Vedätetäänkö mua nyt jotenkin tässä "ystävyydessä"?

ap on joku hullu läheisriippuvainen, joka on takertunut viestiystävään ja ylianalysoi joka viestin

Entäpä semmoinen persoonallisuusero, että toinen ei draamaile tippaakaan, eikä ota pulttia juuri mistään. Suhtautuu zen-mäisen rauhallisesti ja hyväksyy kaiken tapahtuvan.

Toinen taas elämöi ja vetää hernettä milloin mistäkin.

Zeniä tämä ei haittaa, tietenkään. Mutta ei hän surkuttelekaan eikä mene mukaan toisen harmistuksiin.

Mitäpä luulette, alkaako tämmöinen ärsyttää sitä sätkyilijää? Vai voiko oppia toisen asenteesta?

Oletteko 12 vuotiaita?

Itselle ainakin sairaalassa olo oli niin raskasta, etten jaksanut jokaiselle kaverille ilmoittaa asiasta. Päivittäin vanhemmat soitteli huolestuneena, miten mulla menee, ja piti niitä rauhoitella vaikka itseäkin pelotti. Halusin levätä ja tuijottaa telkkaria, olla rauhassa.

Seuraavalla viikolla sitten joillekin kavereille kerroin, ja yksi oli suorastaan loukkaantunut, olisihan hän tullut katsomaan minua sairaalaan, jos olisin kertnout asiasta. Sekin tuntui vähän ikävältä, sinänsä ystävällinen ele, mutta jos en halunnut ketään katsomaan niin sehän on oma asiani. Ei ollut tarkoitus sulkea ketään ulkopuolelle, tarvitsin vaan omaa tilaa.

Sun kaverisi vaikuttaa vähän ristiriitaiselta. Voisiko siinä olla jotain samaa kuin tässä mun kokemuksessani? 

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin sairaalassa olo oli niin raskasta, etten jaksanut jokaiselle kaverille ilmoittaa asiasta. Päivittäin vanhemmat soitteli huolestuneena, miten mulla menee, ja piti niitä rauhoitella vaikka itseäkin pelotti. Halusin levätä ja tuijottaa telkkaria, olla rauhassa.

Seuraavalla viikolla sitten joillekin kavereille kerroin, ja yksi oli suorastaan loukkaantunut, olisihan hän tullut katsomaan minua sairaalaan, jos olisin kertnout asiasta. Sekin tuntui vähän ikävältä, sinänsä ystävällinen ele, mutta jos en halunnut ketään katsomaan niin sehän on oma asiani. Ei ollut tarkoitus sulkea ketään ulkopuolelle, tarvitsin vaan omaa tilaa.

Sun kaverisi vaikuttaa vähän ristiriitaiselta. Voisiko siinä olla jotain samaa kuin tässä mun kokemuksessani? 

No sä tuskin sitten yllättäen laitat kavereillesi viestiä "vieläkään en päässyt kotiin" tms. herutusta. Jos ei jaksa kertoa, sekin on ymmärrettävää, mutta ei silloin jaksa herutellakaan tai muuten draamailla.

Muutenkin tuntuu, että monet tässä ketjussa kommentoivat eivät tajua ap:n kokemuksen ydintä tai sitten vänkäävät ihan vaan huvikseen. Ei kaikkea tarvitse jakaa ja kertoa, jos ei halua, mutta ap:n kaverihan haluaa. Mutta suoran, "normaalin" kommunikaation sijaan hän käyttää ihme vihjailuja ja salamyhkäisyyttä. Raskasta ja itsekeskeistä käytöstä, mä sulkisin sellaisen tyypin elämäni ulkopuolelle.

Ota etäisyyttä. Haluatko tuollaisen ihmisen elämääsi, joka saa sulle jatkuvasti sellaisen negatiivisen Mitä ihmettä? -fiiliksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.

Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."

Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.

Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.

Tämähän siinä on. Jos itse kertoo sydänsurustaan, lapsensa sairaudesta, tai talonsa myymisestä, ja toinen ei puhu omista vastaavistaan, vaan niistä saa tietää sitten jälkikäteen, jos silloinkaan, niin kyllä se siltä tuntuu että ystävyys menee pilalle. Tuollaisen jälkeen käy auttamatta niin, että antaa sen kaverin johtaa keskustelua ja puhuu sitten vain sitä samaa niitä näitä kuin kaverikin, vaikka olisi viime viikolla saanut tietää olevansa raskaana, tai äiti olisi kuollut eilen.

Joku voi ajatella, että "minä en nyt viitsi rasittaa toista kertomalla omista sydänsuruistani, kun hänellä itselläänkin on tällä hetkellä sydänsuruja".

No tottakai aina on kaverilla jus samaan aikaan sydänsurut ja talon ostot, kyllä kyllä :D

Siitähän tuossa oli puhe, että itse kertoo sydänsuruistaan ja toinen ei puhu omista vastaavistaan. Ei niistä voi puhua, jos niitä ei ole.

Ei sulta pysty kauhalla vaatimaan kun on nähtävästi pikkulusikalla annettu :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri joka käy katsomassa aina ketkä on tykänneet hänen face päivityksistään, poistaa julkaisunsa näkyvistä niiltä jotka eivät ole tarpeeksi usein tykkäilleet, pitäneekö excel taulukkoa tykkäyksistä? Olisiko ap:n tapauksessa kyse samantapaisesta tyypistä, jos et tykkää, et tiedä? Lakkasin itse tykkäilemästä, kun kaveri kertoi tuon, ennestäänkin harvoin jaksoin joka päiväiseen jonniinjoutavaan reagoida mitään.

Mä taas poistin facen kun tajusin että olen siellä vain yleisönä muille. Siirryin instaan, ja instani on julkinen.  En seuraa ketään näitä exfacekamuja, rinkirunkkailkoot keskenään.

Kun joku ihmettelee miksi en seuraa takaisin, vastaan vain että omani on julkinen, ja käyn katsomassa ja kommentoimassa tuttujen tilejä jos nekin ovat julkiset. Näillä yleisöä vailla olevillahan on aina yksityiset instat, koska jakavat siellä kaiken.

Jotkut ihmiset on vaan kummallisia. Mulla nuorempana oli ystävä joka muutti toiselle paikkakunnalle, sitten nähtiin muutaman kerran vuodessa. Ystävä tuli luokseni yökylään ja olin itse silloin raskaana kuudennella kuulla, valittelin siinä  raskausvaivoja ja sanoin sori jos ravaan yöllä vessassa, muutenkin puhuttiin paljon mun raskaudesta ja ystävä vaikutti kiinnostuneelta. Vähän ennen kuin vauvani syntyi tää ystäväni laittoi sairaalasta viestin että hän sai tyttövauvan.  Eli oltiin samaan aikaan raskaana ja hän vaan ei ollut kertonut mulle koko raskaudesta mitään :O hänestä en sitä huomannut kun painoa hällä on. Muutenkin hän järjesti jotain "yllätyksiä" missä ei ollut mitään järkeä.

Minulle tulee mieleen, että tämä kaveri kalastelee noilla viesteillä juttuseuraa, siis että lähettelee useammalle samankaltaisia ja sitten kun saa jonkun sopivan juttu kaverin - unohtaa ne muut ja kiinnostus lopahtaa keskustella tai selitää asiaa tarkemmin.

Että tylsinä hetkinä kaipaa huomiota ja laittelee sitten viestejä ihmisille, joilta voisi saada jotain sillä hetkellä ja tosiaan valitsee sitten sen, jolta saa parasta huomiota.

Noh, tiedä häntä. Tuli vaan mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Ne viestit, kuten eräänkin kerran, että "no niin, saa nähdä, löytyykö nyt jotain huolestuttavaa verikokeista, kun aika pahoja oireita ollut jo pitkään", että miksi kertoo ylipäätään mulle edes tämän verikokeen. Mistään pahoista oireista ei ole puhuttu mitään, mitään ei ole ollut tiedosssni, että tällaista on meneillään ja sitten tulee, kuten joku edellä hyvin sanoi, ihan puskista tällaiset viestit. Tähän vastasin, että voi ei, mitä oireita sulla on ollut, mistä on kyse? Vastaus, että "on ollut jo pitempään". Mitään muuta en ikinä asiasta kuullut. Ap

Pitkä ketju ja kommentoin nyt ennenkuin olen kokonaan lukenut, mutta tuohan on ihan selvää valehtelua. Joko joku mielenterveysongelma ihmisellä ja kuvittelee asioita, tai sitten huvikseen yrittää ap:tä jallittaa keksityillä asioilla. Mistä syystä näin, luoja tietää ja eikä ap:n kannattaisi asialla päätään vaivata. Ja itse asiassa kallistuisin vahvasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mt-ongelmaisilla kuvitellut jutut ei ole tuon tyyppisiä ja ne on yleensä aina loppuun asti kehiteltyjä. Ts. kuvitelmat eivät jää tyhjään roikkumaan, vaan niissä on aina valmiiksi mietitty logiikka, vaikka toki täysin epäuskottava ja hullu, mutta syyt ja seuraukset on tarkkaan mietitty ja kaikki väännetään tukemaan sitä omaa kuvitelmaa. Tässä tapauksessa toimintaohje ap:lle on hiipuva viestittely ja sitten ignooraus. Elämä on liian lyhyt että sitä kannattaa tuhlata ihmisten älyvapaiden päähänpistojen selvittelyyn.

Huomiotta jättäminen on varmaan paras keinoa huomiohyörän kanssa toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

No sä tuskin sitten yllättäen laitat kavereillesi viestiä "vieläkään en päässyt kotiin" tms. herutusta. Jos ei jaksa kertoa, sekin on ymmärrettävää, mutta ei silloin jaksa herutellakaan tai muuten draamailla.

Muutenkin tuntuu, että monet tässä ketjussa kommentoivat eivät tajua ap:n kokemuksen ydintä tai sitten vänkäävät ihan vaan huvikseen. Ei kaikkea tarvitse jakaa ja kertoa, jos ei halua, mutta ap:n kaverihan haluaa. Mutta suoran, "normaalin" kommunikaation sijaan hän käyttää ihme vihjailuja ja salamyhkäisyyttä. Raskasta ja itsekeskeistä käytöstä, mä sulkisin sellaisen tyypin elämäni ulkopuolelle.

Kiitos tästä. Osuit asian ytimeen. Minulta riiittää tietenkin ymmärrystä sille, jos hän ei halua kertoa minulle kaikkea itsestään. Se on toki täysin ok. En vaadi mitään avautumisia. Mutta kun hän päättää jostain kertoa, se kerrottaisiin sitten kunnolla. Sairaalassa ollaan, oltu jo useampi päivä ilmeisesti, vielä ei päästä pois. Avautuminen, joka sisältää kuitenkin suuria salaisuuksia pääasian suhteen. Miksi puhua siitä ylipäätään mitään? Tämä on se pointti. Ja toistuu ja toistuu. Ap