Te, joilla on oikeasti hyvä parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Miksi ihmeessä ei olisi mahdollista? Koska sinä et ole siinä onnistunut?

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?

Hänen kanssaan oli helpompi olla kuin kenenkään muun, koskaan.

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?

Minä tein aloitteen. Puolisoni ei muuten ole mies, olemme naispari.

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?

Ei. Eroaminen ei ole koskaan tullut puheisiin, edes riidellessä.

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?

On, siis siinä mielessä, että varsinkin jos olen itse väsynyt, niin toisen tietyt asiat käyvät hermoille. Uskon, että tunne on molemminpuolinen, eli että puoliso kokee samalla tavalla. Silti voin sanoa, että rakastan häntä kokonaisuutena, enkä todennäköisesti muuttaisi hänessä mitään vaikka pystyisinkin. Hän on todella hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Vain katkera mies, joka yrittää (luulee yrittävänsä) syyllistää naisia, voi väittää jotain tollaista :D

-ohis

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?
Hänen kanssaan oli helpompi olla kuin kenenkään muun, koskaan.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?
Minä tein aloitteen. Puolisoni ei muuten ole mies, olemme naispari.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?
Ei. Eroaminen ei ole koskaan tullut puheisiin, edes riidellessä.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?
On, siis siinä mielessä, että varsinkin jos olen itse väsynyt, niin toisen tietyt asiat käyvät hermoille. Uskon, että tunne on molemminpuolinen, eli että puoliso kokee samalla tavalla. Silti voin sanoa, että rakastan häntä kokonaisuutena, enkä todennäköisesti muuttaisi hänessä mitään vaikka pystyisinkin. Hän on todella hyvä ihminen.

<3

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?

Kun halattiin ekan kerran. Kukaan ei halaa samalla tavalla kuin hän eikä kenenkään syli ole koskaan tuntunut niin oikealta. Vaikka ei oikeastaan siinä vaiheessa vielä edes tunnettu yhtään tuli sellainen käsittämättömän turvallinen ja lämmin tunne ja hänen ominaistuoksunsa oli mulle jotenkin tosi rauhoittava. Hänen kanssaan ali alusta asti tosi helppo ja luonnollista olla. Aikaisemmissa parisuhteissa tai ystävyyssuhteissakaan en ole oikein koskaan osanut olla oma itseni mutta tämän miehen kanssa olo tuntui jotenkin kotoisalta ja turvalliselta jo heti ensitrefeillä. 

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?

Tavattiin treffipalstalla (happypancake). Minä tein aloitteen. Kun luin miehen profiilitekstin tuli sellainen etiäinen että tästä vois tulla jotain suurempaa, joten kirjoitin hänelle viestin. Mulla ei omassa profillissa ollut oikeastaan yhtään mitään tietoja, ei kuvia, ei profiilitekstiä, mutta mies tykkäsi viestistäni tosi paljon ja vastasi. Alettiin jutella enemmän ja keskustelu oli alusta asti tosi helppoa ja luontevaa, meillä oli tosi paljon yhteistä ja ajateltiin samalla tavalla. Mies ehdotti ensitreffejä. Minä kysyin treffien jälkeen haluaisiko nähdä uudestaan. Halusi, ja alettiin heti sitten tapailla säännöllisesti. Kun oltiin tapailtu n. kuukausi ja mies oli jo sattumalta tavannut vanhempanikin kysyin haluaisikio hän seurustella ihan "virallisesti".      

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?

Ei ole tullut koskaan tunnetta että haluttais erota. Aikaisemmissa suhteissa alkuhuuma loppui siinä 8 kk jälkeen ja huomasi ensimmäisen kerran millanen ihminen siinä vieressä oikeastaan onkaan ja että ei oltu millään tavalla yhteensopiva pari. Tämän miehen kanssa tuntuu että sitä alkuhuumaa ei oikeastaan missään vaiheessa ollutkaan vaan sellanen turvallinen ja hyvä olo joka on vaan vahvistunut ajan myötä. Kokoajan nähnyt toisen sellaisena kuin hän on ja kiinnostus muuttui ensin kiintymykseksi, sitten rakkaudeksi ja yhteenkuuluvuuden tunteeksi.  Meillä on molemmilla suuri itsenäisyyden tarve ja ollaan totuttu elämään yksin ja varsinkin mies tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Aluksi mulla oli tosi epävarma olo koska mies halusi nähdä niin harvoin ja pelkäsin että mies kylläsyy muhun, että ne tunteet onkin yksipuolisia ja että mies löytäisi itselleen jonkun paremman. Ollaan kuitenkin molemmin puolin aina pystytty keskustelemaan kaikesta joten tuokin epävarmuus lähti sitten puhumalla. 

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? 

Tottakai on. Ei täydellistä ihmistä ole olemassakaan ja jos olisi niin sekin häiritsisi jos toinen olisi liian täydellinen. Mutta ne huonot puolet on aika mitättömän pieniä verrattuna hyviin puoliin ja oikeastaan tavallaan myös aika söpöjä, vaikka välillä ärsyttääkin. 

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? -Tiesin aika pian ensitapaamisen jälkeen, että jotakin suurempaa on tapahtumassa. Se oli niin intensiivistä ja rehellistä. Olin kuitenkin varuillani, koska olin juuri eronnut. 2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? -Mies teki aloitteen, tavattiin kesäjuhlilla. Oli kuulemma ollut ihastunut minuun jo aiemmin. Jonkun ajan päästä rakastuimme ihan hulluna. 3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?-Ei koskaan. 4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?-Ei ole, mutta jotkut pikkuasiat saattavat ärsyttää joskus. Usein niille nauretaan, kun ne tunnetaan ja tunnustetaan. Yhdessä 37 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei omassa profillissa ollut oikeastaan yhtään mitään tietoja, ei kuvia, ei profiilitekstiä, mutta mies tykkäsi viestistäni tosi paljon ja vastasi.

Kokeilenpa tätä miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

On olemassa itsekkäitä ihmisiä, jotka oikein tietoisesti käyttävät hyväksi huonoissa suhteissa olleita. Hyväksikäyttävät, pettävät ja valehtelevat ja kehtaavat vielä selitellä, että "Minä en ole sinun exä. Olet ihan vainoharhainen. Minä en ikinä tekisi sinulle niin."
Nämä muuten saattavat jakaa kavereilleen hyväksikäyttämiensä nimiä ja yhteystietoja. Suhun ottaa muka randomilla yhteyttä sulle tuntematon tyyppi, joka on susta kiinnostunut. Aiempi on näyttänyt sun kuvan ja kertonut miten on sua nöyryyttänyt ja miten on saanut sua huijattua. Nyt kaverille kanssa. Ihan aikuiset ihmiset tekevät tätä.

Mistä tiedät että jakelevat yhteystietoja? Oletko itse tällainen tyyppi vai onko joku jaellut sinulle yhteystietoja?
Epäilen että olen ollut tuollaisen kohteena. Pleyeriksi paljatuneen tindermiehen kanssa juttu päättyi ja poistuin tinderistä, ja sen jälkeen muutaman kuukauden sisään sain pari todella outoa lähestymistä livenä. Minua oli lähestytty sitä ennenkin jonkin verran, mutta näissä parissa lähestymisessä oli jotain outoa. Rivien välistä tuli selville, että nämä ihmiset tiesivät minusta enemmän kuin tuntemattoman ihmisen olisi pitänyt tietää. Mulle tuli silloin heti mieleen, että tämä tindermies liittyy kuvioon jotenkin.

Olen ollut kohteena. Nuo miehet tosiaan salasivat täysin, että olivat kavereita. Yhden kerran mulle tuli sitten väärään numeroon lähetetty tekstari "ei ***tu tuo ämmä on tyhmä" nauravan hymiön kanssa ja kuvakaappaus mun itsestäni lähettämästä kuvasta. Myöhemmin soitteli kännissä ja kertoi, että ovat sen aiemman miehen kanssa nauraneet tietyille ominaisuuksille minussa.

Tuntui aivan käsittämättömältä, että voi aikuisena olla niin tyhmä, että joutuu tuollaisen uhriksi... Myöhemmin tuli vielä fb:ssä kaveripyyntö ja viesti joltain täysin tuntemattomalta mieheltä, joka oli toisen noista yhteinen kaveri. Olisi halunnut tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Miksi ihmeessä ei olisi mahdollista? Koska sinä et ole siinä onnistunut?

:D Tuohan se olisikin onnistumisen mittari. Trolleile sinä vain, mutta ei ole totta tuo valhe :D 

Tunsimme toisemme ennenkuin näimme toisemme fyysisesti. Puhuimme kaikista asioista, jopa sellaisista joita emme puhuneet edes kavereillemme/ystäville. Kun vihdoin näimme fyysinen vetovoima oli mieletön. Nyt yhteiseloa jo 25 vuotta, välillä on riidelty ja meinattu erotakin, mutta niistä on selvitty. Kumpikaan ei ole ollut työttömänä eikä vakavia sairauksia ollut, elämä on ollut tasapainoista arkea. Olemme toisillemme edelleen se parikymppinen jolloin tapasimme, yhtä hölmöt jutut joita vain puoliso ymmärtää. Olemme saaneet olla sellaisia kuin olemme eikä kumpikaan määräile tai arvostele toista. Myös omaa tilaa on mahdollista ottaa eikä toinen siitä loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Miksi ihmeessä ei olisi mahdollista? Koska sinä et ole siinä onnistunut?

:D Tuohan se olisikin onnistumisen mittari. Trolleile sinä vain, mutta ei ole totta tuo valhe :D 

Voi luoja, lopeta jo saman asian jankkaaminen. Toiset panee ja toiset itkee muiden panemisista vauvapalstalla, elämä on valintoja täynnä. Voidaanko jo jatkaa ketjua SEN AIHEESTA??? Ei jaksa innostua kunnäkee ketjun etusivulla ja avata ja nähdä tällaista hiton perseilyä oikeiden vastausten sijaan JOTKA VASTAISI AP:N KYSYMYKSEEN JA KETJUN AIHEESEEN. Ja kyllä annan oman osani tässä ja nyt, voidaanko nyt sopia, että riittää? Sun pointti on varmaan kaikilla selvillä.

1) Hänen seurassaan oli heti luontevaa olla. Ymmärsimme toisiamme ja tuntui kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja, oli niin helppo puhua.
2) Mies tuli juttelemaan minulle bileissä.
3) Kun lapsemme kuoli, oli pari vuotta vaikeaa aikaa ja välillä kävi ihan tosissaan mielessä, pitäisikö erota, kun vaan riitelimme koko ajan. Mutta se meni ohi.
4) On moniakin yksityiskohtia joista en niin välitä, mutta niitä mistä pidän, on enemmän. Sitä paitsi olisi ärsyttävää jos hän olisi täydellinen, koska en itsekään ole.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.

Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.
Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Ei tarvitse olla täydellinen tietenkään, ei kukaan ole. Mutta itsetuntoa täytyy olla sen verran, että tuntee omat heikkoutensa ja uskaltaa olla niistä toiselle rehellinen. Että uskaltaa sanoa, että "nyt ei tunnu hyvältä, älä tee noin" ja lähteä pois, ellei toinen kunnioita pyyntöä tai kohtelee muuten kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.
Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Ei tarvitse olla täydellinen tietenkään, ei kukaan ole. Mutta itsetuntoa täytyy olla sen verran, että tuntee omat heikkoutensa ja uskaltaa olla niistä toiselle rehellinen. Että uskaltaa sanoa, että "nyt ei tunnu hyvältä, älä tee noin" ja lähteä pois, ellei toinen kunnioita pyyntöä tai kohtelee muuten kaltoin.

Todella tärkeä asia. Pitää olla riittävän rohkea pystyäkseen pitämään omista rajoistaan kiinni. Jos joutuu rikkomaan itseään vastaan, se voi kostautua pitkässä juoksussa peruuttamattomasti.

Omia "heikkouksiaan" voi myös jossakin määrin ns. kehittää, mutta helppoa se ei ole, eikä kenenkään ole pakko sitä tehdä - helpottaa vaan toisen ihmisen kanssa yhdessäoloa, jos sen tekee. Itse pääsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta eroon, vaikka pidin sitä täysin mahdottomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

25v parisuhteessa ei ole mahdollista että olisi ollut joka päivä seksiä. Mieti nyt itsekin vähän :D

Miksi ihmeessä ei olisi mahdollista? Koska sinä et ole siinä onnistunut?

:D Tuohan se olisikin onnistumisen mittari. Trolleile sinä vain, mutta ei ole totta tuo valhe :D 

Ärsyttävää jankkausta.

Ei jokapäiväinen seksi ole mikään onnistumisen mittari, vaan keino onnelliseen parisuhteeseen. Pitääkö tämä vääntää rautalangasta?

Jos molemmat rakastavat toisiaan ja pitävät vielä seksistä toistensa kanssa, on ihan tutkimusten valossa osoitettu, että päivittäinen (tai lähes päivittäinen) seksi lisää jo onnellisen parin onnellisuutta ja hyvinvointia.

Hyvä seksi luo hyvinvoinnin kehän. Seksi > hyvä olo > hyvä olo > seksi. Eli hyvän seksin saaminen usein luo lisää hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta parisuhteessa, ja kun ihminen voi hyvin toisen ihmisen kanssa, hän myös haluaa seksiä usein. Koska hyvä seksi on yhteisyyttä ja jakamista, se luo edellytyksiä myös sille, että parisuhde pysyy jatkossakin onnellisena. Ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Yleensä ihmiset ovat raportoineet onnellisuuden ja fyysisen sekä henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä erilaisten "seksiä joka päivä kuukauden ajan" -haasteiden jälkeen (ja kyllä, hyvä seksi on muutakin - ja enimmäkseen muuta - kuin yhdyntä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.
Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Ei tarvitse olla täydellinen tietenkään, ei kukaan ole. Mutta itsetuntoa täytyy olla sen verran, että tuntee omat heikkoutensa ja uskaltaa olla niistä toiselle rehellinen. Että uskaltaa sanoa, että "nyt ei tunnu hyvältä, älä tee noin" ja lähteä pois, ellei toinen kunnioita pyyntöä tai kohtelee muuten kaltoin.

Todella tärkeä asia. Pitää olla riittävän rohkea pystyäkseen pitämään omista rajoistaan kiinni. Jos joutuu rikkomaan itseään vastaan, se voi kostautua pitkässä juoksussa peruuttamattomasti.
Omia "heikkouksiaan" voi myös jossakin määrin ns. kehittää, mutta helppoa se ei ole, eikä kenenkään ole pakko sitä tehdä - helpottaa vaan toisen ihmisen kanssa yhdessäoloa, jos sen tekee. Itse pääsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta eroon, vaikka pidin sitä täysin mahdottomana.

Miten onnistuit siinä? Mussa on tuota vikaa ja se ärsyttää ihan hitosti mua, en haluais yhtään olla mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.
Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Ei tarvitse olla täydellinen tietenkään, ei kukaan ole. Mutta itsetuntoa täytyy olla sen verran, että tuntee omat heikkoutensa ja uskaltaa olla niistä toiselle rehellinen. Että uskaltaa sanoa, että "nyt ei tunnu hyvältä, älä tee noin" ja lähteä pois, ellei toinen kunnioita pyyntöä tai kohtelee muuten kaltoin.

Todella tärkeä asia. Pitää olla riittävän rohkea pystyäkseen pitämään omista rajoistaan kiinni. Jos joutuu rikkomaan itseään vastaan, se voi kostautua pitkässä juoksussa peruuttamattomasti.
Omia "heikkouksiaan" voi myös jossakin määrin ns. kehittää, mutta helppoa se ei ole, eikä kenenkään ole pakko sitä tehdä - helpottaa vaan toisen ihmisen kanssa yhdessäoloa, jos sen tekee. Itse pääsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta eroon, vaikka pidin sitä täysin mahdottomana.

Miten onnistuit siinä? Mussa on tuota vikaa ja se ärsyttää ihan hitosti mua, en haluais yhtään olla mustasukkainen.

Olen eri, mutta samasta vaivasta pääosin toipunut. Mustasukkaisuus ei enää hallitse elämää. Itselläni tärkeintä oli löytää rohkeus puhua asiasta kumppanille. Tunne nimittäin kasvaa sitä isommaksi, mitä pidempään sitä piilottelee ja koettaa vain hymyillä.

Ennen nykyistä, eli ensimmäistä hyvää suhdettani kävin läpi kolmen vuoden psykoterapian. Terapiassa jouduin opettelemaan sanoittamaan toiselle ihmiselle sellaisia tunteita, joita en aiemmin pystynyt myöntämään ääneen, vaikka itse ne tiedostinkin. Siitä oli ainakin minulle kovasti hyötyä.

Sitten, kun löytää rohkeuden kertoa ikävätkin tunteensa toiselle, on vielä löydettävä kumppani, joka osaa ottaa ne asiat vastaan ja ylipäätään puhua tunnetason asioista ilman, että ottaa ne esimerkiksi syyttelynä. Minäkin yritin ensin miehen kanssa, joka vaikutti hyvältä siihen saakka, että näitä tunteita ääneen pohtiessani ilmoittikin vihaisesti, ettei hän halua "mustasukkaista, kontrolloivaa naista". Hyvä, sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kehittää sitä omaa itsetuntoaan ennen kuin lähtee suhteeseen.

Ite vierastan ajatusta että suhteessa pitäisi olla täydellinen.
Jos on avoin kehitykselle, se riittää.

Ei tarvitse olla täydellinen tietenkään, ei kukaan ole. Mutta itsetuntoa täytyy olla sen verran, että tuntee omat heikkoutensa ja uskaltaa olla niistä toiselle rehellinen. Että uskaltaa sanoa, että "nyt ei tunnu hyvältä, älä tee noin" ja lähteä pois, ellei toinen kunnioita pyyntöä tai kohtelee muuten kaltoin.

Todella tärkeä asia. Pitää olla riittävän rohkea pystyäkseen pitämään omista rajoistaan kiinni. Jos joutuu rikkomaan itseään vastaan, se voi kostautua pitkässä juoksussa peruuttamattomasti.
Omia "heikkouksiaan" voi myös jossakin määrin ns. kehittää, mutta helppoa se ei ole, eikä kenenkään ole pakko sitä tehdä - helpottaa vaan toisen ihmisen kanssa yhdessäoloa, jos sen tekee. Itse pääsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta eroon, vaikka pidin sitä täysin mahdottomana.

Miten onnistuit siinä? Mussa on tuota vikaa ja se ärsyttää ihan hitosti mua, en haluais yhtään olla mustasukkainen.

Minulla auttoi nämä:

- nyksäni ei ole eksäni, enkä saa antaa eksäni tekojen vaikuttaa siihen, miten kohtelen nyksääni

- minulla ei ole oikeutta eikä edes todellista syytä (vaikka kuinka haluaisin niin uskoa) tehdä puolisoni elämästä kurjaa vain omien (mahdollisesti aiheettomien) pelkojeni takia

- sitä paitsi on ihan turhaa pelätä etukäteen ja tehdä elämästä kurjaa itselle ja puolisolle siinä sivussa

- kun olen selvin sanoin puolisolleni kertonut, että edellytän uskollisuutta, niin jos hän ei sitä kunnioita ja pettää, niin onko kyseessä edes kiinni pitämisen arvoinen ihminen?

- ihan sama miten paljon toista kontrolloin, en mitenkään voi estää pettämistä!

- jos ainoa tapa estää pettäminen on kontrolloida puolisoa, onko touhussa mitään järkeä?

- mustasukkaisuuteni itsessään ajoi meitä erilleen

- pettämiseen ei maailma kaadu (parisuhde saattaa kaatua, mutta maailmanloppu se ei ole)

Minulla mustasukkaisuudesta pääseminen vaati analyyttista ja objektiivista itsetutkiskelua. Ajattelin, että ei, en halua olla tällainen, mutta sen sijaan, että olisin nostanut kädet pystyyn ja todennut, että minkäs mahdat, niin aloin työstää itsestäni toisenlaista. Ajattelin noita asioita, mitä kirjoitin ylle. Se oli vuosien prosessi ja välillä tuli takapakkia, mutta enää en ole mustasukkainen. Edellisestä kerrasta, kun mustasukkaisuus nosti päätään, on jo monta vuotta. Saman miehen kanssa yhdessä vieläkin, ja parisuhde voi nykyään paljon paremmin kuin silloin aikoinaan. Näen hänet nykyään ihan eri linssien läpi, eli näen sen hänen ihanuuden ja hänet persoonana ja miten fantastinen hän on, sen sijaan, että näen vain potentiaalisen petturin ja miehen, joka satuttaisi minua heti kun antaisin liekaa. Mies on suoraan sanonut, että on mukavaa elää, kun ei tarvitse enää olla koko ajan varpaillaan ja tuntuu, että voi hengittää vapaasti. En ihmettele!