Vedätetäänkö mua nyt jotenkin tässä "ystävyydessä"?

Vierailija kirjoitti:

Minä en muista kertoa edes sisaruksilleni, että olen hakemassa syksyllä uuteen kouluun. :D Kuinkahan monta loukattua sielua tuolla nyt vaikertaen vaeltaa.

Tässä ei puhuttu hakemisesta, aloittamisesta, vaan että on JO useamman vuoden opiskellut, ja ihan arvostetussa opinahjossa. Ainoa syy salata on joku todella kilpailullinen luonne( niin kuin hän oli), että halusi sitten kun valmistuu kertoa että, niin muuten valmistuin lääkäriksi tms. Hähhähhäähäää!
Sairasta

Harva ottaa äkkilähtöä Rhodokselle, vaan matkat varataan usein puoli vuotta aiemmin jo. Ei mua häiritse jos joku ei muista kertoa, mutta jos tyyli on aina sama, tulee postikortti Afrikasta, yms, ikänkuin jekkuna. Et katsos nyt, missä ME Ollaan TSA DAAAAA!! Vieläpä toisen ystävän seurassa. Pistäisin lopun tuolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on vilpitön, hän voi aina aloittaa keskustelun "hei, oletko jo kuullut, että minä...", ei niin, että joka ikinen kerta aloitetaan tavallaan lauseen keskeltä "tulin sitten Etelänavalta". 
Toisekseen, miksi sinä itse pidät yhteyttä ihmisiin, jotka mielestäsi ovat huonoja ystäviä eivätkä kiinnostuneita elämästäsi? Olisiko niin, että sinulle on tärkeää pitää varalla "ystäviä" ja isoa hovia, jotta voit kuvitella olevasi suosittu ja että sinulla on aina joku jolle voit kertoa omista asioistasi? Jätä pois ne ihmiset, jotka mielestäsi eivät ole arvoisiasi. 

Nämä ovat kaksi eri tyyliä kertoa asiasta. "Tulin sitten Etelänavalta" voi olla mielestäsi hieman rasittava tyyli, mutta ei se kenestäkään tee vilpitöntä. Kuulostaa enemmänkin porukan tarinankertojalta, hehän tunnetusti jakavat mielipiteitä. Minusta on ihan hauskaa, että heitäkin on sopivasti joukossa mukana, muuten olisi elämä kovin tylsää.
En ole kertonut pitäväni yhteyttä ihmisiin, jotka ovat mielestäni huonoja ystäviä. Se, ettei joku kysele jatkuvasti mitä olen milloinkin tehnyt, ei kerro mitään siitä onko hän kiinnostunut minusta ihmisenä, hän ei vaan kenties ole kovin kiinnostunut tekemisteni raportin kuulemisesta. Puhumme ihan muista asioista, esimerkiksi yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Viestissä, johon vastasin luki näin:

"että en muista jättäneeni kertomatta jotain. Muistelen kertoneeni asiasta X Liisalle, mutta kerroinkin Mirkulle. Tapahtuu erityisesti sellaisten kanssa, joita ei kiinnosta kysellä."

Erikoista, että unohtamista tapahtuu juuri niiden kanssa, joita ei kiinnosta kysellä. Jos ei tosiaan muista, kenen kanssa puhuu, niin silloin unohtamista pitääisi tapahtua tasaisesti kaikkien kanssa. Eikö niin? 

Kyllähän tuo viittaa ihan suoraan siihen, että tarkoituksella jätetään kertomatta tietyille ihmisille ja sitten esitetään tyhmää "ai etkö tiennyt". 

Teet kärpäsestä härkäsen. Olette luonteeltanne erilaisia. Itse odotat, että sun kanssa pitäisi jakaa kaikki asiat ja ystäväsi ei koe asiaa samalla tavalla. Tapahtumat soljuvat luonnollisesti eteenpäin eikä hän koe, että niistä pitäisi sillä hetkellä puhua. Toteaa ohimennen jälkikäteen.
Itselläni on sama tilanne ja elämä on niin hetktistä, etten todellakaan ala raportoimaan jokaista asiaa.

Jokin aika sitten vähensin yhteydenpitoa ystävään, joka aina osoitti mieltään, kun koki ettei kuullut kaikkea elämääni liittyvää, suuttui etten vastannut aina hänen puheluihinsa (soitteli monta kertaa päivässä ja jaaritteli tuntemattomista ihmistä) ja oli ärsyttävän tungetteleva.

Tuo on huomionhakua. Haluaa että sulla on ulkopuolinen olo, ja että kyselet ja maanittelet esiin ne asiat mitä hän haluaisi kertoa, mutta ei itse kerro. Ehkä tuollaiselle voisi vastata jatkossa vaan just että "Ok?" kun tulee yhtäkkiä kuva ruokalautasesta Rodoksella tai "Tsemppiä!" kun tulee mysteerinen sairaalapäivitys. Ja venytä aina sitä vastausaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on vilpitön, hän voi aina aloittaa keskustelun "hei, oletko jo kuullut, että minä...", ei niin, että joka ikinen kerta aloitetaan tavallaan lauseen keskeltä "tulin sitten Etelänavalta". 
Toisekseen, miksi sinä itse pidät yhteyttä ihmisiin, jotka mielestäsi ovat huonoja ystäviä eivätkä kiinnostuneita elämästäsi? Olisiko niin, että sinulle on tärkeää pitää varalla "ystäviä" ja isoa hovia, jotta voit kuvitella olevasi suosittu ja että sinulla on aina joku jolle voit kertoa omista asioistasi? Jätä pois ne ihmiset, jotka mielestäsi eivät ole arvoisiasi. 

Nämä ovat kaksi eri tyyliä kertoa asiasta. "Tulin sitten Etelänavalta" voi olla mielestäsi hieman rasittava tyyli, mutta ei se kenestäkään tee vilpitöntä. Kuulostaa enemmänkin porukan tarinankertojalta, hehän tunnetusti jakavat mielipiteitä. Minusta on ihan hauskaa, että heitäkin on sopivasti joukossa mukana, muuten olisi elämä kovin tylsää.
En ole kertonut pitäväni yhteyttä ihmisiin, jotka ovat mielestäni huonoja ystäviä. Se, ettei joku kysele jatkuvasti mitä olen milloinkin tehnyt, ei kerro mitään siitä onko hän kiinnostunut minusta ihmisenä, hän ei vaan kenties ole kovin kiinnostunut tekemisteni raportin kuulemisesta. Puhumme ihan muista asioista, esimerkiksi yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Viestissä, johon vastasin luki näin:
"että en muista jättäneeni kertomatta jotain. Muistelen kertoneeni asiasta X Liisalle, mutta kerroinkin Mirkulle. Tapahtuu erityisesti sellaisten kanssa, joita ei kiinnosta kysellä."
Erikoista, että unohtamista tapahtuu juuri niiden kanssa, joita ei kiinnosta kysellä. Jos ei tosiaan muista, kenen kanssa puhuu, niin silloin unohtamista pitääisi tapahtua tasaisesti kaikkien kanssa. Eikö niin? 
Kyllähän tuo viittaa ihan suoraan siihen, että tarkoituksella jätetään kertomatta tietyille ihmisille ja sitten esitetään tyhmää "ai etkö tiennyt". 

Höpsis. Olisi unohtunut kertoa ihan tasaisesti kaikille, mutta koska ovat itse ahkeria kyselemään niin tulee kerrottua.

Oletetaan esim. että olen lyönyt lukkoon suunnitelman mennä jouluna Tukholmaan. En tätä asiaa jatkuvasti pyörittele mielessäni etukäteen.

Ulriikka kysyy "Onko sinulla suunnitelmia joululle?" niin tulen todennäköisesti muistaneeksi mainita asiasta. Kaisan kanssa juttelemme pörssikursseista ja lumpeen kasvatuksesta, kummallakaan ei käy mielessä kysellä toisen joulusuunnitelmia, asia unohtuu mainita.

Vierailija kirjoitti:

Harva ottaa äkkilähtöä Rhodokselle, vaan matkat varataan usein puoli vuotta aiemmin jo. Ei mua häiritse jos joku ei muista kertoa, mutta jos tyyli on aina sama, tulee postikortti Afrikasta, yms, ikänkuin jekkuna. Et katsos nyt, missä ME Ollaan TSA DAAAAA!! Vieläpä toisen ystävän seurassa. Pistäisin lopun tuolle.

Kaikki matkani ovat spontaaneja ja teen yleensäkin nopeita päätöksiä. Lähipiirissäni on paljon tällaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuttua tuossa on, hitsi, kun en saa kiinni. Minulla oli tuollainen kaveri vuosikymmeniä sitten. Uhriutuva, sääliä hakeva, tietyllä tavalla kuitenkin hyvin omahyväinen ja kylmä. Hänelle ihmiset oli välineitä ja hän jotenkin tuntui nauttivan tuollaisesta säväyttelystä ja yllättämisestä. "Enpä kertonut, että lähden matkalle", "Enpä kertonut, että olen ollut sairaalassa" ja kuvaan kuuluu juuri tuollainen syyllistäminen, jos sinulla onkin jotain kivaa. Tekisi mieli sanoa, että vastaa samalla mitalla. "Terveisiä Keniasta, just loppui safari."

Sama tunne minullakin. Jotenkin kovin tuttua, mutta en saa kiinni mitä tämä käytös on. Uuvuttavaa seuraa kuitenkin vaikka ei/vät edes ole oikeastaan elämässäsi. Kommunikointi on epämääräistä matalan energiatason sillisalaattia mistä ei saa mitenkään kiinni eikä kokonaisuutta aikaiseksi.

Eipä tuo mikään ystävä ole. Epämiellyttävä tyyppi.

Mitä muuten teet, kun tulee noita viestejä? Minä nimittäin olen melko suorapuheinen. Pahin oli, kun sain yhtäkkiä sähköpostiini vauvakuvan. Vastasin siihen, että onnea, mutta enpä tiennyt, että olet raskaana. Tämä "ystävä" ei nimittäin viitsinyt asiasta mainita sanallakaan. Emme yleensäkään tapaa kuin pari kertaa vuodessa (pitkä välimatka), ja hän ottaa yhteyttä, kun tulee minun seuduilleni. Nyt vaan olen tulossa -yhteydenottoa ei ollut tullut tavallista pidempään aikaan ja muihin viesteihin oli vastaillut normaalisti sillä välin. 

No, ehkä siksi olen yksin, mutta en tuollaisille vaan hymistele kohteliaasti. Jos olisin itse vaikka saanut aloituksen viestejä, olisin vastannut, että "Mitä sä oikein horiset? Juurihan kerroin, että todella ikävät juhlat tulossa" tai "Enpä tiennyt, että olet sairaalassa" tai "Ai jaa, onko sulla ollut jotain lomaa? Enpä tiennyt".

Suomalainen hymistelee ja mahdollistaa huonoa käytöstä todella auliisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on vilpitön, hän voi aina aloittaa keskustelun "hei, oletko jo kuullut, että minä...", ei niin, että joka ikinen kerta aloitetaan tavallaan lauseen keskeltä "tulin sitten Etelänavalta". 
Toisekseen, miksi sinä itse pidät yhteyttä ihmisiin, jotka mielestäsi ovat huonoja ystäviä eivätkä kiinnostuneita elämästäsi? Olisiko niin, että sinulle on tärkeää pitää varalla "ystäviä" ja isoa hovia, jotta voit kuvitella olevasi suosittu ja että sinulla on aina joku jolle voit kertoa omista asioistasi? Jätä pois ne ihmiset, jotka mielestäsi eivät ole arvoisiasi. 

Nämä ovat kaksi eri tyyliä kertoa asiasta. "Tulin sitten Etelänavalta" voi olla mielestäsi hieman rasittava tyyli, mutta ei se kenestäkään tee vilpitöntä. Kuulostaa enemmänkin porukan tarinankertojalta, hehän tunnetusti jakavat mielipiteitä. Minusta on ihan hauskaa, että heitäkin on sopivasti joukossa mukana, muuten olisi elämä kovin tylsää.
En ole kertonut pitäväni yhteyttä ihmisiin, jotka ovat mielestäni huonoja ystäviä. Se, ettei joku kysele jatkuvasti mitä olen milloinkin tehnyt, ei kerro mitään siitä onko hän kiinnostunut minusta ihmisenä, hän ei vaan kenties ole kovin kiinnostunut tekemisteni raportin kuulemisesta. Puhumme ihan muista asioista, esimerkiksi yhteisestä kiinnostuksen kohteesta.

Joo, tarinankertoja on ihan hauskaa viihdettä, mutta kun äitisi kuolee niin onko hän se ihminen, jolta voit saada tukea suruusi. Tai kun haluat innoissasi kertoa, että kauan odottamasi koiranpentu on saapunut, jaksaako hän jakaa iloasi. Ja haluaako hänkään jakaa mitään merkityksellistä kanssasi ja onko sinuun mitenkään kiintynyt vaan haluaako sinusta vaan yleisöä omille tarinoilleen?

Siksi sanoinkin "mukavaa että on sopivasti joukossa". Ainakin itse tunnen tarinankertojia, jotka haluavat lohduttaa ja jakaa toisen ilon, eivät ole mitään ihmishirviöitä. Eivät toki ole aina välttämättä maailman parhaita lohduttajia ja innostuvat kertomaan hauskoja koiratarinoita, mutta olen armollinen ystävilleni enkä oleta täydellisyyttä.

Kyllä maailma olisi ankea paikka ilman tarinankertojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuttua tuossa on, hitsi, kun en saa kiinni. Minulla oli tuollainen kaveri vuosikymmeniä sitten. Uhriutuva, sääliä hakeva, tietyllä tavalla kuitenkin hyvin omahyväinen ja kylmä. Hänelle ihmiset oli välineitä ja hän jotenkin tuntui nauttivan tuollaisesta säväyttelystä ja yllättämisestä. "Enpä kertonut, että lähden matkalle", "Enpä kertonut, että olen ollut sairaalassa" ja kuvaan kuuluu juuri tuollainen syyllistäminen, jos sinulla onkin jotain kivaa. Tekisi mieli sanoa, että vastaa samalla mitalla. "Terveisiä Keniasta, just loppui safari."

Sama tunne minullakin. Jotenkin kovin tuttua, mutta en saa kiinni mitä tämä käytös on. Uuvuttavaa seuraa kuitenkin vaikka ei/vät edes ole oikeastaan elämässäsi. Kommunikointi on epämääräistä matalan energiatason sillisalaattia mistä ei saa mitenkään kiinni eikä kokonaisuutta aikaiseksi.

Yleensä kyse on narsistista.

En olisi yhteyksissä tuollaisen latvaroson kanssa. Täällä oikein uralla väitetään, että ei vaan muista, mitä on kertonut. En ymmärrä tuollaisia ihmisiä, kommentoijia tai kommentoitavaa. Minun aikani on varattu normaaliälyisille.

Oot ap kestänyt jo aika paljon. Mulla oli lasten ollessa pieniä kaveri joka varaili lasteni päällä olevia vaatteita omalle vuotta nuoremmalleen. Olin yksinvanhempi ja hänellä oli hyvätuloinen mies ja paljon enemmän rahaa, osteli viimeisen päälle molot ja papudesignit ja minirodinit ja bugaboot lapsilleen. Röyhkein tilanne oli kun lapsellani oli ensikenkinä ystäväni lapselta lainaan saadut kauniit ja laadukkaat nahkakengät. Tämä nainen ilmoitti sekä tavatessa että Facebookissa kuvaan jossa kengät ja lapsi pilkistivät taustalla että "tosi kivat hei noi kengät, taidanpas napata ne sitten mun lapselle ensi kesäksi ja laittaa sit eteenpäin!"

Sanallakaan en ollut luvannut kenkiä eikä hän ollut kysynytkään, asia oli hänelle ilmoitusluontoinen. Myös lapseni lahjaksi saamia kalliiksi tietämiään vaatteita kyttäsi ja kyseli et myynhän sit kaverihintaan kun jää pieneksi. Mikään muu ei kiinnostanut kuin se vaatteiden diilaaminen ja muista hyötyminen.

Mulle riitti jo tuo määrä junttiutta välien viilenemiseen. Ihmiset ovat joskus aivan kamalia. Unohda koko tyyppi sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko livenä kova pälättämään? Tunnen eräänkin henkilön joka kertoilee kaiken maailman "Annamareista" ja "Karitapioista" ja minä en enää viitsi edes kysyä ketä ne on. Tämmöiset pälättäjät eivät noteeraa sitä kelle puhuvat ja mitä, tärkeintä on puhua.

Ei, on aika rauhallinen ja harkitseva, ei ole tyyliin kymmeniä ystäviä. Olen aina huomannut tämän tietyn varautuneisuuden hänessä. Nyt vaan alkaa tuntua suunnitelmallisuudelta nämä heitot tilanteista, joista kertoo vasta jälkikäteen. Ap

Vastaa aina, että Hei, ikävä kuulla. Et viime viikolla kertonut olevasi sairaalassa.

Hullua ei pidä ruokkia.

Okei, en tunne hulluja, miten tämä ruokkii hullua ja mitä tästä voi seurata?

No toi on vähän kuin piilovittuilu eli hän katsoo reaktioita. Jos et anna mitään reaktioa, et anna ruokaa. 
Ap:n kannattaisi nyt keskittyä olennaiseen eli 
1. ton tyypin kanssa tulee epämääräinen kurja olo
2. ton tyypin kanssa tulee olo, että hän lannistaa eikä pysty ilahtumaan ap:n asioista
Ap etsii syitä ja selityksiä ja tapoja korjata asia. No, selitys on se, että "ystävä" on narsisti tai mulkku eikä ap pysty korjaamaan asiantilaa mitenkään muuten kuin ottamalla etäisyyden ja keskittymällä parempiin ystäviin. 

Tämä! Ei ole normaalia puhetyyliä ap.n kaverilla , mullakin OLI tuollainen "ystävä".

Vierailija kirjoitti:

Oot ap kestänyt jo aika paljon. Mulla oli lasten ollessa pieniä kaveri joka varaili lasteni päällä olevia vaatteita omalle vuotta nuoremmalleen. Olin yksinvanhempi ja hänellä oli hyvätuloinen mies ja paljon enemmän rahaa, osteli viimeisen päälle molot ja papudesignit ja minirodinit ja bugaboot lapsilleen. Röyhkein tilanne oli kun lapsellani oli ensikenkinä ystäväni lapselta lainaan saadut kauniit ja laadukkaat nahkakengät. Tämä nainen ilmoitti sekä tavatessa että Facebookissa kuvaan jossa kengät ja lapsi pilkistivät taustalla että "tosi kivat hei noi kengät, taidanpas napata ne sitten mun lapselle ensi kesäksi ja laittaa sit eteenpäin!"
Sanallakaan en ollut luvannut kenkiä eikä hän ollut kysynytkään, asia oli hänelle ilmoitusluontoinen. Myös lapseni lahjaksi saamia kalliiksi tietämiään vaatteita kyttäsi ja kyseli et myynhän sit kaverihintaan kun jää pieneksi. Mikään muu ei kiinnostanut kuin se vaatteiden diilaaminen ja muista hyötyminen.
Mulle riitti jo tuo määrä junttiutta välien viilenemiseen. Ihmiset ovat joskus aivan kamalia. Unohda koko tyyppi sinäkin.

Tuo napata -verbi on niin vastenmielinen. Siitä hän vain nappaisi toisen päällä olevat kamat itselleen. Hyi.

Siis ihan oikeastikko on näin paljon ihmisiä, joita ihan oikeasti loukkaa, jos joku ei raportoi heille jokaista tekemistään? Olen ajatellut että näistä puhuminen on lähinnä sellaista merkityksetöntä small talkia, jos mitään kiinnostaa ei tule mieleen

Ketjussa kuullaan vain Ap:n versio. Kaverin versio Ap:n käytöksestä voisi olla aivan toinen. Esim. luonnehäiriöinen takertuja.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeastikko on näin paljon ihmisiä, joita ihan oikeasti loukkaa, jos joku ei raportoi heille jokaista tekemistään? Olen ajatellut että näistä puhuminen on lähinnä sellaista merkityksetöntä small talkia, jos mitään kiinnostaa ei tule mieleen

Ei ole. Et vaan ole ikinä törmännyt häiriintyneeseen ihmiseen tai olet itse se häiriintynyt. 

Normaalissa kaveruudessa etäisyys määritellään sen mukaan, miten taajasti ollaan yhteydessä ja minkä tasoisia juttuja jaetaan eikä se ole ongelma kummallekaan. 

Sitten on ihmisiä, joiden seurassa tulee epämääräinen paha olo johtuen vaikeuksista kommunikaatiossa, jotka taas johtuvat toisen henkisestä häriintyneisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kuullaan vain Ap:n versio. Kaverin versio Ap:n käytöksestä voisi olla aivan toinen. Esim. luonnehäiriöinen takertuja.

Ainakin tässä ketjussa ap pystyy antamaan itsestään normaalin ja tasapainoisen sekä empaattisen kuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kuullaan vain Ap:n versio. Kaverin versio Ap:n käytöksestä voisi olla aivan toinen. Esim. luonnehäiriöinen takertuja.

Kumpikaan ei siinäkään tapauksessa häviäisi, jos lopettaisivat yhteydenpidon.