joutunut herättämään hänet. Ap

Pelkääkö hän pimeää? Kokeile ottaa viereen tai edes samaan huoneeseen nukkumaan. Ihmiset ovat laumaeläimiä, ja on tavallaan outoa, että vanhemmat nukkuvat yhdessä, mutta pieni lapsi yksin.

Jotain tuolle uniongelmalle pitäisi tehdä. Selvä se, että on levoton, jos ei saa unta tarpeeksi.

Ei pelkää pimeää. Hän nukkuu nykyään omassa huoneessaan kun häiriintyi mieheni (eli isänsä) kuorsauksesta silloin kun nukkui vielä meidän vanhempien makuuhuoneessa. Vieressä hän ei koskaan osannut nukkua, häiriintyy siinäkin liikaa, ihan vain vaikka nukkuisi kaksin minun vieressä miehen ollessa työmatkalla. Hän haluaa nukkua omassa sängyssään. En siis ole häntä siihen pakottanut, ei vain ole koskaan halunnut nukkua vieressä vaan rauhassa omassa sängyssä. Ap

Vaikuttaa siltä että poika ei ole ainakaan mikään huomionhakuinen mamis, vaan keskimääräistä kovapäisempi tapaus. Kurilla vaan, sitten aikanaan se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tiedä... Eilen lidlissä kävi joku luovuttanut äiti tai ehkä se huomiotta jättäminen oli osa strategiaa. Lapsi sekoili pitkin myymälää, juoksi ihan täysiä vedettävän korin kanssa seinään. Sitten valitti äidille kun on kuuma. Lapsi kiipesi "jäähylle" maitokaappiin. Istui siellä maitojen päällä. Juoksi taas äidin luo täysiä korilla törmäillen kalusteisiin. Kävi kertomassa että hän menee taas jäähtymään että löytää sieltä perältä. Lapsi meni takas maitokaappiin ja seuraavaksi kiipesi pakastealtaan päälle ja piti pakastepizzaa naamalla. Itsellä ei ole lapsia vielä ja jotenkin hirvittää millaista se voi olla. Kuitenkin uskon että suurin osa yrittää lasten kanssa parhaansa.

Ei kuulosta normaalilta. Itse veisin lapsen pihalle ja hänellä ei olisi kauppaan asiaa ennen kuin osaisi käyttäytyä.

T. Kolmen äiti

Ostokset on kuitenkin pakko tehdä, ja jos pienen lapsen jättää yksin ulos tai kotiin, niin lasuhan siitä seuraa.

Meillä asia ratkaistaisiin niin että tilataan kotiin ruokaostokset.

Meillä lapset odottavat toisen vanhemman kanssa autossa tai kotona. Verkon kautta tilataan myös ruokaa välillä.

No tämä ole ihmekään että Suomessa ihmisten kohtaaminen ja julkiset paikat aiheuttaa ahdistusta. Eikö se mene niin että lapset pienestä pitäen opetetaan olemaan ihmisten ilmoilla, tuotti se sitten alkuun lapselle minkälaisia hankaluuksia tahansa, sinä olet päättänyt ne lapset tehdä, niin sinä opetat, etkä vaan keksi mitään keinoja luikerrella sen ohi. Eihän tuollaisella taktiikalla tehdä muuta kuin siirretä ongelma tulevaisuuteen joskin oireilu vain muuttuu kypsyydestä riippuen.

Naisten pakottava tarve kontrolloida kaikkia että kaikki menee niin kuin hän haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi oppii itse arvioimaan mitään ja tunnistamaan tunteitaan, joustamaan ja rentoutumaan jos kaikki sanellaan aikuisen toimesta tiukkaan sävyyn eikä missään voi yhtään käyttää tilanneharkintaa. Kuulostaa kyllä painajaismaiselta teille molemmille.

Kyllä hän saa rennosti leikkiä ja ulkoilla ja sellaista. Miten niin ei saisi koskaan rentoutua? Juuri tiukkojen sääntöjen avullahan olen löytänyt tavan miten lapsi oppi rentoutumaan. Ennen niitä oli levoton ja sekoili, ei rentoutunut. Ap

Miten niin oppii rentoutumaan? Vaikuttaa siltä, että lapsesi on juuri se kaverisynttäreiden kauhukakara, joka äidin valvonnassa ei saa tehdä mitään (menettää mieluisia asioita, jos ei saa lukea äidin ajatuksia), joten kyläillessä ja ilman valvontaa ei osaa olla ihmisiksi, koska ei ole koskaan itse saanut päättää tunteistaan.

En jaksanut lukea viestejä, mutta mietin, on onko lapsi päivähoidossa? Jos ei, niin äkkiä varhaiskasvatukseen turvaan.

Näitä lukiessaan on aina iloinen lastensa geeneistä eli ovat rentoja, kivoja lapsia, joita ei tarvitse kurittaa ja jotka silti osaavat "lukea" tilanteita eli käyttäytyä. Rajat on laajat, äitiä ei tarvitse miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi oppii itse arvioimaan mitään ja tunnistamaan tunteitaan, joustamaan ja rentoutumaan jos kaikki sanellaan aikuisen toimesta tiukkaan sävyyn eikä missään voi yhtään käyttää tilanneharkintaa. Kuulostaa kyllä painajaismaiselta teille molemmille.

Kyllä hän saa rennosti leikkiä ja ulkoilla ja sellaista. Miten niin ei saisi koskaan rentoutua? Juuri tiukkojen sääntöjen avullahan olen löytänyt tavan miten lapsi oppi rentoutumaan. Ennen niitä oli levoton ja sekoili, ei rentoutunut. Ap

Miten niin oppii rentoutumaan? Vaikuttaa siltä, että lapsesi on juuri se kaverisynttäreiden kauhukakara, joka äidin valvonnassa ei saa tehdä mitään (menettää mieluisia asioita, jos ei saa lukea äidin ajatuksia), joten kyläillessä ja ilman valvontaa ei osaa olla ihmisiksi, koska ei ole koskaan itse saanut päättää tunteistaan.

Jep, ihan mahdollinen skenaario tuo että opitaan kyllä olemaan ihmisiksi kotona, mutta myös se milloin on tilaisuus antaa palaa, siinä sivussa opitaan todennäköisesti salailun ja valehtelun jalo taito. Kenenkään luonnetta ei millään terveellä tavalla voi muovata, ainoastaan tuuppia pientä ihmistä siihen suuntaan että kunkin henkilökohtaiset piirteet voidaan valjastaa vahvuuksiksi.

Olen saanut kritiikkiä, mikä on hyvä. Kirjoitinhan itsekin että olen epävarma toiminko oikein ja tällainen kasvatustyyli ei ole luonteeni mukaista eikä sitä mitä suunnittelin ennalta. Olen kuitenkin päätynyt tähän yritettyäni pitkään sitä lempeää ohjausta ja sanoittamista, siitä tuloksena oli ylikierroksilla oleva sekoileva ja riehuva tenava.

Joten te jotka kritisoitte minua: mitä minun nyt pitäisi oikein tehdä?

Ap

Joku mainitsi ketjussa aiemmin ADHD:n. Osa kuvailemistasi asioista muistuttaa omia lapsuuden ajan piirteitäni/hankaluuksiani (diagnoosin sain vasta 23-vuotiaana). Ehkä voisit lukea aiheesta omatoimisesti ja kokeilla, sopivatko nepsykasvatusvinkit teidän perheellenne? Asian voisi varmasti nostaa esiin myös päiväkodissa (jos siellä käy) tai selvittää ADHD:n mahdollisuuden tutkimustenkin kautta, jos tuntuu siltä että siitä olisi apua.

Tämä on toki vain lapsettoman pohdintaa tilanteesta, varmasti samanlaista käytöstä voi olla neurotyypillisillä lapsilla myös! Ero ymmärtääkseni tuleekin (yksinkertaistetusti) siitä, miten merkittävästi asiat vaikeuttavat arkea/elämää. Kuulostat hyvältä ja välittävältä vanhemmalta, AP! Tiedät varmasti itse, mitkä asiat juuri teidän perheessänne toimivat parhaiten. Tsemppiä! <3

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kritiikkiä, mikä on hyvä. Kirjoitinhan itsekin että olen epävarma toiminko oikein ja tällainen kasvatustyyli ei ole luonteeni mukaista eikä sitä mitä suunnittelin ennalta. Olen kuitenkin päätynyt tähän yritettyäni pitkään sitä lempeää ohjausta ja sanoittamista, siitä tuloksena oli ylikierroksilla oleva sekoileva ja riehuva tenava.

Joten te jotka kritisoitte minua: mitä minun nyt pitäisi oikein tehdä?

Ap

Turha odottaa neuvoja. On niin helppo kritisoida ja haukkua ja repostella mitä toiset tekee väärin. Vaikea on antaa kunnollisia neuvoja mitä kannattaisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kritiikkiä, mikä on hyvä. Kirjoitinhan itsekin että olen epävarma toiminko oikein ja tällainen kasvatustyyli ei ole luonteeni mukaista eikä sitä mitä suunnittelin ennalta. Olen kuitenkin päätynyt tähän yritettyäni pitkään sitä lempeää ohjausta ja sanoittamista, siitä tuloksena oli ylikierroksilla oleva sekoileva ja riehuva tenava.

Joten te jotka kritisoitte minua: mitä minun nyt pitäisi oikein tehdä?

Ap

Mikä lapsen itsensä mieliala on kun hän yltyy riekkumaan? Onko hän kiukkuinen tai turhautunut, purkaako jonkinlaista mielipahaa vai tuottaako riehakas toiminta hänessä mielihyvää ja iloa eikä osaa vielä hillitä itseään ylilyönneiltä? Kai se pitää ensiksi lähteä siitä onko kyseessä ongelma vai ominaisuus.

Nukkuuko lapsi oikeasti liian vähän vai vain selvästi vähemmän kuin oppaiden mukaan pitäisi? Yksi omista lapsistani on aina ollut vähäuninen ja tuossa iässä hän nukkui max 9 tuntia vuorokaudessa. Ei häntä millään saanut nukkumaan enempää, mutta eipä tarvinnut koskaan herätellä aamulla eikä myöskään reissussa ollut kiukuttelua, jos normaaliin uniaikaan ei ollut mahdollisuus päästä heti nukkumaan. Tämä lapsi ei tosin koskaan ollut levoton, vaan ennemmin rauhallista tyyppiä.

Unentarve kasvoi kyllä selvästi sitten murrosiässä.

Ihan kelvollinen aikuinen hänestä on kasvanut ja lähitulevaisuudessa on edessä DI:ksi valmistuminen. Sosiaaliset taidot ovat kyllä selvästi keskimääräistä heikommat, mutta onneksi Aallon tefyltä on löytynyt samanhenkistä porukkaa, jonka kanssa hän tulee hyvin toimeen.

Kolmen (aikuisen) lapsen äiti