Sopiiko empaattinen ja sydämellinen ihminen johtajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat yritysjohtajat on tutkitusti psykopaatteja. Pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä ja antamaan potkuja tuhansille, eikä se hetkauta millään tavalla.

Riippuu parhaan määritelmästä. Ehkä tehokkain. Mutta työntekijät saattavat arvostaa muunkinlaisia piirteitä.

Työntekijät juuri eivät arvosta sydämellisiä ihmisiä. Kun pomo on mukava ja hyväsydäminen, niin jokainen ämmä haukkua louskuttaa. Naisvaltaisilla aloilla varsinkin. Sehän on siis ihan fakta, että pomoa haukutaan aina, vaikka hän olisi aivan huippu tyyppi.

Ja ei, en ole esihenkilöasemassa, mutta sivusta olen työmaailmassa seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kyllä monesta asiasta. Sanoisin, että oikeassa firmassa voi menestyä. Siis firmassa, missä on muutenkin tuollainen kulttuuri. Jos on firman ainoa empaattinen pomo (ja sun omat pomot sellaisia kylmiä), niin sut on ajettu ulos ennen kuin huomaatkaan. Esimiehenä hyvä varmasti, tosin tietty etäisyys kannattaa aina pitää, että onnistuu sitten ne vaikeammatkin tilanteet, kuten palkkaneuvottelut, joissa sulla ei ole budjettia nostaa sitä palkkaa, irtisanomiset jne. Mutta kyllä se empaattinen, sydämellinen, oikeudenmukainen ja johdonmukainen pomo on aina paras. Valitse siis sinulle sopiva työpaikka, ja menesty.

Lisään vielä tähän, että se, että vaatii alaisiltaan paljon, ei sitten tarkoita sitä, ettei olisi empaattinen ja sydämellinen. Itse esimerkiksi olen alaisena arvostuksentarpeinen, mutta kaipaan myös sitä, että multa vaaditaan jotain. Jos ei multa vaadita mitään, vaan aina vaan ymmärretään ja silitetään päätä, en saa mitään aikaan, ja siitä tulee mulle itselle huono fiilis. Haluan siis, että joku vähän potkii ja saa mut tekemään asioita, joista voin olla ylpeä.

Empaattinen pomo ehkä opettelee tuntemaan alaisensa ja sitä myötä tietää, mitä kukakin häneltä kaipaa.

Missä yrityksen menestyminen mitataan? Korkein kurssi ja isoimmat rahat johtajille?

Miten ihmiskunta hyötyy tästä tarkalleen ottaen?

Siinä tapauksessa, että tyyppi ymmärtää olla tasapuolinen ja hänellä on oikeuden tajua, muussa tapauksessa työyhteisön ovi käy tiuhaan (julkinen työnantaja) tai yritys ei menesty/kaatuu (yksityinen, yrittäjä). Sama tietysti tapahtuu, jos vain ymmärretään ja empatiseerataan. Tässä on kai ne kaksi ääripäätä, jotka takaavat varman epäonnistumisen kaikilla aloilla.

Jos hän tarvittaessa pystyy myös pitämään puolensa. Nämähän ei siis sulje toisiaan pois. 

Mielestäni parhaimmillaan hyvällä itseluottamuksella varustettu ihminen on empaattinen ja kiltti mutta tarvittaessa myös taistelee mutta ei tee sitä ennen kuin on aihetta. Monesti nähdään että arvostetaan ihmisiä jotka on ikään kuin jatkuvasti sotajalalla määräilemässä ja uhkailemassa sekä yrittämässä polkea jotain alleen. Nämä ihmiset on rasittavia eivätkä sovellu johtajaksi. Johtajan pääfokus pitää olla tasapuolisuudessa oikeudenmukaisuudessa ja firman toimivuudessa sekä sääntöjen noudatuksessa. Nämä jotka saa kiksejä siitä että saavat määräillä jotain ryhmää ja kehuvat alaisiensa määrällä eivät kuulu johtajaksi eikä heitä saisi päästää lähellekään johtaja asemaa. Valitettavasti heitä on päässyt runsaasti johtopalleille. Yksinkertainen testi johtajaksi soveltumisesta on seuraava siinä on vain yksi kysymys. 1. Saatko kiksejä ihmisten määräilystä ja vallasta? Jos vastaus on kyllä et sovellu johtajaksi jos vastaus on ei laita paperit sisään.

Vierailija kirjoitti:

Yritysmaailmassa tarvitaan kovuutta ja kyynärpäitä.

Juuri tästä syystä empaatikkona olen joutunut syrjäyttämään itseni työelämästä jo ennen kun kerkisin keski-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritysmaailmassa tarvitaan kovuutta ja kyynärpäitä.

Juuri tästä syystä empaatikkona olen joutunut syrjäyttämään itseni työelämästä jo ennen kun kerkisin keski-ikään.

Tämä! Täällä on todella naiiveja näkemyksiä yritysmaailmasta. Itse olen liike-elämässä joten tiedän millaiset ihmiset oikeasti etenee ja tekee tulosta. Olen vähän alle 40v KTM ja tiedän myös ketkä opiskelukaverini ovat edenneet korkeimmalle. En tosiaan sano että tämä olisi reilua ja mukavaa mutta näin maailma makaa.

Kummallisesti maailma on täynnä silti introverttisiä johtajia jotka eivät käytä kyynärpäitään..

Empatia synnyttää riitoja, eli harvinaisen varmasti.

mark kirjoitti:

Mielestäni parhaimmillaan hyvällä itseluottamuksella varustettu ihminen on empaattinen ja kiltti mutta tarvittaessa myös taistelee mutta ei tee sitä ennen kuin on aihetta. Monesti nähdään että arvostetaan ihmisiä jotka on ikään kuin jatkuvasti sotajalalla määräilemässä ja uhkailemassa sekä yrittämässä polkea jotain alleen. Nämä ihmiset on rasittavia eivätkä sovellu johtajaksi. Johtajan pääfokus pitää olla tasapuolisuudessa oikeudenmukaisuudessa ja firman toimivuudessa sekä sääntöjen noudatuksessa. Nämä jotka saa kiksejä siitä että saavat määräillä jotain ryhmää ja kehuvat alaisiensa määrällä eivät kuulu johtajaksi eikä heitä saisi päästää lähellekään johtaja asemaa. Valitettavasti heitä on päässyt runsaasti johtopalleille. Yksinkertainen testi johtajaksi soveltumisesta on seuraava siinä on vain yksi kysymys. 1. Saatko kiksejä ihmisten määräilystä ja vallasta? Jos vastaus on kyllä et sovellu johtajaksi jos vastaus on ei laita paperit sisään.

Kyseinen on johtajatyyppi. Sitä varten on psykologiset testitkin. Aina täytyy olla tilanteen päällä, jos haluaa olla johtaja. Osalle se tulee luonnostaan; ovat siis johtajatyyppiä. Se on se johtajan tehtävä.

Kyllä, jos on myös jämäkkä.

Menestymisestä en tiedä, mutta tietämieni tuollaisten ihmisten firmat on porskuttaneet jo vuosikymmeniä.

mark kirjoitti:

Jos hän tarvittaessa pystyy myös pitämään puolensa. Nämähän ei siis sulje toisiaan pois. 

Pointti oli, että se "tarvittaessa" ei riitä johtajaksi, koska et mitenkään voi olla esillä ja päällä vain tarvittaessa; et voi olla johtaja. Johtaja märää kaikesta, koska kaiken on oltava hänen mukaisesti, ja juuri sen takia diktaattorit nousevat ylöspäin. Empatiaa tai ei, sillä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kyllä monesta asiasta. Sanoisin, että oikeassa firmassa voi menestyä. Siis firmassa, missä on muutenkin tuollainen kulttuuri. Jos on firman ainoa empaattinen pomo (ja sun omat pomot sellaisia kylmiä), niin sut on ajettu ulos ennen kuin huomaatkaan. Esimiehenä hyvä varmasti, tosin tietty etäisyys kannattaa aina pitää, että onnistuu sitten ne vaikeammatkin tilanteet, kuten palkkaneuvottelut, joissa sulla ei ole budjettia nostaa sitä palkkaa, irtisanomiset jne. Mutta kyllä se empaattinen, sydämellinen, oikeudenmukainen ja johdonmukainen pomo on aina paras. Valitse siis sinulle sopiva työpaikka, ja menesty.

Lisään vielä tähän, että se, että vaatii alaisiltaan paljon, ei sitten tarkoita sitä, ettei olisi empaattinen ja sydämellinen. Itse esimerkiksi olen alaisena arvostuksentarpeinen, mutta kaipaan myös sitä, että multa vaaditaan jotain. Jos ei multa vaadita mitään, vaan aina vaan ymmärretään ja silitetään päätä, en saa mitään aikaan, ja siitä tulee mulle itselle huono fiilis. Haluan siis, että joku vähän potkii ja saa mut tekemään asioita, joista voin olla ylpeä.

Empaattinen pomo ehkä opettelee tuntemaan alaisensa ja sitä myötä tietää, mitä kukakin häneltä kaipaa.

Voit valita, oletko lammas vai lammaspaimen. Voi sitä oikealla hyvyydelläkin hallita, mutta se vaatii jo olemassaolevaa pomon asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Yritysmaailmassa tarvitaan kovuutta ja kyynärpäitä.

Suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset yritykset pärjäävät pitkällä tähtäimellä parhaiten, joissa on hyvä yhteishenki talon sisällä. Psykopaatit on vähän 80- ja 90-luvun juttuja, heidän jyräävällä johtamistyylillään ei nykyään enää länsimaissa pötki pitkälle. 

Harva myöskään enää haluaa töihin sellaiseen paikkaan, jossa työnantajamaine on kyseenalainen.

Jenkeistä tullut "hyvä tyyppi" -malli rantautui Suomeen noin internetin mukana. Sitä on sen kommin myös kritisoitu.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma pomoni on sellainen ja työpaikkamme on erittäin menestynyt hänen aikanaan.

Eiköhän pelko ole se, joka saa ihmiset toimimaan tehokkaimmin. Esim. idän urheilussa. Kaikki kun on kurissa, on laiskuus ja virheet tipotiessään.

Vierailija kirjoitti:

Alemman tason pomot voivat olla empaattisia, mutta mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä enemmän armottomat psykopaattipiirteet korostuvat. Moni johtaja tosin osaa esiintyä myös ystävällisesti kun tapaavat organisaation alempia kerroksia. Alaisilleen johtajille ovat armottomia orjapiiskureita.

Paitsi se miljardööri huipulla, joka ei pukeudu pukuun ja on muutenkin rento ja normaali. Suomen upseereista mulle jäin hyvä ja rento kuva sen kaikilta tasoilta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan lähiesimies joka oli sydämmellinen ja empaattinen. Kuunteli alaisiaan ja oli tiimihenkeä ylläpitävä ja kannatteleva äitihahmo. Mutta auta armias, kun piti tehdä päätöksiä, Joka suuntaan olisi haluttun kumarrella, ja kaikkia miellyttää mutta kenellekkään ei pyllistää. Koskaan ei oikeastaan mitään merkittävää asiaa saatu päätettyä kun kaikkien mielipide piti tavalla tai toisella ottaa huomioon. Käytännöissä ei koskaan mikään muuttunut kun esimiehen määräysvalta ja auktoriteetti puuttui. Työryhmän voimakkaimmat persoonat vetivät pomoa kuon pässiä narussa.

Jos ottaa muiden mielipiteet huomioon, kun tekee päätöstä, niin sama se kuka pässiä vetää. Kantsii tosin tiedustella sitten muiltakin, kuin niiltä työpaikan todellisilta johtajatyypeiltä, jotka aina sanovat, miten asiat tulee tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi sopia. Kunhan hän ei itse väsy ja kuormitu liikaa työssään. On henkisesti helpompaa jos omaa kovan kuoren.

Vielä helpompaa on, jos omaa terveen persoonan, niin ei tarvii kovaa kuorta.