Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Monasti sanotaan että ei saa olla alkoholisti.
Opiskelija meiningeissä alkoholisti nousee arvoon arvaamattomaan ja sitä katsotaan ylöspäin.
Kun on ollut 20 vuotta naimisissa alkoholistin kanssa, ei enää toista vastaavaa halua. Ja ensimmäinen mieheni oli muutoin miehistä parhain. Nykyinen ei pääse lähellekään samaa, mutta alkoholin käyttö hänellä on hallinnassa, ja se tosiseikka peittää monta puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies sekoaa 50 tienoilla, miesten vaihdevuodet (andropaussi) saa pään ja alapään sekaisin.
Kun tähän vielä alkoholionglema päälle, alkaa valehtelu, salailu, työreissujen baaripanot jne. Siinä ei paljoa vaimoa muisteta tai noteerata, kunnioiteta yhdessä vuosia rakennettua elämää eikä ajatella lasten näkemystä siitä, mitä isi oikein puuhaa.
Luottamus ja uskollisuus eivät ole miehellä millään sijalla enää, kun vaihdevuodet antavat oikeuden tuhota avioliitto.
Mutta, jos vaimo tekisi kaiken saman, mies ei todellakaan kestäisi ja antaisi naisensa tehdä samat törkeydet miehelle!
Pitää vain olla oma itsensä. Sitten se parisuhde vain löytyy. Niinku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena en innostu mistään ONS, koska hyvä seksi vaatii tunteita, eikä niitä voi sytyttää mitään nappia painamalla. Olen jo 40+ ja takana pari pitkää parisuhdetta ja nyt on ihan hyvä olla yksin. En kylläkään ole missään deittisovelluksessa, enkä aio mennäkään. Jos ei ketään tule missään vastaan, niin olen ihan tyytyväinen yksin.
Kuule, ei näitä ONS:eja harrasta tai tavoittele myöskään miehistä kuin pienehkö osa.
Olen itse sellainen, joka ei ole näistä jutuista saanut koskaan mitään edes nuorena, saati nyt 40+ ikäisenä, jolloin seksi ei hyvänen aika todellakaan tapahdu samalla tavalla "nappia painamalla" edes pitkäaikaisen ja rakastetun kumppanin kanssa kuin 20 vuotta sitten.
Enkä ole ainut mies, joka ajattelee näin (edes kaveripiiristäni; josta suurin osa on sitä mieltä, että seksiä ei voi harrastaa ilman tunteita).
On hyvä, että osaat olla yksin. Mutta on tuolla ulkona liikenteessä myös meitä tavallisia, kunnollisia ikäisiäsi miehiä, jotka etsivät rakkautta ja parisuhdetta - ja seksiä myös - mutta vasta siinä vaiheessa, kun kemiat ovat kohdallaan ja molemminpuolinen rakkaus on syttynyt.
Kuulostat erittäin järkevältä mieheltä! Mistä kaltaisiasi voisi löytää? T. nro 480
Kiitos huomaavaisuudestasi.
En oikein osaa sanoa, mistä meitä ns. tavallisia miehiä voisi löytää? Ehkä työpaikalta.
Ei ainakaan Tinderistä.
Todella törkeä ja virheellinen väite muita miehiä kohtaan - varsinkin meitä Tinderissä olevia ja vakituista parisuhdetta etsiviä kohtaan!
Olet ilmeisesti tapaillut Tinderissä olevia miehiä? Vai mihin väittämäsi perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.
M43
Juuri tuon takia kannattaa valita samoista harrastuspiireistä kumppani, niin ei joudu perustelemaan ajankäyttöään. Koskee miehiä ja naisia. Sinulle sopiva nainen voisi löytyä vaikka jostain lukupiiristä, kirjastosta, yliopistolta jne.
Neljäkymppiselle setämiehelle, yliopistosta?
Juuh, no ei oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa moni mies sanoo mitä tuntee ja haluaa. Moni ei halua enää etenkään varttuneemalla iällä parisuhdetta ja kertoi esim olevansa onnellisempi kuin koskaan elämässä. Moni nainen alkaa selittää ettei mies voi ajatella eikä tuntea niin. Miehen on pakko olla masentunut ja terapian tarpeessa. Toinen on tuo minkä mies kokee tai ei koe seksikkääksi, niin tässäkin moni nainen tietää sen asian paremmin kuin mies itse. Mistähän tuo kaikki tieto kumpuaa. Onhan tuolla halukkaita miehiä esim 2-3 yhtä naista kohtaa Tinderissäkin. Kait me loput miehet saadaan elää ilman naista. Monella meistä on lapsia ja suhteita takanapäin. On huomattu , että elämää on parempaa ilman naista, Se perustuu ihan omaan kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain olla oma itsensä. Sitten se parisuhde vain löytyy. Niinku.
EI, kun sitten sen puute ei tunnu pahalta. Sitä ei mieti alvariinsa.On myös helpompi mennä muiden sekaan, kun ei tarvitse koettaa tehdä vaikutusta.
Omana itsenään oleminen on monelle todellinen saavutus eikä kaikille edes mahdollista. Liian syvällä feikkitodellisuudessa nämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Mieshän ei erityisesti esimerkiksi tunnu ainakaan tämä palstan mukaan arvostavan sitä, että nainen kantaa ja synnyttää hänenkin lapsensa sekä hoivaa ne uhraamalla usein jotain omasta urakehityksestään ja taloudellisesta itsenäisyydestään. Ihan tällaiset perusjutut - who cares? Sitten vain suunnilleen vittuillaan siitä, että naiselle tuli kiloja ja alapää sai vähän osumaa. Oma suuri uhraus on se, jos ostaa naiselle kahvit treffeillä.
Miksi arvostaisivat? Eiväthän naiset itsekään pidä äitiyttä missään arvossa.
Itke nyt seuraavaksi vielä siitä, miten vain naiset juhlivat äitiyttään ja isien ja miesten päivää ei muista kukaan.
Itken sitten kun viimeinen feministi nyljetään.
Olikin jo aika miehisille väkivaltafantasioille. Ette ikinä petä.
Ettekä te. Feminiininen väkivalta vain on sosiaalista sorttia tai instituutioille ulkoistettua.
Ja teidän sovinisminne on aina toiminut ihan kaikilla noilla tasoilla. Eikö tunnukaan kivalta olla vaihteeksi sen kohteena?
Feminismi onkin siis ALISTAMISTA, miesten alistamista ja mitätöintiä. Miksiköhän teidän kaltaiset "naiset" eivät miehiä suuremmin kiinnosta. Mitäpä veikkaat? :D
Voi kulta, eipä minulla ole ollut miehistä pulaa silloin kun olen sellaista halunnut.
Eipä tietenkään ole, kun olet käyttänyt seksuaalista valtaasi niihin "miehiin", joille se sun jalkovälissä oleva viiva on elämän päätarkoitus. Säälittävää.
Pillu uskontona. Sitä minä kutsuisin säälittäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Mieshän ei erityisesti esimerkiksi tunnu ainakaan tämä palstan mukaan arvostavan sitä, että nainen kantaa ja synnyttää hänenkin lapsensa sekä hoivaa ne uhraamalla usein jotain omasta urakehityksestään ja taloudellisesta itsenäisyydestään. Ihan tällaiset perusjutut - who cares? Sitten vain suunnilleen vittuillaan siitä, että naiselle tuli kiloja ja alapää sai vähän osumaa. Oma suuri uhraus on se, jos ostaa naiselle kahvit treffeillä.
Miksi arvostaisivat? Eiväthän naiset itsekään pidä äitiyttä missään arvossa.
Itke nyt seuraavaksi vielä siitä, miten vain naiset juhlivat äitiyttään ja isien ja miesten päivää ei muista kukaan.
Itken sitten kun viimeinen feministi nyljetään.
Olikin jo aika miehisille väkivaltafantasioille. Ette ikinä petä.
Ettekä te. Feminiininen väkivalta vain on sosiaalista sorttia tai instituutioille ulkoistettua.
Ja teidän sovinisminne on aina toiminut ihan kaikilla noilla tasoilla. Eikö tunnukaan kivalta olla vaihteeksi sen kohteena?
Feminismi onkin siis ALISTAMISTA, miesten alistamista ja mitätöintiä. Miksiköhän teidän kaltaiset "naiset" eivät miehiä suuremmin kiinnosta. Mitäpä veikkaat? :D
Voi kulta, eipä minulla ole ollut miehistä pulaa silloin kun olen sellaista halunnut.
Eipä tietenkään ole, kun olet käyttänyt seksuaalista valtaasi niihin "miehiin", joille se sun jalkovälissä oleva viiva on elämän päätarkoitus. Säälittävää.
Pillu uskontona. Sitä minä kutsuisin säälittäväksi.
Ja mitä pahaa on siinä, että tarjoaa miehelle tarkoituksen elämälle? Eikös se ole hyvä juttu? Syyttömiä naiset on siihen, ettei miehet elämälleen parempaa tarkoitusta keksi kuin vonkaamisen 🤷🏻.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain olla oma itsensä. Sitten se parisuhde vain löytyy. Niinku.
EI, kun sitten sen puute ei tunnu pahalta. Sitä ei mieti alvariinsa.On myös helpompi mennä muiden sekaan, kun ei tarvitse koettaa tehdä vaikutusta.
Omana itsenään oleminen on monelle todellinen saavutus eikä kaikille edes mahdollista. Liian syvällä feikkitodellisuudessa nämä.
Mistäs sinä sen tiedät millaisia muut "todellisuudessa" ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena miehenä sitä suostuu moneen, koska seksuaalinen himo on silloin suorastaan pakottava.
Tämän himon ilman velvoitteita saavat tyydytettyä vain hyvin komeat tai rikkaat miehet.
Tavalliselle miehelle tarjolla on parisuhde. Parhaimmillaan parisuhde on paras vaihtoehto. Aito ja molemminpuolinen rakkaus on ehkä ihmiselon suurin onni.
Tavallisesti parisuhteessa mies ja nainen kuitenkin toteuttavat yhteisön heille asettamaa normia. Nainen haluaa perheen ja ylemmän keskiluokan elintaso kulissin. Mies haluaa tulla hyväksytyksi seksuaalisesti. Seuraa konflikti ja surua.
Vanhempana himo hiljenee. Parisuhde tarjoaisi vain työtä. Yhteistä elämää naisen sanomana. Remontteja, sisustamista ja sosiaalisia esiintymisiä. Miehille maailma on valmis. Ei sitä tarvitse muuttaa. Aikansa voi käyttää nautintoon eikä siitä rangaista, eikä nautinnon välttämisestä palkita.Mielenkiintoista, että miehet itse kirjoittelevat näitä puupäisen yksinkertaisilta tuntuvia viestejä, jotka halventavat miesten moninaisuutta. Tällaisen kirjoittajalla täytyy olla hirmuisen huono seksuaalinen itsetunto. Kuitenkin suurimmalla osalla miehistä se on ihan normaali. Hänellä on mitä antaa naiselle, samalla saaden itsekin eikä suhde ole mitään nollasummapeliä.
Hirveän surullista, jos joku kokee olevansa noin heikoilla "naisia vastaan". Tällaiseen mieheen en ole kuitenkaan koskaan elämässäni törmännyt.
Älä jeesustele. Sinä et tiedä yhdenkään miehen ajatusmaailmaa ja tunteita etkä koskaan tule tietämään. Tämä on yksi naisten pahimmista luonteenpiirteistä. Te luulette tietävänne kaiken miehistä omissa narsistisissa kuvitelmissanne ja houreissanne. Säälittävää.
En kuvittele tietäväni kaikkea miehistä. Olen kuitenkin aina ollut miesten kanssa hyvissä väleissä, isäni, veljeni, pitkäaikaisen aviomieheni, kavereiden jne. eivätkä he ajattele parisuhteesta kuten tuo kommentin mies. Tällaisia miehiä on käsitykseni mukaan suurin osa. Mutta jos käsitys parisuhteesta on kielteinen (kuten monilla tähän kirjottaneilla miehillä ja naisilla myös), niin silloin se näkemys värittää myös käsitystä vastakkaisesta sukupuolesta. Se on heille totta ja totuus, mutta muilla on erilaiset kokemukset ja ajatukset, ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Mieshän ei erityisesti esimerkiksi tunnu ainakaan tämä palstan mukaan arvostavan sitä, että nainen kantaa ja synnyttää hänenkin lapsensa sekä hoivaa ne uhraamalla usein jotain omasta urakehityksestään ja taloudellisesta itsenäisyydestään. Ihan tällaiset perusjutut - who cares? Sitten vain suunnilleen vittuillaan siitä, että naiselle tuli kiloja ja alapää sai vähän osumaa. Oma suuri uhraus on se, jos ostaa naiselle kahvit treffeillä.
Miksi arvostaisivat? Eiväthän naiset itsekään pidä äitiyttä missään arvossa.
Itke nyt seuraavaksi vielä siitä, miten vain naiset juhlivat äitiyttään ja isien ja miesten päivää ei muista kukaan.
Itken sitten kun viimeinen feministi nyljetään.
Olikin jo aika miehisille väkivaltafantasioille. Ette ikinä petä.
Ettekä te. Feminiininen väkivalta vain on sosiaalista sorttia tai instituutioille ulkoistettua.
Ja teidän sovinisminne on aina toiminut ihan kaikilla noilla tasoilla. Eikö tunnukaan kivalta olla vaihteeksi sen kohteena?
Feminismi onkin siis ALISTAMISTA, miesten alistamista ja mitätöintiä. Miksiköhän teidän kaltaiset "naiset" eivät miehiä suuremmin kiinnosta. Mitäpä veikkaat? :D
Voi kulta, eipä minulla ole ollut miehistä pulaa silloin kun olen sellaista halunnut.
Eipä tietenkään ole, kun olet käyttänyt seksuaalista valtaasi niihin "miehiin", joille se sun jalkovälissä oleva viiva on elämän päätarkoitus. Säälittävää.
Pillu uskontona. Sitä minä kutsuisin säälittäväksi.
Se on niiden betamiesten ongelma.
Olisi kiva tietää ovatko nämä parittomuutta valittavat naiset olleet aiemmin elämässään suosittuja, vähemmän suosittuja vai jotain siltä väliltä?
Kun kaikki tuttavani ovat löytäneet parin hyvin helposti erottuaan/ leskeksi jäätyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää ovatko nämä parittomuutta valittavat naiset olleet aiemmin elämässään suosittuja, vähemmän suosittuja vai jotain siltä väliltä?
Kun kaikki tuttavani ovat löytäneet parin hyvin helposti erottuaan/ leskeksi jäätyään?
Tähän on varmasti monia syitä:
Joo, jotkut ovat suositumpia mitä muut. Toiset ovat ns. parisuhdeihmisiä ja siksi myös motivoituneempia että joustavampia toisen kanssa elämiseen. Osalla on vaatimuksia, josta seuraa ettei halua kuin tietynlaisia kumppaneita ja sitten ollaan yksin tyytyväisenä tai tyytymättömänä. Joillakin saattaa olla huonoja suhteita taustalla, jolloin ei uskalleta tai haluta parisuhdetta.
Pointtina on se, että jos ei ole parisuhdetta vaikka on eronnut jo jonkin aikaa sitten niin ihminen ei ole mitenkään vähemmän tai epäkelpo ihmisenä. Parisuhde ei ole saavutus joka kuuluu saavuttaa ollakseen kelvollinen ja kunnon ihminen.
M38
Vierailija kirjoitti:
Pohjusmarja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Höpöllöpö, jotkut miehet varmaan ovat mutta suurin osa aikuisista miehistä (kuten naisistakaan) ei kuvittele sellaisia asioita joita elämänkokemuksen kerryttämä todistusaineisto ei puolla. Taas ihan ihme yleistys.
Sinäkö haluaisit (siis olettaen että olet nainen?) että omaan kainaloosi päätyisi mies, joka noudattaa neuvoasi; tyytyy parisuhteeseen saadakseen varmemmin seksiä?
Eikö se, että miehet eivät seksin takia hakeudu suhteeseen, ole hyvä asia eikä huono? Ei tarvitse kuluttaa vuosia sellaiseen yksilöön jonka tarkoitusperät ovat pohjimmillaan erit? Itse olen mies, en tällä hetkellä sinkku, mutta jos olisin, niin ilman muuta hakisin seksiseuraa jos olisin vailla seksiseuraa, enkä hakeutuisi suhteeseen jos pääasia on jokin kevyempi juttu.
Mutta tässäkin on aivan turha yleistys että mies hakisi vain seksiä, aina. Mies voi hakea myös kitkatonta kanssakäymistä, ajan viettämistä, keskustelua, ja ehkä sitä kautta vähintään sivutuotteena tutustumisen syvenemistäkin, mutta ilman ns normaalin parisuhteen kahlitsevia normeja. Pelkän seksin ja avioliittoon verrattavan elämän jakamisen ja kaikessa yhteen pelaamisen välissä on laaja skaala harmaansävyjä.
Esim itse en ole koskaan kiinnostunut pelkistä panosuhteista, vaan FWB on itseäni ainakin aikaisemmin miellyttänyt; siinä ei yhtä helposti mene hukkaan se oma itse ja oma elämä, kun yhteisen kanssakäymisen ehtona on se, sopiiko aidosti juuri nyt ja onko aidosti nyt sellainen olo. Olen tykännyt siitä että voin säädellä omia rajojani ilman että se on väärin tehty, kun taas suhteessa ei voi noin vain tilanteen mukaan rajata suhteen ehtoja ja muuttaa suhteen ilmenemismuotoa ainakaan ilman toisen loukkaamista. Olen tykännyt siitä, että voin arvottaa itseni omista lähtökohdistani enkä suhteen tilan kautta. That said, olen minä tässä nyt ollut pitkään jo suhteessakin, mutta jos en olisi, niin edellä mainituista syistä FWB kiinnostaisi lähtökohtaisesti enemmän; se vuorovaikutus ja tutustuminen voi siinäkin olla ihan aitoa. Ja seksin mielenkiintoisuus on ehkä vähän helpompi säilyttää, myös.
Toivoisin kaikille että etsii ja hakeutuu siihen tilanteeseen kuin itse haluaa eikä syyllistäisi toisia osapuolia siitä, jos omat toiveet eivät ole sen toisen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Turha yrittää miehiä ymmärtää jonkun DiCabrio-yliminän kautta vain siksi jos seksi kiinnostaa enemmän kuin yhteenmuutto.
Ja se seksi voi tosiaan ihan hyvin kehkeytyä joksikin hyväksi, ilman perinteistä suhdettakin, jos siinä sellaiseen on edellytykset.
Minä haluaisin miehenä siinä mielessä myös FWB-suhteen, koska kaipaisin sekä hyvää ystäväää naisesta, että seksiä ja läheisyyttä. Mutta koska FWB-suhde tarkoittaa sitä, että osapuolet eivät sitoudu toisiinsa eivätkä näin ollen sulje pois myös muiden osapuolien tapailua, en halua sitä.
Haluaisin parisuhteen aikuiseen naiseen. Sellaisen suhteen, joka ei edellytä naimisiin menoa eikä välttämättä edes yhteen muuttamista ja uusperheen rakentamista (kaikkine hankaluuksineen).
Haluaisin parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka perustuisi sille, että voisimme tuoda toistemme elämään hyviä ja positiivisia asioita. Voisimme olla hyvät ystävät, viettäisimme yhdessä aikaa, harrastaisimme ehkä samanlaisia asioita, voisimme retkeillä yhdessä, auttaa ja tukea toinen toisiamme ja voisimme olla toistemme uskottuja ja luotettuja. Voisimme tuoda toistemme elämään sitä kaivattua läheisyyttä, kosketusta ja seksuaalista intohimoa, rakkautta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa.
Mutta mielelläni haluaisin tämän kaiken sellaisen naisen kanssa, jolle minä en olisi koko elämän sisältö, ja jolla olisi myös oma elämä: omat lapset ja ystävät, oma koti ja omat harrastukset. Samaten itse haluaisin asua omassa kodissani lasteni kanssa, hoitaa oma kotini ja omat asiani itse, tavata omalla ajalla omia ystäviäni, tehdä omannäköisiäni asioita ja harrastaa omia harrastuksiani itsekseni ja lasteni kanssa.
Vaikka pärjään yksin enkä tosiaankaan TARVITSE ketään asumaan ja elämään kanssani, se ei poista sitä, ettenkö HALUAISI löytää itselleni naisystävää ja rakastettua - koska kaipaan romanttista rakkautta ja sitä, että voisin rakastaa toista ihmistä, naista.
Luettuani tämän tajusin että oma parisuhteeni on juuri edellämainitun kaltainen. Tai ainakin muodostumassa sellaiseksi.
Aluksi puhuimme ja suunnittelimme yhteenmuuttamista, mutta se olisi turhan monimutkaista tässä kohtaa lapsien vuoksi. Itse alan pääsemään asiasta yli ja katsomaan tätä suhdetta eri kulmasta vähän. Ja tuo edellä kirjoitettu kuvastaa aika hyvin tilannetta mihin tämä on kehittynyt. Eikä se todellakaan ole huono vaihtoehto. Tietenkin siinä jää yhteistalouden edut saamatta, mutta samoin myös uusperheen hankaluudet. Ja jos molemmat pystyy olemaan onnellisia näin, niin miksi muuttamaan toimivaa kuviota.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
Tinder on pilannut nää hommat. Ja se, että ihmiset pelkää toisiaan tosielämässä, mutta ei siellä tinderissä.
Nyt en ihan allekirjoita sitä että deittipalvelut olisi täysin pilanneet nämä hommat. Suurelta osin, mutta sekaan mahtuu myös positiivisia yllätyksiä, ainakin miesnäkökulmasta katsellen. Myös monella naisella saattaa olla hieman ujoutta, joten live elämän kohtaamiset jäävät pois koska aloittellisuuden kynnys voi olla liian korkea? Itselleni tuli huonolla suomenkielellä yhteydenotto, ja ajattelin ensin että mitä v....a. No, lopulta sieltä paljastui oikeastikin huonosti suomea puhuva, Suomessa asuva, mutta oikein hyvin englantia puhuva fiksu ja mukava nainen. Hän kertoi rehellisesti syyksi sen että että ei ole kehdannut/uskaltanut lähestyä ketään, lähinnä kielimuurin takia. Meidän tarina on nyt jatkunut jo muutaman viikon ja hyvin näyttää synkkaavan. Tosin englannin kielellä, mutta se ole ollut kummallekaan ongelma. Tuossakin tapauksessa oli ehkä helpompi ylittää se aloittamisen kynnys ensin netin kautta kuin tosielämän ensi kohtaamisella?
Osa ihmisistä ei lue negatiivista leimaamista ja yleistämistä mikä kukkii keskustelupalstoilla. Hyvä niin. Itsekin koetan ajatella, että jos olisin vähän itsevarmempi voisin kokeilla tinderia. Ehkä se miikä tuntuu vaikealta on ohimenevyys, siis että tapaat jonkun ja se on hetken päästä jo mennyt. Ei vaan sovi mun luonteelle.
Jotenkin tuntuu että suomalainen perusluonne on aika herkkä. Tinder sopii aika huonosti herkkiksille, paljon paremmin toimisi kaikenlaiset ryhmät mitkä on teineille luontevia. Aikuisina vaan ei oikein noita ryhmiä muodostu varsinkaan ilman kaljaa. Tai sitten en ole vaan niitä itse vielä keksinyt. Ehkä jokin luonto/retkeily voisi olla kehittämisen arvoinen juttu siinä, miten saataisiin sinkut liikkeelle luontoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Mieshän ei erityisesti esimerkiksi tunnu ainakaan tämä palstan mukaan arvostavan sitä, että nainen kantaa ja synnyttää hänenkin lapsensa sekä hoivaa ne uhraamalla usein jotain omasta urakehityksestään ja taloudellisesta itsenäisyydestään. Ihan tällaiset perusjutut - who cares? Sitten vain suunnilleen vittuillaan siitä, että naiselle tuli kiloja ja alapää sai vähän osumaa. Oma suuri uhraus on se, jos ostaa naiselle kahvit treffeillä.
Miksi arvostaisivat? Eiväthän naiset itsekään pidä äitiyttä missään arvossa.
Itke nyt seuraavaksi vielä siitä, miten vain naiset juhlivat äitiyttään ja isien ja miesten päivää ei muista kukaan.
Itken sitten kun viimeinen feministi nyljetään.
Olikin jo aika miehisille väkivaltafantasioille. Ette ikinä petä.
Ettekä te. Feminiininen väkivalta vain on sosiaalista sorttia tai instituutioille ulkoistettua.
Ja teidän sovinisminne on aina toiminut ihan kaikilla noilla tasoilla. Eikö tunnukaan kivalta olla vaihteeksi sen kohteena?
Feminismi onkin siis ALISTAMISTA, miesten alistamista ja mitätöintiä. Miksiköhän teidän kaltaiset "naiset" eivät miehiä suuremmin kiinnosta. Mitäpä veikkaat? :D
Voi kulta, eipä minulla ole ollut miehistä pulaa silloin kun olen sellaista halunnut.
Eipä tietenkään ole, kun olet käyttänyt seksuaalista valtaasi niihin "miehiin", joille se sun jalkovälissä oleva viiva on elämän päätarkoitus. Säälittävää.
Pillu uskontona. Sitä minä kutsuisin säälittäväksi.
Se on niiden betamiesten ongelma.
Ennemmin niiden jotka suostuvat pitämään itseään betamiehinä.
On siinä elämänkohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää ovatko nämä parittomuutta valittavat naiset olleet aiemmin elämässään suosittuja, vähemmän suosittuja vai jotain siltä väliltä?
Kun kaikki tuttavani ovat löytäneet parin hyvin helposti erottuaan/ leskeksi jäätyään?
Tähän on varmasti monia syitä:
Joo, jotkut ovat suositumpia mitä muut. Toiset ovat ns. parisuhdeihmisiä ja siksi myös motivoituneempia että joustavampia toisen kanssa elämiseen. Osalla on vaatimuksia, josta seuraa ettei halua kuin tietynlaisia kumppaneita ja sitten ollaan yksin tyytyväisenä tai tyytymättömänä. Joillakin saattaa olla huonoja suhteita taustalla, jolloin ei uskalleta tai haluta parisuhdetta.
Pointtina on se, että jos ei ole parisuhdetta vaikka on eronnut jo jonkin aikaa sitten niin ihminen ei ole mitenkään vähemmän tai epäkelpo ihmisenä. Parisuhde ei ole saavutus joka kuuluu saavuttaa ollakseen kelvollinen ja kunnon ihminen.
M38
Hieno vastaus. Toinen samaa asiaa käsitellyt ketju taidettiin poistaa, en ehtinyt nähdä mitä viesteihini kommentoitiin, kun ihmettelin mistä syystä täällä näkemys parisuhteesta ja vastakkaisesta sukupuolesta on niin kovin negatiivinen.
Parisuhde ei ole mikään saavutus, mutta sen puute näyttää askarruttavan monia tänne kirjoittelevia. On paljon kelpaamattomuuden tunteita mikä ehkä heijastuu siihen, miten tarkastelee itseään ja muita. Tarve vakuutella parisuhteessa olemisen karmeutta ja vastakkaisen sukupuolen hirveyttä tuntuu enemmänkin eräänlaiselta itsensä lohduttelulta tilanteessa, missä on petytty toiveissa saada parisuhde. Jos itsekseen elelisi tyytyväisenä, ei tuollaista tarvetta ehkä olisi.
Minusta parisuhteen muodostaminen on tässä +50 iässä helpompaa kuin nuorempana. Nyt ei ole enää pelkästään hormooniensa ohjaamana, vaan nyt mukana on myös järkeä ja tunnetta. Sanoisinpa että on jopa valinnan vapautta, ja voi toimia juuri siten kun itsestään tuntuu. M 52
No meillä se kyllä oli mies joka halusi perheen, minulle olisi riittänyt elämänkumppani. Ja taisi häntä se elintasokulissikin kiinnostaa enemmän, kun opiskelujen sijaan piti panostaa isompaan asuntoon. Voi että kun olisin silloin 70-luvulla ollut fiksu ja pitänyt pääni...