Te, joilla on oikeasti hyvä parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

On olemassa itsekkäitä ihmisiä, jotka oikein tietoisesti käyttävät hyväksi huonoissa suhteissa olleita. Hyväksikäyttävät, pettävät ja valehtelevat ja kehtaavat vielä selitellä, että "Minä en ole sinun exä. Olet ihan vainoharhainen. Minä en ikinä tekisi sinulle niin."
Nämä muuten saattavat jakaa kavereilleen hyväksikäyttämiensä nimiä ja yhteystietoja. Suhun ottaa muka randomilla yhteyttä sulle tuntematon tyyppi, joka on susta kiinnostunut. Aiempi on näyttänyt sun kuvan ja kertonut miten on sua nöyryyttänyt ja miten on saanut sua huijattua. Nyt kaverille kanssa. Ihan aikuiset ihmiset tekevät tätä.

Tuossa viestissähän toin esille, että pahuutta on ja se pitää ottaa vakavasti. Jos on turvaton kiintymyssuhdemalli, niin on vaikea tunnistaa turvallista miestä. Mutta tuo tekoihin luottaminen on yksi hyvä keino, ettei usko sanoja "en ole samanlainen kuin ex" vaan sitä mitä oikeasti tapahtuu. 

Oikeesti kuka tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa. Huomoikaa aina se, mitä se toinen oikeasti tekee ja mitä tunteita se teissä herättää. Jos hän huutaa tarjoilijalle, se huutaa joku päivä myös teille.

Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, tavattu parikymppisinä. Alusta saakka puhuttavaa oli valtavasti, meillä oli helppo ja kiva olla yhdessä. Meidän taustat on erilaiset ja kun kasvettiin tavallaan aikuisiksi yhdessä, niin konflikteja on ollut ja eroa on mietitty, mutta rakkaus ja suhteesta tuleva varmuus, lempeys ja turva on aina voittanut. Tämä ihmissuhde on mun koti. Molemmissa meissä on huonoja puolia, sallitaan ne toisillemme ja rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme ihan kokonaisina ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

Ei se ole mikään satumaailma, ja ihminen epäaikuinen jos hänellä on perusluotto ihmisiin tallella. Ei kaikkiin tapaamiinsa henkilöihin voi asennoitua jo kättelyssä niin että tuo on varmasti valehtelija ja vedättäjä, eikä kenenkään puheisiin voi luottaa. Tottakai valehtelijasta tulee olo että häneen voi luottaa ja hän haluaa minulle hyvää, ei kai sitä kukaan muuten haksahtaisi :D 
Vasta ajan myötä paljastuu jyvät akanoista, ja hyvinkin moni, jopa suurin osa seurustelee ensin sen sammakon kanssa.

Ilmeisesti et oikeasti hahmota sitä mitä tarkoitetaan sillä, että keskitytään tekoihin eikä sanoihin. Silloin ei luoteta omaan tunteeseen, selittelyihin, tai kauniisiin puheisiin, vaan ihan käytännön asioita tässä tarkoitetaan. 

Jotain sellaista se varmaan on, että kun on turvattomuuden vuoksi tottunut huonoon kohteluun, niin sitä ei tunnista, vaan keskittyy sanoihin ja omaan ihastuksen tunteeseen. Ja tällä en tarkoita, että tuo olisi oma vika.

Kuitenkin on iso prosessi, että ymmärtää, että itsellä on osuus siihen, miten suhde kehittyy vääränlaisten miesten kanssa. Toki monilla on muutama tällainen suhde, jonka jälkeen jo oppivat tunnistamaan vaaran merkit. Eli suurin osa pääsee eroon tästä vaikeudesta.

1. Oltiin hyviä ystäviä pitkään, molemmat salaa rakastuneita
2. Tein aloitteen viimein vihjaamalla hyvin selkeästi tunteistani
3. En ole koskaan tosissaan mitäön erojuttuja ajatellut
4. Ei oikeastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

On olemassa itsekkäitä ihmisiä, jotka oikein tietoisesti käyttävät hyväksi huonoissa suhteissa olleita. Hyväksikäyttävät, pettävät ja valehtelevat ja kehtaavat vielä selitellä, että "Minä en ole sinun exä. Olet ihan vainoharhainen. Minä en ikinä tekisi sinulle niin."
Nämä muuten saattavat jakaa kavereilleen hyväksikäyttämiensä nimiä ja yhteystietoja. Suhun ottaa muka randomilla yhteyttä sulle tuntematon tyyppi, joka on susta kiinnostunut. Aiempi on näyttänyt sun kuvan ja kertonut miten on sua nöyryyttänyt ja miten on saanut sua huijattua. Nyt kaverille kanssa. Ihan aikuiset ihmiset tekevät tätä.

Tuossa viestissähän toin esille, että pahuutta on ja se pitää ottaa vakavasti. Jos on turvaton kiintymyssuhdemalli, niin on vaikea tunnistaa turvallista miestä. Mutta tuo tekoihin luottaminen on yksi hyvä keino, ettei usko sanoja "en ole samanlainen kuin ex" vaan sitä mitä oikeasti tapahtuu. 

Oikeesti kuka tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa. Huomoikaa aina se, mitä se toinen oikeasti tekee ja mitä tunteita se teissä herättää. Jos hän huutaa tarjoilijalle, se huutaa joku päivä myös teille.

Tuokin on hyvä tuntomerkki. Se miten mies tai nainen puhuu muista ihmisistä ja kohtelee heitä kertoo olennaisen. Samaa on luvassa itsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

Ei se ole mikään satumaailma, ja ihminen epäaikuinen jos hänellä on perusluotto ihmisiin tallella. Ei kaikkiin tapaamiinsa henkilöihin voi asennoitua jo kättelyssä niin että tuo on varmasti valehtelija ja vedättäjä, eikä kenenkään puheisiin voi luottaa. Tottakai valehtelijasta tulee olo että häneen voi luottaa ja hän haluaa minulle hyvää, ei kai sitä kukaan muuten haksahtaisi :D 
Vasta ajan myötä paljastuu jyvät akanoista, ja hyvinkin moni, jopa suurin osa seurustelee ensin sen sammakon kanssa.

Ajan mittaan se paljastuu, joten salamarakastusten kanssa pitää olla tarkkana. Vastaako puheet tekoja, miten kohtelee muita ja puhuu heistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokee aina että on itse se hyvä tyyppi. Missä on vika silloin.

Noh, en ole ikinä pettänyt. Semmoisen lasken hyväksi tyypiksi.

Minäkin ajattelin joskus tuon suuntaisesti. Mutta kun seksi loppuu toisen puolelta täysin kuukausiksi, vuosiksi ja tulee torjutuksi fyysisesti ja henkisesti. Ja kokee vastoinkäymisiä toistensa perään. Niin ajatusmaailma alkaa muuttua. En ole enää sama ihminen kuin joskus, etkä sinäkään voi taata ajattelevasi tulevaisuudessa samoin kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokee aina että on itse se hyvä tyyppi. Missä on vika silloin.

Noh, en ole ikinä pettänyt. Semmoisen lasken hyväksi tyypiksi.

Se sinusta riittää hyvään parisuhteeseen ettei petä?

Eikö suomalainen mies perinteisesti ole hyvä mies jos "se ei juo, ei petä eikä lyö".
Vielä ollaan aika alhaalla vaatimusten suhteen.

Suhteen edetessä nuokin vaatimukset monesti karsiutuvat yksitellen. Lopulta se mies on hyvä, kun "ei kuitenkaan lyö" ja kun tämäkin ruksitaan ylös, kaivetaan esiin selitys "vaikea lapsuus".

Mä en koskaan miettinyt, oliko mies mulle oikea. Alusta lähtien oli jollain tavalla luonnollista ja itsestäänselvää, että ollaan yhdessä.
Vaikka välillä riidellään, ollaan erimielisiä, ärsyynnytään toisiimme, niin edelleen on varmuus ja turvallinen olo.
Tässä on helppo olla.
Ei ole ollut täydellinen elämä (yli 20v yhdessä), mutta oikein hyvä.
Nykyään tajuan jo, miten onnekas olen.
Ja mun mies on kiltti, mukava ja hyvä ihminen vankalla omalla persoonalla varustettuna. Ei vois paremmin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokee aina että on itse se hyvä tyyppi. Missä on vika silloin.

Noh, en ole ikinä pettänyt. Semmoisen lasken hyväksi tyypiksi.

Se sinusta riittää hyvään parisuhteeseen ettei petä?

Eikö suomalainen mies perinteisesti ole hyvä mies jos "se ei juo, ei petä eikä lyö".
Vielä ollaan aika alhaalla vaatimusten suhteen.

Suhteen edetessä nuokin vaatimukset monesti karsiutuvat yksitellen. Lopulta se mies on hyvä, kun "ei kuitenkaan lyö" ja kun tämäkin ruksitaan ylös, kaivetaan esiin selitys "vaikea lapsuus".

Niinpä. Olisi hauskaa, jos ei olisi niin surullista. Aivan täsmälleen noin tapahtui, kun seurasin yhtä pitkää suhdetta, joka onneksi viimeinkin päättyi eroon. Ja nainen ei silloinkaan jättänyt, vaan mies, kun löysi toisen.

Kyllähän siinä on myös toisella puolella isoja ongelmia, että näihin suhteisiin jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

Ei se ole mikään satumaailma, ja ihminen epäaikuinen jos hänellä on perusluotto ihmisiin tallella. Ei kaikkiin tapaamiinsa henkilöihin voi asennoitua jo kättelyssä niin että tuo on varmasti valehtelija ja vedättäjä, eikä kenenkään puheisiin voi luottaa. Tottakai valehtelijasta tulee olo että häneen voi luottaa ja hän haluaa minulle hyvää, ei kai sitä kukaan muuten haksahtaisi :D 
Vasta ajan myötä paljastuu jyvät akanoista, ja hyvinkin moni, jopa suurin osa seurustelee ensin sen sammakon kanssa.

Ilmeisesti et oikeasti hahmota sitä mitä tarkoitetaan sillä, että keskitytään tekoihin eikä sanoihin. Silloin ei luoteta omaan tunteeseen, selittelyihin, tai kauniisiin puheisiin, vaan ihan käytännön asioita tässä tarkoitetaan. 
Jotain sellaista se varmaan on, että kun on turvattomuuden vuoksi tottunut huonoon kohteluun, niin sitä ei tunnista, vaan keskittyy sanoihin ja omaan ihastuksen tunteeseen. Ja tällä en tarkoita, että tuo olisi oma vika.
Kuitenkin on iso prosessi, että ymmärtää, että itsellä on osuus siihen, miten suhde kehittyy vääränlaisten miesten kanssa. Toki monilla on muutama tällainen suhde, jonka jälkeen jo oppivat tunnistamaan vaaran merkit. Eli suurin osa pääsee eroon tästä vaikeudesta.

Sinä et nyt oikein itse taida kyetä hahmottamaan sitä, että kukaan ei voi ensitreffeillä kosia ja panna lapsia alulle, vaikka se myöhemmin olisikin tarkoitus. Kun pari vasta tutustuu, ei voi teot olla vielä pääroolissa. Teoilla vahvistetaan ne puheet sitten käytännössä. 

Tämä menee ehkä hieman ohi noiden kysymysten, mutta kunnioitus on ehdoton edellytys hyvälle suhteelle. Että kunnioitetaan molemmin puolin. Ja se että on omat rajat ja jos toinen ne ylittää pitää kertoa ettei tämä ole hyväksyttävää ja toinen toimii jatkossa niin ettei sitä rajaa ylitetä.
Yhdessä 24 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

On olemassa itsekkäitä ihmisiä, jotka oikein tietoisesti käyttävät hyväksi huonoissa suhteissa olleita. Hyväksikäyttävät, pettävät ja valehtelevat ja kehtaavat vielä selitellä, että "Minä en ole sinun exä. Olet ihan vainoharhainen. Minä en ikinä tekisi sinulle niin."
Nämä muuten saattavat jakaa kavereilleen hyväksikäyttämiensä nimiä ja yhteystietoja. Suhun ottaa muka randomilla yhteyttä sulle tuntematon tyyppi, joka on susta kiinnostunut. Aiempi on näyttänyt sun kuvan ja kertonut miten on sua nöyryyttänyt ja miten on saanut sua huijattua. Nyt kaverille kanssa. Ihan aikuiset ihmiset tekevät tätä.

Tuossa viestissähän toin esille, että pahuutta on ja se pitää ottaa vakavasti. Jos on turvaton kiintymyssuhdemalli, niin on vaikea tunnistaa turvallista miestä. Mutta tuo tekoihin luottaminen on yksi hyvä keino, ettei usko sanoja "en ole samanlainen kuin ex" vaan sitä mitä oikeasti tapahtuu. 

Oikeesti kuka tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa. Huomoikaa aina se, mitä se toinen oikeasti tekee ja mitä tunteita se teissä herättää. Jos hän huutaa tarjoilijalle, se huutaa joku päivä myös teille.

Tuokin on hyvä tuntomerkki. Se miten mies tai nainen puhuu muista ihmisistä ja kohtelee heitä kertoo olennaisen. Samaa on luvassa itsellekin.

Mun exä taas puhui kaikista oikein korostetun kohteliaasti ja kehuvasti, mulle aivan tuntemattomia kavereitaankin kehui mulle. Mulla oli paha mieli ja huono omatunto siitä, että olin saanut näin kohteliaan ja hyvää ajattelevan miehen ja silti tunsin jotenkin mustasukkaisuutta noista kommenteista. Sitten mies alkoikin huomaamattomasti vähätellä ja rivien välissä haukkua minua itselleni, kehuen edelleen kaikkia muita.

Vaikka toisen toiminta paperille kirjoitettuna näyttäisi täydelliseltä, niin pitäisi vain osata luottaa siihen tunteeseen.

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - Kaikki oli vaan niin helppoa hänen kanssaan alusta asti, eikä tarvinnut stressata mistään. Tunsin tulevani hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Hän sai minut nauramaan ja nauroi minun jutuilleni. Hänen kanssaan saattoi puhua aivan mistä vain.

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Tapasimme nettipelissä. Mies sanoi, että tykkää jutella kanssani ja kysyi haluaisinko mennä treffeille joku päivä. Ensitreffit eivät olleet todellakaan mitään kipinöiden sinkoilua, eivätkä oikeastaan toisetkaan. Jos emme olisi netin kautta tunteneet jonkin aikaa olisin ehkä luovuttanut aika pian ja niin hänkin. Kun menin käymään hänen luokseen viikonlopuksi niin huomasin kuitenkin miten luontevaa minun on olla hänen kanssaan. 

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - Ei. Joskus kaipaa omaa asuntoa jossa voisi päättää kaikesta itse, mutta sitten jos todella joudun olemaan viikkokausia yksin kotona miehen työmatkojen takia kaipaan häntä jatkuvasti.

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? -Lähinnä pieniä arkisia ärsytyksen aiheita. En kuitenkaan vaihtaisi edes hänen "huonoja" puoliaan pois, sillä silloin hän ei olisi se mies jonka tunnen ja jota rakastan. Lisäksi tuntuisi omituiselta olla "täydellisen" ihmisen kanssa, sillä en ole itsekkään täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä hieman ohi noiden kysymysten, mutta kunnioitus on ehdoton edellytys hyvälle suhteelle. Että kunnioitetaan molemmin puolin. Ja se että on omat rajat ja jos toinen ne ylittää pitää kertoa ettei tämä ole hyväksyttävää ja toinen toimii jatkossa niin ettei sitä rajaa ylitetä.
Yhdessä 24 vuotta

Näin meilläkin toimitaan. Kumma kyllä, olen saanut paheksuntaa osakseni kunnioittamalla mieheni rajoja.

Me emme riitele ollenkaan, ainoastaan jotain tiuskaisuja voi olla tiukoissa tilanteissa väsyneenä, jotka toinen heti ymmärtää. Monella kuulemma tavarat lentelevät iloisesti, haukutaan toista, ja muistutellaan vanhoista virheistä. Käsirysykään ei monesti ole mitenkään epänormaalia, vaan hyväksyttävä seuraus kun "tunteet kuumenevat" ja "temperamentti räiskyy". Sitten vain ihanaa sovintoseksiä ja kaikki on taas ok!

Kun kysytään mitä teen silloin kun miehelläni menee minuun hermot tyystin, vastaan ettei meillä mene toisiimme hermot tyystin koskaan. Ihmetellään että enkö muka ärsytä miestäni koskaan, ja arvellaan tämän johtuvan siitä että pelkään miestäni enkä uskalla olla hänen seurassaan "normaalisti".

Joskus mieheni sanoo minulle, ja minä vastaavasti hänelle, että nyt tuo mitä teet/ ottaa päähän, että voitko lopettaa, ja sitten toinen lopettaa. Tämäkin on kuulemma merkki siitä että meillä on huono suhde, ja että hyvässä suhteessa pitää kestää toiselta mitä vain, ja töniä hänet hulluuuudenpartaalle.

Minä kunnioitan ja arvostan miestäni enkä ikinä tekisi hänelle noin.

Tämä on monen mielestä epäilyttävää ja paheksuttavaa.

Suhdetta pitää vaalia

Uuuuppista!

1) En ollut koskaan aiemmin kokenut sellaisia käytöstapoja ja huomiointia kuin tulevalta mieheltäni. Hän oli luontevan hyväkytöksinen ja kohtelias, ei mikään teeskentelevä liero. Hänen kanssa oli alusta asti helppo keskustella ja olla, lisäksi välillämme oli ensitapaamisesta asti kutkuttava kipinä ja vetovoima, joka ei ole sammunut 20 vuoden yhdessäolommekaan jälkeen. Tiesin että hän on se oikea kun en voinut kuvitella eläväni ilman häntä.
2) Suhteemme alkoi pari kk ensi tapaamisestamme. Mies tivasi minulta miksi välitin hänen tekemisistään ja minä myönsin olevani ihastunut häneen. Lähdimme selvittämään asioitamme hänen asunnolle ja lopputulos oli ettemme voineet pitää näppejämme erossa toisistaan.
3)Riitoja on toki ollut ja sellaisia tunteita että mitäkähän tästä suhteesta tulee, mutta emme ole koskaan vakavasti aikoneet erota. Kummallakin 100% tahtotila pysyä yhdessä niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
4)Tietysti puolisossani on asioita jotka ärsyttävät minua, mutta ehkä olisi väärin sanoa etten pitäisi. Sillä hänessä on paljon sellaista jotka ärsyttävät ja kiehuttavatkin välillä, mutta ne asiat on kuitenkin sellaisia joista en voi olla pitämättä. En odota hänen toimivan ja puhuvan juuri niin kuin minä haluan, arvostan sitä että hän pitää omat näkemyksensä ja minä saan pitää omani. Elämän arvokysymyksissä olemme samalla viivalla.

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.

Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

1. En tiennytkään, mutta halusimme kokeilla. Kyllähän sen ajan kanssa on huomannut.

2. Seurustelin hänen kaverin kanssa ja se päättyi surullisesti pahoinpitelyyn ja pettämiseen. Olin kuitenkin jo nykyisen mieheni kanssa kaveria ja hän päätti tukea minua. Ei ollut siis enää missään yhteydessä exääni tapahtuneen jälkeen. Olimme kavereita pelkästään tästä vielä varmaan 6kk ennen, kuin tajusimme, että ollaan kyllä aika rakastuneet toisiimme.

3. On ollut. Varsinkin silloin, kun olin kolmen pienen lapsen kanssa kotona yksin ja hän reissutöistä kävi välillä kotona kääntymässä ja tuomassa pyykkiä. Sai onneksi toisen työn ja olemme edelleen yhdessä.

4. On. Mielestäni hän viettää liikaa aikaa tietokoneella. Mutta toisaalta hän taas ei tykkää kuinka paljon vietän aikaa esim. tallilla. Lähinnä siis ajankäyttöön liittyviä asioita. Mutta pieniä sellaisia.