Sopiiko empaattinen ja sydämellinen ihminen johtajaksi?

Empaattisuus ja sydämellisyys ei sulje pois sellaisia ominaisuuksia kuin hyvä johtaminen ja kyky tehdä päätöksiä jämäkästi.

Kapitalistisessa yrityskulttuurissa tällaiset ns. feminiiniset, pehmeät piirteet eivät ole arvossa. Mutta minä kyseenalaistaisin käsityksen siitä mikä koetaan hyväksi johtajuudeksi ja menestyneeksi yritykseksi. Kapitalismin mukaan menestynyt yritys on sellainen joka rikastuttaa sen omistajaa, joten siinä onnistuminen keinoja kaihtamatta tarkoittaa onnistunutta johtajaa. Tämä kaikki on tietysti työntekijän ja ympäristön selkänahasta revitty, jolloin luodaan pahoinvointia yhteiskuntaan. Henkilökohtaisesti koen että menestynyt yritys on sellainen joka luo hyvää yhteiskunnalle eli meille kaikille, luomalla työpaikkoja ja arvoa mistä ammentaa hyvinvointia. Hyvä ei siis kasaudu vain yhdelle kunnes jäljellä ei ole enää mitään mistä riistää, vaan kiertää luonnollisesti.

Sopii paljon paremmin kuin hierarkkinen psyko edgypetteri. Ilmapiiri on motivoitunutta, ideoimiselle ja uusille tehokkaammille toimintatavoille on enemmän sijaa, työntekijöiden vaihtuvuus ja sairauspoissaolot vähäisempiä. Kyllähän sitä kyynärpäätaktiikalla voi päästä sinne huipulle, mutta se ei takaa sitä että osaa johtaa.

Olen siis aivan mikrokoossa todistanut näitä kuvioita, että itsekäs pomo kusee vain omiin muroihinsa.

Mikä yritystoiminnan tarkoitus olisi? Jos se on luoda hyvinvointia yhteiskuntaan ja olla mukava yhteisö työntekijöille, niin empaattisuus lienee vahvuus.

Jos taas perimmäisenä tarkoituksena on, että yritys menestyy ja tuottaa lisää rahaa, niin sitten empaattisuus saattaa olla johtajalle rasite.

Olen empaattinen, ja jos minun pitäisi olla tällaisen jälkimmäisen yrityksen johtaja, pitäisin tärkeänä tehdä heti selväksi, että menestys ja tehokkuus on yrityksen tarkoitus ja sen takia rajutkin päätökset ovat mahdollisia. Sanoisin tämän aina heti työhaastattelussa, jotta herkemmät eivät tulisi yritykseeni. Pahinta olisi jos työntekijöilläni olisi väärät odotukset jotka joutuisin murskaamaan.

Kyllä, mutta pitää pystyä myös ohjaamaan ja linjaamaan, vaikka kaikki eivät samaa mieltä, todennäköisesti kovaäänisimmät ovat eri mieltä. Se pitää vaan sietää, ja että kaikkia ei voi miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta pitää pystyä myös ohjaamaan ja linjaamaan, vaikka kaikki eivät samaa mieltä, todennäköisesti kovaäänisimmät ovat eri mieltä. Se pitää vaan sietää, ja että kaikkia ei voi miellyttää.

Tämä on se, mihin empaattiset ja sydämelliset ihmiset usein kompastuvat.

Yksi kaikkein surkeimpia esimiehiä mitä minulla on ollut, oli tosi mukava ihminen ja osasi meillä tehtävän asian, mutta johtaminen ei häneltä sujunut. Alkuun meni hyvin, kun riitti, että oli iloinen ja sanoi "hienoa!" joka asiaan. Jos tuli pienikin ongelma, hän yritti korjata sen jälkikäteen niin, että ongelmaan johtanut asia kiellettiin. Esimerkiksi että perjantaisin ei saa pitää etäpäivää, kun joku oli kotona lopettanut päivän jo klo 15.

Toisaalta asiat, jotka olisivat vaatineet omia ikäviä päätöksiä, esimerkiksi tiimille jaettava suoriutumiseen pohjautuvan bonuksen jakaminen, ei häneltä myöskään onnistunut. Että kellekään ei tulisi paha mieli, hän päätti jakaa bonuksen kaikille tasan. Parin sadan euron bonus, minkä olisi pitänyt ilahduttaa vähän enemmän paria hyvin suoriutunutta, jakautuikin lopulta muutamaksi kympiksi kaikille. Lopputuloksena lähes koko tiimi oli v*ttuuntunut naurettavan pienestä bonuksesta.

Tällaisen kaavamaisen johtamisen voisi tehdä suoraan paperilla tai tietokoneella, mutta johtamista ei kuitenkaan tehdä niin, vaan siinä on ihminen tekemässä päätöksiä. Tai niin pitäisi olla, mutta joiltakin se päätöksentekeminen ei vaan suju.

Minulla on ollut myös yhtä mukava ja osaava tyyppi esimiehenä, joka osasi myös johtaa. Hän ei ollut koko ajan kontrolloimassa kaikkea ja HR:n tai johdon linjauksien toteuttaminen esim. palkitsemisessa häneltä onnistuivat. Josta jotakuta harmitti, ettei bonusta tullut, hän osaisi ystävällisesti perustella miksi niin kävi. Useimmiten tällaiseen ei ollut edes tarvetta, työntekijä itse tiesi, että X:llä on mennyt hommat paremmin kuin mulla, joten bonus kuuluu X:lle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan lähiesimies joka oli sydämmellinen ja empaattinen. Kuunteli alaisiaan ja oli tiimihenkeä ylläpitävä ja kannatteleva äitihahmo. Mutta auta armias, kun piti tehdä päätöksiä, Joka suuntaan olisi haluttun kumarrella, ja kaikkia miellyttää mutta kenellekkään ei pyllistää. Koskaan ei oikeastaan mitään merkittävää asiaa saatu päätettyä kun kaikkien mielipide piti tavalla tai toisella ottaa huomioon. Käytännöissä ei koskaan mikään muuttunut kun esimiehen määräysvalta ja auktoriteetti puuttui. Työryhmän voimakkaimmat persoonat vetivät pomoa kuon pässiä narussa.

Eli 1 esimerkki todistaa että kaikki on sellaisia. Eiköhän kyseessä ollut ihan vaan saamaton henkilö.

En tiedä yhtään mistä puhutte kun sanotte että täytyy johtaa pelolla tms? Mistä lähtien johtajalla on sellainen valta ollut että hän voi tehdä mitä haluaa? Ei tähän mennessä yhdessäkään työpaikassa ole vielä onnistunut. Kuule jos se johtaja ei kunnioita minua ja puhu asiallisesti jos on jotain sanottaavaa niin meillä menee heti alussa jo sukset ristiin. Se motivaatio ainoa mikä on olemassa tulee pääni sisältä ei mistään ulkopuolelta. Minulla on tehtävä yrityksessä ja jos joku möykkää siinä vierellä se ainoastaan tekee suorituksesta huonomman ja pidän "johtajaa" idioottina. 

Totta kai sopii, jos vain on johtaistaitoja! Tällaiset ihmiset on hyviä ihmisten johtamisessa, ne muut on sitten ehkä parempia johtamaa asioita mutta eivät sitten niin ihmisistä välitä. Olen tutkinut asiaa opiskellessani yliopistossa ja voin sanoa että todellakin sopii, ehkä jopa paremmin kuin sellainen ihminen jolla näitä ominaisuuksia ei ole. Ihmisten johtaminen on nimenomaan sitä tärkeämpää johtamista ja siinä tarvitaan empatiakykyä. Asioita voi johtaa kuka hyvänsä, siihen ei tarvita mitään erityisominaisuuksia, ihmiset taas on monimutkaisempia.

Kannattaa lukea aiheesta alapeukuttajat. Katsokaa esim moniko ison menestyneen firman johtaja on introvertti. Ei ole käytetty kyynärpäitä tai möykätty niin kuin ekstroverteillä on tapana. Ekstrovertti luulee että hän johtaa kun pitää kovaa meteliä ja purnaa vastaan sekä uhkailee. Se on kuitenkin hänen oma harhainen kuvitelmansa ja vain merkityksetöntä melusaastetta. Introvertti johtaja on myös empaattinen hän tekee järjellä päätökset jotka pohtii monesta suunnasta ennen päätöstä. Johtaja osaa myös antaa alaisilleen tilaa sen verran että tulos on parempi kuin jatkuvasti köysi kurkulla. Ekstroverttiys on teatteriesitystä suurilla eleillä joiden "hyvyys" on iskostunut suomalaiseen työkulttuuriin. Jonkun naaman tuijotus herkeämättä puhuttaessa ym naurettavat väitteet itseluottamuksesta. Aika moni uskoo niihin satuihin.

Kyllä, mutta ei se pelkkä empaattisuus ja sydämellisyys tietenkään riitä. Pitää johtajan osata jotain muutakin kuin vain ottaa työntekijät huomioon.

Miesyhteisöissä johtajaksi sopii jämäkkä,suorapuheinen,määrätietoinen ja miehekäs alfa.

Naisyhteisöissä johtajiksi sopii sitten varmaan hyväsydäminen,empaattinen ja naisellinen lady?

Hulluinta on, kun yritys mainostaa tekevänsä työtä "suurella sydämmellä". Kuvottavin työpaikka missä koskaan olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miesyhteisöissä johtajaksi sopii jämäkkä,suorapuheinen,määrätietoinen ja miehekäs alfa.

Naisyhteisöissä johtajiksi sopii sitten varmaan hyväsydäminen,empaattinen ja naisellinen lady?

En usko että asia on näin kyllä molemmissa johtajissa pitää olla rehellisyyttä ja suorapuheisuuttakin mutta ei mitään järjetöntä möykkäystä eikä mitään alfan esitystä etten joudu nousemaan tuoliltani ja vetäisemään häntä levyksi.

On, mutta silloin täytyy osata rekrytoida työntekijöitä, jotka ovat 100% rehellisiä eivätkä sellaisia, että yrittävät omat edut varmistaa ensin.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta silloin täytyy osata rekrytoida työntekijöitä, jotka ovat 100% rehellisiä eivätkä sellaisia, että yrittävät omat edut varmistaa ensin.

Rekrytoinnilla voi pilata koko firman jos ammattitaidoton henkilö tekee sen ja monessa paikassa tekee. 

Ei mitään hajua katsotaan vaan katsooko joku silmiin ja puhuuko. Siinä paikka on teidän.

Työntekijöiden pitäisi olla itse ohjautuvia omaan työhönsä ja rehellisiä. En muunlaisia edes palkkaisi. 

Jokaisen omatunto pitäisi kertoa miten ollaan töissä ym. Ei aikuisia ihmisiä pitäisi enää paimentaa kuin lapsia. En ainakaan haluaisi firmastani mitään lastenkerhoa