Lue keskustelun säännöt.
Miten käsittelen avioeron loppuun/hyväksyn?
28.04.2022 |
Erosta on jo 3v. ja tein sitä mielessä kauan, käsittelin myös perheneuvolassa, luin ja järjestin elämää. Mm hankin uuden ammatin ja olen antanut paljon aikaa lapsille, liikkunut. Mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut surra ja epäröidä, jopa sen oman kypsymisen ja se estymisen (vai ongelmien unohtamisen?) myötä. Mietin, että jos olisimme pysyneet yhdessä olisi lapsilla ehjä koti, helpompi järjestää yhteisiä asioita, taloudellisesti paremmin, tulevaisuudessa yksi ehjä "mummola"., voisimme viettää seesteistä eloa.. . Viime yönä heräsin siihen, että itkin unissani eroa. Mitä tämä on, nyt vasta? Olen jopa kateellinen exän uudelle kun elävät seesteistä Keski-ikäisten elämää yhdessä, minä yksin. En osaisi ajatella kuitenkaan minun ja lasten kotiin ketään ulkopuolista, ei se olisi sama asia. Miten tästä pääsen yli ja eteenpäin, aidosti eikä niin että lähden yökerhoon viilettämään ja etsimään seuraa eteenpäin mennäkseni? Lapset on keskeisin asia minulle. Suren että ovat menettäneet ydinperheen.
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kohdattu henkisellä tasolla, koin olevani yksinäinen, pyysin parisuhdeneuvontaan ja siihen tokaisi, että mene yksinäsi. Tuijotti ennemmin televisiota kuin olisi keskustellut kanssani. Koin, etten ollut hänelle nainen koskaan kunnolla. Nyt ajattelen, että olisipa riittänyt se perus eno, että oltaisiin vaan ja olisin hakenut keskustelut ja henkisen kohtaamisen muualta vaikka ystäviltä. Olisi säilynyt lapsilla ydinperhe ja me oltu käytännöllisemmällä tasolla yhdessä, mökkeily ja vaikka harrastettu jotain yhdessä.
ApNo, ei tälle nyt enää mitään voi. Exällä menee hyvin uuden naisensa kanssa, ehkä heillä on paljon parempi henkinen yhteys, kun mitä teillä olisi koskaan ollut. Nyt sinullakin on mahdollisuus löytää samanhenkinen ihminen vierellesi.
Älä lyö lyötyä. Uudessa parisuhteessa on aina alkuhuuma, se vaihe on varmaan myös ex-miehesi parisuhteessa. Tottakai se tuntuu pahalta kun entinen puoliso tekee puolisonsa kaikkea sitä mitä ei kanssasi enää tehnyt. Uusi parisuhde tuo hänelle energiaa. Siitä vaan pitää päästä yli ja irti.
Jossain vaiheessa on vaan pakko siirtyä eteenpäin ja lopettaa vellominen.
Puolesta kolmeen vuotta kestää ihastumisvaihe parisuhteessa.
Yksinhuoltajan elämä on kypsää, mutta niin on sellaisessakin suhteessa jossa jompikumpi osapuoli on lyönyt hanskat tiskiin parisuhteen ja perhevelvoitteiden osalta, ja möllöttää mykkänä sohvalla.
Vaikkette olisi eronneetkaan, niin ette te välttämättä silti olisi tehneet matkoja tai muita kivoja juttuja yhdessä perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet eronnut miehestäsi kuten tällä palstalla naisia neuvotaan tekemään. Nauti nyt omasta ajastasi ja siitä, ettei sinun tarvitse jakaa elämääsi mies-lapsen kanssa. Ex-miehelläsi lienee viimeinkin nainen, joka kohtelee häntä miehenä ja osaa antaa arvoa miehisyydelle. Aina voit tietenkin miettiä sitä, kannattiko näitä palsta-neuvoja kuunnella ja käyttäytyä avioliitossasi niin kuin käyttäydyit.
Kuulostaa siltä että haluat rakkautta.
Sitä kannattaa etsiä.
Et kaipa eksää vaan sitä rakkautta joka teillä alussa oli. Hänen uusi suhteensa muistuttaa mieleen, millaista teillä oli silloin alussa.
Yhteenpaluu onnistuu hyvin hyvin harvoin. Sama dynamiikka jatkuu hetken jälkeen ja tulee taas tyytymättömyyttä.
Voit löytää onnen. Avaa silmät kaikelle uudelle, flirttaa, käy tanssimassa, hoida itseäsi ja mene Tinderiin. Seksiä ja elämää.
Terv eronnut pariterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös olla, että olet vähän masentunut.
Käy juttelemassa näitä ajatuksista vaikka työterveyshuollossa. Onko sulla?
Pääsisit elämässä eteenpäin. Ei siellä menneessä ole mitään elvytettävää. Kauniita muistoja, se on hyvä niin.
Sinä kaipaat nyt sellaisia asioita, mitä et olisi kumminkaan saanut exän kanssa. Suret sitä unelma perhettä ja elämää, jota halusit, mutta et saanut. Koville ottaa, olen käynyt saman läpi.
Valitettavasti ydinperhettä pääsee kokeilemaan vain kerran, ja kun se on mennyt pieleen, täytyy löytää muita tapoja elää lastensa kanssa.
En usko, että sinun miehestä olisi tullut millään ajalla sitä mukavaa, lapsenlasten kanssa puuhastelevaa pappaa, jolla on mummoa kohtaan pilke silmässä - myös sellaista mitä itse menetin ja surin.
Sure ne nyt läpi ja sitten kohti uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin elämä lasten kanssa on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Yksin elämä lasten kanssa on parasta.
Onkohan lastenkin edun mukaista? Jos mies on ns. kunnollinen niin luulisi, sen verran olevan selkärankaa, että ei heti erota, kun ahdistaa.
Sitten lapsikatraan kanssa ollaan deittipalstoilla miestä etsimässä joka haluaisi katsella toisen miehen siittämiä lapsia...
Millaista rosen on? Kokemuksia? Taitaa olla 80-90e kerta..?