Lue keskustelun säännöt.
Eikö tosiaan voi tehdä mitään, kun yläkerran 11- ja 9- vuotiaat hyppivät kuin leka tulisi läpi?
03.05.2022 |
Yläkertaan siis muutti perhe, jossa kaksi lasta. Jyräävät, jytäävät, hyppivät ilmeisesti sängyltä sohvalta tuntitolkulla päivässä.
Menee mielenterveys ja stressaava meteli altistaa myös fyysisille sairauksille.
Itselläni myös kolme aikuista lasta. Meininki oli toinen eli ulos kavereiden kanssa, liikuntaharrastuksiin jne. Kotona kerrostalossa luettiin, pelättiin, katsottiin telkkaria. Toki vauhdikkaampia sisäleikkejäkin ihan satunnaisesti.
Lapset ovat vielä tosi isokokoisia. Eivät lihavia, mutta pitkiä ja rotevia. Vastaavat pieniä aikuisia.
En odota ratkaisua, mutta edes vertaistukea ja se ei ole "muuta maalle".
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai liiallisesta melusta voi ilmoittaa lasten vanhemmille?
Voi toki, mutta mihin johtaa? Naapuriepäsopuun.
Nätisti ja varovasti jos kertoo, niin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että meteli on häiriöksi.
Mut nyt on kesä tulossa, joten luulisi leikkien siirtyvän ulos ja syksyllä ovat jo vähän vanhempia niin leikitkin muuttuvat.
Tosin jos se vanhempi on ittekin kakara, niin voi käydä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita heippalappu.
Lahjoita lapsille villasukat tai huopatossut.
Ilmoita lapset liikuntakerhoon tai vie heidät autolla metsään.
Tee valitus isännöitsijälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat leikkiä kotonaan, joten aivan turhaa on isännöitsijälle valittaminen. Tämä on ihan sama asia kuin se joidenkin kantapääkävely. Kävely omassa huoneistossa on sallittu.
Niille lapsille voi opettaa myös käytöstapoja ja muiden ihmisten huomioimista, sillä ne ovat taitoja, jotka auttavat myöhemminkin elämässä.
Asuin itse lapsuuteni kerrostalossa, eikä meillä tullut kuuloonkaan sellainen riehuminen, että siitä olisi koitunut naapureille haittaa. Eipä tästä mitään traumoja jäänyt, vaan pahimmat metelöinnit ja hyppimiset hoidettiin ulkona puistossa. Opin jo pienestä pitäen huomioimaan muut ihmiset, ja edelleenkin kerrostalossa asuessa pidän tärkeänä sitä, että oma elämiseni ei ärsytä muita. Elämä on paljon helpompaa ja kivempaa, jos ihmiset eivät aina ajattele vain itseään.
Juuri näin. Omat isovanhempani asuivat kerrostalossa ja aina kun menimme lapsena mummolaan, mulle ja pikkusisaruksilleni muistutettiin että kerrostalossa ei sitten saa meluta, rappukäytävässä ei saa oleskella, parvekkeelta ei saa huudella eikä tuijottaa. Ihan fiksuja ja toiset huomioon ottavia ihmisiä meistä kasvoi.
Meillä jalkapalloa sisällä pelaava norsulauma naapurissa hankki vielä lisäksi lapsille pianon, jota oli aina kiva ohikävellessä paukuttaa umpimähkään noin 100 x päivässä. Kukaan ei varsinaisesti opetellut soittamaan sillä. Tässä vaiheessa muutimme muualle. Kiva tulla kotiin, kun ei jo matkalla ala ahdistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuminen on aivan helvetin epäreilua.
Mutta täysin vapaaehtoista.
Rikkaille kyllä. Köyhille on tarjolla vain kerros- ja rivitaloasuntoja.
No, voisihan sitä kai katsoa netistä jonkun ilmoituksen, jossa on vuokralla yksi huone omakotitalosta ja ehtona, että tekee kaikki pihatyöt eikä ole paikalla viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinne kerrostaloon köyhät!
No ei se teidän rikkaidenkaan elämä kummoista ole, jos istutte vauva.fi:ssä notkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsu lasten vanhemmat vierailulle silloin kun lapset pomppivat. Se kuulostaa alakerrassa ihan eirlaiselta mitä samassa kerroksessa.
Tai pihalla kohdatessa ihmettelet, että mitä teillä oikein tehdään, kun meillä ei meinaa lamput pysyä katossa.
Voikohan tuollaisesta hyppimisestä tulla talolle jotain vahinkoa? Esim jos on roiskekatto?
vanhakyynikko kirjoitti:
Kokemusasiantuntija kirjoitti:
Pyydä jotain nörttiä tekemään sinulle kovaääninen piippari, joka soi n. 22 kHz taajuudella.
Se on niin korkea, etteivät useimmat aikuiset kuule sitä, mutta lapset kyllä kuulevat.
Se soimaan joka yö parin tunnin välein, jolloin mekkaloivat lapset heräävät, niin jo viikon päästä ovat niin uupuneita etteivät enää jaksa kotona pomppia kuin kumiukot.
Hyvin toimii!
Sinänsä mielenkiintoinen ajatus.
Kotonahan saa kuunnella minkäkorkuisia taajuuksia tahansa.
Tietysti myös bassopuolella.
Saattaapi käydä niin että herätät sitten moisella herzivehkeellä koko talon koirat ölisemään, suo siellä vetelä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuminen on aivan helvetin epäreilua.
Mutta täysin vapaaehtoista.
Ellei saa lainaa omakotitaloon ja tarjolla on vaan kerrostalovuokraluukkuja, niin aika pakolliselta vaikuttaa.
Mun kerrostalokaksio maksaa 400 000€, kaikki ei halua asua jossain korvessa.
Ensinnäkin minua ei saisi kaksioon edes rahalla, tilaa pitää olla.
Toisekseen kaikki omakotitalothan tosiaan sijaitsevat korvessa.
Ja jos haluaa asua ahtaasti kerrostaloläävässä ja maksaa siitä itsensä kipeäksi niin kuka estää? Siinäpä voi tuhlata ainoan elämänsä naapurin mölyjä ja kusemista kuunnellen, katupölystä syöpää hankkien ja hermot kireellä ahtaassa luukussa kykkien. Jos haluaa niin tottakai saa.
Onnea vain valitsemallesi tielle.
Juuri näin.
Mikään mahti maailmassa ei saa minuakaan kerrostaloon, hyi helvetti.
Hirveää elämää, koko ajan joku metelöi, erilaiset hajut kuvottaa, parhaissa kuuluu tosiaan naapurin vessa-asiointi kahvipöytääsi, parvekkeet on pätsejä tai sitten ne on itään ja pohjoiseen ja naapuri tupakoi, grillaa tai haisee muuten vaan.
Nämä kaikki kavereilla koettuja, parhaissa kaikki samassa asunnossa joka maksanut se 500 000 .
Ai niin, kun menet ulos tukehdut katupölyyn ja ihmiset syljeskelee kävellessään niskoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinne kerrostaloon köyhät!
No ei se teidän rikkaidenkaan elämä kummoista ole, jos istutte vauva.fi:ssä notkumassa.
Mutta ei harmita mikään, ei edes naapurit, voi rauhallisin mielin hetken kahvikupin kanssa palstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut sama ongelma, ja minä kyllä sanoin asiasta ystävällisesti.
Olen myös ollut se yläkertalainen, jonka lapsi on vauhdissa. Pahoittelin asiaa aina kun törmäsin naapuriin (ja joka kerta hän sanoi ettei haittaa lainkaan) ja aktiivisesti rohkaisin tulemaan sanomaan, jos häiritsee. Ja tietysti ei rymynnyt aikaisin/myöhään ja oli myös joka päivä ulkona.
Lapsen luontaista liikettä ja vauhtia ei kyllä kannata tylsistyttää ja opettaa sohvahakuiseksi vain siksi, että asuu kerrostalossa.
Mun yläkerrassa asuu niin kauhea norsutömistäjä, että en voi kuvitellakaan miltä se kuulostaisi jos siellä asuisi kokonainen norsuperhe! Kauhean mekkalan saa aikaiseksi yksikin ihminen. Mattoja lattialle hyvät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vanhakyynikko kirjoitti:
Kokemusasiantuntija kirjoitti:
Pyydä jotain nörttiä tekemään sinulle kovaääninen piippari, joka soi n. 22 kHz taajuudella.
Se on niin korkea, etteivät useimmat aikuiset kuule sitä, mutta lapset kyllä kuulevat.
Se soimaan joka yö parin tunnin välein, jolloin mekkaloivat lapset heräävät, niin jo viikon päästä ovat niin uupuneita etteivät enää jaksa kotona pomppia kuin kumiukot.
Hyvin toimii!
Sinänsä mielenkiintoinen ajatus.
Kotonahan saa kuunnella minkäkorkuisia taajuuksia tahansa.
Tietysti myös bassopuolella.
Saattaapi käydä niin että herätät sitten moisella herzivehkeellä koko talon koirat ölisemään, suo siellä vetelä täällä.
Näin saattaa käydä.
Talossa on kaksi koiraa, jotka ovat ihan OK.
Toisella on tapana, paimenkoira kun on, yrittää pitää laumaa kasassa haukkumalla.
Mutta suht´koht sivistyneesti.
Tai oikeastaan pyrkii estämään vieraat tulijat laumaan.
En tässä taloyhtiössä harkitse hertsivehkeitä.
Olen joskus asunut kämpässä, jossa ko. vehkeille olisi ollut käyttöä.
Niille lapsille voi opettaa myös käytöstapoja ja muiden ihmisten huomioimista, sillä ne ovat taitoja, jotka auttavat myöhemminkin elämässä.
Asuin itse lapsuuteni kerrostalossa, eikä meillä tullut kuuloonkaan sellainen riehuminen, että siitä olisi koitunut naapureille haittaa. Eipä tästä mitään traumoja jäänyt, vaan pahimmat metelöinnit ja hyppimiset hoidettiin ulkona puistossa. Opin jo pienestä pitäen huomioimaan muut ihmiset, ja edelleenkin kerrostalossa asuessa pidän tärkeänä sitä, että oma elämiseni ei ärsytä muita. Elämä on paljon helpompaa ja kivempaa, jos ihmiset eivät aina ajattele vain itseään.