Milllainen ero on insinöörin ja humanistin ajattelutavoissa?

Vierailija kirjoitti:

Sillä lailla ettei ole yhtä humanistien tapaa ajatella. On iso ero opiskeletko kieliä, historiaa vai teoreettista filosofiaa. Jälkimmäinen ei oikeastaan edes ole humanistiaine mutta johonkin tiedekuntaan pitää kuulua. Lisäksi aineiden sisälläkään ei ole vain yhtä tapaa ajatella.

Siis miten ihmeessä filosofia EI OLISI humanistinen aine? Filosofiahan on keksinyt humanisminkin aatteena???

Vierailija kirjoitti:

Kärjistetäänpäs.
Insinöörien ajattelussa hämmästyttää se pyrkimys totaaliseen yksioikoisuuteen kaikessa ja eritoten se hämmennys, kun tällaista ei ole saatavilla. Kokemuksieni mukaan inssit ovat heikoimmillaan silloin, kun liikutaan "harmaalla alueella" eli kun mukana on faktoreita, joista ei voida lausua välitöntä absoluuttista totuutta. Monta keskustelua olen inssien kanssa käynyt politiikan ja kulttuurin kaltaisista aiheista ja ihmetellyt päätelmiä.
Humanisteissa taas ihmetyttää välillä kaiken redusoiminen "vain eri näkökulmaksi". Liian suuri relativismikaan ei ole hyväksi.
Insinööreillä on keskimäärin reippaasti huonommat sosiaaliset taidot. Joku mainitsi täällä, että insinöörin mielestä kaikki muutkin haluaisivat olla insinöörejä - olen tavannut oman osani näitä elämäni aikana. Humanistit voittavat kyllä empaattisuudessa ja keskustelutaidossa mennen tullen.
Aina tietysti erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin ryhmien väliset.
T. Itse humanisti, tunnen paljon insinöörejä

Käsitykseni mukaan insinöörit ovat taipuvaisempia uskomaan, että ongelmat voi ratkaista matemaattisesti ja että kaiken voi laskea kaavojen avulla.
Tavallaan siis se looginen järkeily viedään helposti liian pitkälle ja sitä yritetään sovittaa sellaisiinkin asioihin, joihin se ei sovi. Humanisti voi ajatella useammin, että kaikkea ei voi mitata.

Vierailija kirjoitti:

Humanisti parantaa maailmaa teoriassa ja puhein. Insinöörit keksivät todellisia ratkaisuja - koneita ja hilavitkuttimia -  joilla maailma paranee tai pahenee.
Usein humanistit inhovat insinöörejä, koska ovat kateellisia heidän ongelmanratkaisukyvystään.
Kumpiakin tarvitaan mutta hyvinvoinnin kannalta insinöörit ovat hyödyllisempiä. Humanisti voi olla kuka vain mutta insinööriys on korkeampaa matematiikkaa.

Humanistina tunnustan, että minun on usein vaikea oppia käyttämään insinöörien suunnittelemia laitteita ja hilavitkuttimia. Jos vehjeen tai ohjelman käyttö on helppo oppia, se on parannus, mutta usein se ei ole. Insinöörit näyttävät innostuvan nippeleistä ja monimutkaisista systeemeistä, jotka taas eivät kiinnosta minua.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.

Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinööri ajattelee loogisesti ja huomioiden mahdollisuuksien mukaan myös ne seikat, jota ei ole määritelty.
Humanistit on pätkäputkiaivoja, joilla päättelykyky on jotain saman tapaista kuin "niin sanottu naisen logiikka".

Juuri tällaista tarkoitin aiemmassa kommentissani insinöörien alentuvasta suhtautumisesta. Loistava esimerkki.

Olet niin oikeassa kuin voit olla.
Kun opiskelin vielä niin huomasin, että toisia tieteenaloja dissasivat ainoastaan teknisellä puolella opiskelevat. Hmm.

Humanisti voisi ottaa tuon tutkimusaiheekseen. Että mistä moinen säälittävä dissaaminen johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Musta faktoihin ja loogiseen päättelyyn perustuva maailmankuva vs. ihmisen luomiin ajatusrakennelmiin perustuva filosofointi.
Olen matemaattisella alalla oleva nainen ja joskus hämmennyn humanistien päättelystä. Itsellä ns loogisuus tulee luonnostaan. Olen kiinnostunut myös humanistisista aineista ja jopa opiskellut niitä, mutta puhdas ja selkeä matemaattinen maailma on kuitenkin enemmän minun juttu.

On sekin näkökulma olemassa, että faktat eivät ole varsinaisesti odottamassa löytämistään, vaan ihmiset luovat faktoja havainnoista. Voi myös pohtia, että mikä ei ole ihmisen luomaa ajatusrakennelmaa? 

Erilaiset filosofit pohtivat sitä, että mitä faktat tai logiikka oikein ovat ja tämä tieto sitten valuu ajan kanssa alaspäin muille. Ollaan ehkä ironisessa tilanteessa, jos matemaattisesti orientoitunut ihminen ei tunnista sitä, että hänen käsityksensä totuuden luonteesta on erilaisten humanistien (filosofien, sosiologien, kielitieteilijöiden yms.) tuottamaa ainakin osittain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat tutkinnot. Kehitin teknologisen ratkaisun hyödyntämällä molempien alojen tietoa ja markkinatarvetta, tein keksinnön, ipr-siirtoprosessin kautta kaupallisin sen.
Mielestäni loppupeleissä ajattelutavoissa sinänsä ei ole eroja, insinöörit keskittyvät usein ohjelmistojen ja laitteiden prosesseihin ja humanistit ihmisen mielen prosesseihin. Niitä käsitellään eri tavoin.
Laitteita ja ohjelmistoja rakennetaan ihmisille, joten sinänsä molemmat hyötyvät toisistaan jos ovat yhteistyökykyisiä.

Insinöörin johtopäätöksiä on vaikeampi kyseenalaistaa kuin humanistin? Tämä ei asetu paremmuus-akselille vaan kuuluu eri tiedonalojen luonteeseen. Mutta saa insinööriajattelun tuntumaan kovemmalta. Vaikka minkäpä se insinööri sille voi. Humanistien johtopäätöksistä puolestaan kaikki ovat eri mieltä ja haluavat antaa vasta-argumenttinsa. Tämä johtaa siihen, että humanistit kiivaammin puolustavat (ehkäpä jopa monopolisoivat dogmeiksi) ajatteluaan koska kukaan muu ei sitä tee. Edes luonnonvakiot ja -voimat.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Ero johtuu siitä, että insinöörien osaaminen on teknisluonteista ja simppelimpää. Joku asia toimii tai ei, se on helpompi havaita ajattelemalla tai testaamalla.
Ihmistieteissä ollaan tekemisissä paljon monimutkaisempien asioiden kanssa ja siksi tutkimuksista käytävää keskustelua on enemmän. Toki se hyödyttää alaa, koska tieteellinen keskusteluhan on tieteen perusta.

Nähdäkseni et ollut eri mieltä kuitenkaan ensimmäisen virkkeen jälkeen. Nimenomaan mainitsemasi tarkennukset tekevät insinööritiedosta vastaansanomattomamman. Kuinka voisi mitenkään toisin olla. Ja humanistisia tieteitä tyypillisesti maustaa monitulkintaisuus ja epävarmuuden sietokyky. Tosin siitä epävarmuudesta ei tarvitse insinööritieteiden tavoin kovin kärsiä virheiden sattuessa. On suurempi lupa pysyä "kannassaan". Insinööritieteissä se on välittömämpi tie tuhoon.

Korostan en ota kantaa paremmuusakselilla vaan fundamentaalisista eroista. Eroista joista sitten johdetaan aina hauskoihin tai vähemmän hauskoihin letkautuksiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Insinööri tienaa itse palkkansa, humanisti on yhteiskunnan elätti.

Itse asiassa kun viimeksi joku aika sitten katselin Akavan tilastoja, silloin eniten akateemisia työttömiä oli teknisellä ja kaupallisella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.
Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Tämä on totta. Egyptologiassakin käytetään nykyisin magneettikuvausta, röntgeniä kun kuvataan esim. muumioita ilman, että niitä halutaan hajoittaa. Humanistisissa tieteissä nämä teknologia-asiat vaan eivät ole se itse punainen lanka vaan avusteisia metodeja. Edelleen sen egyptologian peruste on opetella Egyptin muinaishistoriaan ja opetella hieroglyfejä. Vastaavasti esim. klassillisessa arkeologiassa se ruukun sirpaleiden taiteen tuntemus on ihan yhtä passelia dateerausta kuin insinööritietedenkin anti asialle. Kuitenkin pitää muistaa, että se suurin osa humanisteista ei käytä näitä tutkimusmetodeja, joita varsinaisessa tutkimuksessa käytetään. Suurin osa humanisteista on maistereita, töissä kouluissa aineenopettajina, museoissa näyttelynlaatijoina, diplomaatteina tai kääntäjinä ja tulkkeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärjistetäänpäs.
Insinöörien ajattelussa hämmästyttää se pyrkimys totaaliseen yksioikoisuuteen kaikessa ja eritoten se hämmennys, kun tällaista ei ole saatavilla. Kokemuksieni mukaan inssit ovat heikoimmillaan silloin, kun liikutaan "harmaalla alueella" eli kun mukana on faktoreita, joista ei voida lausua välitöntä absoluuttista totuutta. Monta keskustelua olen inssien kanssa käynyt politiikan ja kulttuurin kaltaisista aiheista ja ihmetellyt päätelmiä.
Humanisteissa taas ihmetyttää välillä kaiken redusoiminen "vain eri näkökulmaksi". Liian suuri relativismikaan ei ole hyväksi.
Insinööreillä on keskimäärin reippaasti huonommat sosiaaliset taidot. Joku mainitsi täällä, että insinöörin mielestä kaikki muutkin haluaisivat olla insinöörejä - olen tavannut oman osani näitä elämäni aikana. Humanistit voittavat kyllä empaattisuudessa ja keskustelutaidossa mennen tullen.
Aina tietysti erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin ryhmien väliset.
T. Itse humanisti, tunnen paljon insinöörejä

Käsitykseni mukaan insinöörit ovat taipuvaisempia uskomaan, että ongelmat voi ratkaista matemaattisesti ja että kaiken voi laskea kaavojen avulla.
Tavallaan siis se looginen järkeily viedään helposti liian pitkälle ja sitä yritetään sovittaa sellaisiinkin asioihin, joihin se ei sovi. Humanisti voi ajatella useammin, että kaikkea ei voi mitata.

Kuuluisa matemaatikko Pythagoras (joo sen kolmion isä!) halusi todistaa että luonnossa kaikki on matemaattista ja toimii matemaattisen kaavojen mukaan. Hän ja hänen kannattajansa pitivät matematiikkaa uskontona ja palvoivat numeroita... Ei ihan terve tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.
Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Totta. Humanistit käyttävät etevästi sovelluksia. Molempia tarvitaan. Humanistille syntyy se ensimmäinen ajatus mainitsemiesi laitteistojen tarpeesta ja hyödyllisyydestä. Insinööri osaltaan luo kehitysprosessin joka tällaisen laitteiston valmistaa. Humanisti ottaa tämän teknisen sovelluksen käyttöönsä. Tällainen henkilörooli voi olla samakin henkilö yhä useammin, vain eri myssy päässä. Jotkut ovat uskomattoman lahjakkaita tietotyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humanisti parantaa maailmaa teoriassa ja puhein. Insinöörit keksivät todellisia ratkaisuja - koneita ja hilavitkuttimia -  joilla maailma paranee tai pahenee.
Usein humanistit inhovat insinöörejä, koska ovat kateellisia heidän ongelmanratkaisukyvystään.
Kumpiakin tarvitaan mutta hyvinvoinnin kannalta insinöörit ovat hyödyllisempiä. Humanisti voi olla kuka vain mutta insinööriys on korkeampaa matematiikkaa.

Ei vaan inhoavat siksi, että insinööri ei peittele, kuinka paljon parempana ihmisenä hän itseään pitää. Suhtautuminen humanistiin on alentuvaa, ja se tulee siellä täällä esiin rivien välistä, joskus paistaa koko olemuksesta.
Enkä nyt puhu kaikista insinööreistä mutta aika isosta osasta.

Se johtuu siitä, että humanistit yleensä hahmottavat mitä hyötyä insinööreistä on -- kuuluhaan tekniikka ja teknologia joihinkin humanistiinkin aloihin.
Sen sijaan insinööreillä ei tunnu usein olevan mitään käsitystä humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä aineista. Tässäkin kommentoivat insinööri(?) loistaa tietämättömyydellään.

Insinööri suorittaa hyvin tarkkaan rajattuja ja enemmän sarjatyönomaisia tehtäviä.

Humanistia lähempänä on teoreettinen fyysikko: molemmille koko todellisuus on iso "tehtävä", joskin humanisti rajaa itsensä ihmismittakaavaan eli jää sikäli kapeammalle sektorille. Ero insinööriin on kuitenkin kohtuullisen suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat tutkinnot. Kehitin teknologisen ratkaisun hyödyntämällä molempien alojen tietoa ja markkinatarvetta, tein keksinnön, ipr-siirtoprosessin kautta kaupallisin sen.
Mielestäni loppupeleissä ajattelutavoissa sinänsä ei ole eroja, insinöörit keskittyvät usein ohjelmistojen ja laitteiden prosesseihin ja humanistit ihmisen mielen prosesseihin. Niitä käsitellään eri tavoin.
Laitteita ja ohjelmistoja rakennetaan ihmisille, joten sinänsä molemmat hyötyvät toisistaan jos ovat yhteistyökykyisiä.

Insinöörin johtopäätöksiä on vaikeampi kyseenalaistaa kuin humanistin? Tämä ei asetu paremmuus-akselille vaan kuuluu eri tiedonalojen luonteeseen. Mutta saa insinööriajattelun tuntumaan kovemmalta. Vaikka minkäpä se insinööri sille voi. Humanistien johtopäätöksistä puolestaan kaikki ovat eri mieltä ja haluavat antaa vasta-argumenttinsa. Tämä johtaa siihen, että humanistit kiivaammin puolustavat (ehkäpä jopa monopolisoivat dogmeiksi) ajatteluaan koska kukaan muu ei sitä tee. Edes luonnonvakiot ja -voimat.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Ero johtuu siitä, että insinöörien osaaminen on teknisluonteista ja simppelimpää. Joku asia toimii tai ei, se on helpompi havaita ajattelemalla tai testaamalla.
Ihmistieteissä ollaan tekemisissä paljon monimutkaisempien asioiden kanssa ja siksi tutkimuksista käytävää keskustelua on enemmän. Toki se hyödyttää alaa, koska tieteellinen keskusteluhan on tieteen perusta.

Nähdäkseni et ollut eri mieltä kuitenkaan ensimmäisen virkkeen jälkeen. Nimenomaan mainitsemasi tarkennukset tekevät insinööritiedosta vastaansanomattomamman. Kuinka voisi mitenkään toisin olla. Ja humanistisia tieteitä tyypillisesti maustaa monitulkintaisuus ja epävarmuuden sietokyky. Tosin siitä epävarmuudesta ei tarvitse insinööritieteiden tavoin kovin kärsiä virheiden sattuessa. On suurempi lupa pysyä "kannassaan". Insinööritieteissä se on välittömämpi tie tuhoon.
Korostan en ota kantaa paremmuusakselilla vaan fundamentaalisista eroista. Eroista joista sitten johdetaan aina hauskoihin tai vähemmän hauskoihin letkautuksiin asti.

Kuitenkin monitulkintaisuus ja moniäänisyys kuvaa todellista maailmaa paremmin kuin jokin tekninen ratkaisu.

Asiaa voi ajatella niin, että tekniikan ihmiset ovat kehittäneet älypuhelimen, mutta tarvitaan humanisti ymmärtämään mihin kaikkeen ihmiset sitä käyttävät, mitä se merkitsee ihmisille ja miten se muuttaa kulttuuria, kieltä ja sosiaalisia suhteita, jopa historiaa ja ihmiskuntaa.

Nykymerkityksen insinööri (teknologis-funktionaalisena ongelmanratkaisijana) on tosiaan humanistisen kehityksen sivutuote. Käytännössä nykyisenkaltaiset insinöörit syntyivät vasta joskus 1700-luvulla ja länsimaissa.

Insinööri on sikäli kuin uiva kala vedessä kun taas humanisti voi pohtia ja tutkia koko "uivuuden" olemusta eli hyödyntää ainakin yhtä lisäulottuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.
Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Tämä on totta. Egyptologiassakin käytetään nykyisin magneettikuvausta, röntgeniä kun kuvataan esim. muumioita ilman, että niitä halutaan hajoittaa. Humanistisissa tieteissä nämä teknologia-asiat vaan eivät ole se itse punainen lanka vaan avusteisia metodeja. Edelleen sen egyptologian peruste on opetella Egyptin muinaishistoriaan ja opetella hieroglyfejä. Vastaavasti esim. klassillisessa arkeologiassa se ruukun sirpaleiden taiteen tuntemus on ihan yhtä passelia dateerausta kuin insinööritietedenkin anti asialle. Kuitenkin pitää muistaa, että se suurin osa humanisteista ei käytä näitä tutkimusmetodeja, joita varsinaisessa tutkimuksessa käytetään. Suurin osa humanisteista on maistereita, töissä kouluissa aineenopettajina, museoissa näyttelynlaatijoina, diplomaatteina tai kääntäjinä ja tulkkeina.

Tuo oli vain esimerkki. Kyllä humanistit voivat joutua enemmänkin käyttämään teknologiaa. On olemassa digitaalista humanismia, jne... Lisäksi humanistisissa aineissa teknologia on tutkimuskohde.

Mistä otit tietosi siitä minne humanistit ovat työllistyneet?

Myös termi "näyttelynlaatija" on virheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.
Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Tämä on totta. Egyptologiassakin käytetään nykyisin magneettikuvausta, röntgeniä kun kuvataan esim. muumioita ilman, että niitä halutaan hajoittaa. Humanistisissa tieteissä nämä teknologia-asiat vaan eivät ole se itse punainen lanka vaan avusteisia metodeja. Edelleen sen egyptologian peruste on opetella Egyptin muinaishistoriaan ja opetella hieroglyfejä. Vastaavasti esim. klassillisessa arkeologiassa se ruukun sirpaleiden taiteen tuntemus on ihan yhtä passelia dateerausta kuin insinööritietedenkin anti asialle. Kuitenkin pitää muistaa, että se suurin osa humanisteista ei käytä näitä tutkimusmetodeja, joita varsinaisessa tutkimuksessa käytetään. Suurin osa humanisteista on maistereita, töissä kouluissa aineenopettajina, museoissa näyttelynlaatijoina, diplomaatteina tai kääntäjinä ja tulkkeina.

Tuo oli vain esimerkki. Kyllä humanistit voivat joutua enemmänkin käyttämään teknologiaa. On olemassa digitaalista humanismia, jne... Lisäksi humanistisissa aineissa teknologia on tutkimuskohde.
Mistä otit tietosi siitä minne humanistit ovat työllistyneet?
Myös termi "näyttelynlaatija" on virheellinen.

Toki on, paljon vanhempaa tutkimusta digitalisoidaan tällä hetkellä kiivasta tahtia. Olen itse humanisti ja työllistymisen otin siitä mihin humanistituttavani ja ystäväni ovat työllistyneet. Harva humanisti alkaa kuitenkaan ammattitutkijaksi. Myöskään insinööreistä harva edes väittelee.

Älykkäät ja taitavat ovat insinöörejä. Luovat kansakunnan elinolot ja kehityksen, rikkaudet. Loput ovat enemmän tai vähemmän humanisteja mutta hyvä että nyt edes jotakin puuhailevat etuuksiensa eteen.

Kehitysmaat ovat täynnä humanisteja.

Insinööri: tietoon pohjautuva looginen ajattelu

Humanisti: tunteet määräävät kaiken. Faktoilla ei ole väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisinsinöörit ovat rutikuivia ja kykenemättömiä analysoimaan laajemmin maailman menoa. Keskustelut esim. politiikasta ottaen huomioon historiallinen tausta tai vaikkapa mennyt maailmanpolitiikka, joka heijastuu taiteessa ovat heille täysin mahdottomia keskustelun aiheita. Myöskään kirjallisuutta en lähtisi analysoimaan insonöörin kanssa. Sen sijaan kätevämpiä he kyllä ovat. Tyypillinen humanisti edelleen printtaa kartan mukaansa lähtiessään jonnekin, jossa ei tunne maastoa, ei käytä navigaattoria. Kotona saattaa myös olla dvd eikä suoratoistoja, koska niitä ei osata laittaa. t: historioitsija

Taitaa olla aika vahentunutta tietoa. Arkeologiassa esim. GPS-pohjaiset sovellukset tutkimuskäyttöön ovat pitkään olleet arkipäivää. Pikkaisen monimutkaisempaa kuin jonkun navigaattorin käyttö.
Arkeologiassa käytetään myös mm. valotutkaa, Raman-mikroskooppia, FTIR-spektroskooppia, ynnä muuta modernia teknologiaa.

Tämä on totta. Egyptologiassakin käytetään nykyisin magneettikuvausta, röntgeniä kun kuvataan esim. muumioita ilman, että niitä halutaan hajoittaa. Humanistisissa tieteissä nämä teknologia-asiat vaan eivät ole se itse punainen lanka vaan avusteisia metodeja. Edelleen sen egyptologian peruste on opetella Egyptin muinaishistoriaan ja opetella hieroglyfejä. Vastaavasti esim. klassillisessa arkeologiassa se ruukun sirpaleiden taiteen tuntemus on ihan yhtä passelia dateerausta kuin insinööritietedenkin anti asialle. Kuitenkin pitää muistaa, että se suurin osa humanisteista ei käytä näitä tutkimusmetodeja, joita varsinaisessa tutkimuksessa käytetään. Suurin osa humanisteista on maistereita, töissä kouluissa aineenopettajina, museoissa näyttelynlaatijoina, diplomaatteina tai kääntäjinä ja tulkkeina.

Tuo oli vain esimerkki. Kyllä humanistit voivat joutua enemmänkin käyttämään teknologiaa. On olemassa digitaalista humanismia, jne... Lisäksi humanistisissa aineissa teknologia on tutkimuskohde.
Mistä otit tietosi siitä minne humanistit ovat työllistyneet?
Myös termi "näyttelynlaatija" on virheellinen.

Toki on, paljon vanhempaa tutkimusta digitalisoidaan tällä hetkellä kiivasta tahtia. Olen itse humanisti ja työllistymisen otin siitä mihin humanistituttavani ja ystäväni ovat työllistyneet. Harva humanisti alkaa kuitenkaan ammattitutkijaksi. Myöskään insinööreistä harva edes väittelee.

Taas ihmeellistä subjektiivista mutua. Humanistisia aloja on paljon (jos vielä lasketaan mukaan yhteiskuntatieteet) että kyllä mä luulen että siellä tohtoreita ja tutkijoina toimivia on enemmän kuin insinööritieteissä. Ihan mutuna heitin tämänkin.

Insinööriys mahdollistaa humanismin.