Miksi siivoojana oleminen tuntuu jostain syystä niin nololta? Ei siinä oikeasti ole mitään noloa

Se on SIISTIJÄ. Se on ammattinimike. Ei siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kovasti toisin väitetään, niin Suomikin on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta. Se on pelkkää kulissia, että olisimme kaikki muka saman arvoisia. Jokainen, joka on joskus ollut työtön tai matalapalkkatyöläinen tietää, että ei todellakaan ole ihmisten silmissä saman arvoinen, kuin joku menestyneempi tyyppi.

Ei tietenkään ole eikä pidäkään olla. Tuon väittäminen on vain itsensä nostamista jalustalle. Sellaista "minä arvostan siivoojia yhtä paljon kuin äitini leikannutta kirurgia, olen niin hieno ihminen".

Itse toimin tällä hetkellä siivousalan yrittäjänä. Viihdyn hyvin. Aloitin aikoinaan työntekijänä isossa yrityksessä. Välissä opiskelin ihan toista alaa, mutta palasin sattuman kautta siivousalalle. Tunnistan tuon, kuinka työtä pidetään jotenkin nolona. Ja ollessani vieraalla töissä sitä myös ihan kuuli muilta ihmisiltä. Jotkut epäilivät älykkyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä. Joskus joku treffikumppani kysyi pystynkö seuraamaan ja ymmärränkö englanninkielistä elokuvaa ilman tekstejä, silloin nauratti töissä kun englanti oli monen työkaverin kanssa ainoa kieli. Mutta oikeasti tykkäsin työstäni jo silloin, vaikka monia epäkohtia isossa yrityksessä työskennellessä oli. Asenteet eivät oikeasti ole vaikuttaneet siihen ja palasin alalle mielelläni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nykyään siivoamaan edes pääse kuka vaan. Vaatimuksia on vaikka mitä, laitoshuoltajakoulutus, hygieniapassi jne. 

Pääsee. Meillä mitään muita siivoojia olekaan, kuin kouluttamattomia nuoria, ulkomaalaisia tai jo pitkään firmassa olleita. Yhdellä vakkarilla on koulutus alalle, pomolla tai esimiehillä ei ole. Rivityöntekijät ovat pääasiassa vuokratyöläisiä ja vaihtuvuus on todella suurta sen vuoksi.

Siivoamisessa ei ole mitään noloa. Kaikki siivoavat joskus. Siivoojat tekevät tärkeää työtä.

Ei ole kyllä mitään noloa. Oma äitini ja anoppi ovat olleet siivojia (silloinen ammattinimike) . Äiti jopa teki joskus kolmea työtä samaan aikaan (siivooja, henkilökohtainen avustaja ja postinjakaja) . Äiti opetti omalla esimerkillään, että työtä täytyy tehdä ja niin olen tehnytkin. Nykyään olen ainoa meidän pienituloisesta perheestä, joka on käynyt korkeakoulun, nyt 32 v. ja kiitos äidin, vöhän paremmissa hommissa. Siivottu on opiskelujen ohella ja Hesessäkin tuli töitä joskus väännettyä. Kaikki työ on arvokasta. Kaikille siistijöille ja muillekin matalapalkka-alojen työntekijöille täysi kunnioitus. Olette arvokkaita.

Siivojan ammatti on yksi harvoista mitä arvostan.

Voisko siivoojat mennä viikon lakkoon? Sen jälkeen ei pidettäis enää itsestäänselvinä. Arvostan siisteyttä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kovasti toisin väitetään, niin Suomikin on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta. Se on pelkkää kulissia, että olisimme kaikki muka saman arvoisia. Jokainen, joka on joskus ollut työtön tai matalapalkkatyöläinen tietää, että ei todellakaan ole ihmisten silmissä saman arvoinen, kuin joku menestyneempi tyyppi.

Ei tietenkään ole eikä pidäkään olla. Tuon väittäminen on vain itsensä nostamista jalustalle. Sellaista "minä arvostan siivoojia yhtä paljon kuin äitini leikannutta kirurgia, olen niin hieno ihminen".

Tiesitkö, että on mahdollista arvostaa molempia ilman, että halveksuu ketään? Sen kirurginkaan työ ei olisi mahdollista, jos koulutettu siivooja ei olisi ensin puhdistanut leikkaussalia.

Ei ole mitään noloa. Itse ihailen siivoojia, he tekee uskomattoman raskasta työtä pienellä palkalla, usein aivan käsittämättömiin työaikoihin, pitävät kaiken kunnossa, eivätkä edes lakkoile ja uhittele niin kuin monet paljon parempipalkkaiset ammattiryhmät. Todellisia työn sankareita. Siivoojille oikeasti soisin isoimman mahdollisen palkankorotuksen ja olisin valmis nostamaan vaikka veroprosenttiani sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin tällä hetkellä siivousalan yrittäjänä. Viihdyn hyvin. Aloitin aikoinaan työntekijänä isossa yrityksessä. Välissä opiskelin ihan toista alaa, mutta palasin sattuman kautta siivousalalle. Tunnistan tuon, kuinka työtä pidetään jotenkin nolona. Ja ollessani vieraalla töissä sitä myös ihan kuuli muilta ihmisiltä. Jotkut epäilivät älykkyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä. Joskus joku treffikumppani kysyi pystynkö seuraamaan ja ymmärränkö englanninkielistä elokuvaa ilman tekstejä, silloin nauratti töissä kun englanti oli monen työkaverin kanssa ainoa kieli. Mutta oikeasti tykkäsin työstäni jo silloin, vaikka monia epäkohtia isossa yrityksessä työskennellessä oli. Asenteet eivät oikeasti ole vaikuttaneet siihen ja palasin alalle mielelläni takaisin.

Joo tuota idiootiksi luulemista kohtaa aina välillä. Yksi työkavereistani suhtautuu minuun eelleen monen vuoden jälkeenkin, kuin olisin joku aivoton ameba. Tosiasiassa harrastan ohjelmointia ja olen vain hyvin omissa oloissani viihtyvä tyyppi, enkä kovin puhelias, mikä voi tietysti antaa kuvan, että olen vähän yksinkertainen. Toisaalta ei tee mieli jutella koko ihmiselle, kun suhtautuu minuun noin, enkä oikeastaan välitäkään koko ukosta. Riittää, että itse arvostan itseäni. Siivoan vain saadakseni rahaa ja vapaa-ajalla teen mitä haluan. Työllä ei ole minulle muuta tarkoitusta kuin raha, enkä siksi ole vaivautunut kouluttautumaan. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten tyhmä.

Itse siivoojan työtä, metallityötä sekä hoitotyötä tehneenä sanoisin, että näistä kolmesta henkisesti ja fyysisesti kevyintä on siivous, seuraavaksi hoito, ja raskainta on metalli. Jälkimmäisessä palkka myös huonoin. Jostain syystä metallityöntekijöitä ei kuitenkaan koskaan halveksita, koska on "äijä" ammatti.

Semmoista duunia ei olekaan, jossa ei voi kehittää sitä työtään olemalla fiksu. En mä hävennyt siivoustyötä, kun sitä tein.

Vähän ihmettelin, että miksi moni tuntui tekevän sitä jotenkin matalamielisesti niin, että kaikki oli itsellekin paljon hankalampaa.

Jos tekee duunissa hyvin, niin eihän se ole hävettävää. Mä tein. Kieltämättä pidemmäksi aikaa alalle jäämistä ehkäisivät heikohko esimiestyön taso ja työvälineet ja esim. työvaatteet.

Rohkenisin väittää, että jos niihin panostettaisiin, niin moni siivooja arvostaisi enemmän työtään. Mutta myönnän kyllä, että en tajua tuloksen tekemisestä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin tällä hetkellä siivousalan yrittäjänä. Viihdyn hyvin. Aloitin aikoinaan työntekijänä isossa yrityksessä. Välissä opiskelin ihan toista alaa, mutta palasin sattuman kautta siivousalalle. Tunnistan tuon, kuinka työtä pidetään jotenkin nolona. Ja ollessani vieraalla töissä sitä myös ihan kuuli muilta ihmisiltä. Jotkut epäilivät älykkyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä. Joskus joku treffikumppani kysyi pystynkö seuraamaan ja ymmärränkö englanninkielistä elokuvaa ilman tekstejä, silloin nauratti töissä kun englanti oli monen työkaverin kanssa ainoa kieli. Mutta oikeasti tykkäsin työstäni jo silloin, vaikka monia epäkohtia isossa yrityksessä työskennellessä oli. Asenteet eivät oikeasti ole vaikuttaneet siihen ja palasin alalle mielelläni takaisin.

Joo tuota idiootiksi luulemista kohtaa aina välillä. Yksi työkavereistani suhtautuu minuun eelleen monen vuoden jälkeenkin, kuin olisin joku aivoton ameba. Tosiasiassa harrastan ohjelmointia ja olen vain hyvin omissa oloissani viihtyvä tyyppi, enkä kovin puhelias, mikä voi tietysti antaa kuvan, että olen vähän yksinkertainen. Toisaalta ei tee mieli jutella koko ihmiselle, kun suhtautuu minuun noin, enkä oikeastaan välitäkään koko ukosta. Riittää, että itse arvostan itseäni. Siivoan vain saadakseni rahaa ja vapaa-ajalla teen mitä haluan. Työllä ei ole minulle muuta tarkoitusta kuin raha, enkä siksi ole vaivautunut kouluttautumaan. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten tyhmä.

Haha. Ymmärrän. Täällä samanhenkinen, tosin en kiinnitä huomiota kenenkään suhtautumisiin. Olen välillä ekassa ammatissa siivoamassa, koska tienaan sillä paljon helpommalla enemmän (julkisella, kantturalisät, itse valitut työvuorot) kuin toisessa ammatissa kulttuurialalla. Se on ihan miten tämän ehkä ainokaisen elämänsä haluaa käyttää, nyt on 5 kuukauden tauko ja muuta ja mukavampaa. Asuntolainan loppu tekee ihmeitä työmotivaatiolle.

Duunikaverit siivotessa ovat kirjavaa sakkia ja tulleet aaltoina niiltä aloilta, joista työt ovat loppuneet. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, media, insinöörejä, humanisteja, lopettaneita pk-yrittäjiä,  burnoutin saaneita opettajia ja viime vuosina myös muusikoita, taiteilijoita ja kirkon työntekijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin tällä hetkellä siivousalan yrittäjänä. Viihdyn hyvin. Aloitin aikoinaan työntekijänä isossa yrityksessä. Välissä opiskelin ihan toista alaa, mutta palasin sattuman kautta siivousalalle. Tunnistan tuon, kuinka työtä pidetään jotenkin nolona. Ja ollessani vieraalla töissä sitä myös ihan kuuli muilta ihmisiltä. Jotkut epäilivät älykkyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä. Joskus joku treffikumppani kysyi pystynkö seuraamaan ja ymmärränkö englanninkielistä elokuvaa ilman tekstejä, silloin nauratti töissä kun englanti oli monen työkaverin kanssa ainoa kieli. Mutta oikeasti tykkäsin työstäni jo silloin, vaikka monia epäkohtia isossa yrityksessä työskennellessä oli. Asenteet eivät oikeasti ole vaikuttaneet siihen ja palasin alalle mielelläni takaisin.

Joo tuota idiootiksi luulemista kohtaa aina välillä. Yksi työkavereistani suhtautuu minuun eelleen monen vuoden jälkeenkin, kuin olisin joku aivoton ameba. Tosiasiassa harrastan ohjelmointia ja olen vain hyvin omissa oloissani viihtyvä tyyppi, enkä kovin puhelias, mikä voi tietysti antaa kuvan, että olen vähän yksinkertainen. Toisaalta ei tee mieli jutella koko ihmiselle, kun suhtautuu minuun noin, enkä oikeastaan välitäkään koko ukosta. Riittää, että itse arvostan itseäni. Siivoan vain saadakseni rahaa ja vapaa-ajalla teen mitä haluan. Työllä ei ole minulle muuta tarkoitusta kuin raha, enkä siksi ole vaivautunut kouluttautumaan. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten tyhmä.

Haha. Ymmärrän. Täällä samanhenkinen, tosin en kiinnitä huomiota kenenkään suhtautumisiin. Olen välillä ekassa ammatissa siivoamassa, koska tienaan sillä paljon helpommalla enemmän (julkisella, kantturalisät, itse valitut työvuorot) kuin toisessa ammatissa kulttuurialalla. Se on ihan miten tämän ehkä ainokaisen elämänsä haluaa käyttää, nyt on 5 kuukauden tauko ja muuta ja mukavampaa. Asuntolainan loppu tekee ihmeitä työmotivaatiolle.

Duunikaverit siivotessa ovat kirjavaa sakkia ja tulleet aaltoina niiltä aloilta, joista työt ovat loppuneet. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, media, insinöörejä, humanisteja, lopettaneita pk-yrittäjiä,  burnoutin saaneita opettajia ja viime vuosina myös muusikoita, taiteilijoita ja kirkon työntekijöitä. 

Jälkimmäinen kappale kertoo hyvin siivoustyön aseman. Tullaan pakon sanelemana ilman suurempia intohimoja. Harva juristi tai ekonomisti on alkuperäiseltä ammatiltaan joku ompelija, mutta vaihtoi alaa, koska ompelutyöt loppuivat.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin tällä hetkellä siivousalan yrittäjänä. Viihdyn hyvin. Aloitin aikoinaan työntekijänä isossa yrityksessä. Välissä opiskelin ihan toista alaa, mutta palasin sattuman kautta siivousalalle. Tunnistan tuon, kuinka työtä pidetään jotenkin nolona. Ja ollessani vieraalla töissä sitä myös ihan kuuli muilta ihmisiltä. Jotkut epäilivät älykkyyttä ja kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä. Joskus joku treffikumppani kysyi pystynkö seuraamaan ja ymmärränkö englanninkielistä elokuvaa ilman tekstejä, silloin nauratti töissä kun englanti oli monen työkaverin kanssa ainoa kieli. Mutta oikeasti tykkäsin työstäni jo silloin, vaikka monia epäkohtia isossa yrityksessä työskennellessä oli. Asenteet eivät oikeasti ole vaikuttaneet siihen ja palasin alalle mielelläni takaisin.

Joo tuota idiootiksi luulemista kohtaa aina välillä. Yksi työkavereistani suhtautuu minuun eelleen monen vuoden jälkeenkin, kuin olisin joku aivoton ameba. Tosiasiassa harrastan ohjelmointia ja olen vain hyvin omissa oloissani viihtyvä tyyppi, enkä kovin puhelias, mikä voi tietysti antaa kuvan, että olen vähän yksinkertainen. Toisaalta ei tee mieli jutella koko ihmiselle, kun suhtautuu minuun noin, enkä oikeastaan välitäkään koko ukosta. Riittää, että itse arvostan itseäni. Siivoan vain saadakseni rahaa ja vapaa-ajalla teen mitä haluan. Työllä ei ole minulle muuta tarkoitusta kuin raha, enkä siksi ole vaivautunut kouluttautumaan. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutten tyhmä.

Haha. Ymmärrän. Täällä samanhenkinen, tosin en kiinnitä huomiota kenenkään suhtautumisiin. Olen välillä ekassa ammatissa siivoamassa, koska tienaan sillä paljon helpommalla enemmän (julkisella, kantturalisät, itse valitut työvuorot) kuin toisessa ammatissa kulttuurialalla. Se on ihan miten tämän ehkä ainokaisen elämänsä haluaa käyttää, nyt on 5 kuukauden tauko ja muuta ja mukavampaa. Asuntolainan loppu tekee ihmeitä työmotivaatiolle.

Duunikaverit siivotessa ovat kirjavaa sakkia ja tulleet aaltoina niiltä aloilta, joista työt ovat loppuneet. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, media, insinöörejä, humanisteja, lopettaneita pk-yrittäjiä,  burnoutin saaneita opettajia ja viime vuosina myös muusikoita, taiteilijoita ja kirkon työntekijöitä. 

Jälkimmäinen kappale kertoo hyvin siivoustyön aseman. Tullaan pakon sanelemana ilman suurempia intohimoja. Harva juristi tai ekonomisti on alkuperäiseltä ammatiltaan joku ompelija, mutta vaihtoi alaa, koska ompelutyöt loppuivat.

4

Kyllä, se on keino maksaa laskut. Ne uraihmiset ovat jossain muualla.

Siivoustyö on nykyään tosi teknistä ja pitää olla tietämystä erilaisten pyyhkeiden, aineiden, koneiden ja laimentamisien sekä ergonomian osalta. Jos siivooja ei osaa yhtään mitään, sillä menee 10 tuntia siivota kohde, missä osaavalla menisi 1 tunti. Siivous ei enää nykyään ole tollojen touhua.

Mä tykkäsin siivota. Tein sitä koko nuoruuteni koulun ohella ja kaikki kesät. En ymmärrä miksi siivoojan pitäisi hävetä ammattiaan, hyvää ja rehtiä duunia.

Minä häpesin ollessani siivooja. Toiset sotkee ja itse kuljet perässä siivoamassa. Kotona tykkään pitää paikat siistinä, mutta muiden p****aa en pese.

Vierailija kirjoitti:

Itse siivoojan työtä, metallityötä sekä hoitotyötä tehneenä sanoisin, että näistä kolmesta henkisesti ja fyysisesti kevyintä on siivous, seuraavaksi hoito, ja raskainta on metalli. Jälkimmäisessä palkka myös huonoin. Jostain syystä metallityöntekijöitä ei kuitenkaan koskaan halveksita, koska on "äijä" ammatti.

Metallin palkat olivat joskus hyviä. No nyt siitä on vain maine jäljellä kun nuorille maksetaan 12 tunnissa.