Vedätetäänkö mua nyt jotenkin tässä "ystävyydessä"?

Huh helevetti kun tuli yks vanha opiskelu"kaveri" mieleen. Huomionkipeä manipuloija ja heti kun tajusin ettei neidillä ole kaikki muumit laaksossa yritin ottaa etäisyyttä. Yhtäkkiä alkoikin sitten aivan hullun ripustautuvaksi mikä oli kamalaa, asuttiin meinaan samassa talossa ja tietysti aika lailla samat aikataulutkin mitä liikkumisiin tulee. Ihan sekopää tapaus pähkinänkuoressa, pääsin lopullisesti eroon vasta kun valmistuin. Olkaa onnellisia te jotka selviätte näistä pelkästään numeron estämällä.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos olen menossa Rhodokselle, täytyykö minun raportoida tämä jokaisella kaverilleni erikseen? Jos ei mitenkään vaikuta näkemisemme aikatauluihin tms. niin en välttämättä tule ottaneeksi puheeksi. 

Eikä edes ole turvallista. Johan siitä varoitellaan pitkin lehtiäkin, ettei koskaan pidä paljastaa olevansa olevansa pitempään poissa kotoa. Tämä keskustelunavaus Vauvalle kertoo jo sen ettei ystävä ollenkaan turhaan salaile tekemisiään, vaan tekee sen täysin tietoisesti tietäen että ap juoruaa hänen poissaolonsa pitkin maailmaa. Nyt sitten vinkuu kun tästä ystävyydestä ei saakaan irti juoruttavaa reaaliajassa vaan vasta jälkijunassa.

Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.

Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."

Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.

Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos olen menossa Rhodokselle, täytyykö minun raportoida tämä jokaisella kaverilleni erikseen? Jos ei mitenkään vaikuta näkemisemme aikatauluihin tms. niin en välttämättä tule ottaneeksi puheeksi. 

Eikä edes ole turvallista. Johan siitä varoitellaan pitkin lehtiäkin, ettei koskaan pidä paljastaa olevansa olevansa pitempään poissa kotoa. Tämä keskustelunavaus Vauvalle kertoo jo sen ettei ystävä ollenkaan turhaan salaile tekemisiään, vaan tekee sen täysin tietoisesti tietäen että ap juoruaa hänen poissaolonsa pitkin maailmaa. Nyt sitten vinkuu kun tästä ystävyydestä ei saakaan irti juoruttavaa reaaliajassa vaan vasta jälkijunassa.

Tuokaa tälle ällitällille ratakiskoa :D  

Mulla on kaveri, joka laittaa vihjailevia kuvia ja selvästi haluaa että kyseltäisiin lisää. Mä en lähde tohon leikkiin mukaan. Kylmän viileästi jätän kysymättä lisää, jos ei voi suoraan kertoa. Esimerkiksi saattaa tulla kuva uudesta työpisteestä tarkoituksena vihjailla et on vaihtanut työpaikkaa. Tai kuva tekstillä eikö oo kivat verhot, ai kappas oletkin muuttanut etkä kertonut mitään.

En ymmärrä mikä tämmöisen vihjailun takana on?

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo mikään ystävä ole. Epämiellyttävä tyyppi.
Mitä muuten teet, kun tulee noita viestejä? Minä nimittäin olen melko suorapuheinen. Pahin oli, kun sain yhtäkkiä sähköpostiini vauvakuvan. Vastasin siihen, että onnea, mutta enpä tiennyt, että olet raskaana. Tämä "ystävä" ei nimittäin viitsinyt asiasta mainita sanallakaan. Emme yleensäkään tapaa kuin pari kertaa vuodessa (pitkä välimatka), ja hän ottaa yhteyttä, kun tulee minun seuduilleni. Nyt vaan olen tulossa -yhteydenottoa ei ollut tullut tavallista pidempään aikaan ja muihin viesteihin oli vastaillut normaalisti sillä välin. 
No, ehkä siksi olen yksin, mutta en tuollaisille vaan hymistele kohteliaasti. Jos olisin itse vaikka saanut aloituksen viestejä, olisin vastannut, että "Mitä sä oikein horiset? Juurihan kerroin, että todella ikävät juhlat tulossa" tai "Enpä tiennyt, että olet sairaalassa" tai "Ai jaa, onko sulla ollut jotain lomaa? Enpä tiennyt".
Suomalainen hymistelee ja mahdollistaa huonoa käytöstä todella auliisti.

Nuo antamasi tympeät ja torjuvat vastaukset olisivat todella huonoa käytöstä, ei se, ettei joku etäisempi ystävä ole kerjännyt huomiota omalle raskaudelleen tai sairaalassa olemiselleen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka laittaa vihjailevia kuvia ja selvästi haluaa että kyseltäisiin lisää. Mä en lähde tohon leikkiin mukaan. Kylmän viileästi jätän kysymättä lisää, jos ei voi suoraan kertoa. Esimerkiksi saattaa tulla kuva uudesta työpisteestä tarkoituksena vihjailla et on vaihtanut työpaikkaa. Tai kuva tekstillä eikö oo kivat verhot, ai kappas oletkin muuttanut etkä kertonut mitään.
En ymmärrä mikä tämmöisen vihjailun takana on?

Uskomatonta käytöstä. Tulee mieleen ehkä jopa lievästi kehitysvammainen tms? Haluaa siis kommunikoida asioitaan mutta ei kykene normaaliin kommunikointiin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka laittaa vihjailevia kuvia ja selvästi haluaa että kyseltäisiin lisää. Mä en lähde tohon leikkiin mukaan. Kylmän viileästi jätän kysymättä lisää, jos ei voi suoraan kertoa. Esimerkiksi saattaa tulla kuva uudesta työpisteestä tarkoituksena vihjailla et on vaihtanut työpaikkaa. Tai kuva tekstillä eikö oo kivat verhot, ai kappas oletkin muuttanut etkä kertonut mitään.
En ymmärrä mikä tämmöisen vihjailun takana on?

Vastaan näille aina ok - ja tietysi vasta parin päivän viiveellä 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka laittaa vihjailevia kuvia ja selvästi haluaa että kyseltäisiin lisää. Mä en lähde tohon leikkiin mukaan. Kylmän viileästi jätän kysymättä lisää, jos ei voi suoraan kertoa. Esimerkiksi saattaa tulla kuva uudesta työpisteestä tarkoituksena vihjailla et on vaihtanut työpaikkaa. Tai kuva tekstillä eikö oo kivat verhot, ai kappas oletkin muuttanut etkä kertonut mitään.

En ymmärrä mikä tämmöisen vihjailun takana on?

Uskomatonta käytöstä. Tulee mieleen ehkä jopa lievästi kehitysvammainen tms? Haluaa siis kommunikoida asioitaan mutta ei kykene normaaliin kommunikointiin?

No ihan yliopistotutkinto tällä ihmisellä. Tietyllä tavalla kyllä aina haluaa olla askeleen edellä muita ja ehkä vaikuttaa jotenkin salaperäiseltä. Jotain narsistista manipulointia kuviossa kyllä on. Harmi kun nuorena oltiin niin huolettomina viipottamassa ympäriinsä ja nyt 45+iässä ihme laskelmoivaa vihjailua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.

Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."

Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.

Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.

Tälläset ihmiset yleensä vielä itse utelevat kaiken muiden asioista, ja sitten saavat jotain ihmeellistä tyydytystä siitä, että he tietävät muiden asioita, mutta muut eivät tiedä heidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka laittaa vihjailevia kuvia ja selvästi haluaa että kyseltäisiin lisää. Mä en lähde tohon leikkiin mukaan. Kylmän viileästi jätän kysymättä lisää, jos ei voi suoraan kertoa. Esimerkiksi saattaa tulla kuva uudesta työpisteestä tarkoituksena vihjailla et on vaihtanut työpaikkaa. Tai kuva tekstillä eikö oo kivat verhot, ai kappas oletkin muuttanut etkä kertonut mitään.

En ymmärrä mikä tämmöisen vihjailun takana on?

Uskomatonta käytöstä. Tulee mieleen ehkä jopa lievästi kehitysvammainen tms? Haluaa siis kommunikoida asioitaan mutta ei kykene normaaliin kommunikointiin?

No ihan yliopistotutkinto tällä ihmisellä. Tietyllä tavalla kyllä aina haluaa olla askeleen edellä muita ja ehkä vaikuttaa jotenkin salaperäiseltä. Jotain narsistista manipulointia kuviossa kyllä on. Harmi kun nuorena oltiin niin huolettomina viipottamassa ympäriinsä ja nyt 45+iässä ihme laskelmoivaa vihjailua.

Eli siis vallankäyttöä. Ehkä hän on sinulle kateellinen jostain ja kompensoi sitä näillä valtapeleillä?

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo mikään ystävä ole. Epämiellyttävä tyyppi.

Mitä muuten teet, kun tulee noita viestejä? Minä nimittäin olen melko suorapuheinen. Pahin oli, kun sain yhtäkkiä sähköpostiini vauvakuvan. Vastasin siihen, että onnea, mutta enpä tiennyt, että olet raskaana. Tämä "ystävä" ei nimittäin viitsinyt asiasta mainita sanallakaan. Emme yleensäkään tapaa kuin pari kertaa vuodessa (pitkä välimatka), ja hän ottaa yhteyttä, kun tulee minun seuduilleni. Nyt vaan olen tulossa -yhteydenottoa ei ollut tullut tavallista pidempään aikaan ja muihin viesteihin oli vastaillut normaalisti sillä välin. 

No, ehkä siksi olen yksin, mutta en tuollaisille vaan hymistele kohteliaasti. Jos olisin itse vaikka saanut aloituksen viestejä, olisin vastannut, että "Mitä sä oikein horiset? Juurihan kerroin, että todella ikävät juhlat tulossa" tai "Enpä tiennyt, että olet sairaalassa" tai "Ai jaa, onko sulla ollut jotain lomaa? Enpä tiennyt".

Suomalainen hymistelee ja mahdollistaa huonoa käytöstä todella auliisti.

Nuo antamasi tympeät ja torjuvat vastaukset olisivat todella huonoa käytöstä, ei se, ettei joku etäisempi ystävä ole kerjännyt huomiota omalle raskaudelleen tai sairaalassa olemiselleen.

Sua taitaa jostain syystä harmittaa kovasti kun ihmiset ymmärtävät millainen on manipuloijan mieli. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.

Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."

Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.

Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.

Tämähän siinä on. Jos itse kertoo sydänsurustaan, lapsensa sairaudesta, tai talonsa myymisestä, ja toinen ei puhu omista vastaavistaan, vaan niistä saa tietää sitten jälkikäteen, jos silloinkaan, niin kyllä se siltä tuntuu että ystävyys menee pilalle. Tuollaisen jälkeen käy auttamatta niin, että antaa sen kaverin johtaa keskustelua ja puhuu sitten vain sitä samaa niitä näitä kuin kaverikin, vaikka olisi viime viikolla saanut tietää olevansa raskaana, tai äiti olisi kuollut eilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.

Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja. 

Ehkä hän on hiukan yksinkertainen tai on huonot sosiaaliset taidot. Ei varmaan kannata ottaa liian henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.

Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja. 

Siis ihan oikeasti, kaveri kertoo vaikka matkastaan niin et kysele mitään? Ja kyseleminen olisi huonoja keskustelutaitoja. No onneksi emme ole ystäviä. Minua ainakin kiinnostaa monetkin asiat kaverini matkassa ja haluan sen aktiivisesti osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.

Ehkä kaverin mielestä on epäkohteliasta kysellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.

Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.

Niin no me ei varmaan oltaisikaan sitten kavereita. Ollaan varmaan muutenkin sen verran erilaisia ihmisiä ettei kemiat kohtaisi riittävällä tasolla. Eikä siinä mitään väärää ole.