Kokemuksia vanhoista omakotitaloista?
Olaan miehen kanssa ihastuttu vanhaan omakotitaloon. 1900-luvun alkupuolella rakennettu. Edessä olisi peruskorjaukset, ym. pintaremonttia. Mahdollisuudet olisivat vain valtavan upeat. Onko kukaan tavallinen pulliainen lähtenyt urakkaan? Ja onko kaduttanut? Miten lasten kanssa voi elää talossa jos koko ajan pitäisi rempata jotain? Alussa ei edes olisi vielä hirveästi varaa....vaan ajateltiin pikkuhiljaa. Tietenkin akuutit ensin.
Kommentit (4)
... joista nuorin syntyi remonttivaiheen keskelle. Me tosin jouduimme evakkoon pariksi kuukaudeksi kun pesutiloja remontoitiin, koska talossa ei silloin ollut viemäriä käytössä, eikä siis vessaa eikä juoksevaa vettä. Asuimme lasten kanssa pari viikkoa täällä ilman kuumaa vettä, mutta onneksi oli rantasauna, jossa sai veden lämpimäksi. Ja me olemme todella tavallisia pulliaisia, ei mitään extreme-henkisiä ;) Missä päin teidän unelmatalonne on?
vaan tuo työmäärä arveluttaa....itsekin veikkaan isohkoa putkiremppaa. Ei siis olla tehty vielä tarjousta edes. Tarkoitus olisi itse tehdä pikkuhiljaa vaikka huone kerrallaan. Osaatko sanoa mitä teidän putkiremontti tuli kustantamaan? Tuliko samalla koko taloon? Esim. keittiö, kylpyhuone, wc:t?
Vuosi sitten olisin hehkuttanut täysillä vain vanhan unelmatalon puolesta, remontointihan on vain järjestelykysymys jne...
Mutta nyt kun perheemme on oikeasti asunut vanhassa " unelmatalossa" , ovat realiteetitkin tulleet kunnolla esiin.
Vanhassa talossa voi olla ison rempan tarvetta, - sen neuvoisin tekemään mahdollisimman " kokonaan" , eli ettei tarvitse asua hirvittävän montaa vuotta niin, että on aina jokin paikka revitty auki. Nimittäin vanhassa talossa myös sitä pientä remppaa ja ylläpitoa riittää koko ajan. Samoin vanhassa talossa pitää hyväksyä pienet vinoudet, epäkäytännöllisyydet jne., vaikka talo muuten olisikin täysin terve ja hyvärunkoinen.
Itse olen edelleen täysin rakastunut omaan taloomme, vaikka nykyään uudet ja modernin näköiset talot ovat myös alkaneet vaikuttaa houkuttelevilta. Toisaalta, vanhassa talossa on vaan sellainen fiilis ja tunnelma, jota tulisi ikävä, jos täältä pois jouduttaisiin.
Lasten kanssa rempan keskellä eläminen on haastavaa, mutta valmis tulos palkitsee vaivan. Onhan uudenkin rakentaminen perheelle koettelemus.
Rahaa ei koskaan ole liikaa ja pientä vararahastoa on hyvä pitää yllä. Vanhaan taloon voi upottaa omaisuuden, mutta toisaalta, järkevällä suunnittelulla säästää paljon.
.... omakotitalon, alkuperäinen rakennettu 1898, laajennettu 1947.
Täältä löytyi sitten vielä vesivahinkokin kuntotarkastuksen positiivisesta tuloksesta huolimatta. Remonttibudjetti on tuplaantunut jne.,mutta olemme silti tyytyväisiä valintaamme. Koko ajan tulee kyllä uusia korjaustarpeita esille, että kyllä jonkilainen puskurirahasto on tarpeen tai ainakin varmuus siitä, että pankista saa vielä lainaa, jos tulee jotain akuuttia. Eli lainojen ei kannata olla ihan maksimisummissa ostovaiheessa jotta on pelivaraa ;)
Mutta siis me tykkäämme talovanhuksestamme :)