Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena miehenä sitä suostuu moneen, koska seksuaalinen himo on silloin suorastaan pakottava.
Tämän himon ilman velvoitteita saavat tyydytettyä vain hyvin komeat tai rikkaat miehet.
Tavalliselle miehelle tarjolla on parisuhde. Parhaimmillaan parisuhde on paras vaihtoehto. Aito ja molemminpuolinen rakkaus on ehkä ihmiselon suurin onni.
Tavallisesti parisuhteessa mies ja nainen kuitenkin toteuttavat yhteisön heille asettamaa normia. Nainen haluaa perheen ja ylemmän keskiluokan elintaso kulissin. Mies haluaa tulla hyväksytyksi seksuaalisesti. Seuraa konflikti ja surua.
Vanhempana himo hiljenee. Parisuhde tarjoaisi vain työtä. Yhteistä elämää naisen sanomana. Remontteja, sisustamista ja sosiaalisia esiintymisiä. Miehille maailma on valmis. Ei sitä tarvitse muuttaa. Aikansa voi käyttää nautintoon eikä siitä rangaista, eikä nautinnon välttämisestä palkita.Mielenkiintoista, että miehet itse kirjoittelevat näitä puupäisen yksinkertaisilta tuntuvia viestejä, jotka halventavat miesten moninaisuutta. Tällaisen kirjoittajalla täytyy olla hirmuisen huono seksuaalinen itsetunto. Kuitenkin suurimmalla osalla miehistä se on ihan normaali. Hänellä on mitä antaa naiselle, samalla saaden itsekin eikä suhde ole mitään nollasummapeliä.
Hirveän surullista, jos joku kokee olevansa noin heikoilla "naisia vastaan". Tällaiseen mieheen en ole kuitenkaan koskaan elämässäni törmännyt.
Taisit vastata väärään viestiin? Mainitsemasi asiat eivät liity aiheeseen.
Tai ehkä avaat näkemystäsi minulle lisää.
Ihan oikeaan viestiin vastasin. Kokemuksesi ja näkemyksesi miehenä olemisesta on hyvin yksipuolinen ja äärimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena miehenä sitä suostuu moneen, koska seksuaalinen himo on silloin suorastaan pakottava.
Tämän himon ilman velvoitteita saavat tyydytettyä vain hyvin komeat tai rikkaat miehet.
Tavalliselle miehelle tarjolla on parisuhde. Parhaimmillaan parisuhde on paras vaihtoehto. Aito ja molemminpuolinen rakkaus on ehkä ihmiselon suurin onni.
Tavallisesti parisuhteessa mies ja nainen kuitenkin toteuttavat yhteisön heille asettamaa normia. Nainen haluaa perheen ja ylemmän keskiluokan elintaso kulissin. Mies haluaa tulla hyväksytyksi seksuaalisesti. Seuraa konflikti ja surua.
Vanhempana himo hiljenee. Parisuhde tarjoaisi vain työtä. Yhteistä elämää naisen sanomana. Remontteja, sisustamista ja sosiaalisia esiintymisiä. Miehille maailma on valmis. Ei sitä tarvitse muuttaa. Aikansa voi käyttää nautintoon eikä siitä rangaista, eikä nautinnon välttämisestä palkita.Mielenkiintoista, että miehet itse kirjoittelevat näitä puupäisen yksinkertaisilta tuntuvia viestejä, jotka halventavat miesten moninaisuutta. Tällaisen kirjoittajalla täytyy olla hirmuisen huono seksuaalinen itsetunto. Kuitenkin suurimmalla osalla miehistä se on ihan normaali. Hänellä on mitä antaa naiselle, samalla saaden itsekin eikä suhde ole mitään nollasummapeliä.
Hirveän surullista, jos joku kokee olevansa noin heikoilla "naisia vastaan". Tällaiseen mieheen en ole kuitenkaan koskaan elämässäni törmännyt.
Niin. Tällaiseen mieheenhän naiset eivät törmää, heitä kutsutaan miehiksi joita naiset eivät edes näe. Tällaisia miehiä ei naisten maailmassa ole edes olemassa.
Nämä ovat miehiä jotka eivät harrasta kevytkenkäisiä irtosuhteita, koska eivät pysty. Eivät petä, koska eivät pysty. Eivät lisäänny, koska eivät pysty.
Näitä miehiä naiset vihaavat, koska pystyvät.
Miten voi vihata jotain sellaista mitä ei edes näe? Ihmettelen vain.
Kysy sokeilta vinkkejä.
En minä halua ketään vihata.
Itse vihaan kaikkia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen on maininnut, että miehiä kiinnostaa naisessa vain seksi. Ja moni mies on todennut, että eivät halua parisuhteeseen, koska eivät näe sitä itselleen tarpeeksi positiivisena asiana, eli joko se pelkkä seksi ei riitäkään, sitä ei ole parisuhteessa riittävästi tarjolla tai seksiä on riittävästi, mutta sen mukana tulee liikaa miehen mielestä negatiivista kuormaa. Eikö ratkaisu tähän olisi miettiä, miksi miehillä on niin negatiivinen kuva parisuhteesta ja mistä löytyisi miehille seksin lisäksi muitakin syitä parisuhteelle. Itse kuoppasin lapsihaaveeni noin 35 vuotiaana ja totesin, että ei minua kiinnostanut parisuhde tai sen etsiminen enää yhtään. Tämän hoksaaminen poisti patoutuneen angstin, toi lisää virtaa harrastaa ja teki elämästä huomattavasti seesteisempää. Enää ei tarvinnut viikonloppuja uhrata baareissa notkumiseen ja tinderin selaamiseen, vaan voi tehdä asioita mistä nauttii.
En ihan ymmärrä miksi miehelle pitäisi niitä syitä keksiä. Jos hän ei keksi itse, niin kai hänen on parempi olla ilman. Ei kai se sen kummempaa ole. Vain ne, jotka ihan omin aivoin keksivät naisille ja parisuhteille muutakin käyttöä kuin seksin hakeutuvat sitten parisuhteisiin. Se on voitto myös naisille.
Mieshän ei erityisesti esimerkiksi tunnu ainakaan tämä palstan mukaan arvostavan sitä, että nainen kantaa ja synnyttää hänenkin lapsensa sekä hoivaa ne uhraamalla usein jotain omasta urakehityksestään ja taloudellisesta itsenäisyydestään. Ihan tällaiset perusjutut - who cares? Sitten vain suunnilleen vittuillaan siitä, että naiselle tuli kiloja ja alapää sai vähän osumaa. Oma suuri uhraus on se, jos ostaa naiselle kahvit treffeillä.
Miksi arvostaisivat? Eiväthän naiset itsekään pidä äitiyttä missään arvossa.
Itke nyt seuraavaksi vielä siitä, miten vain naiset juhlivat äitiyttään ja isien ja miesten päivää ei muista kukaan.
Itken sitten kun viimeinen feministi nyljetään.
Olikin jo aika miehisille väkivaltafantasioille. Ette ikinä petä.
Ettekä te. Feminiininen väkivalta vain on sosiaalista sorttia tai instituutioille ulkoistettua.
Ja teidän sovinisminne on aina toiminut ihan kaikilla noilla tasoilla. Eikö tunnukaan kivalta olla vaihteeksi sen kohteena?
Feminismi onkin siis ALISTAMISTA, miesten alistamista ja mitätöintiä. Miksiköhän teidän kaltaiset "naiset" eivät miehiä suuremmin kiinnosta. Mitäpä veikkaat? :D
Voi kulta, eipä minulla ole ollut miehistä pulaa silloin kun olen sellaista halunnut.
Eipä tietenkään ole, kun olet käyttänyt seksuaalista valtaasi niihin "miehiin", joille se sun jalkovälissä oleva viiva on elämän päätarkoitus. Säälittävää.
Hahhah, oikein kuulen miten kihiset raivosta, että minulla on sellaista valtaa. Niin onkin, miehet ovat älyttömän helppoja. Syyttäkää siitä vain itseänne ;).
Tyhmä lorttohan sä olet vaan, pelkkä trolli
Kiukuttaahan se, ettei kelpaa miespuoliseksi lortoksi. Ymmärrän.
Aika väsynyttä on yrittää häväistä naista kuvittelemansa seksielämän takia. Luulin että toi jäi yläkouluun, jolloin huorittelu ja homottelu oli itsestään epävarmojen pikkupoikien harrastus.
Miksi sä Matti esität naista internetissä? Sun kannattaisi tutustua paremmin seksuaalisuuteesi ja kokeilla ristiinpukeutumista, koska sä olet likainen hintti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pornoistuminen, tinder, onlyfans... kyllä näiden myötä kaiken ikäisten parisuhteet on liian toksisia aloittaa, mutta myös turhan helppoa lopettaa. Swaippailemisiin, sano mökin ukko kun akan heitti ulos!
'
Juutalaismädätystä ja jengi meni siihen. Naurattaa :D
Sehän eskaloitui äkkiä.
Oisko se kannabiksen salliminen kuitenkaan niin paha, se kai rauhoittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Pointti oli se, että sitä alusta asti ollutta kipinää kasvatetaan kaikessa rauhassa pikkuhiljaa toisiinsa tutustumalla ym eikä saman tien olla vetämässä vaakamamboa. Siis samalla tavalla kuin vaikka nuorempanakin kun oltiin kiinnostuneita/ihastuneita ja pelkkä toisen näkeminen sai perhoset villiintymään vatsassa.
Nyt tuollainen kaikki romantiikka ja kiinnostuksen muuttuminen ihastukseksi ym pilataan sillä turhalla hätäilyllä ja hoppuilulla seksin suhteen. Ainakin minusta se on tosi sääli, koska tuo alkuvaihehan on oikeasti melkein se suhteen "kihelmöivin" hetki eikä sitä enää sen saman ihmisen kanssa saa ikinä takaisin. Miksi siitä ei voisi nauttia ja fiilistellä ihan kaikessa rauhassa kun leijailee sen puoli metriä maan pinnan yläpuolella? Mihin on niin kamala kiire? Ja sitten kun toisen naama alkaa tympiä niin voi muistella kuinka sama ihminen sai sukat pyörimään jaloissa ja tästä sitten saada jopa kipinää niihin huonompiin hetkiin joita jokaisessa suhteessa on ennemmin tai myöhemmin.
Se suhde kun on jo tavallaan ottanut askeleen sinne arkipäiväistymisen suuntaan ja sekä omista että toisenkin tunteista on jo tietynlainen varmuus, kun seksiä aletaan harrastaa.
Asia toki on erikseen sitten näillä joiden pitää saada koeajaa uusi kumppani heti kättelyssä ja sitten vasta voidaan tutustua jos kaikki meni punkassa omien toiveiden mukaan. Tuo toimintamalli vaan ei oikeasti taida sopia kuin tosi harvalle.
Tuntuu vaan, että monikin kuvittelee että pitää olla "heti valmis" ja sitten mennään asioiden edelle vaikka kumpikin olisi mieluummin ottanut hieman rauhallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Sama. olen yrittänyt ihastua "paperilla hyvään". Hänen hipaisunsa ei nimenomaan saanut aikaan sähköiskuja vaan kuvittelin, että koska hän on mukava ja kaikin puolin ok, ne tulisivat myöhemmin. Eivät tulleet. Kaverina hän olisi voinut olla ok, mutta ei rakastettuna ja haluttuna elämänkumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Sama. olen yrittänyt ihastua "paperilla hyvään". Hänen hipaisunsa ei nimenomaan saanut aikaan sähköiskuja vaan kuvittelin, että koska hän on mukava ja kaikin puolin ok, ne tulisivat myöhemmin. Eivät tulleet. Kaverina hän olisi voinut olla ok, mutta ei rakastettuna ja haluttuna elämänkumppanina.
Suomi on hyvä maa, mutta valtio on ihan paska ja ihmiset jotenkin yksinkertaisia ja tinder on perseestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Taisit ymmärtää väärin. Sellaista mitä ei ole olemassakaan ei voi myöskään kasvattaa. Se jokin on jo ensi tapaamisella / syntyy ensi tapaamisen aikana ja siksi toisia treffejä on yleensä turha edes ajatella jos minkäänlaista kipinää ei ole.
Sen sijaan se ensi tapaamisella syntynyt/alusta asti olemassa ollut kipinä vaan kasvaa ja paranee, kun sen antaa rauhassa päästä kunnon roihuun. Ja tuo vaihehan on varsin mukava muutenkin eli ei sitä ole mitään syytä jättää välistä hoppuilemalla.
Tuon kipinän kun voi myös saada sammumaan sillä, että mennään asioiden edelle. Ja näin todennäköisesti käykin tätä nykyä ihan liian usein kun kuvitellaan, että sitähän on ihan estoinen piht¤ri ja vähintään joku himouskovainen, jos ei samantien ole munaa/pllua vailla.
Sitähän meille markkinoidaan käytännössä koko ajan, että mielessä ei saa olla muuta kuin seksiseksiseksi ja saaminen. Kumppani on vain omaa tyydytystä varten eikä kompromisseihin pidä enää aikuisena suostua. Ja jos ei ole kumppania niin sitten pitäisi olla joka reiässä joku huippukiva kaalimato surisemassa, jotta tulisi takuuvarmasti ja joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Taisit ymmärtää väärin. Sellaista mitä ei ole olemassakaan ei voi myöskään kasvattaa. Se jokin on jo ensi tapaamisella / syntyy ensi tapaamisen aikana ja siksi toisia treffejä on yleensä turha edes ajatella jos minkäänlaista kipinää ei ole.
Sen sijaan se ensi tapaamisella syntynyt/alusta asti olemassa ollut kipinä vaan kasvaa ja paranee, kun sen antaa rauhassa päästä kunnon roihuun. Ja tuo vaihehan on varsin mukava muutenkin eli ei sitä ole mitään syytä jättää välistä hoppuilemalla.
Tuon kipinän kun voi myös saada sammumaan sillä, että mennään asioiden edelle. Ja näin todennäköisesti käykin tätä nykyä ihan liian usein kun kuvitellaan, että sitähän on ihan estoinen piht¤ri ja vähintään joku himouskovainen, jos ei samantien ole munaa/pllua vailla.
Sitähän meille markkinoidaan käytännössä koko ajan, että mielessä ei saa olla muuta kuin seksiseksiseksi ja saaminen. Kumppani on vain omaa tyydytystä varten eikä kompromisseihin pidä enää aikuisena suostua. Ja jos ei ole kumppania niin sitten pitäisi olla joka reiässä joku huippukiva kaalimato surisemassa, jotta tulisi takuuvarmasti ja joka päivä.
Juu ymmärsin sitten asian väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se kipinä/kemia on kaikki kaikessa. Jos sitä ei ole, ei suhteella ole menestymismahdollisuuksia. Eikä sitä kipinää voi pakottaa, se joko on tai ei ole.
On itselläkin tullu oikein kivan oloisia mukavia miehiä tarjolle, mutta ei yhtään mitään kipinää, ei minkäänlaista. Joten emme ole olleet toisillemme oikeat.
Kolme työntöä ja tuijotus - silloin kun onnistuu ja seisoo 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
Kyllä. Yli kuusi vuotta yhdessä, molempien lapset maailmalla ja kummallakin oma asunto (eli ei olla yhdessä 24/7; parisuhteemme kannalta oikein hyvä ratkaisu, mutta taloudellisesti ei tietenkään kovin järkevää).
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Kun nykyisestä pääsen eroon niin melko ihme täytyy tapahtua että ryhdyn mihinkään parisuhteeseen kenenkään kanssa. En usko että sellaista ihmistä on olemassa jonka huolisin saman katon alle. M. 46v
Kolme vuotta oltu nyt yhdessä, itse 60+ ja vaimo 50+, ja yhdessä elo ja olo ollut upeaa elämän erilaisista haasteista huolimatta.
Itsellä halu tutustua ensin ja kipinöidä sitten, kun tietää ja tuntee toista edes vähän pintaa syvemmältä. Seksin rooli ollut kuitenkin heti alusta lähtien suuri eli kipinä syttyi heti ja on palanut hyvällä liekillä.
Naimisissa oltu pari vuotta ja arvojen erilaisuus alkaa nostaa vähän päätään. Rakkaus on siitä ihmellinen juttu, että rakkaus säilyy vain vapaudessa. Et voi tehdä toisesta sellaista ihmistä kuin itse haluat.
Toivottavasti oikea ihminen löytyy kaikille. Yhteiselo ei aina ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista ja vaatii rehellisyyttä, ymmärrystä ja erityisesti aitoa halua pitää huolta toisesta - hyvyyttä. Tuo hyvyys tuntuu olevan yhteiskunnasamme nyt jotenkin kadoksissa ?.
Hyvyys kadoksissa, kyllä. Ja kadoksissa on myös aikuisilta se perusasia, että mitä toiselle ihmiselle saa ja ei saa tehdä. Aikuiset näissäkin ketjuissa kirkkain silmin toistelee tyyliin: "mitä sitten jos pettää toista, ei se haittaa, kun ei se saa sitä koskaan tietää". Aivan kuin olisi henkisessä kehityksessä jääty jonnekin 14 vuotiaan teinin maailmaan: mitä välii, hei!
Kysymys kuuluukin: miksi aikuinen ihminen saa esim. pettää? Missä moraalinen vastuu toisesta, muista ja itsestä? Missä hyvyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena miehenä sitä suostuu moneen, koska seksuaalinen himo on silloin suorastaan pakottava.
Tämän himon ilman velvoitteita saavat tyydytettyä vain hyvin komeat tai rikkaat miehet.
Tavalliselle miehelle tarjolla on parisuhde. Parhaimmillaan parisuhde on paras vaihtoehto. Aito ja molemminpuolinen rakkaus on ehkä ihmiselon suurin onni.
Tavallisesti parisuhteessa mies ja nainen kuitenkin toteuttavat yhteisön heille asettamaa normia. Nainen haluaa perheen ja ylemmän keskiluokan elintaso kulissin. Mies haluaa tulla hyväksytyksi seksuaalisesti. Seuraa konflikti ja surua.
Vanhempana himo hiljenee. Parisuhde tarjoaisi vain työtä. Yhteistä elämää naisen sanomana. Remontteja, sisustamista ja sosiaalisia esiintymisiä. Miehille maailma on valmis. Ei sitä tarvitse muuttaa. Aikansa voi käyttää nautintoon eikä siitä rangaista, eikä nautinnon välttämisestä palkita.Mielenkiintoista, että miehet itse kirjoittelevat näitä puupäisen yksinkertaisilta tuntuvia viestejä, jotka halventavat miesten moninaisuutta. Tällaisen kirjoittajalla täytyy olla hirmuisen huono seksuaalinen itsetunto. Kuitenkin suurimmalla osalla miehistä se on ihan normaali. Hänellä on mitä antaa naiselle, samalla saaden itsekin eikä suhde ole mitään nollasummapeliä.
Hirveän surullista, jos joku kokee olevansa noin heikoilla "naisia vastaan". Tällaiseen mieheen en ole kuitenkaan koskaan elämässäni törmännyt.
Älä jeesustele. Sinä et tiedä yhdenkään miehen ajatusmaailmaa ja tunteita etkä koskaan tule tietämään. Tämä on yksi naisten pahimmista luonteenpiirteistä. Te luulette tietävänne kaiken miehistä omissa narsistisissa kuvitelmissanne ja houreissanne. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.
Ja tuohon ainakin itselläni kuuluu olennaisena osana rauhallinen tutustuminen toiseen ja että annetaan aikaa sille kiinnostukselle kasvaa. Tämä nykymallin "heti sänkyyn"-malli sen sijaan on aivan kamala, kun enää ei haluta antaa aikaa tulla niitä perhosia vatsanpohjaan ja sille kuinka toisen hipaisu ihan vaan ohimennen kämmenselkään saa aikaan kuin sähköiskun. Kyllä sitä keski-iässäkin kaipaa ja haluaa.
Itse veikkaan, että montakin oikeasti potentiaalia omaavaa juttua menee pilalle ihan vaan tuolla joutavalla hoppuilulla ja liialla seksi/yhdyntäkeskeisyydellä.
/sivusta
En kyllä tunnista itsessäni tätä puolta, että jos malttaa odottaa ja ei kiirehdi läheisyyden ja seksin suhteen niin vetovoima toista kohtaan kasvaisi. Usein se vetovoima kyllä on heti alusta alkaen tunnistettavissa ja usein ne tyypit joille antaa mahdollisuuden niin ovat osoittautuneet ensivaikutelman mukaisiksi.
Mutta myönnän etten oman kokemuksen perusteella voi yleistää ja ehkä joillakin hitaampi tutustuminen saa kipinän sytyttämään sen vetovoiman.
Ps. Olen ollut suhteessa, jossa se voimakas vetovoima on puuttunut alusta alkaen ja en mielelläni enää tuollaista kokeile siinä toivossa, että innostuisin tyypistä joskus myöhemmin
Pointti oli se, että sitä alusta asti ollutta kipinää kasvatetaan kaikessa rauhassa pikkuhiljaa toisiinsa tutustumalla ym eikä saman tien olla vetämässä vaakamamboa. Siis samalla tavalla kuin vaikka nuorempanakin kun oltiin kiinnostuneita/ihastuneita ja pelkkä toisen näkeminen sai perhoset villiintymään vatsassa.
Nyt tuollainen kaikki romantiikka ja kiinnostuksen muuttuminen ihastukseksi ym pilataan sillä turhalla hätäilyllä ja hoppuilulla seksin suhteen. Ainakin minusta se on tosi sääli, koska tuo alkuvaihehan on oikeasti melkein se suhteen "kihelmöivin" hetki eikä sitä enää sen saman ihmisen kanssa saa ikinä takaisin. Miksi siitä ei voisi nauttia ja fiilistellä ihan kaikessa rauhassa kun leijailee sen puoli metriä maan pinnan yläpuolella? Mihin on niin kamala kiire? Ja sitten kun toisen naama alkaa tympiä niin voi muistella kuinka sama ihminen sai sukat pyörimään jaloissa ja tästä sitten saada jopa kipinää niihin huonompiin hetkiin joita jokaisessa suhteessa on ennemmin tai myöhemmin.
Se suhde kun on jo tavallaan ottanut askeleen sinne arkipäiväistymisen suuntaan ja sekä omista että toisenkin tunteista on jo tietynlainen varmuus, kun seksiä aletaan harrastaa.
Asia toki on erikseen sitten näillä joiden pitää saada koeajaa uusi kumppani heti kättelyssä ja sitten vasta voidaan tutustua jos kaikki meni punkassa omien toiveiden mukaan. Tuo toimintamalli vaan ei oikeasti taida sopia kuin tosi harvalle.
Tuntuu vaan, että monikin kuvittelee että pitää olla "heti valmis" ja sitten mennään asioiden edelle vaikka kumpikin olisi mieluummin ottanut hieman rauhallisemmin.
Olen aika samoilla linjoilla. Jos seksin aloittaa kovin nopeasti ja varsinkin jos se on hyvää, voi suhteesta alkaa muodostua turhan ruusuinen kuva. Hyvä seksi voi kätkeä alleen sen, ettei muuta yhteistä ehkä löydykään. Tämä on puhdasta biologiaa: varsinkin naisella orgasmi tuottaa sellaisen oksitosiiniryöpyn, että ajattelukyky hämärtyy. Ja tässä puhun omasta kokemuksesta: sorruin samaan halpaan kahdesti, ensin 20v ja toisen kerran 50v. Ensimmäisestä seurasi pitkä avioliitto ja kolme lasta miehen kanssa, joka osoittautui alkoholistiksi. Toinen liitto on nyt kestänyt 15v, henkistä yhteistä meillä ei ole, vaikka alun seksihuumassa niin kuvittelinkin. Tämän liiton aion kestää loppuun asti, onhan puolisoni kuitenkin kaikinpuolin hyvä ihminen. Mutta paljolta olisin elämässäni säästynyt, jos olisin ollut alussa maltillisempi.
Taisit vastata väärään viestiin? Mainitsemasi asiat eivät liity aiheeseen.
Tai ehkä avaat näkemystäsi minulle lisää.