Lue keskustelun säännöt.
Aviomiehen äkkilähtö
02.05.2022 |
Kokemuksia, vertaistukea, kun aviomies yhtäkkiä vain lähtee yksipuolisella ilmoituksella, ilman että parisuhteen tilasta olisi sanallakaan puhuttu.Selvisikö koskaan syy, miksi lähti?Kauan olitte olleet yhdessä?
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Ootko tutustunut narsismiin? Voisiko mies olla? Heille äkkilähdöt lajityypillisiä.
Narskuhullu iski taas. Pidä vähän lomaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi omistaa, eikä kenelläkään ole velvollisuutta elää toisen kanssa. Tietenkin jokaisella on velvollisuus hoitaa lapsensa, joten vaikka jättää puolison, lapsia ei saa jättää. Ja normaali ihminen kyllä keskustelee eroaikeistaan, ei vain häivy ilmoittamatta tai ilmoittamalla, että tämä oli sitten tässä.
Jokaisella on oikeus myös syihinsä, jätetyn kiukuttelut huonoista syistä on tarpeetonta. Vaikka se syy olisi, että en vain enää koe mitään fyysistä tai psyykkistä syytä olla yhdessä. Ei eropäätöksen takana aina tarvitse olla suurta draamaa. Enkä näe tarpeellisena edes oksentaa niitä asioita, jotka toisessa niin paljon ärsytti tms. Sitten se ihminen on vielä vihaisempi, kun toinen aikoo jättää ja vielä haukkuu päälle.
Elämässä sattuu ikäviä asioita, mutta en ole kyllä koskaan kuullut, että asioihin vellomaan jäänyt olisi toipunut nopeammin tai kohdannut uusia ja yllättäviä iloja elämässä nopeasti tapahtuneen jälkeen. Saa olla vihainen ja vîtuttaa, mutta enemmän menettää jos jää märehtimään.
Tämä oli hyvä kommentti. Puhut täyttä asiaa. Ketään ei voi velvoittaa pysymään liitossa, joka ei toimi. Lapsista on toki huolehdittava parhaan kyvyn mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi omistaa, eikä kenelläkään ole velvollisuutta elää toisen kanssa. Tietenkin jokaisella on velvollisuus hoitaa lapsensa, joten vaikka jättää puolison, lapsia ei saa jättää. Ja normaali ihminen kyllä keskustelee eroaikeistaan, ei vain häivy ilmoittamatta tai ilmoittamalla, että tämä oli sitten tässä.
Jokaisella on oikeus myös syihinsä, jätetyn kiukuttelut huonoista syistä on tarpeetonta. Vaikka se syy olisi, että en vain enää koe mitään fyysistä tai psyykkistä syytä olla yhdessä. Ei eropäätöksen takana aina tarvitse olla suurta draamaa. Enkä näe tarpeellisena edes oksentaa niitä asioita, jotka toisessa niin paljon ärsytti tms. Sitten se ihminen on vielä vihaisempi, kun toinen aikoo jättää ja vielä haukkuu päälle.
Elämässä sattuu ikäviä asioita, mutta en ole kyllä koskaan kuullut, että asioihin vellomaan jäänyt olisi toipunut nopeammin tai kohdannut uusia ja yllättäviä iloja elämässä nopeasti tapahtuneen jälkeen. Saa olla vihainen ja vîtuttaa, mutta enemmän menettää jos jää märehtimään.
Moni ymmärrettävästi pelkää sitä draamaa, joka todennäköisesti puhkeaa, kun eropäätöksestään ilmoittaa kumppanille. Se päätös on kuitenkin pitkään (ehkä jopa vuosien ajan) kypsynyt, joten ei sitä siinä vaiheessa enää halua pyörtää.
On toki reilua avata sopivassa määrin sitä, mitkä seikat päätökseen johtivat. Tuo oli mielestäni ihan hyvin ilmaistu, että ei enää koe mitään fyysistä tai psyykkistä syytä olla yhdessä. Se on aika kattavasti ilmaistu, menemättä kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin. Suotta tarpeettomasti pahoittaa toisen mieltä, kun tilanne on muutenkin vaikea.
Tai sitten se toinen osapuoli huokaiseekin helpotuksesta, että vihdoinkin voidaan lopettaa tämä teatteri ja pistää kumpikin elämämme uuteen järjestykseen ja mahdollisesti kumpikin löytää uusi onni tahoillaan.
Jos vanhemmat aidosti haluavat lastensa parasta, he pystyvät sopimaan erosta ja käytännön järjestelyistä ilman isompaa draamaa. Valitettavan moni vaan tässä vaiheessa haluaa purkaa katkeruutensa jätetyksi tulemisesta ja tehdä asiat mahdollisimman hankaliksi, mikä tosin vain vahvistaa, että eropäätös sellaisesta kumppanista oli täysin oikea.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lähti kodistamme 17 v sitten, täysin ilmoittamatta.
Lähti aamulla töihin ( maanantaina), eikä tullut takaisin. Täysin ilman, että minulla oli edes aavistustakaan tälläisesta.
Minulle jäi neljä lasta vanhin 14 v, ja nuorin 5 v.
Velkainen talo.
En saanut häneen yhteyttä kännykällä , eikä hän tullut työpaikan puhelimeen.
Siinä minä seisoin monet kerrat syksy iltaisin pimeällä pihallamme, katsoin tähtitaivasta ja itkin.
Itkin ja tunsin itseni 100 vuotiaaksi.
Enhän voinut lasten nähden itkeä.
Kuukauden kuluttua hän soitti tyttäremme kännykkään ja sopi lasten kanssa tapaamisista ym..
Oikeestaan en juuri muista noista vuosista oikein mitään...... Että mitä tapahtui missäkin järjestyksessä..
Luulin että en selviä mitenkään.
Mutta, tässä sitä ollaan.
Lapset jo aikuisia...talo myytiin noin 5 vuotta eromme jälkeen.
En ole mennyt enää naimisiin. En vaan pysty.
Eräs mies kosikin 9 vuotta sitten..
Minulla on 6 lastenlastakin.
Ja ihana , herrasmies miesystävä.
Selvisin.
Niin selviät sinäkin.
Sopi lasten kanssa tapaamisesta? Ei tuollaisia asioita sovita lasten kanssa. Entäs elarit? Et kai ollut niin nyysä, että annoit miehen vaan livahtaa pois, ilman että hoiti edes taloudellisisa vastuitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lähtö johtuu seksiasioista. Teillä ei ole ollut riittävästi seksiä. Tätä asiaa nainen pystyy harvoin käsittämään omasta näkökulmastaan.
Kuitenkin mies saattaa naamioida lähdön korulauseisiin riippuen millainen on ja millainen olet vastaanottajana.Tuota minäkin veikkaan syyksi, jos lähtijä on mies. Lähtisin itsekin seksittömästä liitosta.
Alapeukuista päätellen naiset edelleen aliarvioivat seksin merkitystä parisuhteessa. Eivät taida nämä äkkilähdöt olla jatkossakaan katoavaa kansanpoerinnettä seksinvähättelijöiden keskuudessa.
Niin tekevät miehetkin. Miehet luulevat, että seksi on miehen perusoikeus avioliitossa- naisen pitäisi tyydyttää mies, vaikka nainen olisi kotitöistä uupunut, lastenhoidosta väsynyt , ja mies kuvittelee että naisen pitää olla aina valmis ja pllu märkänä, eikä miehen tarvitse tehdä mitään, edes käydä suihkussa. Ja jos seksi on lisäksi sitä, että mies tulee, niin mit älä luulet, kiinnostaako naista seksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtijän täytyy omasta aloitteestaan hoitaa asiat sellaiseen malliin, että kohtuuttomia käytännön ongelmia sille toiselle osapuolelle ei synny. Esimerkiksi omaisuuden jako, lasten hoitoon liittyvät käytännöt jne.
Minusta tosin lähtijä ei ole lähtönsä syistä mitenkään erityisen selitysvelvollinen, jos ei halua, kunhan vaan ilmoittaa, että tämä on tässä, otan sinusta eron, asiat hoidetaan näin, minut tavoittaa osoitteesta xx ja puhelinnumerosta zz, jos on asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lähtö johtuu seksiasioista. Teillä ei ole ollut riittävästi seksiä. Tätä asiaa nainen pystyy harvoin käsittämään omasta näkökulmastaan.
Kuitenkin mies saattaa naamioida lähdön korulauseisiin riippuen millainen on ja millainen olet vastaanottajana.Tuota minäkin veikkaan syyksi, jos lähtijä on mies. Lähtisin itsekin seksittömästä liitosta.
Alapeukuista päätellen naiset edelleen aliarvioivat seksin merkitystä parisuhteessa. Eivät taida nämä äkkilähdöt olla jatkossakaan katoavaa kansanpoerinnettä seksinvähättelijöiden keskuudessa.
Niin tekevät miehetkin. Miehet luulevat, että seksi on miehen perusoikeus avioliitossa- naisen pitäisi tyydyttää mies, vaikka nainen olisi kotitöistä uupunut, lastenhoidosta väsynyt , ja mies kuvittelee että naisen pitää olla aina valmis ja pllu märkänä, eikä miehen tarvitse tehdä mitään, edes käydä suihkussa. Ja jos seksi on lisäksi sitä, että mies tulee, niin mit älä luulet, kiinnostaako naista seksi?
Ei ole pakko kiinnostaa, jos ei kiinnosta. Jos mies toimii järkevästi, hän yrittää saada naisen kiinnostuksen heräämään toimimalla niin, että seksi on hyvää myös naiselle. Mies ei ole likainen, törkeä tai ehdottele typerästi. Nainen ei ole väsynyt tai uupunut, eikä mies odota että hän olisi heti valmis.
Mutta todella, todella usein vaan on niin, että nainen ei hyvästäkään suhteesta, miehen kunnollisuudesta tai seksin hyvyydestä huolimatta halua ollenkaan, tai haluaa, mutta ei sitä miestä, vaikka hän olisi kuinka hyvä ja huomioiva.
Mutta silloin voi tehdä omat johtopäätökset suhteen pysyvyydestä. Itse saan jatkuvasti kiitosta vaimoltani sekä ahkeruudestani kotona että ulkoisesta olemuksestani ja laadukkaasta seksistä, jossa huomioin häntä.
Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen jo kauan aikaa sitten, että mikäli seksielämä joskus loppuu vaimon aloitteesta, lähden kävelemään. Koska tiedän, että varmasti teen jo nyt parisuhteen eteen kaiken, mitä kohtuudella voi odottaa, en halua katsella seksitöntä liittoa enkä (tietenkään) esimerkiksi huonoa käytöstä vaimon puolelta.
Teen kuten tosi miehen pitäisi näissä asioissa tehdä, eli riitelyn ja syyttelyn sijaan yksinkertaisesti vain kävelen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lähtö johtuu seksiasioista. Teillä ei ole ollut riittävästi seksiä. Tätä asiaa nainen pystyy harvoin käsittämään omasta näkökulmastaan.
Kuitenkin mies saattaa naamioida lähdön korulauseisiin riippuen millainen on ja millainen olet vastaanottajana.Tuota minäkin veikkaan syyksi, jos lähtijä on mies. Lähtisin itsekin seksittömästä liitosta.
Alapeukuista päätellen naiset edelleen aliarvioivat seksin merkitystä parisuhteessa. Eivät taida nämä äkkilähdöt olla jatkossakaan katoavaa kansanpoerinnettä seksinvähättelijöiden keskuudessa.
Niin tekevät miehetkin. Miehet luulevat, että seksi on miehen perusoikeus avioliitossa- naisen pitäisi tyydyttää mies, vaikka nainen olisi kotitöistä uupunut, lastenhoidosta väsynyt , ja mies kuvittelee että naisen pitää olla aina valmis ja pllu märkänä, eikä miehen tarvitse tehdä mitään, edes käydä suihkussa. Ja jos seksi on lisäksi sitä, että mies tulee, niin mit älä luulet, kiinnostaako naista seksi?
Ei ole pakko kiinnostaa, jos ei kiinnosta. Jos mies toimii järkevästi, hän yrittää saada naisen kiinnostuksen heräämään toimimalla niin, että seksi on hyvää myös naiselle. Mies ei ole likainen, törkeä tai ehdottele typerästi. Nainen ei ole väsynyt tai uupunut, eikä mies odota että hän olisi heti valmis.
Mutta todella, todella usein vaan on niin, että nainen ei hyvästäkään suhteesta, miehen kunnollisuudesta tai seksin hyvyydestä huolimatta halua ollenkaan, tai haluaa, mutta ei sitä miestä, vaikka hän olisi kuinka hyvä ja huomioiva.
Mutta silloin voi tehdä omat johtopäätökset suhteen pysyvyydestä. Itse saan jatkuvasti kiitosta vaimoltani sekä ahkeruudestani kotona että ulkoisesta olemuksestani ja laadukkaasta seksistä, jossa huomioin häntä.
Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen jo kauan aikaa sitten, että mikäli seksielämä joskus loppuu vaimon aloitteesta, lähden kävelemään. Koska tiedän, että varmasti teen jo nyt parisuhteen eteen kaiken, mitä kohtuudella voi odottaa, en halua katsella seksitöntä liittoa enkä (tietenkään) esimerkiksi huonoa käytöstä vaimon puolelta.
Teen kuten tosi miehen pitäisi näissä asioissa tehdä, eli riitelyn ja syyttelyn sijaan yksinkertaisesti vain kävelen pois.
Tosimies ei ikinä toimisi noin munattomasti kuin sinä olet kuvaillut toimivasi. Aikuinen ihminen pystyy päättämään parisuhteetkin reilusti ja keskustellen kumppaninsa kanssa, eikä luikkien pakoon kuin pahainen rakki.
Sinä et ole henkisesti aikuinen ihminen, kannattaa hakeutua terapiaan aika nopeasti. Paitsi eihän sinunlaisesi ihminen koskaan uskalla.
Jos joku luikkii pakoon ja hylkää puolison ja pienet lapset, saa mennäkin. Parempi puoliso löytyy, joka kantaa vastuuta puolisosta ja hänen lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme olleet yhdessä 10 vuotta ja naimisissa 9 vuotta, kun mieheni lähti kodistamme. Palaamatta sinne koskaan.
Ei minkäänlaista eripuraa, vaikeuksia eikä ongelmia.
Voin sanoa että putosin tyhjyyteen.
Kuin minut olisi tyrkärty rotkoon, eikä kukaan nostanut minua sieltä ylös.
Jos meillä olisi ollut vaikeuksia ja hän olisi halunnut avioeron, olisin sen hänelle suonut.
Mutta niin ei ollut.
Esikoisemme oli koulussa, kuopus päiväkodissa.
Kerroin heille että isi on työmatkalla pitempään.
En kertonut mieheni lähdöstä töissä.
En saanut sitä sanottua. Koska olisin romahtanut.
Sisaruksilleni kerroin.
Kaikki, koko energiani meni vaan selviytymiseen.
Että saisin päivän iltaan.
Yöt itkin kuin hullu.
Tuntui että en saa tukea keneltäkään. Kukaan ei
voinut auttaa just sillä hetkellä kun tarvitsin tukea.
Tuosta on jo reilut 7 vuotta.
Mieheni asuu avoliitossa toisen kanssa.
He olivat tavanneet noin pari kuukautta aikaisemmin kun mieheni jätti meidät.
Sen vuoksi hän lähti.
Jos antaa aviolupauksen, niin sekö ei velvoita mihinkään? Että ihan yhtä tyhjän kanssa tuommoinen lupaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut naiset puhuvat omasta alapäästään niin rumasti?
Vierailija kirjoitti:
Olimme olleet yhdessä 10 vuotta ja naimisissa 9 vuotta, kun mieheni lähti kodistamme. Palaamatta sinne koskaan.
Ei minkäänlaista eripuraa, vaikeuksia eikä ongelmia.
Voin sanoa että putosin tyhjyyteen.
Kuin minut olisi tyrkärty rotkoon, eikä kukaan nostanut minua sieltä ylös.Jos meillä olisi ollut vaikeuksia ja hän olisi halunnut avioeron, olisin sen hänelle suonut.
Mutta niin ei ollut.Esikoisemme oli koulussa, kuopus päiväkodissa.
Kerroin heille että isi on työmatkalla pitempään.
En kertonut mieheni lähdöstä töissä.
En saanut sitä sanottua. Koska olisin romahtanut.
Sisaruksilleni kerroin.Kaikki, koko energiani meni vaan selviytymiseen.
Että saisin päivän iltaan.
Yöt itkin kuin hullu.
Tuntui että en saa tukea keneltäkään. Kukaan ei
voinut auttaa just sillä hetkellä kun tarvitsin tukea.Tuosta on jo reilut 7 vuotta.
Mieheni asuu avoliitossa toisen kanssa.
He olivat tavanneet noin pari kuukautta aikaisemmin kun mieheni jätti meidät.
Sen vuoksi hän lähti.
Miesvauva tarvitsi itselleen kokoaikaisen hoitajan ja passaajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloja akat, jotka on niin ukossaan ja sen paapomisessa kiinni, että ihan matto vedetään alta ja elintoiminnotkin herpaantuivat. Läheisriippuvuutta ja oma identiteetti vähän turhan tiukasti yhdessä kullinvarressa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa naiselle olla vaikka käsittää asiaa että mies saattaa lähteä ihan vaan sen takia että kyllästyy teihin. Onhan se tietysti nais näkökulmasta kiusallista jos hyväksyisi asian että mies voi valita yksinäisyyden ennemmin kun teidät. Ei mies aina lähde vain silloin kun uusi on katsottuna.
Ja eikä muuten lähde. Jos asia olisi niin, ei vauvapalsta (siis vauva. palsta.) täyttyisi päivittäin kaikenmaailman kaksilahkeisten inkuttamisesta, kuinka naiset ovat liian valikoivia/nirsoja/hypergamisia/milloin mitäkin. Ja siis oikeastihan se valitus johtuu vain siitä kouristavasta pelontunteesta, mitäs jos jäänkin yksin, maustettuna ripauksella aloitekyvyttömyyttä, logiikanpuutetta ja mutkumähaluun-asennetta.
Sinkkunaiset pärjäävät monin verroin paremmin kuin sinkkumiehet. Itse asiassa parisuhteettomat miehet kuolevat kaikista nuorimpina. Ja tämä ei siis ole minulle ilon lähde eikä pilkan kohde, kunhan totean faktat.
Miehet tajusivat jo varhain että naiset pärjäävät ihan sievästi ilman heitäkin, ja siksi kehivät jo varhain kaiken maailman uskontoja siitä, miten naimattomat naiset (elleivät ole elinikäisiä neitsyitä) joutuvat suoraan helvettiin.
No, jos helvetti on täynnä muita samanmielisiä naisia niin mikäs siinä :)Luuleeko joku tosissaan, että nalkuttava vaimo pidentää miehen elinikää? Totuus on, että avioliittoon päätyy miehet, jotka ovat terveempiä, älykkäämpiä ja varakkaampia kuin sinkkumiehet. Ja näiden takia avioliitossa elävät miehet elävät pidempään. Naisen nalkutus EI pidennä miehen elämää.
Mutta miksi se älykäs, terve ja varakas mies haluaa parisuhteen, hänellähän takuulla kävisi flaksi myös sinkkuna paremmin kuin monella muulla? Mietipä sitä!
Eli: miksi juuri älykäs, varakas ja terve mies päätyy avioliittoon?
Erinomaisen hyvä kysymys! Älykäs mies ymmärtää parisuhteen arvon myös terveyden ja varallisuuden kerryttämisen kannalta ja pysyy aviossa, eikä lähde pllun perässä juoksemaan sinkuksi.
Viiskybäinen opiskelukaverini jäi ikisinkuksi, omasta tahdostaan. Tekee kolmepäiväistä viikkoa, asuu mukavassa rivarinelarissa, likvidi varallisuud lähes 300 k. Terve ja hoikka, energiaa vaikka muille jakaa.
Minä, perheellistynyt OK velkavanki, likvidi omaisuus 25 k. Väsynyt, vähän ylipainoa ja kaikkeebän haluton nykyään ja haaveilen siitä kun kakarat muuttavat omilleen jonka jälkeen lähden omilleni.
Terve, fiksu ja nokkaansa pidemmälle katsova mies ei jää keskinlertaiseksi luuseriksi ja päädy perheelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa naiselle olla vaikka käsittää asiaa että mies saattaa lähteä ihan vaan sen takia että kyllästyy teihin. Onhan se tietysti nais näkökulmasta kiusallista jos hyväksyisi asian että mies voi valita yksinäisyyden ennemmin kun teidät. Ei mies aina lähde vain silloin kun uusi on katsottuna.
Ja eikä muuten lähde. Jos asia olisi niin, ei vauvapalsta (siis vauva. palsta.) täyttyisi päivittäin kaikenmaailman kaksilahkeisten inkuttamisesta, kuinka naiset ovat liian valikoivia/nirsoja/hypergamisia/milloin mitäkin. Ja siis oikeastihan se valitus johtuu vain siitä kouristavasta pelontunteesta, mitäs jos jäänkin yksin, maustettuna ripauksella aloitekyvyttömyyttä, logiikanpuutetta ja mutkumähaluun-asennetta.
Sinkkunaiset pärjäävät monin verroin paremmin kuin sinkkumiehet. Itse asiassa parisuhteettomat miehet kuolevat kaikista nuorimpina. Ja tämä ei siis ole minulle ilon lähde eikä pilkan kohde, kunhan totean faktat.
Miehet tajusivat jo varhain että naiset pärjäävät ihan sievästi ilman heitäkin, ja siksi kehivät jo varhain kaiken maailman uskontoja siitä, miten naimattomat naiset (elleivät ole elinikäisiä neitsyitä) joutuvat suoraan helvettiin.
No, jos helvetti on täynnä muita samanmielisiä naisia niin mikäs siinä :)Luuleeko joku tosissaan, että nalkuttava vaimo pidentää miehen elinikää? Totuus on, että avioliittoon päätyy miehet, jotka ovat terveempiä, älykkäämpiä ja varakkaampia kuin sinkkumiehet. Ja näiden takia avioliitossa elävät miehet elävät pidempään. Naisen nalkutus EI pidennä miehen elämää.
Mutta miksi se älykäs, terve ja varakas mies haluaa parisuhteen, hänellähän takuulla kävisi flaksi myös sinkkuna paremmin kuin monella muulla? Mietipä sitä!
Eli: miksi juuri älykäs, varakas ja terve mies päätyy avioliittoon?
Siis mikä flaksi? Mistä puhut? Seksistä vai? Ai pelkkä tunteeton kertapano random naikkosten kanssa on parempi kuin syvä parisuhde, jossa voi puhua kaikesta, kasvaa yhdessä, kokea asioita, muistella menneitä yhteisiä kokemuksia, tukea toista alamäissä. Parempaa kuin rakentaa yhdessä kaikki ja olla toisen turvana?
Onko yksin asuminen ja random seksi täysin tuntemattomien kanssa siis parempi vaihtoehto? Ilman mitään syvempiä tunteita kehenkään.
On. Työ, ystävät, läheiset, harrastukset, jne on se elämän perusta. Parisuhde ei ole kuin lisärasite.
Jos parisuhde ei ole kuin lisärasite, miksi miehet sitten tällä palstalla ulisee parisuhteen puutetta?
Ne ovat niitä lyhytnäköisiä luusereita jotka eivät edes ymmärrä kuinka onnekkaita ovatkaan. Neliviiskybäisenä voisivat jopa tajuta väistäneensä luodin...
Teki samat kun naiset. Ilmoittiko sekin että ei ole mitään selityksiä velkaa jonka jälkee ei vastannut enää kun yritit kysyä selitystä?
Vierailija kirjoitti:
Jos antaa aviolupauksen, niin sekö ei velvoita mihinkään? Että ihan yhtä tyhjän kanssa tuommoinen lupaaminen.
Tuo on sama asia kun nainen lupaa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kun todellisuus on se että nainen jättää heti jos asiat ei mene niin kuin nainen haluaa
Ketään ei voi omistaa, eikä kenelläkään ole velvollisuutta elää toisen kanssa. Tietenkin jokaisella on velvollisuus hoitaa lapsensa, joten vaikka jättää puolison, lapsia ei saa jättää. Ja normaali ihminen kyllä keskustelee eroaikeistaan, ei vain häivy ilmoittamatta tai ilmoittamalla, että tämä oli sitten tässä.
Jokaisella on oikeus myös syihinsä, jätetyn kiukuttelut huonoista syistä on tarpeetonta. Vaikka se syy olisi, että en vain enää koe mitään fyysistä tai psyykkistä syytä olla yhdessä. Ei eropäätöksen takana aina tarvitse olla suurta draamaa. Enkä näe tarpeellisena edes oksentaa niitä asioita, jotka toisessa niin paljon ärsytti tms. Sitten se ihminen on vielä vihaisempi, kun toinen aikoo jättää ja vielä haukkuu päälle.
Elämässä sattuu ikäviä asioita, mutta en ole kyllä koskaan kuullut, että asioihin vellomaan jäänyt olisi toipunut nopeammin tai kohdannut uusia ja yllättäviä iloja elämässä nopeasti tapahtuneen jälkeen. Saa olla vihainen ja vîtuttaa, mutta enemmän menettää jos jää märehtimään.