Sopiiko empaattinen ja sydämellinen ihminen johtajaksi?

Ei sellaiset menesty.

Parhaat yritysjohtajat on tutkitusti psykopaatteja. Pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä ja antamaan potkuja tuhansille, eikä se hetkauta millään tavalla.

Yritysmaailmassa tarvitaan kovuutta ja kyynärpäitä.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat yritysjohtajat on tutkitusti psykopaatteja. Pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä ja antamaan potkuja tuhansille, eikä se hetkauta millään tavalla.

Riippuu parhaan määritelmästä. Ehkä tehokkain. Mutta työntekijät saattavat arvostaa muunkinlaisia piirteitä.

Sellaiset yritykset pärjäävät pitkällä tähtäimellä parhaiten, joissa on hyvä yhteishenki talon sisällä. Psykopaatit on vähän 80- ja 90-luvun juttuja, heidän jyräävällä johtamistyylillään ei nykyään enää länsimaissa pötki pitkälle. 

Harva myöskään enää haluaa töihin sellaiseen paikkaan, jossa työnantajamaine on kyseenalainen.

Ainakin oma pomoni on sellainen ja työpaikkamme on erittäin menestynyt hänen aikanaan.

Alemman tason pomot voivat olla empaattisia, mutta mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä enemmän armottomat psykopaattipiirteet korostuvat. Moni johtaja tosin osaa esiintyä myös ystävällisesti kun tapaavat organisaation alempia kerroksia. Alaisilleen johtajille ovat armottomia orjapiiskureita.

Erittäin hyvin. T. Rekrytointipsykologi

Voi sopia. Voin sanoa myös kokemuksesta, että työilmapiiri on paljon suotuisampi ja yhteistyö sujuu mukavan pomon alla. Ei samanlaista kettuilua kuin monissa muissa paikoissa, joka lopulta johtaa irtisanoutumisiin.

Riippuu kyllä monesta asiasta. Sanoisin, että oikeassa firmassa voi menestyä. Siis firmassa, missä on muutenkin tuollainen kulttuuri. Jos on firman ainoa empaattinen pomo (ja sun omat pomot sellaisia kylmiä), niin sut on ajettu ulos ennen kuin huomaatkaan. Esimiehenä hyvä varmasti, tosin tietty etäisyys kannattaa aina pitää, että onnistuu sitten ne vaikeammatkin tilanteet, kuten palkkaneuvottelut, joissa sulla ei ole budjettia nostaa sitä palkkaa, irtisanomiset jne. Mutta kyllä se empaattinen, sydämellinen, oikeudenmukainen ja johdonmukainen pomo on aina paras. Valitse siis sinulle sopiva työpaikka, ja menesty.

Jos johtaja on tasa-arvoinen alaisia kohtaan. Saa olla sydäntä, ei sadisti.

Mikäs oli se tutkimus, jossa väitetään että miesyrittäjät haluavat kilpailla toisia vastaan, laajentaa yritystä ja maksimoida voittoa häikäilemättömästi, kun taas naisyrittäjät haluavat verkostoitua toisten yrittäjien kanssa niin että kaikki hyötyvät yhdessä ja saada voittoa sen verran että tulevat toimeen? En muista tarkkaan, mutta tuo oli ajatuksena.

Firman omistaja ja CEO on sellainen. Huippuhyvin on pärjännyt ja pärjää.

Samaa linjaa menee muut pomotkin. Mulla on hyvä työpaikka ja töihin menee kyllä ilolla.

Mä oon oikea ihminen vastaamaan tähän!

Mun alalla on todella paljon näitä kyynärpää-psykopaattipomoja, ja ne kaikki firmat ovat menneet joko konkkaan tai selvitystilaan. Toki osa näistä narsisti/psyko-pomoista vaihtaa firmaa 2 vuoden välein, jolloin he eivät ikään kuin jää kiinni tuhoistaan, vaan muut jäävät selvittämään heidän jälkeensä jättämiään sotkujaan. Tosin yksi tällainen kun palkattiin firmaan, niin me työntekijät löydettiin netistä epäsuosituksia, että älkää ikinä palkatko tätä ihmistä, heiltä laitettiin pois 2 viikossa. Ihme kun firman omistajat eivät olleet löytäneet näitä "suosituksia".

Mutta.

Vihdoinkin olen yrityksessä töissä, jolla menee erittäin hyvin, ja mun pomo on todella mukava ja reilu Ihminen isolla iillä. Osallistuu myös konkreettiseen työntekoon niin paljon, että osaa ja tietää oikeasti asioita, eikä vain esitä osaavansa tai kysy kaikkeen neuvoa alaisiltaan.

Eli mun 40-vuotisella työkokemuksella vastaan otsikon kysymykseen, että erittäin hyvin, jos ajatellaan rahallisesti.

Kyllä voi sopia. Kunhan hän ei itse väsy ja kuormitu liikaa työssään. On henkisesti helpompaa jos omaa kovan kuoren.

Sopii mutta harvoin haluaa

Se riippuu alasta, jos töitä tehdään persoonalla, niin piiskuruus voisi latistaa suoritusta. Jos taas tärkeintä on tuottaa paljon myytävää ja vallata markkinoita, niin pitää olla kovempi.

Pomo voi esittää empaattista mutta on pohjimmiltaan jotain muuta. Valikoivasti empaattinen.

 

Meillä oli aikanaan lähiesimies joka oli sydämmellinen ja empaattinen. Kuunteli alaisiaan ja oli tiimihenkeä ylläpitävä ja kannatteleva äitihahmo. Mutta auta armias, kun piti tehdä päätöksiä, Joka suuntaan olisi haluttun kumarrella, ja kaikkia miellyttää mutta kenellekkään ei pyllistää. Koskaan ei oikeastaan mitään merkittävää asiaa saatu päätettyä kun kaikkien mielipide piti tavalla tai toisella ottaa huomioon. Käytännöissä ei koskaan mikään muuttunut kun esimiehen määräysvalta ja auktoriteetti puuttui. Työryhmän voimakkaimmat persoonat vetivät pomoa kuon pässiä narussa.

Sopii. Nykyään yritetään edistää tasa-arvoa ja empaattinen ei olisi päällepäsmäri. Jos joku menee vikaan, korjauslistan saa.