Lue keskustelun säännöt.
Ahvenanmaa on hyvä esimerkki piloille hemmotellusta kakarasta.
29.04.2022 |
Viimeaikaisissa uutisissa taas näkyy hyvin tuo asenne, miten 99,5% suomalaisista pitää hyppiä 0,5%:n pillin tahtiin.Ihan uskomatonta, että suomalaiset edelleenkin nöyrtyvät noiden kermaperseiden edessä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan
Napoleon sanoi etta ahvenanmaa on Tukholmaan pain osoittava tykki.
Se on Ruotsin interessi etta se on demilitarisoitu, eli kaytannissa se joka sen haluaa voi tulla ja ottaa sen.
Heidan ainoa toivo on huijata suomalaiset sotimaan heidan sotaaPäinvastoin, Ruotsin intresseihin sopii, että Ahvenanmaa on varmuudella Suomen hallussa.
Oikeasti, ennen suomen itsenaistymista se oli osa venajaa
Ruotsi ei sita halua koska se tulisi liian kalliiksi ja noin pienen ihmismaaran lellittaminen ei kannata.
Joten ilkeat suonalaiset saavat pitaa heita jatkuvassa onnentilassa.
Ja itsenaistya he eivat koskaan voi. Talous ei siihen kykene ja heilla ei ole edes armeijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todettakoon vielä, että koska samat Wienin sopimuksen mukaiset perusteet, joiden mukaan 1921 voi tulkita päättyneeksi, ovat myös muiden allekirjoittajamaiden sovellettavissa vuoden 1921 sopimuksen osalta, ei ole enää vuosikymmeniin ollut mitään suoraa taetta, että kaikki näistä allekirjoittajamaista olisivat sopimukseen enää sitoutuneita.
Suomi ei ole Kansainliiton lakkauttamisen jälkeen julkaissut kertaakaan tietoa siitä, mitkä alkuperäisistä sopijamaista pitävät sopimusta vielä niitä itseään sitovana. Sen osalta puhutaan kansainvälisestä erityistilanteesta, mutta Suomen valtion asiakirjoissa ei ole enää vuosikymmeniin koskaan nimetty sitä, että mitkä maat ovat enää sopimuksen takana. Tuskin vaikkapa Intia enää on sopimukseen sitoutunut, tai mitenkään edes kiinnostunut Itämeren asioista, toisin kuin oli silloin kun sopimus tehtiin ja Intia oli vielä Brittiläisen imperiumin osa. Ymmärtääkseni esimerkiksi Intia ei pidä Britannian sen puolesta ennen Intian itsenäistymistä tekemiä sopimuksia enää itseään sitovina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan
Napoleon sanoi etta ahvenanmaa on Tukholmaan pain osoittava tykki.
Se on Ruotsin interessi etta se on demilitarisoitu, eli kaytannissa se joka sen haluaa voi tulla ja ottaa sen.
Heidan ainoa toivo on huijata suomalaiset sotimaan heidan sotaaPäinvastoin, Ruotsin intresseihin sopii, että Ahvenanmaa on varmuudella Suomen hallussa.
Oikeasti, ennen suomen itsenaistymista se oli osa venajaa
Ruotsi ei sita halua koska se tulisi liian kalliiksi ja noin pienen ihmismaaran lellittaminen ei kannata.
Joten ilkeat suonalaiset saavat pitaa heita jatkuvassa onnentilassa.
Ja itsenaistya he eivat koskaan voi. Talous ei siihen kykene ja heilla ei ole edes armeijaa
Niinpä. Tilanne on nyt aivan erilainen kuin se oli Krimin sodan jälkeen. Tai mitä se oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suomi ja Ruotsi ovat kutakuinkin niin ystävällisissä väleissä kuin naapurivaltiot vain voivat olla, eli Ahvenanmaan asemaa on tarkasteltava yhteisen puolustautumisen eikä keskinäisen konfliktin kannalta. Ja jos Ahvenanmaan asemaa ajatellaan Naton kannalta, sen päästäminen Venäjän hallintaan on todella paha juttu. Ja Venäjän hallintaan se tulee päätymään, jos mahdollinen sota alkaa niin yllättäen ettei siellä ole Suomen joukkoja.
Ruotsi ei tosiaan halua Ahvenanmaata ainakaan sellaisessa erityisasemassa kuin se nyt on. Ehkä ahvenanmaalaisetkin ymmärtävät sen, jos miettivät vähän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Siis Ahvenanmaalla on kansainväliset sopimukset demilitaariosta ja neutraaliudesta. Siksi. Niitä ei voi noin vaan purkaa siksi, että joku tahtoo niin. Ne ovat sitovia sopimuksia.
https://www.regeringen.ax/sites/www.regeringen.ax/files/attachments/pag…
Sopimuksia voidaan muuttaa ja purkaa. Niin on aina tehty ennenkin, kun tilanne on sitä vaatinut. Ei Suomella ole enää YYA-sopimustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Ahvenanmaalla on kansainväliset sopimukset demilitaariosta ja neutraaliudesta. Siksi. Niitä ei voi noin vaan purkaa siksi, että joku tahtoo niin. Ne ovat sitovia sopimuksia.
https://www.regeringen.ax/sites/www.regeringen.ax/files/attachments/pag…Sopimuksia voidaan muuttaa ja purkaa. Niin on aina tehty ennenkin, kun tilanne on sitä vaatinut. Ei Suomella ole enää YYA-sopimustakaan.
Hassuinta tässä on se, että ahvenanmaalaisilla ei oikeasti ole minkäänlaista sananvaltaa tähän asiaan, koska ulkopolitiikkaa hoitaa Suomen valtio. Se ei ole kuulu Ahvenanmaan itsehallinnon päätäntävaltaan.
On siis ihan vaan suomalaispoliiitkkojen munattomuutta, että Ahvenanmaan paapomista on jatkettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siten kirjoitti:
Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen voimassaolon juridiikkaa on pohdittu jo 1900- luvun puolivälistä lähtien julkisestikin. 1950-luvulla esimerkiksi professori Castrenin analysoi asiaa lausunnossaan, jota tuoreessa opinnäytetyössä hyödynnettiin pohjana asian juridiselle tilalle, ja tiivistettiin seuraavasti:
"Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 62 artikla mainitsee neljä edellytystä, joiden tulee täyttyä, mikäli valtio aikoo vedota merkittäviin muutoksiin liittyvään Rebus sic stantibus-sääntöön todetakseen sopimuksen voimassaolon päättyneeksi. Nämä edellytykset ovat:
Olosuhteiden muutoksen on oltava olennainen.
Muutos ei ole saanut olla sopimusta tehtäessä sopimuspuolten ennakoitavissa.
Alkuperäisten olosuhteiden on tullut muodostaa ”olennainen peruste” osapuolten suostumukselle noudattaa sopimusta.
Olosuhteiden muutoksesta on täytynyt aiheutua sopimukseen perustuvien, vielä täyttämättä jääneiden, velvoitteiden ”jyrkkä muutos”.
Kansainvälisten turvatakeiden poistuminen Kansainliiton lakattua täyttää kaikki mainitut vaatimukset. Jos tähän vedotaan, Itämeren status quossa tapahtuneet muutokset ovat vailla merkitystä. Kyse on Kansainliiton lakkauttamisesta eikä vuoden 1921 sopimuksen artikla 8 aseta esteitä. Kumpikaan mainittu peruste (olennainen sopimusrikkomus tai rebus sic stantibus) ei eo ipso kumoa sopimusta, mutta näihin perusteisiin voidaan vedota, jos sopimus katsotaan päättyneeksi. Vuoden 1940 sopimusta tehtäessä Suomea velvoitti jo vuoden 1921 sopimus.
Vuoden 1940 osalta voidaan todeta, että vuoden 1921 sopimusmääräysten huomiotta jättäminen saattoi olla sellainen Wienin yleissopimuksen artiklan 48 mukainen olennainen virhe, joka johtaa sopimuksen pätemättömyyteen.
Castren päätyy lausunnossaan siihen, että jos Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa, kutakin sopimusta noudatetaan erikseen kunkin sopimuksen osapuolten välisissä keskinäisissä suhteissa. Eli Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa noudatetaan vain vuoden 1940 sopimusta ja vuoden 1921 sopimuksen osapuolten välisissä suhteissa noudatetaan vain tätä sopimusta."
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97289/E4395_LindgrenAB_EUK6…
Kyse oli kuitenkin siitä, JOS Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa. Koska tilanteeseen voi soveltua Wienin valtisopimusoikeuden yleissopimuksen artikla, jonka nojalla sopimuksen voimassaolon voisi myös katsoa päättyneeksi, niin kyse on valinnasta. Joka tapauksessa vuoden 1921 sopimuksesta eivät ole voimassa enää mm. ne osiot, jotka koskevat Kansainliittoa ja Kansainliittoon sidoksissa olevia turvatakeita, jotka raukesivat Kansainliiton lakatessa.
Haloo! Maailma muuttuu. Nuo ihmiset, jotka tekivät Ahvenanmaa-sopimukset, ovat kuolleet aikapäiviä sitten. Pitäisikö meidän maailman tappiin asti noudattaa heidän tahtoaan, vaikka tilanne olisi mikä? Turha muutenkaan saivarrella, koska Venäjä ei kunnioita mitään sopimuksia.
Vierailija kirjoitti:
siten kirjoitti:
Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen voimassaolon juridiikkaa on pohdittu jo 1900- luvun puolivälistä lähtien julkisestikin. 1950-luvulla esimerkiksi professori Castrenin analysoi asiaa lausunnossaan, jota tuoreessa opinnäytetyössä hyödynnettiin pohjana asian juridiselle tilalle, ja tiivistettiin seuraavasti:
"Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 62 artikla mainitsee neljä edellytystä, joiden tulee täyttyä, mikäli valtio aikoo vedota merkittäviin muutoksiin liittyvään Rebus sic stantibus-sääntöön todetakseen sopimuksen voimassaolon päättyneeksi. Nämä edellytykset ovat:
Olosuhteiden muutoksen on oltava olennainen.
Muutos ei ole saanut olla sopimusta tehtäessä sopimuspuolten ennakoitavissa.
Alkuperäisten olosuhteiden on tullut muodostaa ”olennainen peruste” osapuolten suostumukselle noudattaa sopimusta.
Olosuhteiden muutoksesta on täytynyt aiheutua sopimukseen perustuvien, vielä täyttämättä jääneiden, velvoitteiden ”jyrkkä muutos”.
Kansainvälisten turvatakeiden poistuminen Kansainliiton lakattua täyttää kaikki mainitut vaatimukset. Jos tähän vedotaan, Itämeren status quossa tapahtuneet muutokset ovat vailla merkitystä. Kyse on Kansainliiton lakkauttamisesta eikä vuoden 1921 sopimuksen artikla 8 aseta esteitä. Kumpikaan mainittu peruste (olennainen sopimusrikkomus tai rebus sic stantibus) ei eo ipso kumoa sopimusta, mutta näihin perusteisiin voidaan vedota, jos sopimus katsotaan päättyneeksi. Vuoden 1940 sopimusta tehtäessä Suomea velvoitti jo vuoden 1921 sopimus.
Vuoden 1940 osalta voidaan todeta, että vuoden 1921 sopimusmääräysten huomiotta jättäminen saattoi olla sellainen Wienin yleissopimuksen artiklan 48 mukainen olennainen virhe, joka johtaa sopimuksen pätemättömyyteen.
Castren päätyy lausunnossaan siihen, että jos Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa, kutakin sopimusta noudatetaan erikseen kunkin sopimuksen osapuolten välisissä keskinäisissä suhteissa. Eli Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa noudatetaan vain vuoden 1940 sopimusta ja vuoden 1921 sopimuksen osapuolten välisissä suhteissa noudatetaan vain tätä sopimusta."
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97289/E4395_LindgrenAB_EUK6…
Kyse oli kuitenkin siitä, JOS Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa. Koska tilanteeseen voi soveltua Wienin valtisopimusoikeuden yleissopimuksen artikla, jonka nojalla sopimuksen voimassaolon voisi myös katsoa päättyneeksi, niin kyse on valinnasta. Joka tapauksessa vuoden 1921 sopimuksesta eivät ole voimassa enää mm. ne osiot, jotka koskevat Kansainliittoa ja Kansainliittoon sidoksissa olevia turvatakeita, jotka raukesivat Kansainliiton lakatessa.Haloo! Maailma muuttuu. Nuo ihmiset, jotka tekivät Ahvenanmaa-sopimukset, ovat kuolleet aikapäiviä sitten. Pitäisikö meidän maailman tappiin asti noudattaa heidän tahtoaan, vaikka tilanne olisi mikä? Turha muutenkaan saivarrella, koska Venäjä ei kunnioita mitään sopimuksia.
Tuossa perusteltiin Wienin sopimuksella, miksi sopimusta ei ole edes enää 1950-luvulla tarvinnut pitää voimassa olevana. Sopimuksen valvojan Kansainliiton lakkautettua olemassaolonsa sopimuksesta lähti niin olennaisesti perusta, että sen voimassaolon pystyi jo silloin kyseenalaistamaan. Saati nyt. On Suomen oma päätös, noudattaako se vanhentunutta sopimusta vai ei. Suomi voi alkaa toimia toisinkin, jos niin päättää.
Ehkä ensi eduskuntavaaleissa voisi yksi valtakunnallinen vaaliteema olla demilitarisoinnin lopettaminen. Asia on lain mukaan nimenomaan valtion päätösvallassa.
Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen voimassaolon juridiikkaa on pohdittu jo 1900- luvun puolivälistä lähtien julkisestikin. 1950-luvulla esimerkiksi professori Castrenin analysoi asiaa lausunnossaan, jota tuoreessa opinnäytetyössä hyödynnettiin pohjana asian juridiselle tilalle, ja tiivistettiin seuraavasti:
"Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 62 artikla mainitsee neljä edellytystä, joiden tulee täyttyä, mikäli valtio aikoo vedota merkittäviin muutoksiin liittyvään Rebus sic stantibus-sääntöön todetakseen sopimuksen voimassaolon päättyneeksi. Nämä edellytykset ovat:
Olosuhteiden muutoksen on oltava olennainen.
Muutos ei ole saanut olla sopimusta tehtäessä sopimuspuolten ennakoitavissa.
Alkuperäisten olosuhteiden on tullut muodostaa ”olennainen peruste” osapuolten suostumukselle noudattaa sopimusta.
Olosuhteiden muutoksesta on täytynyt aiheutua sopimukseen perustuvien, vielä täyttämättä jääneiden, velvoitteiden ”jyrkkä muutos”.
Kansainvälisten turvatakeiden poistuminen Kansainliiton lakattua täyttää kaikki mainitut vaatimukset. Jos tähän vedotaan, Itämeren status quossa tapahtuneet muutokset ovat vailla merkitystä. Kyse on Kansainliiton lakkauttamisesta eikä vuoden 1921 sopimuksen artikla 8 aseta esteitä. Kumpikaan mainittu peruste (olennainen sopimusrikkomus tai rebus sic stantibus) ei eo ipso kumoa sopimusta, mutta näihin perusteisiin voidaan vedota, jos sopimus katsotaan päättyneeksi. Vuoden 1940 sopimusta tehtäessä Suomea velvoitti jo vuoden 1921 sopimus.
Vuoden 1940 osalta voidaan todeta, että vuoden 1921 sopimusmääräysten huomiotta jättäminen saattoi olla sellainen Wienin yleissopimuksen artiklan 48 mukainen olennainen virhe, joka johtaa sopimuksen pätemättömyyteen.
Castren päätyy lausunnossaan siihen, että jos Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa, kutakin sopimusta noudatetaan erikseen kunkin sopimuksen osapuolten välisissä keskinäisissä suhteissa. Eli Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa noudatetaan vain vuoden 1940 sopimusta ja vuoden 1921 sopimuksen osapuolten välisissä suhteissa noudatetaan vain tätä sopimusta."
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97289/E4395_LindgrenAB_EUK6…
Kyse oli kuitenkin siitä, JOS Suomi haluaa pitää molemmat sopimukset voimassa. Koska tilanteeseen voi soveltua Wienin valtisopimusoikeuden yleissopimuksen artikla, jonka nojalla sopimuksen voimassaolon voisi myös katsoa päättyneeksi, niin kyse on valinnasta. Joka tapauksessa vuoden 1921 sopimuksesta eivät ole voimassa enää mm. ne osiot, jotka koskevat Kansainliittoa ja Kansainliittoon sidoksissa olevia turvatakeita, jotka raukesivat Kansainliiton lakatessa.