Miten olette selvinneet kun lapsi muuttaa pois kotoa?

Varmaan bileet pystyyn. Ap on outo.

Harrastusten ja työn avulla. Lisäksi paljon ihmissuhteita. Näen lasta kerran kuussa.

Oikeampi kysymys, miten olette selvinneet siihen asti että lapsi muuttaa pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Oikeampi kysymys, miten olette selvinneet siihen asti että lapsi muuttaa pois kotoa?

Tämä.

Hanki ihan oma elämä.

Alat tehdä kaikkea kivaa niillä rahoilla, mitkä nyt ei mene enää lapseen. 

Toinen jo muuttanut ja toinen muuttaa varmaan kahden vuoden päästä ja nyt jo murehdin asiaa. Tulee olemaan aika yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Alat tehdä kaikkea kivaa niillä rahoilla, mitkä nyt ei mene enää lapseen. 

Sellaiseen juuri kotoa muuttaneeseen menee ihan yhtä lailla vielä rahaa.

Eihän se lapsi mihinkään katoa tai ole kuollut??

Meiltä on lähtenyt 4 lasta onnellisina ja vahvoina omilleen ja olen ylpeä siitä! Yksi opiskeli vuoden maapallon toisella puolella ja piti yhteyttä skypellä. Kuopus lähti viimesyksynä 150km päähän.

Viestittelemme lähes päivittäin, tapaamme 1-4 kuukaudessa. Olemme läheisempiä kuin silloin kun he asuivat kotona.

Hanki elämä äläkä ainakaan syyllistä lastasi!!!!!

Viimeinenkin lähti omaan asuntoon. Mikä onni, kun on saanut kasvatetuksi lapset täyspäisiksi, asioistaan huolehtiviksi, itsenäisiksi ja tekeväksi ihmisiksi. Näinhän se kuuluu mennä. Tietysti on aluksi outoa, mutta hyviäkin puolia on. Mm seksielämä saa ihan uutta eloa kun taloudessa ei muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tehdä kaikkea kivaa niillä rahoilla, mitkä nyt ei mene enää lapseen. 

Sellaiseen juuri kotoa muuttaneeseen menee ihan yhtä lailla vielä rahaa.

Miksi lapsi muutti omilleen, jos ei vielä pärjää omillaan?

Ihan hyvin. Lapseni muutti samalle paikkakunnalle eikä satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän. Kun oli muuttanut, aloin heti remontoimaan ja tein hänen huoneestaan itselleni työhuoneen. 

Outoa.

Onko joku kuvitellut että ne lapset jäävät siihen äidin helmoihin loppuiäkseen. Sitä vartenhan niitä lapsia on kasvatettu että ne saataisiin ulos ja omaa elämäänsä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tehdä kaikkea kivaa niillä rahoilla, mitkä nyt ei mene enää lapseen. 

Sellaiseen juuri kotoa muuttaneeseen menee ihan yhtä lailla vielä rahaa.

Miksi lapsi muutti omilleen, jos ei vielä pärjää omillaan?

Muutti toiseen maahan opiskelemaan. Moni muuttaa Suomen sisällä opiskelemaan. Ei se että opiskelijana ei elä opintotuella tarkoita etteikö pärjäisi omillaan

Ihanaa oli, kun muuttivat omilleen ja hyvin pärjäävät. Mielestäni on outoa, jos eivät muuta pois.

Meillä on hyvät välit ja tavataan usein.

Kamalia kommentteja olet ap saanut! On ihan normaalia ja luonnollista, että kun on 20 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää, sen loppuminen aikaansaa kriisin. Kenelle isomman ja kenelle pienemmän, eikä sen aina tarvitse olla negatiivinen asiakaan. Muutos kuitenkin. Outo ajatus, että joku odottaa ja toivoo lastensa poismuuttoa. 

Itse elin niin lapset ja perhe-elämä edellä 20 vuotta, että tunsin jääväni ihan tyhjän päälle molemman lapseni muutettua yhtäaikaa pois kotoa, kumpikin monen sadan km:n päähän. Tuntui, että menetän heidät kokonaan. Näillekin tunteille pitää antaa tilaa ja lupa tulla, mutta ei niitä liiemmin kannata lapsille näyttää. Saa sanoa, että haikealta tuntuu ja ikävä tulee, mutta ei tehdä siitä numeroa.

Äkkiä siihen tottuu, ja toisaalta äkkiä huomaa, ettei lapset mihinkään häviä, vaikkei heitä joka kuukausi näekään. Yhteyttä voi pitää ja tavata, kun on mahdollista. Äkkiä sitä oppii antamaan arvoa siistinä pysyvälle kodille, vähentyneille kotitöille ja lisääntyneelle vapaa-ajalle. 

Mun esikoinen muutti syksyllä opiskelemaan. Tuntui tosi pahalta mutta siitä se sitten asettui uomiinsa.

On ollut kahteen otteeseen nyt kotonakin pitkään koska korona ja kesäksi tulee taas takaisin.

Hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia kommentteja olet ap saanut! On ihan normaalia ja luonnollista, että kun on 20 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää, sen loppuminen aikaansaa kriisin. Kenelle isomman ja kenelle pienemmän, eikä sen aina tarvitse olla negatiivinen asiakaan. Muutos kuitenkin. Outo ajatus, että joku odottaa ja toivoo lastensa poismuuttoa. 

Itse elin niin lapset ja perhe-elämä edellä 20 vuotta, että tunsin jääväni ihan tyhjän päälle molemman lapseni muutettua yhtäaikaa pois kotoa, kumpikin monen sadan km:n päähän. Tuntui, että menetän heidät kokonaan. Näillekin tunteille pitää antaa tilaa ja lupa tulla, mutta ei niitä liiemmin kannata lapsille näyttää. Saa sanoa, että haikealta tuntuu ja ikävä tulee, mutta ei tehdä siitä numeroa.

Äkkiä siihen tottuu, ja toisaalta äkkiä huomaa, ettei lapset mihinkään häviä, vaikkei heitä joka kuukausi näekään. Yhteyttä voi pitää ja tavata, kun on mahdollista. Äkkiä sitä oppii antamaan arvoa siistinä pysyvälle kodille, vähentyneille kotitöille ja lisääntyneelle vapaa-ajalle. 

Tuossahan se syy jo olikin. Mä aloin "päästää irti" lapsistani jo kun he tulivat teini-ikään. Heillä oli omat kaverinsa, harrastuksensa ja juttunsa, mulla omani. Toki oltiin yhdessäkin välillä, mutta mun elämässäni oli paljon muutakin kuin vain lapset. 

Vaikeata on ollut, pikkuhiljaa olen tottunut ja "turtunut" uuteen arkeen.

Meillä siis poika muutti viime elokuussa kotoa yliopisto-opintojen alkamisen vuoksi ja kyllä minulla koko se kesä ennen sitä oli jonkinlaista henkistä valmistautumista ja itseni tsemppaamista ja varsinaisen muuton jälkeen meni useita kuukausia pahimmassa alhossa ja ikävän itkuja tuli, vasta nyt tämän vuoden puolella on helpottanut.

Mutta olen toitottanut itselleni, että parempi että minulla vaikeata kuin, että hänellä olisi ja että näinhän sen kuuluukin mennä, olen äärimmäisen onnellinen ja ylpeä siitä kuinka varmasti hän on kaiken ottanut ja kaikki sujunut ja sujuu niin hyvin ja ongelmitta😍.

Se, että näemme harvoin on kipupisteeni edelleen, hän ei halua hypätä kotikotona usein, koska kuitenkin reilun 3h matka/suuntaansa ja siellä se elämä, menot ja opiskelu nyt on. Eli minä ikävöin enemmän tai vähän vähemmän kroonisesti.

Kyllä se ap helpottaa, mutta sitä en vielä pysty sanomaan helpottaako 100%sti ja jos niin missä vaiheessa.