Keskustelu - Vanhusten piikana | Aihe vapaa

2022-05-01T09:26:33

Meillä appivanhemmat asuu naapurissa ja he ovat jo siinä kunnossa, että mieheni kanssa joudutaan hoitamaan kauppakäynnit ym asiat heidän puolestaan.Tajusin juuri ettei koskaan ole kysyneet kuinka korvata meille tämä apu, mutta se nyt sinänsä ei ole tarpeen ja jos edes kiitoksen joskus saisi, riittäisi.Anoppi on ikävä ihminen eikä tule toimeen kenenkään kanssa ja minutkin vuosikausia haukkunut kaikille eli kivahan tälläistä on passata ilmaiseksi.Minut on testamentissa kirjattu ulos ja mieheni myös saa vain lakiosan, käytännössä omaisuus on kiinteistö ja se menee toiselle sisarukselle.Eli me palvellaan ilmaiseksi ja nyt alkaa tuntua ettei jaksa edes omia asioita hoitaa, niin piti avautua tänne jos vaikka helpottaa.

Vierailija

121/268 |

01.05.2022 | 13:45

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota tai pyydä miestäsi heti ottamaan yhteys kunnan palveluohjaajaan ja kerro tilanne.
Ei sen tarvitse mikään muistisairauskartoittaja olla, vaan yksinkertaisesti palveluohjaaja tai hänen alaisensa, joka tulee tekemään kartoituksen tarvittavista vanhuspalveluista.
Sieltä tulee ihminen joka katsoo, missä asioissa apua tarvitaan.
Voitte olla siinä mukana ja kertoa oman tilanteenne, missä määrin voitte te olla apuna tai tukena.
Valitettavasti näistä palveluista joutuu vanhus maksamaan, mutta jos apu on vain kaupassa käyminen, apteekkiasiat ja kenties siivousapu, ei se liian kalliiksi tule.
Oma äitini saa kaikki palvelut ilmaiseksi, koska on sotaveteraani, mutta minä käyn silti hänelle kaupassa, tuleepahan samalla aina nähdyksi, mitä kuuluu ja onko kunnossa.
Minä se käyn kaikki pankki- ja paperiasiatkin läpi, kukapas muukaan, joten kyllä sitä joutuu omainen aina jotain tekemään jos ei vanhusta laitoshoitoon pistetä.
Aikanaan äiti yritti nakittaa minulle siivouksenkin, mutta sen vältin tilaamalla hänelle synttärilahjaksi kaksi siivouskertaa ja sanoin niille siivoojille, että ehdottakaapas te että alatte käymään säännöllisesti tästä lähin. Se tehosi. Ja sitten selvisi sekin, että veteraaniliittohan senkin maksaa.
Ehdotan myös, että kutsutte kaikki sisarukset koolle ja selvitätte tilanteen. Onhan heidän kaikkien oltava tietoisia, mitä heidän vanhemmilleen kuuluu. Ei kenenkään pidä siitä luistaa.
Jos sovitte niin, että te todellakin huolehditte kaikesta, on sisarusten kanssa sovittava korvauksesta. Vanhukset vanhenee koko ajan ja palvelun tarve kasvaa. Sisarusten kesken on sovittava miten menetellään myös jatkossa.
Tuo palveluohjaajaan käynti on kuitenkin ilman muuta huolehdittava heti, jotta saatte oikeaa tietoa siitä, missä asioissa kunta voi auttaa.
Missään nimessä teidän ei kuulu maksaa ruokaostoksia, pankin kanssa on tehtävä sopimus, että saatte käyttää heidän pankkikorttiaan heidän ostoksiinsa ja muihin heidän menoihinsa.
Kyllä se siitä suttaantuu, ette todellakaan ole ainoita tilanteessa ne. Aina se on se lähellä asuva, joka joutuu eniten vastuuseen, mutta pitäkää pinta ne ja vaatikaa muidenkin ottamaan osuutensa vastuusta. Älkääkä missään tapauksessa sopiko niin, että vain teillä on se vastuu. Raportoikaa vaikka koko ajan näille sisaruksille ja muistuttakaa, mitä nyt on kulloinkin tekeillä ja kysykää mitä he ovat asiasta mieltä ja mitä ehdottavat, näinhekin joutuvat pakosta ottamaan kantaa ja pysymään asian hermolla.
Onhan se helppoa vieraan sivusta huudella, että jättäkää tekemättä, mutta kuka on niin sydämetön, että jättää vanhan ihmisen heitteille? Sehän on sitäpaitsi rikos.
Ja juu ei meilläkään äiti maksaisi mistään mitään, ruuatkin pitäisi olla niitä kaikkein halvimpia ja huonoimpia ja joka jutun kohdalla kysyy mitä maksaa, vaikka palvelut on ilmaisia ja eläke hyvä ja pankissa hyvin puskuria.

Palveluohjaajaa ei ole pakko ottaa vastaan. Jos vanhukset asuvat omassa kodissaan, ei tarvitse päästää palveluohjaajaa edes ovesta sisään. Ja vaikka päästäisikin, kaikista palveluista voi myös kieltäytyä.

Tämä muuten taisi jo käydäkin eli silloin kun täyttivät 80 vuotta ja jotkut kävi heidän mukaansa kyyläämässä kuinka pärjäävät.
Silloin oli loukkaannuttu, että puututaan heidän elämäänsä ja mitään apua ei halunneet.
Eivät tosin silloin tarvinneetkaan, mutta nyt tilanne muuttunut kokonaan, kun auto on luovutettu pois eikä pääse kauppaan kuin taksilla, eikä pysty enää oikein itsenäisesti kauppaan menemään.
Ap

Mä ymmärrän hyvin tilannettasi. Mulla on itselläni yli 90-vuotiaat vanhemmat. Erona sinuun vain se, että eivät ole tehneet mua perinnöttömäksi. Ts tulen saamaan enemmän kuin vain lakiosuuden. Samoin siskoni. Äitini on muistisairas, isäni ei ole. Kummallekaan ei ole määrätty edunvalvojaa. Ei edes äidilleni, koska isä pystyy hoitamaan äidinkin asiat. Kerroinkin jo aiemmin, että opetin isäni tilaamaan Citymarketista. Heilläkin kauppareissut loppuivat, kun isäni näkökyky heikkeni eikä voinut - eikä kyllä halunnutkaan - enää ajaa autoa. Alussa meilläkin toimittiin juuri niin, että minä selkä vääränä raahasin heille ostoksia. Kunnes sitten tuli mulle eteen se polvileikkaus.

Vanhempani eivät ole halunneet mitään ulkopuolista apua. Heillä ei käy kotihoito, ei ole ateriapalvelua eikä siivouspalveluita. Muutama vuosi sitten isäni oli hetken aikaa sairaalassa ja silloin oli joku palveluneuvoja käynyt, mutta äitini oli oven avattuaan ilmoittanut, ettei päästä tuntemattomia ihmisiä kotiinsa ja vetänyt oven kiinni. Siihen hänellä oli täysi oikeus.

Me siskoni kanssa autetaan, mutta osataan asettaa rajat. Emme suostu olemaan vanhusten piikoina, mitä termiä otsikossasikin käytit. Olemme tehneet selväksi, että sitten, kun eivät enää pysty itse siivoamaan, hommataan ulkopuolinen siivooja. Emme ole asiassa heitä hoputtaneet, koska siivoaminen on yksi vanhuksen toimintakykyä ylläpitävä asia. Asumme naapureina, joten jos isällä on painavia roskapusseja, hän nostaa ne pihalle ja kun kuljen siitä koiran kanssa ohi, otan roskapussit mukaani ja käyn nakkaamassa taloyhtiön roskikseen. Asuvat siis rivitalossa.

Olemme joskus puhuneet ateriapalvelusta, mutta isäni ei missään tapauksessa halua sellaista. Pystyy laittamaan itsekin ruokaa ja varsinkin, kun käyttää erilaisia puolivalmisteita ja esim kaalikääryleet ostaa aina eineksinä. Isäni myös kerran tuumasi, että samalla rahalla kuin ateriapalvelusta saa maultaan, hajultaan ja ulkonäöltään kansakoulun aikaisen aterian, saa paikallisesta ravintolasta yhdellä puhelinsoitolla paljon paremman ja myös suuremman annoksen. Vanhempani ovat siis sen verran varakkaita, että mitään eivät saisi kaupungilta ilmaiseksi vaan maksaisivat kaikesta korkeimman summan.

On ihan hienoa, että huolehditte vanhuksista, mutta omia voimavarojaan ei pidä ylittää. Eikä käyttää elämästään vuosikausia "piikomiseen". Lentokoneissakin turvaohjeissa on, että happimaski laitetaan ensin itselle ja sitten vasta vieressä istuvalle. Joten ensin huolehditte omasta elämästänne ja omasta jaksamisestanne ja mitä sen jälkeen aikaa ja energiaa teiltä liikenee, voitte käyttää appivanhemmillesi.

Oletteko keskustelleet tämän toisen sisaruksen kanssa asioista? Jos hän ei pysty olemaan vanhemmilleen apuna, voisiko hän korvata sen teille taloudellisesti? Meille olisi siskoni kanssa itsestäänselvää, että jos vanhuksista huolehtiminen jäisi kokonaan vain toisen meistä harteille, silloin toinen korvaisi oman osuutensa rahalla.

Mitä tulee siihen, että sinut on suljettu pois perinnöstä, siitä ei pidä ottaa nokkiinsa. Niin ovat tehneet mun vanhempanikin jo vuosikymmeniä sitten eli mun ja siskoni puolisoilla ei tule olemaan mitään jakoa vanhempieni perintöön. Ei edes siinä tapauksessa, ettei olisi avioehtoa. Mä tein tämän saman jo kauan ennenkuin kumpikaan lapsistani oli edes seurustellut. Ihan järkevä tapa pyrkiä pitämään varallisuus suvussa.

Vastaa

Tapahtumat

Vanhusten piikana

Kommentit (268)