Lue keskustelun säännöt.
Muiistan ala asteella kun käytiin keräilemässä jotain kasveja johonkin liimailtavaksi vihkooon. Mä en ymmärrä että miten tällainen opetusmetodi varhaiskasvatusiässä oliisi mitenkäään hyvä?
Kommentit (30)
J. Karjalainen
"Terve, Sirkka Lautamies
Mä katson sinun kukkia
Kesäkuussa kakskytviis
Niityltä Pyterlahdella
Sä otit kissankelloja
Sä otit ketoneilikan
Apilan ja maruunan
Kostealta nurmelta
Lehdossa joen rannalla
Sä otit kurjenmiekkoja
Terve, Sirkka Lautamies
Mä katson sinun kukkia
Lehdillä vanhan kasviston
Terve, Sirkka Lautamies
Mä katson sinun kulkevan
Kuljitko ohi louhoksen
Josta kerran louhittiin
Graniittia Pietariin
Iisakinkirkon pylväitä
Penkereitä kanaviin
Lattioiksi palatsiin
Terve, Sirkka Lautamies
Mä katson sinun kukkia
Sä otit kissankelloja
Jotain suurta pysyvää
Mitä jälkehemme jää
Graniittia Pietariin
Terve, Sirkka Lautamies
Mä katson sinun kukkia
Lehdillä vanhan kasviston"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus päättyy eskariin.
Perusopetus = 1.-9. luokat.
Et taatusti tehnyt kasviota ennen perusopetusikää.
Pointti kasviossa on saada nuori kulkemaan luonnossa ympäristöään tarkkaillen. En keksi siitä mitään huonoa sanottavaa.
Kuulostaa hyvältä, mutta tuo ei kyllä vaikuttanut aikoinaan olevan minkään sortin pointti.
Opetettiin kasvien ominaisuuksia, tunnistamisessa piti tietää, onko lehti puikea vai vastapuikea :) sun muuta, piti osata heimot ja nimet latinaksi jne.
Syitä, miksi keräämisestä haluttiin eroon, oli mm se, että äidin herrantertut kävivät riipimässä harvinaiset kasvit lähes sukupuuttoon (kasvit piti kerätä kukkivia ja juurineen) ja se haluttiin lopettaa kasvien suojelemiseksi. Jos oikein muistan, piti kerätä 80 eri kasvia kahtena kesänä eli 160 yhteensä, ja se on aika paljon se. Varsinkin, kun tunnistamisen piti olla täysin varma, eli monet heinät sun muut oli viisaampaa jättää pois. Liian samanlaisia, ja virheistä oli tiedossa hylky tai huono arvosana.
Lisäksi useammassakin perheessä koko kerääminen kaatui vanhempien ja muiden sukulaisten riesaksi (meillä äiti ja tädit sen hoiti). Haluttiin antaa kesälomalla lasten ja niiden muiden sukulaisten levätä, joten homma lopetettiin hetkeksi kokonaan.
Sinänsä valokuvaamalla tehdyn kasvion voisin ymmärtääkin, mutta ei kaikilla varmaankaan ole hyvää kännykkäkameraa käytettävissä. Minusta luokka vois tehdä keväällä ja syksyllä luontoretkiä, ja tunnistaa kasveja siellä. Onhan se aika paha, jos lapsi ei pysty edes mäntyä ja kuusta tunnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aikanani peruskoulun tultua sitä ei tehty, harmittaa ihan kun en vieläkään tunne pihakasveja vaikka chilitlajikkeet ja tomaattisortit siitäkin edestä tuttuja
No ei kasviota pihakasveista tehdä. Ideana on oppia tuntemaan luonnonkasveja.
No täällä maalla luonnonkasvit alkaa ihan tuosta rapunpielestä. Vesikasvit tunnen paremmin, heti mäen alla järvi jossa harvinaisia suo/vesikasveja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus päättyy eskariin.
Perusopetus = 1.-9. luokat.
Et taatusti tehnyt kasviota ennen perusopetusikää.
Pointti kasviossa on saada nuori kulkemaan luonnossa ympäristöään tarkkaillen. En keksi siitä mitään huonoa sanottavaa.Kuulostaa hyvältä, mutta tuo ei kyllä vaikuttanut aikoinaan olevan minkään sortin pointti.
Opetettiin kasvien ominaisuuksia, tunnistamisessa piti tietää, onko lehti puikea vai vastapuikea :) sun muuta, piti osata heimot ja nimet latinaksi jne.
Syitä, miksi keräämisestä haluttiin eroon, oli mm se, että äidin herrantertut kävivät riipimässä harvinaiset kasvit lähes sukupuuttoon (kasvit piti kerätä kukkivia ja juurineen) ja se haluttiin lopettaa kasvien suojelemiseksi. Jos oikein muistan, piti kerätä 80 eri kasvia kahtena kesänä eli 160 yhteensä, ja se on aika paljon se. Varsinkin, kun tunnistamisen piti olla täysin varma, eli monet heinät sun muut oli viisaampaa jättää pois. Liian samanlaisia, ja virheistä oli tiedossa hylky tai huono arvosana.
Lisäksi useammassakin perheessä koko kerääminen kaatui vanhempien ja muiden sukulaisten riesaksi (meillä äiti ja tädit sen hoiti). Haluttiin antaa kesälomalla lasten ja niiden muiden sukulaisten levätä, joten homma lopetettiin hetkeksi kokonaan.
Sinänsä valokuvaamalla tehdyn kasvion voisin ymmärtääkin, mutta ei kaikilla varmaankaan ole hyvää kännykkäkameraa käytettävissä. Minusta luokka vois tehdä keväällä ja syksyllä luontoretkiä, ja tunnistaa kasveja siellä. Onhan se aika paha, jos lapsi ei pysty edes mäntyä ja kuusta tunnistamaan.
Vanhemmissa se vika on, jos lapsi ei kuusta ja mäntyä erota toisistaan.
Mitä meistä jäljelle jää - kasvio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvio opettaa perusasiat kasvilajitunnistuksesta. Olisi noloa, jos aikuinen ei erottaisi leskenlehteä päivänkakkarasta.
Kasvio on myös yksi suurimmista projekteista, joita senikäinen tekee. Onnistuakseen pitää osata aikatauluttaa, hankkia tietoa ja soveltaa lukemaansa. Pelkkä pänttääminen ei riitä. Kesäloman viimeisellä viikolla ei voi tehdä hyvää kasviota.
Ja onhan se nätti, kasvio on yksi harvoista koulutöistäni, jotka olen säästänyt.
Tiedän kyllä miehen, joka ei erota västäräkkiä harakasta. Mutta toivon, että en tule koskaan tapaamaan ketään, joka ei erota mustikkaa sudenmarjasta.
Esimerkiksi puutarhasta tai kesämökistä tulee aika nopeasti aika vaarallinen, jos ei erota valkoherukkaa lumimarjasta, popsii kaikki löytämänsä punaiset marjat ja yrittää kerätä nokkosista kimpun ruokapöydän somisteeksi.
Ilmiannettu, koska ap ei ymmärrä tekstikentän tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus päättyy eskariin.
Perusopetus = 1.-9. luokat.
Et taatusti tehnyt kasviota ennen perusopetusikää.
Pointti kasviossa on saada nuori kulkemaan luonnossa ympäristöään tarkkaillen. En keksi siitä mitään huonoa sanottavaa.Kuulostaa hyvältä, mutta tuo ei kyllä vaikuttanut aikoinaan olevan minkään sortin pointti.
Opetettiin kasvien ominaisuuksia, tunnistamisessa piti tietää, onko lehti puikea vai vastapuikea :) sun muuta, piti osata heimot ja nimet latinaksi jne.
Syitä, miksi keräämisestä haluttiin eroon, oli mm se, että äidin herrantertut kävivät riipimässä harvinaiset kasvit lähes sukupuuttoon (kasvit piti kerätä kukkivia ja juurineen) ja se haluttiin lopettaa kasvien suojelemiseksi. Jos oikein muistan, piti kerätä 80 eri kasvia kahtena kesänä eli 160 yhteensä, ja se on aika paljon se. Varsinkin, kun tunnistamisen piti olla täysin varma, eli monet heinät sun muut oli viisaampaa jättää pois. Liian samanlaisia, ja virheistä oli tiedossa hylky tai huono arvosana.
Lisäksi useammassakin perheessä koko kerääminen kaatui vanhempien ja muiden sukulaisten riesaksi (meillä äiti ja tädit sen hoiti). Haluttiin antaa kesälomalla lasten ja niiden muiden sukulaisten levätä, joten homma lopetettiin hetkeksi kokonaan.
Sinänsä valokuvaamalla tehdyn kasvion voisin ymmärtääkin, mutta ei kaikilla varmaankaan ole hyvää kännykkäkameraa käytettävissä. Minusta luokka vois tehdä keväällä ja syksyllä luontoretkiä, ja tunnistaa kasveja siellä. Onhan se aika paha, jos lapsi ei pysty edes mäntyä ja kuusta tunnistamaan.
Serkkuni piti kerätä kasvioon mm. kissankäpälä ja kihokki.
Kymmenen vuotta myöhemmin minun tarvitsi edelleen kerätä kissankäpälä.
Nyt on ihan hyvä, että kuvaaminen riittää. Kyläkoulut on lopetettu ja 500 oppilaan koulujen kasvioidenkeruureissut olisivat melkoinen jokavuotinen ympäristörikos...
Tunnistan piharatamon ja kialon, ja apilan tietty. Sini ja valkovuokon pystyy kans tunnistaan.
No ei kasviota pihakasveista tehdä. Ideana on oppia tuntemaan luonnonkasveja.