Lue keskustelun säännöt.
En pysty enää rauhoittumaan. Oletko joskus ollut samassa tilanteessa ja päässyt siitä pois? Miten?
04.05.2022 |
Olen jatkuvasti hälytystilassa/paniikissa. En pysty rauhoittumaan. Sydän hakkaa ja silmissä ja jopa suussa tuntuu painetta. Tunne alkaa kun aloitan minkä tahansa tehtävän koneella tai kotona. Työpäivän vedän tässä paniikkitilassa, mikä näkyy esim. silmien punehtumisena, eikä tunne lopu työpäivän päätteeksi. Olen kokeillut liikuntaa, rauhoituttumistehtäviä, kahvin vähentämistä ja alkoholin välttämistä ja ylimääräisten työtehtävien kassaamista. Mikään ei auta. Tarvitsen apua... Tietoa? Vinkkejä?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout. Pidä taukoa töistä/opiskelusta.
En voi oikein pitää taukoa koska perheeni joutuisi taloudellisiin ongelmiin ja menettäisin otteen töistä. ap
Jos jatkat samaa rataa, ennemmin tai myöhemmin olet työkyvytön. Se, että hiljennät ja alat huolehtia omasta palautumisestasi, ei tarkoita, että työt pitäisi jättää tekemättä ja antaa elämän mennä hunningolle. Pikemminkin niin tulee käymään, jos et nyt ala kiinnittää huomiota omaan jaksamiseesi. Kenenkään ei kuulu tehdä töitä yli voimavarojensa. Eikä tauko välttämättä tarkoita sitä, että jäät pois töistä. Jos teet töitä ihan normaalisti, sinulle pitäisi silti jäädä noin 16 h vuorokaudesta, jona aikana voit nukkua, levätä, liikkua ja rentoutua. Mutta jos et itse tätä ymmärrä, kukaan toinen ei varmaankaan tule tekemään sitä puolestasi. Sinun elämäsi tärkein henkilö olet sinä itse. Jos et huolehdi itsestäsi, et voi huolehtia myöskään perheestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti sitä vanhaa totuutta, että sadan vuoden päästä tätä ei muista enää kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja on täällä jaettu. Suosittelen omasta puolesta vielä läsnäoloharjoituksia (meditointi/mindfullness), ne rauhoittavat hermostoa. Ja jos et saa tilannetta katkeamaan niin kannattaa hakeutua terveydenhuollon puoleen. Mitä aikaisemmin saat tilanteen poikki sitä vähemmillä vaurioilla selviät, joten ei kannata pitkittää avun hakemista. Mulla oli muinoin ahdistava ajanjakso elämässä jolloin sain rauhoittavia lääkkeitä, joita en juurikaan syönyt kun mulle riitti ihan se tieto että apua on saatavilla omasta lääkekaapista heti jos sitä tarvitsen. Pahintahan on just se kun vaan lilluu siinä pahassa olossa ilman mitään käsitystä siitä että miten tai milloin sen saa loppumaan. Keksusteluapukaan ei varmaan olisi pahitteeksi (oman kunnan psyk.polilla ei maksa mitään käydä).
Olen kokeillut mindfullnessia. Pitää kokeilla taas. En ole saanut niitä vielä ainakaan "tehoamaan" eli sydän hakkaa yhtä kovaa aloittaessani kuin lopettaessani. Ymmärrän idean kyllä eli nykyhetkeen ja aisteihin keskittymisen.
Hengittäminen on ihan avainasemassa elimistön rauhoittamisessa. Lue vagushermosta ja hdngityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa jo päivystyksen tarpeelta.
EI!! Asia jos on vaivannut muutenkin, varataan aika arkena terveysasemalle tai käydään työterveysasemalla. Ei tulla keskellä yötä päivystykseen, vain sen takia kun vaiva on ollut jo kuukausitolkulla ja ei ole jaksettu hoitaa terveysasemalla. Eriasia jos terveysasema tai työhoitaja katsoo, että pitää lähettää sairaalaan, niin sit.
Y h y y y y Olen jatkuvassa HÄLYTYSTILASSA y h y y y y 😫.😩.😫.😩.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuslääkitys.
Minulla auttoi beetasalpaajat.
Hermostoni on niin pahasti sekaisin, että lääkitystä on pakko vaan jatkaa.
En tiedä mikä muu tähän enää auttaisi. Rentoutuminenkin vain kiihdyttää hermostoa.
En pysty enää nukkumaan ilman lääkitystä. Nukahtaminen kyllä onnistuu, mutta sitten alkaa paniikkikohtaukset ja heräilen niihin jos yritän nukkua ilman lääkkeitä tai unohdan ottaa lääkkeet illalla.
Kannattaa ehdottomasti hakea apua lääkäristä ennenkuin tilanne menee yhtä pahaksi kuin minulla.
Itse menin lääkäriin vasta kun aloin saamaan paniikkikohtauksia nukkuessani. (Hereillä ollessa en ole niitä koskaan saanut.)
Vierailija kirjoitti:
Y h y y y y Olen jatkuvassa HÄLYTYSTILASSA y h y y y y 😫.😩.😫.😩.
Se ei selvästikään ole ainoa ongelmasi. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout. Pidä taukoa töistä/opiskelusta.
En voi oikein pitää taukoa koska perheeni joutuisi taloudellisiin ongelmiin ja menettäisin otteen töistä. ap
Oletko ajatellut että vaihtoehto saattaa olla se, että kärähdät totaalisesti loppuun, romahdat, menetät työkykysi joksikin aikaa ja joudut joka tapauksessa pitämään taukoa töistäsi? Eikö kannattaisi pitää se tauko siinä vaiheessa kun siitä on suurin hyöty ja mahdollisimman vähän vahinkoa?
En itse asiassa ole ajatellut että kärähtäisin kokonaan. En ainakaan usko. Tämä on ollut jo vuosia hiljaisella (mutta rasittavan) tuntuvalla liekillä. Pitkään ajattelin että tämä on normaalia. Olen nähnyt muitakin samassa tilassa olevia töissä. Tai ainakin jotka näyttävät samalta. Jotka eivät ole rauhallisia vaan silmät punaisina viuhtovat menemään.
Voi olla myös kilpirauhasongelma. Liikatoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout. Pidä taukoa töistä/opiskelusta.
En voi oikein pitää taukoa koska perheeni joutuisi taloudellisiin ongelmiin ja menettäisin otteen töistä. ap
Oletko ajatellut että vaihtoehto saattaa olla se, että kärähdät totaalisesti loppuun, romahdat, menetät työkykysi joksikin aikaa ja joudut joka tapauksessa pitämään taukoa töistäsi? Eikö kannattaisi pitää se tauko siinä vaiheessa kun siitä on suurin hyöty ja mahdollisimman vähän vahinkoa?
En itse asiassa ole ajatellut että kärähtäisin kokonaan. En ainakaan usko. Tämä on ollut jo vuosia hiljaisella (mutta rasittavan) tuntuvalla liekillä. Pitkään ajattelin että tämä on normaalia. Olen nähnyt muitakin samassa tilassa olevia töissä. Tai ainakin jotka näyttävät samalta. Jotka eivät ole rauhallisia vaan silmät punaisina viuhtovat menemään.
Eläkeikäänkö asti meinasit jaksaa silmät punaisena viuhtoa sydän pamppaillen? Kyllä se elimistö pistää stopin ja se voi tulla valitettavasti yllättäen semmoisena hetkenä mikä sulle huonosti sopii ja mitä et osannut yhtään odottaa. Mitä pitempään pitkität tätä tilannettasi, sitä pidempään sulla kestää siitä palautua.
Tarvitset täyden asennemuutoksen. Jos et kuuntele kehoasi, se kyllä pysäyttää sinut joku päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuslääkitys.
Minulla auttoi beetasalpaajat.
Hermostoni on niin pahasti sekaisin, että lääkitystä on pakko vaan jatkaa.
En tiedä mikä muu tähän enää auttaisi. Rentoutuminenkin vain kiihdyttää hermostoa.En pysty enää nukkumaan ilman lääkitystä. Nukahtaminen kyllä onnistuu, mutta sitten alkaa paniikkikohtaukset ja heräilen niihin jos yritän nukkua ilman lääkkeitä tai unohdan ottaa lääkkeet illalla.
Kannattaa ehdottomasti hakea apua lääkäristä ennenkuin tilanne menee yhtä pahaksi kuin minulla.
Itse menin lääkäriin vasta kun aloin saamaan paniikkikohtauksia nukkuessani. (Hereillä ollessa en ole niitä koskaan saanut.)
Syön beettasalpaajia töissä mutta se ei paranna oloa lopullisesti. Olen syönyt niitä kymmenisen vuotta. Saan muuten itsekin välillä paniikkikohtauksia nukkuessani. Siis herään siihen että sydän hakkaa sataa. ap
Jannaas kirjoitti:
Voi olla myös kilpirauhasongelma. Liikatoiminta.
Kiitos tämä pitäisi tutkia uudelleen. Jossain vaiheessa arvot olivat alle hyvän mtuta palautuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain mieliala-lääkkeet.
Tämä olisi yksi vaihtoehto, mutta en halua kuolettaa kaikkia tunteita. Ainostaan tämän paniikintunteen. ap
Beetasalpaajat rauhoittaa hermostoa eikä vie tunteita.
Niitä ei kuitenkaan voi käyttää jos on matala verenpaine. Yleensä kuitenkin verenpaine nousee jos on sellaisessa tilassa että ei pysty rauhoittumaan.
Sinua vaivaa AHNEUS. ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla NYT On niin voit olla onnellinen. Lakkaa havittelemasta suuria, se vie tuhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuslääkitys.
Minulla auttoi beetasalpaajat.
Hermostoni on niin pahasti sekaisin, että lääkitystä on pakko vaan jatkaa.
En tiedä mikä muu tähän enää auttaisi. Rentoutuminenkin vain kiihdyttää hermostoa.En pysty enää nukkumaan ilman lääkitystä. Nukahtaminen kyllä onnistuu, mutta sitten alkaa paniikkikohtaukset ja heräilen niihin jos yritän nukkua ilman lääkkeitä tai unohdan ottaa lääkkeet illalla.
Kannattaa ehdottomasti hakea apua lääkäristä ennenkuin tilanne menee yhtä pahaksi kuin minulla.
Itse menin lääkäriin vasta kun aloin saamaan paniikkikohtauksia nukkuessani. (Hereillä ollessa en ole niitä koskaan saanut.)
Syön beettasalpaajia töissä mutta se ei paranna oloa lopullisesti. Olen syönyt niitä kymmenisen vuotta. Saan muuten itsekin välillä paniikkikohtauksia nukkuessani. Siis herään siihen että sydän hakkaa sataa. ap
Pitäisikö nostaa annostusta..
Oikealla annostuksella sen pitäisi estää tuota oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout. Pidä taukoa töistä/opiskelusta.
En voi oikein pitää taukoa koska perheeni joutuisi taloudellisiin ongelmiin ja menettäisin otteen töistä. ap
Oletko ajatellut että vaihtoehto saattaa olla se, että kärähdät totaalisesti loppuun, romahdat, menetät työkykysi joksikin aikaa ja joudut joka tapauksessa pitämään taukoa töistäsi? Eikö kannattaisi pitää se tauko siinä vaiheessa kun siitä on suurin hyöty ja mahdollisimman vähän vahinkoa?
En itse asiassa ole ajatellut että kärähtäisin kokonaan. En ainakaan usko. Tämä on ollut jo vuosia hiljaisella (mutta rasittavan) tuntuvalla liekillä. Pitkään ajattelin että tämä on normaalia. Olen nähnyt muitakin samassa tilassa olevia töissä. Tai ainakin jotka näyttävät samalta. Jotka eivät ole rauhallisia vaan silmät punaisina viuhtovat menemään.
Eläkeikäänkö asti meinasit jaksaa silmät punaisena viuhtoa sydän pamppaillen? Kyllä se elimistö pistää stopin ja se voi tulla valitettavasti yllättäen semmoisena hetkenä mikä sulle huonosti sopii ja mitä et osannut yhtään odottaa. Mitä pitempään pitkität tätä tilannettasi, sitä pidempään sulla kestää siitä palautua.
Joo, pitää keksiä jotain. En jaksa itsekään tätä enää. Vaikka en romahdusta osaa nähdäkään, niin kai sekin on vaarana. Ihmiset näyttävät vain jatkavan vuodesta toiseen samalla tavalla. Rahan takia tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuslääkitys.
Minulla auttoi beetasalpaajat.
Hermostoni on niin pahasti sekaisin, että lääkitystä on pakko vaan jatkaa.
En tiedä mikä muu tähän enää auttaisi. Rentoutuminenkin vain kiihdyttää hermostoa.En pysty enää nukkumaan ilman lääkitystä. Nukahtaminen kyllä onnistuu, mutta sitten alkaa paniikkikohtaukset ja heräilen niihin jos yritän nukkua ilman lääkkeitä tai unohdan ottaa lääkkeet illalla.
Kannattaa ehdottomasti hakea apua lääkäristä ennenkuin tilanne menee yhtä pahaksi kuin minulla.
Itse menin lääkäriin vasta kun aloin saamaan paniikkikohtauksia nukkuessani. (Hereillä ollessa en ole niitä koskaan saanut.)
Syön beettasalpaajia töissä mutta se ei paranna oloa lopullisesti. Olen syönyt niitä kymmenisen vuotta. Saan muuten itsekin välillä paniikkikohtauksia nukkuessani. Siis herään siihen että sydän hakkaa sataa. ap
Pitäisikö nostaa annostusta..
Oikealla annostuksella sen pitäisi estää tuota oireilua.
Mulla on 40mg Ranoprin. ap
Mulla oli sama tilanne. Menin työterveyteen, missä otettiin sydänfilmi ja verikokeet, että voidaan sulkea pois fyysiset syyt. Suosittelen samaa sullekin! Mun kohdalla sydänfilmistä kävi ilmi, että mun leposyke huiteli yli sadassa, mikä on liian korkea.
Sain 1 kk sairaslomaa, minkä aikana ehti palautua ja miettiä elämäänsä uudelleen. Nyt syön beetasalpaajia ja pidän paremmin huolta itsestäni ja palautumisestani. Lääkäri auttoi katkaisemaan kierteen.
Olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän hyvin miten vaikealta varmasti nyt tuntuu. Suosiittelen että hakeudut ammattiavun piiriin eli ihan psykiatri ensihätään olisi kaikkein paras ja joku lääkitys avuksi. Mutta tämän lisäksi kannattaisi esim. tehdä pitkiä ja rauhallisia kävelylenkkejä 2x päivässä. Tämä neuvo muuten tuli minulle ihan psykiatrilta. Oletko perfektionismiin taipuvainen henkilö? Luovu siitä. Opettele olemaan armillisempu itseäsi kohtaan. Älä välitä niin paljon siitä mitä muut ajattelevat. Vietää aikaa ystävien kanssa. Sellaista aikaa johon ei liity suorittamista tai kilpailua. Tässä muutamia vinkkejä alkuun.