Te, joilla on oikeasti hyvä parisuhde

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?
Siitä, millainen rauha sisälläni oli ja on. Olen vähän erikoinen ihminen, ja mieheni oli ensimmäinen, joka todella ymmärsi minua. Kuten muutkin on täällä kuvailleet, oli helppo olla yhdessä. Miehestäni tuli jo ensikohtaamisella oudon tuttu tunne. Oli helppo puhua smalltalkia, vaikka yleensä olen siinä huono. 

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?
Ystävyydestä. Olimme opiskelukaverit, molemmat varattuja. Tämä liittyy myös kohtaan 1). En todellakaan etsinyt parisuhdetta, satuin vaan platonisesti tutustumaan uuteen opiskelukaveriin. Kuukausien jälkeen huomasin romanttisten tunteiden heränneen. Yritin pitkään taistella vastaan ja keskittyä silloiseen suhteeseeni. Suhde päättyi ja tämä nykyinen mieheni jäi pyörimään mieleen. Se oli minulle merkki siitä, että tämä ihastus on vahvempi kuin mikään aikaisempi. 

Tein itse aloitteen, josta mies oli huojentunut. Tunteet oli molemminpuolisia. 

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?
Ei. Kummallekin on ollut selvää, että yhdessä ollaan vahvempia ja onnellisempia. Jos näin ei olisi, asia olisi korjattava tai edessä olisi ero. 

Meitä on yritetty erottaa ulkopuolelta, niin dramaattiselta ja epäuskottavalta kuin se kuulostaakin. Näillä ihmisillä ei taida olla kokemusta syvästä rakkaudesta: erottamisyritykset hitsaavat meitä tietenkin vaan vahvemmin yhteen. 

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?
Toki, mutta ne tuntuvat vähäpätöisiltä kaiken muun rinnalla. Harvoin niitä tulee mietittyä. Sen sijaan lähes joka päivä pakahdun mieheni ihanuudesta. Ollaan oltu 11 vuotta yhdessä ja eletty aika monta kriisiä (ei parisuhteeseen liittyviä) yhdessä. Siinä näkee pimeimmätkin puolet. Ne kuuluu pakettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa puhuimme kaikki asiat toisillemme. Siis myös kaikki negatiiviset/kiusalliset/häpeälliset ajatukset ja luotimme toisiimme täysin. Meille oli selvä, että olimme toistemme parhaat ystävät, vaikka kummallakin oli omatkin ystävät. Tämä suhde päättyi miehen kuolemaan.
Sen jälkeen en ole tavannut miestä, jonka kanssa pääsisi lähellekään samaa. On tullut oikeastaan järkytyksenä, kuinka jotkut voivat valehdella päin naamaa ja salata asioita, pelata ihmissuhdepelejä. Toivoisin vielä löytäväni miehen, jonka kanssa on turvallinen olo ja jonka kanssa asiat sujuvat yksinkertaisesti ja helposti.

Tämä. Olen itse aina halunnut olla kaikille kumppaneille rehellinen ja sinisilmäisenä uskonut, että niin ovat hekin. Ajatellut, että joku pelimies voi olla niljake ja jättää kertomatta asioita, mutta että hekin joutuvat vastaamaan rehellisesti, jos heiltä suoraan kysyy. Väärin. Minulle on valehdeltu suut ja silmät täyteen joka asiassa, mikä tuntuu ihan älyttömältä.

Sitten on aika kasvaa aikuiseksi satumaailmasta ja uskoa, että maailmassa on valehtelijoita ja vedättäjiä. Sanoihin ei kannata liikoja luottaa, vaan tekoihin. Ja myös omaan fiilikseen mikä ihmisen kanssa syntyy eli aiheuttaako tämä tyyppi huolia, pelkoja ja epävarmuutta. Vai kenties iloa, turvallisuutta, varmuutta itsestäni, edistää itseluottamustani, auttaa henkisesti ja käytännössä kaikessa ja aivan pyytämättäkin? Tulee vaikutelama, että tämä mies tahtoo minulle hyvää. Jos ei tule, niin ei kannata suhdetta jatkaa.

On olemassa itsekkäitä ihmisiä, jotka oikein tietoisesti käyttävät hyväksi huonoissa suhteissa olleita. Hyväksikäyttävät, pettävät ja valehtelevat ja kehtaavat vielä selitellä, että "Minä en ole sinun exä. Olet ihan vainoharhainen. Minä en ikinä tekisi sinulle niin."
Nämä muuten saattavat jakaa kavereilleen hyväksikäyttämiensä nimiä ja yhteystietoja. Suhun ottaa muka randomilla yhteyttä sulle tuntematon tyyppi, joka on susta kiinnostunut. Aiempi on näyttänyt sun kuvan ja kertonut miten on sua nöyryyttänyt ja miten on saanut sua huijattua. Nyt kaverille kanssa. Ihan aikuiset ihmiset tekevät tätä.

Mistä tiedät että jakelevat yhteystietoja? Oletko itse tällainen tyyppi vai onko joku jaellut sinulle yhteystietoja?

Epäilen että olen ollut tuollaisen kohteena. Pleyeriksi paljatuneen tindermiehen kanssa juttu päättyi ja poistuin tinderistä, ja sen jälkeen muutaman kuukauden sisään sain pari todella outoa lähestymistä livenä. Minua oli lähestytty sitä ennenkin jonkin verran, mutta näissä parissa lähestymisessä oli jotain outoa. Rivien välistä tuli selville, että nämä ihmiset tiesivät minusta enemmän kuin tuntemattoman ihmisen olisi pitänyt tietää. Mulle tuli silloin heti mieleen, että tämä tindermies liittyy kuvioon jotenkin.

Mä tiesin tavanneeni sen oikean heti kun näin mieheni vaikken ollut puhunut hänen kanssaan sanaakaan. Tein itse aloitteen sillä tunne oli niin maaginen. Siitä se heti lähti ja yhdessä olemme olleet pian 25 vuotta. Parasta hänessä on se, että hän tekee töitä ja toimii yhteisen hyvämme eteen ja toki minä toimin samoin. Joka aamu on ihana herätä toisen vierestä ja kun emme ole yhdessä, ikävöin häntä. Jokaisessa on toki ärsyttävät puolensa, mutta en pidä niitä sellaisina että olisin koskaan halunnut erota. Kun on pitkään yhdessä ja tuntee toisen, oppii soutamaan ja huopaamaan arkea niin ettei toisen huonot puolet kaada venettä vaikka kuinka elämä myrskyää.

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?

Asiat vain luistivat kuin itsestään. Meillä ei ole kummallakaan kauheasti paineita parisuhdetta kohtaan vaan ollaan annettu sen kasvaa rauhassa.

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?

Kyllä mies teki aloitteen, mutta koen että alkuun oli molemmin puolista vihjailua.

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?

Alkuun ei. Nyt myöhemmin toisinaan, mutta lopulta nämä ongelmat ovat olleet enemmän yksilön omia ongelmia eikä niinkään parisuhdeongelmia, joten niistä ollaan selvitty.

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?

On jotain asioita mistä en erityisesti pidä, mutta ne asiat mitä rakastan painavat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

On meillä hyvä suhde, mut joskus on käynyt molemmilla ero mielessä.
Suhde on hyvä vain niin kauan kuin sitä pitää hyvänä ja edes jollain tavalla hoitaa. Joskus voi vähän lipsua, pitää toista itsestäänselvänä, purkaa kiukkua, olla ajattelematon yms. Onneksi ollaan saatu aina tilanne korjattua ja hyvin menee.

18v yhdessä. Ehkä se oli enemmän miehen aloite mut yhdessä suhdetta rakennettiin hitaasti. Tapailtiin kuukausia ennen suhteen syvenemistä. En tiennyt onko hän se oikea tai uskonko ees tollaiseen, mut yhdessä oli mukavaa ja aina halusi uudestaan tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

1)Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?
-Sen vain tiesi, vaikea selittää.

2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?
-Puhelimessa, oltiin kollegat eri paikkakunnalla. Teki.

3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?
-Kerran meillä on ollut iso kriisi, joka ei johtunut meistä itsestään. Siinä tuli mietittyä eroa vaikka tykättiinkin toisistamme kuin hullu puurosta. Onneks tilanne ratkesi itsestään.

4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?
-Saisi puhua enemmän. Yhdessä 25v.

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?
Hänen kanssaan on helppo olla. Paljon yhteisiä harrastuksia, samanlainen arvomaailma. Ehkä tärkeimpänä, hänen kanssaan koen olevani parempi minä kuin ilman häntä. Hän tuo parhaat puoleni esiin. Paras ystäväni, mutta silti ah, niin haluttava.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen?
Tinderissä. Mies teki heti ekojen treffien jälkeen hyvin selväksi, että jalat meni alta ja haluaa poistaa koko Tinderin. Oltiin heti siitä asti tiiviisti yhdessä. Myös minun puoleltani kyseessä oli välitön ihastuminen.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?
Ei miehen takia. Joidenkin miesten sukulaisten takia kyllä.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?
On, montakin. Hyviä puolia on paljon enemmän.

Tiesin että hän on se oikea siitä, kun hän kohteli mua ensitreffeillä niin huomaavaisesti ja kunnioittavasti. Ja oli kemiaa silti. Päätin että tämä kannattaa katsoa.

Me tehtiin molemmat aloitteita. Hän antoi mun profiilille supertykkäyksen, mä laitoin hänelle sitten lyhyen viestin, hän vastasi pian pidemmin jne. Pallottelua, yhtä luontevaa kuin kaikki muukin meidän kommunikointi ja yhdessä olo sen jälkeen.

On ollut muutaman kerran, on ollut kinaa mutta se on sitten puhuttu rauhallisesti läpi, että mistä kaikki on johtunut ja miten toimitaan jatkossa toisin. Olen myös virittänyt odotuksiani siitä millainen sen parisuhteen pitäisi olla. Esim oletin että muutetaan yhteen parin vuoden sisällä, mutta nyt olen sitä mieltä että omat asunnot on ihan tosi hyvä idea. Mun ei tarvitse siivota ja pyykätä kelleen, ja saan olla omassa rauhassa silloin kun tuntuu.

Ei oikeastaan ole sellaisia asioita mistä en hänessä pitäisi. On kyllä kaikenlaista, mitä haluaisin puolison kanssa jakaa tai harrastaa, mitkä ei häntä kiinnosta. Mutta muuten on sen verran luotettava ja huomaavainen, että olen sitten hyväksynyt sen ja harrastan jonkun muun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä hieman ohi noiden kysymysten, mutta kunnioitus on ehdoton edellytys hyvälle suhteelle. Että kunnioitetaan molemmin puolin. Ja se että on omat rajat ja jos toinen ne ylittää pitää kertoa ettei tämä ole hyväksyttävää ja toinen toimii jatkossa niin ettei sitä rajaa ylitetä.
Yhdessä 24 vuotta

Näin meilläkin toimitaan. Kumma kyllä, olen saanut paheksuntaa osakseni kunnioittamalla mieheni rajoja.
Me emme riitele ollenkaan, ainoastaan jotain tiuskaisuja voi olla tiukoissa tilanteissa väsyneenä, jotka toinen heti ymmärtää. Monella kuulemma tavarat lentelevät iloisesti, haukutaan toista, ja muistutellaan vanhoista virheistä. Käsirysykään ei monesti ole mitenkään epänormaalia, vaan hyväksyttävä seuraus kun "tunteet kuumenevat" ja "temperamentti räiskyy". Sitten vain ihanaa sovintoseksiä ja kaikki on taas ok!
Kun kysytään mitä teen silloin kun miehelläni menee minuun hermot tyystin, vastaan ettei meillä mene toisiimme hermot tyystin koskaan. Ihmetellään että enkö muka ärsytä miestäni koskaan, ja arvellaan tämän johtuvan siitä että pelkään miestäni enkä uskalla olla hänen seurassaan "normaalisti".
Joskus mieheni sanoo minulle, ja minä vastaavasti hänelle, että nyt tuo mitä teet/ ottaa päähän, että voitko lopettaa, ja sitten toinen lopettaa. Tämäkin on kuulemma merkki siitä että meillä on huono suhde, ja että hyvässä suhteessa pitää kestää toiselta mitä vain, ja töniä hänet hulluuuudenpartaalle.
Minä kunnioitan ja arvostan miestäni enkä ikinä tekisi hänelle noin.
Tämä on monen mielestä epäilyttävää ja paheksuttavaa.

Meillä ei myöskään riidellä. Voi olla että puuskahdan hänelle tai pillahdan itkuun harmista. Hän ei provosoidu vaan keskustellaan, mikä mättää. Jos olin väärässä, pyydän anteeksi. Hän taas vuorollaan puolestaan mököttää, minä puolestani odotan vähän aikaa ja kaivan sitten syyn esille. Taas puhutaan.
Meillä ei koskaan tarvitse huutaa tai heitellä tavaroita
Seksi meillä on fantastista aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani, koska en osaa mieheni ajatuksia lukea, mutta: seksi tuo voimavaroja. En ole koskaan ollut niin sairas, etten olisi ollut orgasmia vailla. Mies taas ei yksinkertaisesti ole koskaan sairas. Tai on hän meidän parisuhteen aikana ollut pari kertaa pienessä kröhässä, ei edes kuumetta tai muuta kunnon oiretta. Nuorena menkat oli vain ekstraliukaste (kuinkahan moni just oksensi suuhunsa :D) ja menkkaripulia minulla ei ole koskaan ollut. Vuodotkin kevyitä, ei mitään PMS-oireita, ei vatsakipuja yms., kaiken kaikkiaan helpot kuukautiset. Ja jo melkein 20 vuotta minulla on ollut ehkäisy, joka pitää ne kokonaan poissa. Lisäksi käsitykseni seksistä on laaja, ja läheskään aina se ei sisällä yhdyntää. Lasken seksiksi myös kahdenkeskeisen sormijumpan ja huulihölkän. Äärimmäisen orgasmikeskeinen olen, sen myönnän, eli seksiä on sellainen hyväily, joka johtaa orgasmiin. Tuotamme siis joka päivä toisillemme ainakin yhden orgasmin. Varmaan tämä aikanaan harvenee, menopaussin ja ikääntymisen myötä, mutta vaikea on tällä hetkellä nähdä, että tapahtuisi ihan lähivuosina. Ja sorry ylläpito, jos on sellainen viesti, että kuuluisi seksi-osioon. Vastasin, kun kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Mielestäni ihan hyvä suhde on kestänyt vasta vuoden, mutta vastaan nyt kuitenkin :D

1. En oikeastaan tiedäkään, onko hän "se
oikea", mutta minulle riittää, että olen sen verran tyytyväinen tähän tilanteeseen, ettei yksinkertaiswsti ole tarvetta esim. miettiä muita miehiä ja meillä on ainakin lähes aina hauskaa yhdessä. En etsi jatkuvasti mitään "täydellisyyttä", koska sellaista tuskin edes on olemassa.

2. Tapasimme Tinderissä ja ensimmäisellä tapaamiskerralla menimme yhdessä kahden kaverini kanssa kyseisen miehen luokse "bilettämään". Minusta on tylsää ja hieman pelottavaakin käyttää Tinderiä niin, että tapaan tuntemattomia miehiä yksin: olen kokenut hyväksi taktiikaksi ottaa ensimmäiselle tapaamiselle kaverin tai useamman mukaan. Olen myös yleensä hieman ujo, joten alkoholi auttaa vähentämään kiusallista hiljaisuutta ja tutustumaan paremmin.

3. Meillä on välillä pieniä riitoja eikä minulla ole tapana piilotella tunteitani vaan suuttua välillä suhteellisen pienistäkin asioista hetkeksi melko tulisesti, mutta lepyn kuitenkin nopeasti. Riita kestää yleensä noin puolesta tunnista pariin tuntiin ja sen aikana mietin välillä eroa. Lepyn kuitenkin nopeasti enkä haluakaan enää erota. Olen sitten ehkä hieman epävakaa tunne-elämältäni.

4. Kyseinen henkilö ei ole ainakaan vielä puolisoni, mutta välillä en esimerkiksi pidä siitä, että hän hoitaa raha-asioitaan melko holtittomasti ja pyytää minulta melko usein rahaa lainaan tai puhuu omista mielipiteistään aivan kuin ne olisivat faktoja. Välillä minua myös ärsyttää se, miten helposti hän ottaa itseensä, masentuu ja suuttuu kritiikistä koskien juurikin esimerkiksi raha-asioiden hoitamista. Yleensä meillä on kuitenkin hauskaa ja hän saa minut usein nauramaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen joka on ollut vain todella epäterveellisessä parisuhteessa. Mies oli petturi, valehtelija ja muutenkin ihan kauhea. Koen itse kuitenkin olevani ihan hyvä tyyppi (en ikinä pettäisi yms). Haluan miehen joka edustaa samanlaisia arvoja, mutta tuntuu että on vaikea löytää. Haluan siis kysyä teiltä, joilla on oikeasti terveellinen parisuhde;1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''?2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? 3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota?4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi?

Miksi lähdet pettureiden ja valehtelijoiden kelkkaan? Itsetuntemusta kannattaa harjoittaa ja arvostaa itseään niin ettei lähde tuommoisten mukaan.

1) Samat arvot ja aikuiseksi jo nuorella iällä kasvanut mies.

2) Minä tein aloitteen. Se on ihan se ja sama kuka tekee aloitteen.

3) Ei ole ikinä tullut ero mieleen, 26 vuotta naimisissa.

4) Eipä ole. Kaikki ei voi aina olla hyvin, mutta eiköhän se oma asenne ratkaise aika tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani, koska en osaa mieheni ajatuksia lukea, mutta: seksi tuo voimavaroja. En ole koskaan ollut niin sairas, etten olisi ollut orgasmia vailla. Mies taas ei yksinkertaisesti ole koskaan sairas. Tai on hän meidän parisuhteen aikana ollut pari kertaa pienessä kröhässä, ei edes kuumetta tai muuta kunnon oiretta. Nuorena menkat oli vain ekstraliukaste (kuinkahan moni just oksensi suuhunsa :D) ja menkkaripulia minulla ei ole koskaan ollut. Vuodotkin kevyitä, ei mitään PMS-oireita, ei vatsakipuja yms., kaiken kaikkiaan helpot kuukautiset. Ja jo melkein 20 vuotta minulla on ollut ehkäisy, joka pitää ne kokonaan poissa. Lisäksi käsitykseni seksistä on laaja, ja läheskään aina se ei sisällä yhdyntää. Lasken seksiksi myös kahdenkeskeisen sormijumpan ja huulihölkän. Äärimmäisen orgasmikeskeinen olen, sen myönnän, eli seksiä on sellainen hyväily, joka johtaa orgasmiin. Tuotamme siis joka päivä toisillemme ainakin yhden orgasmin. Varmaan tämä aikanaan harvenee, menopaussin ja ikääntymisen myötä, mutta vaikea on tällä hetkellä nähdä, että tapahtuisi ihan lähivuosina. Ja sorry ylläpito, jos on sellainen viesti, että kuuluisi seksi-osioon. Vastasin, kun kysyttiin.

Jännää kyllä, että elämä ei missään vaiheessa johdata edes yhdeksi vuorokaudeksi toiseen paikkaan kuin kumppanin ;) Joka reissu tehdään yhdessä, kyllä kyllä, kaverin luona ei käydä kauempana kylässä yksin, vaan aina kumppani mukana. Ja kummallakaan ei ikinäkoskaan ole ollut noroa, tai yhtään sairaalassa muutaman yön reissua, ei mitään, 23/7 koko ajan yhdessä, ja aina paikka valmiiksi katsottuna seksille. 

Tämä on juuri sitä palturia jota täällä suolletaan ;) :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä hieman ohi noiden kysymysten, mutta kunnioitus on ehdoton edellytys hyvälle suhteelle. Että kunnioitetaan molemmin puolin. Ja se että on omat rajat ja jos toinen ne ylittää pitää kertoa ettei tämä ole hyväksyttävää ja toinen toimii jatkossa niin ettei sitä rajaa ylitetä.
Yhdessä 24 vuotta

Näin meilläkin toimitaan. Kumma kyllä, olen saanut paheksuntaa osakseni kunnioittamalla mieheni rajoja.
Me emme riitele ollenkaan, ainoastaan jotain tiuskaisuja voi olla tiukoissa tilanteissa väsyneenä, jotka toinen heti ymmärtää. Monella kuulemma tavarat lentelevät iloisesti, haukutaan toista, ja muistutellaan vanhoista virheistä. Käsirysykään ei monesti ole mitenkään epänormaalia, vaan hyväksyttävä seuraus kun "tunteet kuumenevat" ja "temperamentti räiskyy". Sitten vain ihanaa sovintoseksiä ja kaikki on taas ok!
Kun kysytään mitä teen silloin kun miehelläni menee minuun hermot tyystin, vastaan ettei meillä mene toisiimme hermot tyystin koskaan. Ihmetellään että enkö muka ärsytä miestäni koskaan, ja arvellaan tämän johtuvan siitä että pelkään miestäni enkä uskalla olla hänen seurassaan "normaalisti".
Joskus mieheni sanoo minulle, ja minä vastaavasti hänelle, että nyt tuo mitä teet/ ottaa päähän, että voitko lopettaa, ja sitten toinen lopettaa. Tämäkin on kuulemma merkki siitä että meillä on huono suhde, ja että hyvässä suhteessa pitää kestää toiselta mitä vain, ja töniä hänet hulluuuudenpartaalle.
Minä kunnioitan ja arvostan miestäni enkä ikinä tekisi hänelle noin.
Tämä on monen mielestä epäilyttävää ja paheksuttavaa.

Meillä ei myöskään riidellä. Voi olla että puuskahdan hänelle tai pillahdan itkuun harmista. Hän ei provosoidu vaan keskustellaan, mikä mättää. Jos olin väärässä, pyydän anteeksi. Hän taas vuorollaan puolestaan mököttää, minä puolestani odotan vähän aikaa ja kaivan sitten syyn esille. Taas puhutaan.
Meillä ei koskaan tarvitse huutaa tai heitellä tavaroita
Seksi meillä on fantastista aina.

Meilläkään ei heitellä astioita tai huudeta. Muutaman kerran on sanottu tiukasti puolin ja toisin, että tässä on rajani, lopeta. Ja kun sekin on harvinaista, toinen todella lopettaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

No nuo nyt on tuollaista toiveajattelua, ja suhteen vvalheellista hehkuttelua nuo tuollaiset JOKA päivä seksiä. Oikkeastihan se ei ole mahdollista.

On se :)

Ei ole.

Olen eri, mutta mikä ihmeen tarve sulla on olla oikeassa muiden parisuhteista? Millä asiantuntijuudella voit sanoa toisen puolesta, ettei voi olla seksiä joka päivä? IHMISET OVAT ERILAISIA. Itse en halua seksiä joka päivä, mutta aivan varmasti joku muu voi haluta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Mistä tiesit että hän oli se ''oikea''? - En mistään. En usko "siihen oikeaan". On ihmisiä, joiden kanssa homman saa toimimaan ja rutosti enemmän sellaisia, joiden kanssa ei saa. Itsestään se ei tapahdu, jollain maagisella kemialla tms.
2) Kuinka teidän parisuhde alkoi? Tekikö mies aloitteen? - Kyllä teki, mutta vain koska ehti ensin. Minäkin olisin tehnyt.
3) Oliko teillä ikinä tunne että haluatte erota? - "Tunne että haluatte erota", vaikea sanoa. Lusikoiden paneminen jakoon on ollut pari kertaa pöydällä, mutta ei sitä ole kumpikaan niin paljoa halunnut, että siihen oltaisiin ryhdytty.
4) Onko teillä asioita joista et pidä puolisossasi? - On tietenkin.
Nyt kun näihin vastaan, niin musta tuntuu, että saa kuvan, ettei ole kovin hyvä parisuhde :D Melkein 25 vuotta ollaan yhdessä oltu ja kaiken maailman karikoista selvitty, yhdessä. Joka päivä seksiä (totta on, uskokaa pois) ja yhdessä nauretaan ja pussaillaan ja halitaan ja hipsutetaan. Kumpikin saa elää sellaista elämää, jota haluaa, meillä on aktiiviset omat elämät parisuhteen ulkopuolellakin.

Kiinnostaa ihan käytännössä, että miten "jaksatte" joka päivä seksiä? Siis miten sille löytyy aikaa ja miten jaksaa innostua? Entä kun on kipeänä, tai on vaikka menkkojen eka kunnon vuotopäivä ja menkkaripuli, haluttaako silloinkin? Siis ihan aidosti kiinnostuneena kysyn, kun juuri mietittiin miehen kanssa, ettei osata kuvitella, miten joku jaksaisi joka päivä seksiä.

Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani, koska en osaa mieheni ajatuksia lukea, mutta: seksi tuo voimavaroja. En ole koskaan ollut niin sairas, etten olisi ollut orgasmia vailla. Mies taas ei yksinkertaisesti ole koskaan sairas. Tai on hän meidän parisuhteen aikana ollut pari kertaa pienessä kröhässä, ei edes kuumetta tai muuta kunnon oiretta. Nuorena menkat oli vain ekstraliukaste (kuinkahan moni just oksensi suuhunsa :D) ja menkkaripulia minulla ei ole koskaan ollut. Vuodotkin kevyitä, ei mitään PMS-oireita, ei vatsakipuja yms., kaiken kaikkiaan helpot kuukautiset. Ja jo melkein 20 vuotta minulla on ollut ehkäisy, joka pitää ne kokonaan poissa. Lisäksi käsitykseni seksistä on laaja, ja läheskään aina se ei sisällä yhdyntää. Lasken seksiksi myös kahdenkeskeisen sormijumpan ja huulihölkän. Äärimmäisen orgasmikeskeinen olen, sen myönnän, eli seksiä on sellainen hyväily, joka johtaa orgasmiin. Tuotamme siis joka päivä toisillemme ainakin yhden orgasmin. Varmaan tämä aikanaan harvenee, menopaussin ja ikääntymisen myötä, mutta vaikea on tällä hetkellä nähdä, että tapahtuisi ihan lähivuosina. Ja sorry ylläpito, jos on sellainen viesti, että kuuluisi seksi-osioon. Vastasin, kun kysyttiin.

Jännää kyllä, että elämä ei missään vaiheessa johdata edes yhdeksi vuorokaudeksi toiseen paikkaan kuin kumppanin ;) Joka reissu tehdään yhdessä, kyllä kyllä, kaverin luona ei käydä kauempana kylässä yksin, vaan aina kumppani mukana. Ja kummallakaan ei ikinäkoskaan ole ollut noroa, tai yhtään sairaalassa muutaman yön reissua, ei mitään, 23/7 koko ajan yhdessä, ja aina paikka valmiiksi katsottuna seksille. 
Tämä on juuri sitä palturia jota täällä suolletaan ;) :D

Jos seksi on tärkeää, niin sen kyllä priorisoi siinä missä minkä tahansa muunkin asian, ja selkeästi on erittäin tärkeä asia. Ilmeisesti kyseessä on lapseton pariskunta, joten ei ole edes kovin vaikeaa priorisoida/löytää aikaa/paikka. Itse en muuten ole nukkunut eri paikassa kuin puolisoni koko parisuhteemme aikana, eli teoriassa joka päivä olisi ollut mahdollisuus seksille. Itse lukeudun niihin, jotka eivät todellakaan jaksaisi joka päivä.