Lue keskustelun säännöt.
Vedätetäänkö mua nyt jotenkin tässä "ystävyydessä"?
02.05.2022 |
Sain viestin sairaalasta, että "vieläkään en päässyt kotiin :( ". Ainoa vaan, etten tiennyt koko sairaalareissusta. Sain viestin "loma ohi, taas töihin", vaikken tiennyt 3 viikon lomasta. Sain viestin "ihania juhlia teille!", kun olin juuri avautunut, etten halua mennä sinne, koska miehen ex on myös siellä ja välit hyvin jännittyneet. Esim. tuon sairaalareissun ja loman aikana oltiin vaihdettu tavallisia viestejä. Ihan kuin hän odottaisi, että saa lähettää näitä viestejä, joissa käy ilmi, ettei ole kertonut aiemmasta tilanteesta. Pitääkö vain luovuttaa?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.
Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."
Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.
Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.Tämähän siinä on. Jos itse kertoo sydänsurustaan, lapsensa sairaudesta, tai talonsa myymisestä, ja toinen ei puhu omista vastaavistaan, vaan niistä saa tietää sitten jälkikäteen, jos silloinkaan, niin kyllä se siltä tuntuu että ystävyys menee pilalle. Tuollaisen jälkeen käy auttamatta niin, että antaa sen kaverin johtaa keskustelua ja puhuu sitten vain sitä samaa niitä näitä kuin kaverikin, vaikka olisi viime viikolla saanut tietää olevansa raskaana, tai äiti olisi kuollut eilen.
Joku voi ajatella, että "minä en nyt viitsi rasittaa toista kertomalla omista sydänsuruistani, kun hänellä itselläänkin on tällä hetkellä sydänsuruja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.
Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.
Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja.
Siis ihan oikeasti, kaveri kertoo vaikka matkastaan niin et kysele mitään? Ja kyseleminen olisi huonoja keskustelutaitoja. No onneksi emme ole ystäviä. Minua ainakin kiinnostaa monetkin asiat kaverini matkassa ja haluan sen aktiivisesti osoittaa.
No en välttämättä kysele. Kysymyshän on lause, jossa on kysymyssana ja lopussa kysymysmerkki. Mutta ystäväni kyllä tietää tasan, että olen kiinnostunut. Kuuntelen ja olen mukana keskustelussa kommentoimalla, vahvistamalla kuulemaani ja myös kysymällä, jos on sellainen olo, että jostain erityisestä asiasta haluan tarkempiaa tietoa.
Kyselystä tulee mieleen, että äiti kysyy, että miten koulupäivä meni, oliko teillä liikuntaa, mitä ruokaa oli, kenen kanssa olit välkällä jne. Ei se ole keskustelu vaan haastattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.
Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.
Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja.
Siis ihan oikeasti, kaveri kertoo vaikka matkastaan niin et kysele mitään? Ja kyseleminen olisi huonoja keskustelutaitoja. No onneksi emme ole ystäviä. Minua ainakin kiinnostaa monetkin asiat kaverini matkassa ja haluan sen aktiivisesti osoittaa.
Häh, eihän kyse ole siitä että tuppisuuna istutaan tai aletaan puhua omia asioita. Kyse on siitä, että kaveri ottaa ensin itse puheeksi asian josta haluaa puhua. Kyllä siitä sitten voi keskustella. Kun taas tuo minun kaverini ei kerro mitään eikä ota yhteyttä, koska haluaa kokea olevansa tärkeä sillä, että kaikki kyselevät häneltä ja ottavat yhteyttä häneen. Kaikkien pitää olla niin kiinnostuneita hänen elämästään, että muistaa kysellä häneltä mitä kuuluu, jos vaikka jotakin jännää olisi sattunut tapahtumaan. Ja sitten jos ei muista kysellä että olisiko nyt sattumalta jotakin tapahtunut, niin loukkaantuu, kun ei kiinnosta mitä hänelle kuuluu. Heikon itsetunnon pönkittämistä se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.
Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.
Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja.
Siis ihan oikeasti, kaveri kertoo vaikka matkastaan niin et kysele mitään? Ja kyseleminen olisi huonoja keskustelutaitoja. No onneksi emme ole ystäviä. Minua ainakin kiinnostaa monetkin asiat kaverini matkassa ja haluan sen aktiivisesti osoittaa.
Kuten brittiläinen valtiomies ja kirjailija Benjamin Disraeli on sanonut: "Puhu ihmisille heistä itsestään ja he kuuntelevat tuntitolkulla." - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tällainen kaveri myös. Hän haluaisi vain että kaikki kauhesti kyselisivät koko ajan että mitä kuuluu. Sitten tipoittain kertoo jotakin, eikä kerro heti kaikkea, että joutuisi oikein nyhtämään hänestä kaiken irti. Tuntuu että sillä tavalla kokee itsensä tärkeäksi ja että muut välittävät. Meillä yhteydenpito hiipui loukkaantumisen kautta, koska minä en ole kyselijä. Ajattelen, että jos joku haluaa kertoa, hän kertoo, joten turha tungetella kyselemällä. Tätä taas ei tämä kaveri pysty käsittelemään ollenkaan, vaan kokee etten välitä. Ja ihan oikeasti jos tuollaisesta on ystävyys kiinni, niin en sitten kyllä välitäkään. Jos ei voi luottaa siihen, että haluan kuulla kuulumiset kyselemättäkin, niin ei se enää minun ongelmani ole. Draamailua taas en jaksa yhtään. Minä en vaan osaa kysellä, se tekee olostani kauhean vaikean ja tungettelevan, koen että pistän toisen vaikeaan tilanteeseen jos ei kuitenkaan haluaisi kertoa.
Minä pidän kyllä hyvin epäkohteliaana, jos kaveri ei lainkaan kysele. En rupea väkisin kertomaan, jos ei osoita kiinnostusta.
Sulta kyllä puuttuu ilmeisesti jotain palikoita normaalista keskustelutaidosta, koska mulla ei tule koskaan mieleenkään, että mun pitäisi jotain kysellä tai jonkun pitäisi kysellä multa. Silti käyn viikottain monta hyvää keskustelua monen eri ihmisen kanssa. Keskusteluja, joissa kumpikin aikuinen osaa avata suunsa ja myös pitää korvansa auki. Jotain teiniä tai lasta avitan keskustelussa, mutta ne nyt eivät olekaan tasavertaisia keskusteluja.
Siis ihan oikeasti, kaveri kertoo vaikka matkastaan niin et kysele mitään? Ja kyseleminen olisi huonoja keskustelutaitoja. No onneksi emme ole ystäviä. Minua ainakin kiinnostaa monetkin asiat kaverini matkassa ja haluan sen aktiivisesti osoittaa.
No en välttämättä kysele. Kysymyshän on lause, jossa on kysymyssana ja lopussa kysymysmerkki. Mutta ystäväni kyllä tietää tasan, että olen kiinnostunut. Kuuntelen ja olen mukana keskustelussa kommentoimalla, vahvistamalla kuulemaani ja myös kysymällä, jos on sellainen olo, että jostain erityisestä asiasta haluan tarkempiaa tietoa.
Kyselystä tulee mieleen, että äiti kysyy, että miten koulupäivä meni, oliko teillä liikuntaa, mitä ruokaa oli, kenen kanssa olit välkällä jne. Ei se ole keskustelu vaan haastattelu.
Minä en tee eroa kyselyn tai kysymisen välillä. Ei tietenkään haastatella kuin lasta, vaan kysellään normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko livenä kova pälättämään? Tunnen eräänkin henkilön joka kertoilee kaiken maailman "Annamareista" ja "Karitapioista" ja minä en enää viitsi edes kysyä ketä ne on. Tämmöiset pälättäjät eivät noteeraa sitä kelle puhuvat ja mitä, tärkeintä on puhua.
Ei, on aika rauhallinen ja harkitseva, ei ole tyyliin kymmeniä ystäviä. Olen aina huomannut tämän tietyn varautuneisuuden hänessä. Nyt vaan alkaa tuntua suunnitelmallisuudelta nämä heitot tilanteista, joista kertoo vasta jälkikäteen. Ap
😳
Olisiko sinulla mahdollisuuta keskustella tämän ihmisen kanss? Jutella nuo asiat?
Tuollaiset arvailut vaan rasittaa tosi paljon.
Kun ei oikein tiedä miksi tässä niinku ollaan.
Mitä
Mieltä sinä itse olet? Miksi sinä olet siinä? Mihin tarpeeseen?
Mitä luulet, miksi hän pitää sinua siinä?
Onko teillä auto kiinnostus vai onko teidän juttu joku jäänne?
Ap, sun ystävä on niin heikosti avoin sinulle, että hänellä voi olla paljon ystäviä ja tuttavia, joista et tiedä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin hieman etäisyyttä. Kuulostaa pahaenteiseltä.
Ja sinä kuulostat pahanilmanlinnulta.
Ehkä toi tyyppi ei ole aapeelle niin kovin tärkeä?
Sellainen että pidetään olemassa, kun ei oikein tiedä mitä tekis eikä
Oikein muuta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo mikään ystävä ole. Epämiellyttävä tyyppi.
Mitä muuten teet, kun tulee noita viestejä? Minä nimittäin olen melko suorapuheinen. Pahin oli, kun sain yhtäkkiä sähköpostiini vauvakuvan. Vastasin siihen, että onnea, mutta enpä tiennyt, että olet raskaana. Tämä "ystävä" ei nimittäin viitsinyt asiasta mainita sanallakaan. Emme yleensäkään tapaa kuin pari kertaa vuodessa (pitkä välimatka), ja hän ottaa yhteyttä, kun tulee minun seuduilleni. Nyt vaan olen tulossa -yhteydenottoa ei ollut tullut tavallista pidempään aikaan ja muihin viesteihin oli vastaillut normaalisti sillä välin.
No, ehkä siksi olen yksin, mutta en tuollaisille vaan hymistele kohteliaasti. Jos olisin itse vaikka saanut aloituksen viestejä, olisin vastannut, että "Mitä sä oikein horiset? Juurihan kerroin, että todella ikävät juhlat tulossa" tai "Enpä tiennyt, että olet sairaalassa" tai "Ai jaa, onko sulla ollut jotain lomaa? Enpä tiennyt".
Suomalainen hymistelee ja mahdollistaa huonoa käytöstä todella auliisti.Nuo antamasi tympeät ja torjuvat vastaukset olisivat todella huonoa käytöstä, ei se, ettei joku etäisempi ystävä ole kerjännyt huomiota omalle raskaudelleen tai sairaalassa olemiselleen.
Sua taitaa jostain syystä harmittaa kovasti kun ihmiset ymmärtävät millainen on manipuloijan mieli. 🙂
Mitä manipulointia on laittaa etäiselle ystävälle sähköpostilla kuva vauvastaan? Tässä vieläpä määriteltiin, että tämä oli pahin tapaus. Siis on loukkaannuttu verisesti kun on saatu kuva vauvasta, tietämättä ollenkaan että millaisia mahdollisia tragedioita ja pettymyksiä asian taakse kätkeytyy. Onhan se nyt harvinaisen törkeää vastata että "onnea, mutta...", ja kertoo kyllä suoraan miksi vauvasta ei ole aiemmin välitetty tällaiselle "onnea, mutta" -tyypille kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan kuin seurustelukumppani alkoi osoittautua henkisesti väkivaltaiseksi ja muutenkin huonosti kohtelevaksi niin hyvä ystäväni puolusteli tätä miestä pitkään, että ei se varmaan tarkoita ja että kaikkihan unohtaa joskus jotain eikä ihan tajua tehdä toiselle mieliksi ja varmaan väsymystä/väärinkäsitystä jne.
Jouduin sitten sanomaan ihan suoraan, että yritätkö nyt saada minua kestämään huonompaa kohtelua kuin ansaitsisin (kuka tahansa ansaitsee) ja katsomaan sormien läpi tuoreessa suhteessa ilmenneet epäkohdat ja olemaan hiljaa ja kestämään? Että tämä ei varmaan ole tarkoituksesi, mutta siihenhän tämä menee, jos nyt vaan yliymmärretään tätä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen bestis. Hän ilmoitti, ollaan ostettu talo. Muutamaa kk aiemmin olin kysynyt aiotteko ostaa isompaa asuntoa, sanoi ei me. No siitä se alkoi. Paljon samaa oli edessä. Salasi opiskelut, yms. Se oli mulle viimenen niitti ja pistin välit poikki sanomatta sanaakaan.
Ihan turha tapaus, pelleilee kustannuksellasi ja ystävyydelläsi.Olivat sopineet miehen kanssa, että ei puhuta talokaupoista ennen kuin on nimet alla.
Outoa, ettei yleisestikään saa puhua, että katsellaan isompaa, pienempää, olispa kiva muuttaa kaupunkiin x, lähemmäs vanhempia/työpaikkaa/kesämökkiä. Ei tartte mitään yksityiskohtia kertoa tai hintoja, jos ei halua. Sellaista normaalia haaveilua kavereiden kesken vaan.
En kyllä ymmärrä mitä salaistakaan talokaupoissa on, pelkääkö, että joku kaveri vie sen talon heidän nenän edestä kun saa vihiä tai jos kaupat ei onnistukaan, niin onko se noloa vai mitä?
Omalta kohdalta voin sanoa, että en yleensä halua kertoa stressaavista asioista etukäteen, koska toisten kyseleminen ahdistaisi lisää. Jopa matkalle lähtö voi olla sellainen asia, että haluan pitää sen omana tietonani siihen asti kun olen päässyt turvallisesti perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen bestis. Hän ilmoitti, ollaan ostettu talo. Muutamaa kk aiemmin olin kysynyt aiotteko ostaa isompaa asuntoa, sanoi ei me. No siitä se alkoi. Paljon samaa oli edessä. Salasi opiskelut, yms. Se oli mulle viimenen niitti ja pistin välit poikki sanomatta sanaakaan.
Ihan turha tapaus, pelleilee kustannuksellasi ja ystävyydelläsi.Olivat sopineet miehen kanssa, että ei puhuta talokaupoista ennen kuin on nimet alla.
Outoa, ettei yleisestikään saa puhua, että katsellaan isompaa, pienempää, olispa kiva muuttaa kaupunkiin x, lähemmäs vanhempia/työpaikkaa/kesämökkiä. Ei tartte mitään yksityiskohtia kertoa tai hintoja, jos ei halua. Sellaista normaalia haaveilua kavereiden kesken vaan.
En kyllä ymmärrä mitä salaistakaan talokaupoissa on, pelkääkö, että joku kaveri vie sen talon heidän nenän edestä kun saa vihiä tai jos kaupat ei onnistukaan, niin onko se noloa vai mitä?Omalta kohdalta voin sanoa, että en yleensä halua kertoa stressaavista asioista etukäteen, koska toisten kyseleminen ahdistaisi lisää. Jopa matkalle lähtö voi olla sellainen asia, että haluan pitää sen omana tietonani siihen asti kun olen päässyt turvallisesti perille.
Ahdistaako tämän luoteenpiirteenkin kertominen ystävälle? Eli ystävä tietäisi, miksi toimit toisin kuin muut eikä sillä ole mitään tekoa teidän kahden välisen suhteen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.
Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."
Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.
Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.Tämähän siinä on. Jos itse kertoo sydänsurustaan, lapsensa sairaudesta, tai talonsa myymisestä, ja toinen ei puhu omista vastaavistaan, vaan niistä saa tietää sitten jälkikäteen, jos silloinkaan, niin kyllä se siltä tuntuu että ystävyys menee pilalle. Tuollaisen jälkeen käy auttamatta niin, että antaa sen kaverin johtaa keskustelua ja puhuu sitten vain sitä samaa niitä näitä kuin kaverikin, vaikka olisi viime viikolla saanut tietää olevansa raskaana, tai äiti olisi kuollut eilen.
Joku voi ajatella, että "minä en nyt viitsi rasittaa toista kertomalla omista sydänsuruistani, kun hänellä itselläänkin on tällä hetkellä sydänsuruja".
No tottakai aina on kaverilla jus samaan aikaan sydänsurut ja talon ostot, kyllä kyllä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan kuin seurustelukumppani alkoi osoittautua henkisesti väkivaltaiseksi ja muutenkin huonosti kohtelevaksi niin hyvä ystäväni puolusteli tätä miestä pitkään, että ei se varmaan tarkoita ja että kaikkihan unohtaa joskus jotain eikä ihan tajua tehdä toiselle mieliksi ja varmaan väsymystä/väärinkäsitystä jne.
Jouduin sitten sanomaan ihan suoraan, että yritätkö nyt saada minua kestämään huonompaa kohtelua kuin ansaitsisin (kuka tahansa ansaitsee) ja katsomaan sormien läpi tuoreessa suhteessa ilmenneet epäkohdat ja olemaan hiljaa ja kestämään? Että tämä ei varmaan ole tarkoituksesi, mutta siihenhän tämä menee, jos nyt vaan yliymmärretään tätä miestä.
Hah, onkohan meill äsama "ystävä"? :D Tai no ei olla enää ystäviä, kun hänellä lähti niin mopo käsistä.
Aina kun tapailin jotain miestä joka osoittautui mulkeroksi, niin hän oikein usutti olemaan miestä kohtaan avoimin mielin, ja kehui miten olen hyvän miehen löytänyt. Sitten kun tapailu loppui miehen kuspäisyyteen, niin sanoi että hän olikin koko ajan sitä mieltä että hänessä oli jotain vikaa.
Sitten taasen kun tapasin aviomeiheni, niin keksi koko ajan syitä miksi meistä ei mitään tule. En jaksanut tuota enää, eikä hänkään ilmeisesti minua, kun yhteydenpito loppui kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen bestis. Hän ilmoitti, ollaan ostettu talo. Muutamaa kk aiemmin olin kysynyt aiotteko ostaa isompaa asuntoa, sanoi ei me. No siitä se alkoi. Paljon samaa oli edessä. Salasi opiskelut, yms. Se oli mulle viimenen niitti ja pistin välit poikki sanomatta sanaakaan.
Ihan turha tapaus, pelleilee kustannuksellasi ja ystävyydelläsi.Olivat sopineet miehen kanssa, että ei puhuta talokaupoista ennen kuin on nimet alla.
Niin varmaan. Omat perheenjäsenenne ei tienneet siis edes että suunnittelette ekan oman asunnon ostoa? En usko. Ja tuossa kyllä tulee jako läheisiin, LUOTTOystäviin, ja turhakekavereihin hyvin selväksi. Luottoystäviin voi luottaa, minuun hän EI luottanut sen vertaa.
Hui hui, mitähän pahaa olisin tehnyt, sabotoinut hänen asioitaan kai ilmeisesti, vai mitä?Ei tälläkään hetkellä perheellemme ole puhuttu ensimmäisen asunnon ostosta, joka itse asiassa on suunnitteilla. En ole raportoijatyyppiä. Miksi se heitä kiinnostaisi, kun ei vaikuta elämäänsä mitenkään?
Olet varmasti raskas ihminen.
Ystävyys on sitä, että on kiinnostunut toisesta ihmisestä. Silloin puhutaan kaikenlaisista asioista, mikä ei tietenkään tarkoita, että ihan kaikesta on pakko puhua. Minun ystäväni saavat kertoa minulle esim. huonosta työpäivästä tai siitä, että puutarhasta tuli hyvä sato , vaikka kyseiset asiat eivät vaikuta minun elämääni mitenkään.
Sinä ilmeisesti lasket Excel-taulukon avulla hyötyjä ja haittoja ja sen mukaan määräät, mistä keskustellaan.
Raskaita ovat mielestäni sinun kaltaisesi tyypit, joiden mielestä normaali, mutta sinun käytöksestäsi poikkeava olemisen tapa, on suunnilleen rikos.
Miten muuten vanhemmille talokaupoista puhuminen liittyy ystävyyssuhteisiin?
-sivuhuomauttaja
Miksi te jotkut seuraatte toisten ihmisten elämää niin tarkkaan? Minkä kautta saatte näitä omituisia "ihanaa nyt loma alkaa"-yleisviestejä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jotkut seuraatte toisten ihmisten elämää niin tarkkaan? Minkä kautta saatte näitä omituisia "ihanaa nyt loma alkaa"-yleisviestejä?
Whatsapissa. Luulen, että on aika yleistä.
Mulla on kaveri joka käy katsomassa aina ketkä on tykänneet hänen face päivityksistään, poistaa julkaisunsa näkyvistä niiltä jotka eivät ole tarpeeksi usein tykkäilleet, pitäneekö excel taulukkoa tykkäyksistä? Olisiko ap:n tapauksessa kyse samantapaisesta tyypistä, jos et tykkää, et tiedä? Lakkasin itse tykkäilemästä, kun kaveri kertoi tuon, ennestäänkin harvoin jaksoin joka päiväiseen jonniinjoutavaan reagoida mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on yksi ystävä pidemmältä ajalta, joka kertoo isoja asioita vasta jälkikäteen, vaikka kokoajan oltaisiin välissä oltu tekemisissä. Emme ole enää mitään nuoria, vaan keski-ikäisiä, mutta nyt asia on alkanut oikeasti häiritsemään.
Olemme melkein viikottain tekemisissä, vaihdamme kuulumisia, kutsun ystävää meille kylään. Pari päivää sitten laitoin viestin että mitä kuuluu, ja kaveri sitten vastasi että "hyvää, myytiin kuukausi sitten talomme ja ostettiin isompi mihin muutetaan ensi viikolla.."
Eli samaan aikaan kun hän on käynyt meillä kahvilla tai olemme muuten soitelleet, hän on juossut talonäytöissä, laittanut oman talonsa myyntiin, tehnyt kaupat ja alkanut pakkaamaan tavaroita.
Sanomatta koko aikana mitään, ja samalla kuitenkin minun ja perheeni kuulumisia kysellen. Tästä tulee niin outo olo, että alkaa miettiä mitä muuta kyseinen ihminen elämässään puuhailee, kun edes tuollaisista asioista ei halua puhua mitään. Tulee sellainen olo, että tähän henkilöön ei voi luottaa. Itse arvostan avoimia ja normaaleita ystäviä, joiden ei tarvitse pelata pelejä tai salata jotain merkityksettömiä asioita.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta ehkä viimeinen siinä mielessä, että en itse aio pitää häneen enää yhteyttä. Jos hän pitää minuun, vastaan kyllä ja voin nähdäkin, mutta en puhu enää asioitani enkä kutsu häntä esim kotiini. Mitä hänelle kuuluisi minun arkeni ja tekemiseni, kun ei kerran hänenkään minulle.Tämähän siinä on. Jos itse kertoo sydänsurustaan, lapsensa sairaudesta, tai talonsa myymisestä, ja toinen ei puhu omista vastaavistaan, vaan niistä saa tietää sitten jälkikäteen, jos silloinkaan, niin kyllä se siltä tuntuu että ystävyys menee pilalle. Tuollaisen jälkeen käy auttamatta niin, että antaa sen kaverin johtaa keskustelua ja puhuu sitten vain sitä samaa niitä näitä kuin kaverikin, vaikka olisi viime viikolla saanut tietää olevansa raskaana, tai äiti olisi kuollut eilen.
Joku voi ajatella, että "minä en nyt viitsi rasittaa toista kertomalla omista sydänsuruistani, kun hänellä itselläänkin on tällä hetkellä sydänsuruja".
No tottakai aina on kaverilla jus samaan aikaan sydänsurut ja talon ostot, kyllä kyllä :D
Siitähän tuossa oli puhe, että itse kertoo sydänsuruistaan ja toinen ei puhu omista vastaavistaan. Ei niistä voi puhua, jos niitä ei ole.
Voi olla kyseessä kulttuurierot, ja varmaan sen suuruiset että syystäkään ei tällaisia kavereita ole. Kyselemättömät tulkitsen automaattisesti niin, että heitä ei kiinnosta.