Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten piikana
01.05.2022 |
Meillä appivanhemmat asuu naapurissa ja he ovat jo siinä kunnossa, että mieheni kanssa joudutaan hoitamaan kauppakäynnit ym asiat heidän puolestaan.Tajusin juuri ettei koskaan ole kysyneet kuinka korvata meille tämä apu, mutta se nyt sinänsä ei ole tarpeen ja jos edes kiitoksen joskus saisi, riittäisi.Anoppi on ikävä ihminen eikä tule toimeen kenenkään kanssa ja minutkin vuosikausia haukkunut kaikille eli kivahan tälläistä on passata ilmaiseksi.Minut on testamentissa kirjattu ulos ja mieheni myös saa vain lakiosan, käytännössä omaisuus on kiinteistö ja se menee toiselle sisarukselle.Eli me palvellaan ilmaiseksi ja nyt alkaa tuntua ettei jaksa edes omia asioita hoitaa, niin piti avautua tänne jos vaikka helpottaa.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
No, ei sitten.
Ethän siinä mikään automaattinen palvelija ole.
Jos oikeasti voivat ottaa tuon palvelunkeräysmaksun, niin kyllä,joutavat ottamaan.
Mitä te niiailette?
Jos kerran ovat kykeneviä, niin älä paapo liikaa!
Eihän se ole kenellekään hyväksi.
Kuten sanottuolette ajautuneet tuohon tilanteeeseen vaivihkaa. Vaatii ryhtiä tulla sieltä pois. Itsekunnioitusta sinulle ja heille. Ole ryhdikäs.
Taidat olla itsesääli marttyyri roolissa nyt. Et ole korvaamaton. Tilattava se palvelu ja itse maksavat, kun kerran on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Ja aina voi pistää tulevan perillisen hoitamaan asia. Tilauksen tekeminen onnistuu vaikka maapallon toiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on vastenmielinen.
Minun mielestäni aapee on vaan nyt hukassa.
Kaikkia osapu9lia yhdistää se läheisriippuvuus.
Isovanhemmat luulevat, että pitää olla riippuvainen ja aapee ja ukko luulevat samoin.
Päästäkää irti. Suhteenne paranee.
Uskallatte kaikki luottaa siihen, että asiat järjestyy ja homma hoituu.
Isovanhemmat pärjäävät kyllä. Avittakaa vähän. Älkää tehkö puolesta?
Meillä appivanhemmat asuu naapurissa ja he ovat jo siinä kunnossa, että mieheni kanssa joudutaan hoitamaan kauppakäynnit ym asiat heidän puolestaan.
> Älkää hoitako appivanhempien kauppakäyntejä ja mitään muita asioita heidän puolestaan. Appivanhemmat voivat tilata ostokset kaupasta kotiinsa toimitusmaksulla.
Tajusin juuri ettei koskaan ole kysyneet kuinka korvata meille tämä apu, mutta se nyt sinänsä ei ole tarpeen ja jos edes kiitoksen joskus saisi, riittäisi.
> Ilkeät ja vi##umaiset ihmiset ovat narsisteja eivätkä he koskaan kiitä saamastaan avusta. Narsisti on vakavasti luonnehäiriöinen ihminen.
Anoppi on ikävä ihminen eikä tule toimeen kenenkään kanssa ja minutkin vuosikausia haukkunut kaikille eli kivahan tälläistä on passata ilmaiseksi.
> Opettele pitämään puolesi ikävää anoppia vastaan. Sano anopille suorat sanat. Miksi olet suostunut passaamaan ikävää anoppia ilmaiseksi? Lakkaa olemasta anopin kynnysmatto!
Minut on testamentissa kirjattu ulos ja mieheni myös saa vain lakiosan, käytännössä omaisuus on kiinteistö ja se menee toiselle sisarukselle.
> Onko toisen sisaruksen suosiminen perinnönjaossa jopa laitonta? Ottakaa yhteys lakimieheen. Mies voi laittaa välit poikki vanhempiinsa ja tarvittaessa myös sisarukseensa.
Eli me palvellaan ilmaiseksi ja nyt alkaa tuntua ettei jaksa edes omia asioita hoitaa, niin piti avautua tänne jos vaikka helpottaa.
> Lopettakaa jo tänään kaikki ilmainen palvelu. Keskittykään omaan perheeseenne. Vanhat ja hankalat appivanhemmat eivät enää paremmiksi muutu. Voitteko muuttaa kauemmas? Riittävä välimatka - noin 500 kilometriä - on aina hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa samalla mitalla edes joskus , mitä voit hävitä. Haukkuvathan nuo sinua jo nyt. Ei heitä ole mikään pakko passata jos asenne on tuommonen. Pää kylmäksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo testamenttiasia on ihan oma lukunsa. Miksi sellainen on tehty suosimaan yhtä sisarusta?
Toinen asia onkin se, miksi muut sisarukset eivät auta? Eivät he 24/7 töissä ole. Jospa tekisit niin, että pyydät heidät kaikki paikalle yhtä aikaa, ja kerrot nämä asiat heille. Ja että heidän on ruvettava ottamaan vastuuta vanhempiensa hoidosta. Se suosikkisisarus voi sitten kertoa vanhemmilleen, että asioihin tulee muutos.
Niille appivanhemmille voi myös sanoa takaisin. Jos heille ei mikään muu apu kelpaa, kuin sinun, niin ei se todellista tarvetta silloin ole, vaan vallankäyttöä.Sisarukset asuu toisella puolen Suomea eli tuskin kauppaan tulevat käymään.
Huoh... Jospa he kävisivät vierailulla viikonloppuisin vuorotellen, jolloin tekisivät siivoukset, kaupassakäynnit yms? Vai käyvätkö ollenkaan?
Ratkaisuja on annettu, nyt vaan valitsemaan.Eivät käy kuin kerran vuoteen kesälomalla.
Näistä tarjotuista ratkaisuista ei kyllä ole paljon mistä valita.Onko sinulla parempia takataskussa?
Sehän tässä onkin ongelma, kun ei ole
Minusta paras vaihtoehto että ette edes yritä ratkasita asiaa. Lopetatte palvelun. Jos tarpeen vanhuspalvelun numeron voit heille etsiä sieltä joku tulee sitten tekemään palvelutarpeenarviointi käynnin.
Se numero on annettukin ja sieltä tullaan tekemään kartoitus kunhan kerkeävät eli jono kuukausia.
Ap
Jono kuukausia? Missähän päin noin? Ehkä kannattaisi tehdä valitusta asiasta. Ja sen voi tehdä myös ne sisarukset jotka asuvat satojen kilometrien päässä. Toki he voivat myös itse kartoittaa sitä missä vanhukset apua tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
Ap
Pistätte sitten tulevan perillisen hoitamaan kauppa-asiat. Maantieteellinen etäisyys ei ole este, jos vanhukset kuitenkin asuvat alueella, jossa kotiinkuljetuspalvelut toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tai pyydä miestäsi heti ottamaan yhteys kunnan palveluohjaajaan ja kerro tilanne.
Ei sen tarvitse mikään muistisairauskartoittaja olla, vaan yksinkertaisesti palveluohjaaja tai hänen alaisensa, joka tulee tekemään kartoituksen tarvittavista vanhuspalveluista.
Sieltä tulee ihminen joka katsoo, missä asioissa apua tarvitaan.
Voitte olla siinä mukana ja kertoa oman tilanteenne, missä määrin voitte te olla apuna tai tukena.
Valitettavasti näistä palveluista joutuu vanhus maksamaan, mutta jos apu on vain kaupassa käyminen, apteekkiasiat ja kenties siivousapu, ei se liian kalliiksi tule.
Oma äitini saa kaikki palvelut ilmaiseksi, koska on sotaveteraani, mutta minä käyn silti hänelle kaupassa, tuleepahan samalla aina nähdyksi, mitä kuuluu ja onko kunnossa.
Minä se käyn kaikki pankki- ja paperiasiatkin läpi, kukapas muukaan, joten kyllä sitä joutuu omainen aina jotain tekemään jos ei vanhusta laitoshoitoon pistetä.
Aikanaan äiti yritti nakittaa minulle siivouksenkin, mutta sen vältin tilaamalla hänelle synttärilahjaksi kaksi siivouskertaa ja sanoin niille siivoojille, että ehdottakaapas te että alatte käymään säännöllisesti tästä lähin. Se tehosi. Ja sitten selvisi sekin, että veteraaniliittohan senkin maksaa.
Ehdotan myös, että kutsutte kaikki sisarukset koolle ja selvitätte tilanteen. Onhan heidän kaikkien oltava tietoisia, mitä heidän vanhemmilleen kuuluu. Ei kenenkään pidä siitä luistaa.
Jos sovitte niin, että te todellakin huolehditte kaikesta, on sisarusten kanssa sovittava korvauksesta. Vanhukset vanhenee koko ajan ja palvelun tarve kasvaa. Sisarusten kesken on sovittava miten menetellään myös jatkossa.
Tuo palveluohjaajaan käynti on kuitenkin ilman muuta huolehdittava heti, jotta saatte oikeaa tietoa siitä, missä asioissa kunta voi auttaa.
Missään nimessä teidän ei kuulu maksaa ruokaostoksia, pankin kanssa on tehtävä sopimus, että saatte käyttää heidän pankkikorttiaan heidän ostoksiinsa ja muihin heidän menoihinsa.
Kyllä se siitä suttaantuu, ette todellakaan ole ainoita tilanteessa ne. Aina se on se lähellä asuva, joka joutuu eniten vastuuseen, mutta pitäkää pinta ne ja vaatikaa muidenkin ottamaan osuutensa vastuusta. Älkääkä missään tapauksessa sopiko niin, että vain teillä on se vastuu. Raportoikaa vaikka koko ajan näille sisaruksille ja muistuttakaa, mitä nyt on kulloinkin tekeillä ja kysykää mitä he ovat asiasta mieltä ja mitä ehdottavat, näinhekin joutuvat pakosta ottamaan kantaa ja pysymään asian hermolla.
Onhan se helppoa vieraan sivusta huudella, että jättäkää tekemättä, mutta kuka on niin sydämetön, että jättää vanhan ihmisen heitteille? Sehän on sitäpaitsi rikos.
Ja juu ei meilläkään äiti maksaisi mistään mitään, ruuatkin pitäisi olla niitä kaikkein halvimpia ja huonoimpia ja joka jutun kohdalla kysyy mitä maksaa, vaikka palvelut on ilmaisia ja eläke hyvä ja pankissa hyvin puskuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
Ap
Muistakaa sitten, että mikäli he tarvitsevat edunvalvojaa, ette missään tapauksessa suostu edunvalvojaksi. Koska siitä se sitten sotku syntyykin, kun perillinen aikanaan alkaa pommittaa teitä vaikka minkälaisilla asioilla. Siis syyttämään teitä ties mistä, vaikkapa just siitä, että vanhusten rahoja ( = hänen tulevaa perintöään) on käytetty kotiinkuljetusplaveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat ovat miehesi ongelma, miksi ihmeessä sinä työnnät siihen nokkaasi? Turha valittaa, jos itse jatkaa toimintaansa.
Olen ehkä kiltti ihminen, kun autan miestäni jolla yrittäjänä ei aikaa jää hoitaa vanhempiensa tarpeita.
Enkä jätä heitteille ihmisiä jotka apua tarvitsevatMiksi sitten valitat täällä? Mitä haet tällä avauksella? Miksi autat ihmisiä, jotka ovat sinulle ilkeitä ja haukkuvat sinua?
Minusta on kummallista, jos asioista ei saisi edes kertoa. Joku lukija voi saada tästä vinkkiäkin, että miten ei ajautuisi samanlaiseen tilanteeseen. Se kun voi käydä vaivihkaa.
- sivusta
Mikä on vanhusten suunnitelma saada ruokaa ja lääkkeet, jos sinä ja miehesi olette molemmat sairaalahoidossa? He ja tuleva perijä soittelevat teille ja haukkuvat, kuinka itsekkäästi kehtaatte jättää vanhukset pärjäämään keskenään, ollessanne passattavana sairaalassa?
Kannattaa viheltää peli poikki nyt. Hyviä ohjeita on jo ketju täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
ApPistätte sitten tulevan perillisen hoitamaan kauppa-asiat. Maantieteellinen etäisyys ei ole este, jos vanhukset kuitenkin asuvat alueella, jossa kotiinkuljetuspalvelut toimivat.
Kotiinkuljetus cittarilta 26 eli pienet eläkkeet kuluu jo nyt kokonaan, niin tuntuu kovalle tuo hinta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
ApPistätte sitten tulevan perillisen hoitamaan kauppa-asiat. Maantieteellinen etäisyys ei ole este, jos vanhukset kuitenkin asuvat alueella, jossa kotiinkuljetuspalvelut toimivat.
Kotiinkuljetus cittarilta 26 eli pienet eläkkeet kuluu jo nyt kokonaan, niin tuntuu kovalle tuo hinta.
Ap
Jos matkaa on kilometri pari niin ehkä tuo kuulostaa kalliilta jos matka on pidempi kyllä sen verran kustannuksia matkoista tulee kenelle tahansa näillä polttoainehinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ota tai pyydä miestäsi heti ottamaan yhteys kunnan palveluohjaajaan ja kerro tilanne.
Ei sen tarvitse mikään muistisairauskartoittaja olla, vaan yksinkertaisesti palveluohjaaja tai hänen alaisensa, joka tulee tekemään kartoituksen tarvittavista vanhuspalveluista.
Sieltä tulee ihminen joka katsoo, missä asioissa apua tarvitaan.
Voitte olla siinä mukana ja kertoa oman tilanteenne, missä määrin voitte te olla apuna tai tukena.
Valitettavasti näistä palveluista joutuu vanhus maksamaan, mutta jos apu on vain kaupassa käyminen, apteekkiasiat ja kenties siivousapu, ei se liian kalliiksi tule.
Oma äitini saa kaikki palvelut ilmaiseksi, koska on sotaveteraani, mutta minä käyn silti hänelle kaupassa, tuleepahan samalla aina nähdyksi, mitä kuuluu ja onko kunnossa.
Minä se käyn kaikki pankki- ja paperiasiatkin läpi, kukapas muukaan, joten kyllä sitä joutuu omainen aina jotain tekemään jos ei vanhusta laitoshoitoon pistetä.
Aikanaan äiti yritti nakittaa minulle siivouksenkin, mutta sen vältin tilaamalla hänelle synttärilahjaksi kaksi siivouskertaa ja sanoin niille siivoojille, että ehdottakaapas te että alatte käymään säännöllisesti tästä lähin. Se tehosi. Ja sitten selvisi sekin, että veteraaniliittohan senkin maksaa.
Ehdotan myös, että kutsutte kaikki sisarukset koolle ja selvitätte tilanteen. Onhan heidän kaikkien oltava tietoisia, mitä heidän vanhemmilleen kuuluu. Ei kenenkään pidä siitä luistaa.
Jos sovitte niin, että te todellakin huolehditte kaikesta, on sisarusten kanssa sovittava korvauksesta. Vanhukset vanhenee koko ajan ja palvelun tarve kasvaa. Sisarusten kesken on sovittava miten menetellään myös jatkossa.
Tuo palveluohjaajaan käynti on kuitenkin ilman muuta huolehdittava heti, jotta saatte oikeaa tietoa siitä, missä asioissa kunta voi auttaa.
Missään nimessä teidän ei kuulu maksaa ruokaostoksia, pankin kanssa on tehtävä sopimus, että saatte käyttää heidän pankkikorttiaan heidän ostoksiinsa ja muihin heidän menoihinsa.
Kyllä se siitä suttaantuu, ette todellakaan ole ainoita tilanteessa ne. Aina se on se lähellä asuva, joka joutuu eniten vastuuseen, mutta pitäkää pinta ne ja vaatikaa muidenkin ottamaan osuutensa vastuusta. Älkääkä missään tapauksessa sopiko niin, että vain teillä on se vastuu. Raportoikaa vaikka koko ajan näille sisaruksille ja muistuttakaa, mitä nyt on kulloinkin tekeillä ja kysykää mitä he ovat asiasta mieltä ja mitä ehdottavat, näinhekin joutuvat pakosta ottamaan kantaa ja pysymään asian hermolla.
Onhan se helppoa vieraan sivusta huudella, että jättäkää tekemättä, mutta kuka on niin sydämetön, että jättää vanhan ihmisen heitteille? Sehän on sitäpaitsi rikos.
Ja juu ei meilläkään äiti maksaisi mistään mitään, ruuatkin pitäisi olla niitä kaikkein halvimpia ja huonoimpia ja joka jutun kohdalla kysyy mitä maksaa, vaikka palvelut on ilmaisia ja eläke hyvä ja pankissa hyvin puskuria.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Alkoi jo tuntua ettei kenenkään mielestä kuulu auttaa.
Mieheni ja minä olemme liian kilttiä, tiedetään ja sisarukset vuorostaan ovat niitä pompottajia eikä sieltä apua saa vaikka miten pyytäisi.
Tuo kunnan palvulukartoittaja onkin täysin uutta, kun kokoajan on ohjeet tulleet, että muistihoitaja hoitaa kaiken tämän.
Kyllä tämä tästä selkiää, mutta tein aloituksen vähän silläkin ajatuksella, että saisi vertaistukea ja neuvoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo, vaan ihan todellista elämää useammalle tälläkin hetkellä.
Tuntuu olevan paljon itsekkyyttä täällä ettei huolehtiminen vanhuksista ole itsestään selvää kaikille.
Meillä molemmilla omat kiinteistöt eli muuttamaan ei lähde Appivanhemmat emmekä me ja miehen sisarukset asuu muilla paikkakunnilla eikä näin ollen voi auttaa kuten me.
Muistihoitaja pitää kutsua sen takia, että tekevät virallisen kartoituksen mitä palveluja on muistisairaille vanhuksille tarpeen ja sen päätöksen avulla saadaan heille apua.
Ei niitä palveluja saa kuin yksityisiltä kalliilla hinnoilla, mikäli ei kartoitusta ole tehty ja tuntuu uskomattoman hölmölle ettei sitä saa tehtyä vaikka apua tarvitsevat.
Onnea niille jotka vanhana apua kaipaavat ja omaiset toteaa, että hoida asiasi.
Ei ole yhteiskunnan avut ihan itsestäänselvyys tänä päivänä ja moni on heitteillä, kun rahat ei riitä ja taksilla pitäisi kauppaan mennä.
Olen siis monen mielestä tyhmä, kun autan kiireistä yrittäjää eli puolisoani hoitamaan hänen apunaan vanhempiaan.
No ehkä olen, mutta en pystyisi jättämään ihmisiä huonolle hoidolle.
Ap
Tuo vaan on niin tyypillistä, että mies hoitaa yritystään ja sysää omat ihmissuhteisiin liittyvät vastuunsa vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta jos asutte paikassa, missä on kaupoilla (Citymarket tai Prisma) kotiinkuljetus, niin ratkaisu on helppo. Teette appivanhempienne kanssa yhden kerran tilauspohjan, lisäätte heidän tietonsa ja maksukortin tiedot. Sitten vaan tilaatte 1-2 kertaa viikossa. Menee muutamalla hiiren klikkauksella. Mä opetin 3 vuotta sitten silloin 89-vuotiaan isäni tilaamaan itse Cittarista ja sen jälkeen mun ei ole tarvinnut enää kantaa heille heidän ostoksiaan. Mutta isällä siis toimi järki sen verran, että osaa itse tilata, kun yhden kerran neuvoin. Jos appivanhemmillasi ei enää toimi, niin sitten tosiaan perusviikkolista ja tilaatte sen. Ei tarvitse hakea kaupasta eikä viedä heille.
Tätä olen ehdottanut, että voin noutaakin ne kaupasta, mutta eivät halua maksaa sitä keräilymaksuakaan.
Kyseessä siis vain pihit ihmiset. Ei ole sinun eikä edes miehesi tehtävä tukea heidän pihiyttään. Varsinkaan, kun hyöty siitä menee aikanaan perinnön muodossa jollekin toiselle. Teidän pitää asettaa rajat. Kyllähän mun isänikin tykkäsi, kun mä hoidin heidän ostoksensa. Sitten vaan tuli tilanne, että menin itse polvileikkaukseen ja jos isä ei olisi suostunut opettelemaan tilaamista, olisivat joutuneet olemaan äidin kanssa pari kuukautta ilman ruokaa.
Näinhän se on.
Nämä vanhukset ovat muistisairaita ja diagnoosit viivästyi koronan takia ja muutkin tukipalvelut jonossa eli eivät ymmärrä nyt miksi mikään saisi maksaa.
Eivät myöskään ole suostuneet tekemään edunvaltuutusta, kun eivät tarvitse mielestään.
Nämä vaikeita asioita heille ja sen takia ei mekään kehdata uhkailemaan alkaa.
Ovat myös hyvin iäkkäitä ja elämän asenne on ollut aina, että itse pärjätään ilman yhteiskunnan tukia.
ApPistätte sitten tulevan perillisen hoitamaan kauppa-asiat. Maantieteellinen etäisyys ei ole este, jos vanhukset kuitenkin asuvat alueella, jossa kotiinkuljetuspalvelut toimivat.
Kotiinkuljetus cittarilta 26 eli pienet eläkkeet kuluu jo nyt kokonaan, niin tuntuu kovalle tuo hinta.
Ap
Se on sen perillisen ongelma. Voihan hän maksaa itsekin ostokset. Tai ainakin kotiinkuljetuksen osuuden.
Mä suosittelen, että asetut hetkeksi katsomaan tilannetta ulkopuolisen silmin. Ajattele, että sun ja miehesi asemassa olisi sun paras ystäväsi ja hänen miehensä. Millaisia neuvoja antaisit ystävällesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo, vaan ihan todellista elämää useammalle tälläkin hetkellä.
Tuntuu olevan paljon itsekkyyttä täällä ettei huolehtiminen vanhuksista ole itsestään selvää kaikille.
Meillä molemmilla omat kiinteistöt eli muuttamaan ei lähde Appivanhemmat emmekä me ja miehen sisarukset asuu muilla paikkakunnilla eikä näin ollen voi auttaa kuten me.
Muistihoitaja pitää kutsua sen takia, että tekevät virallisen kartoituksen mitä palveluja on muistisairaille vanhuksille tarpeen ja sen päätöksen avulla saadaan heille apua.
Ei niitä palveluja saa kuin yksityisiltä kalliilla hinnoilla, mikäli ei kartoitusta ole tehty ja tuntuu uskomattoman hölmölle ettei sitä saa tehtyä vaikka apua tarvitsevat.
Onnea niille jotka vanhana apua kaipaavat ja omaiset toteaa, että hoida asiasi.
Ei ole yhteiskunnan avut ihan itsestäänselvyys tänä päivänä ja moni on heitteillä, kun rahat ei riitä ja taksilla pitäisi kauppaan mennä.
Olen siis monen mielestä tyhmä, kun autan kiireistä yrittäjää eli puolisoani hoitamaan hänen apunaan vanhempiaan.
No ehkä olen, mutta en pystyisi jättämään ihmisiä huonolle hoidolle.
ApTuo vaan on niin tyypillistä, että mies hoitaa yritystään ja sysää omat ihmissuhteisiin liittyvät vastuunsa vaimolleen.
Niin kauan kuin meidät rahat tulee yrityksestä, niin minusta erittäin ok näin miehen toimia.
Tosin mies kyllä hoitaisi itse vanhempansa, mutta autan miestäni tässä.
Sekin aika olisi perheeltä pois mitä mies hoitelisi vanhusten asioita.
Ap
Me esim autettiin paljon ison talon tyhjentämisessä. Kun alettiin karsimaan omassa kodissa, tajuttiin pari tavaraa päivässä ei auta yhtään, edes vuositasolla.
Porukalla tyhjennettiin lähes kokonaan talo, sitten se myytiin, myytiin lisää huonekaluja ja nyt appivanhemmat asuvat naapurustossa, kerrostalossa. Huoli on huomattavasti pienempi.
Mekin tilataan ostokset heille.
Tulevat kauppakassipalveluna.
Tiedän talvella olisi anoppi voinut liukastua jne. Lääkkeet tulevat apteekin luukkuun, haen ne sieltä ohimentäessä.
Ulkoista !