Mitä kadut elämässäsi eniten?

Eniten kadun viinaa, tupakkaa, aviotonta seksiä, huonoja ihmissuhteita, omaa tyhmyyttäni, lastenteon siirtämistä myöhemmäksi ja Suomeen jäämistä/palaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt kaksikymmentä vuotta sitten mennä sen pojan, joka kirjoitti minulle rakkauskirjeen, kanssa kahville.

Sen sijaan näin silloiseen ja nykyiseen suhteeseen, jossa olen onneton.

Tosin, miten voisin sanoa katuvani, kun olen saanut nämä lapset mutta ymmärtänette.

*jäin

Ehkä myös näit? Jos se rakkauskirjeen kirjoittanut ei olisi sulle niitä lapsia antanutkaan? Olisi vaan liehustellut jossain haavekuvissa kirjeineen, eikä olisi saanut mitään oikeaa aikaiseksi? Jokuhan sinut sai hänet hylkäämään ja lastesi isän valitsemaan, niin ehkä se oli niin tarkoitettu.

Älkää kuunnelko mitään asiantuntijoita, vaan luottakaa ja uskokaa itseenne, tämän kun olisi oppinut aiemmin, olisi paljolta välttynyt. Tulee mieleen pätkä Nirvanan yhdestä kappaleesta: forever debt for your priceless advices, tai jotenkin näin?

Että jätin sen paskan

Miehiä, kaikkia niistä. Eniten ehkä tätä nykyistä, särkyy sydämestä viimeisetkin rippeet.

Kadun montaa asiaa, mutta en murehdi menetettyjen mahdollisuuksien perään. Jälkiviisaus on vain itselleen vittuilua, jos siitä ei ota opikseen ja jatka eteenpäin. Olen nähnyt liian monta nuorta ihmistä, joka elää vain ja ainoastaan omassa menneisyydessään, kun olisi joskus voinut tehdä asiat toisin.

Onnekseni tunsin myös erään vanhan rouvan, joka eläkeikäisenäkään ei jäänyt murehtimaan omia virheitään, vaan oli oppinut niistä ja eli elämäänsä parhaansa mukaan. Kiitos tästä ja kevyet mullat.

se että olen luottanut vääriin ihmisiin

Ammatin valintaa, terveydenhuoltoala! Myös sitä että kerran läksin hyvästä työpaikasta enkä oikein löytänyt paikkaani sen jälkeen! Tuli risainen työhistoria ja huono eläke!

Että olen jättänyt itseni huomioimatta. Aina ollut valmis, kun joku pyytänyt apua.

Joskus olisi pitänyt pystyä sanomaa EI. Lapsuudessa hyväksytyksi tuleminen tuli vain kovan työn kautta. Johtuneeko siitä.

Kuuntelin nuorena liikaa vanhempiani ammatinvalinnassa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan erittäin arvostettua alaa, joka ei kiinnostanut itseäni pätkääkään. Opiskelut ajoivat burn outin partaalle ja käteen jäi vain iso opintolaina.

Jätin opinnot kesken kun pelkkä gradu oli tekemättä, jäin äitiyslomalle enkä koskaan palannut. Sain monta lasta pienehköillä ikäeroilla. Sitten ryhdyin perhepäivähoitajaksi ja nyt tuntuu että elän itseni näköistä elämää. Tiesin jo nuorena, että pienten lasten hoitaminen (niin omien kuin hoitolapsienkin) on kutsumukseni, mutta en uskaltanut kilttinä kympin tyttönä tuottaa pettymystä suvulle. Nykyään ei kiinnosta mitä ajattelevat.

Ymmärrän sinua. Itselläni ollut lapsuudenkotini rakkaudeton ja väkivaltaa paljon. Isä hakkasi sairaalakuntoon ja paljon näin väkivaltaa ympärilläni. Koko ikäni etsinyt ihmistä, jolle riitän itsenäni. Mutta hyväksikäytetyksi tulin monesti,kun luotin. Itse olen ollut avulias ja rakastava, mutta vedin kuin sieni puoleeni, näitä hyväksikäyttäjiä. Särkynyt olen monesti siksi, vääristä ihmissuhteista.

Vasta uskoon tultuani, (Jumalan armosta) Jeesuksen pyyteetön RAKKAUS on korjannut rikkinäistä sydäntäni askel askeleelta. Kiitos Jeesukselle. Hän tekee rikotusta saviastiasta uutta! Luota Häneen. Se kannattaa ja se Rakkaus KANTAA!

Sitä että tein lapsia vaikken niitä itse olisi halunnut. Ympäristön paine oli suuri. Älkää ikinä tehkö lapsia jos ainoa syy on muiden painostus ja koska "niin kuuluu tehdä".

Etten jo nuorena tutustunut tähän polkuuni.

Etten jaksanut käydä koulua.

Etten sanonut ei, kun olisi pitänyt.

Että uskoin vanhempia.

Etten lukenut nuorena ammattia alalle, joka kiinnosti.

Tämä on vaikea. Pitäisi toisaalta sanoa että exän sietämistä siihen pisteeseen että perustimme perheen. Muija dokasi rahat ja syytti minua tuhlaamisesta ja huonosta palkasta. Sitten lähti onneksi vieraan matkaan paremman lompakon toivossa. Jos tätä ei olisi tapahtunut niin olisiko minulla siinä tapauksessa niin mahtavia lapsia?

Pitäisi varmaankin laittaa varavaihtoehdoksi jääräpäinen uravalinta. Olisi pitänyt lukea lääkäriksi nykyisen DI-tutkinnon sijaan. Työpaikoista ei olisi pulaa ja yksikään opistotasoinen amk-pelle ei tulisi samoille apajille. Työnantajat ymmärtäisivät tässä tapauksessa noiden koulutustasojen erot.

Etten surmannut itseäni jo nuorena

Täysin typerää ammatinvalintaa, lukuisia huonoja miessuhteita ja sitä että yritin liikaa miellyttää kaikkia nuorempana. 

Jumala ei tapa, vaan ihmiset, jotka antaneet saatana lle vallan elämässään!

Ihmiskuntaan tuli jo synti aikojen alussa paratiisissa. Jumala loi kaiken kauniiksi, puhtaaksi.

Siksi Jeesus kuoli Ristillä, syntiemme puolesta ja tulee pian takas (ajan merkit sen näyttää) ja kaikki luodaan uudeksi. Ei ole sotia, ei sairauksia, ei mitään pahaa. Lueppa Ilmestyskirja 21 ja 22luvut.ja kaikki Ilmestyskirjan luvut kertoo, mitä tulee tapahtumaa. Kristus on jo Voittanut saatanan, joka käy kuin kiljuva jalopeura ympäriinsä. Ukrainankin hyökkäsi venäjä, jonka johto on antanut elämänsä saatanan käyttöön. Jumala ei hyväksy tappamista. Siksi kaikki luodaan kin vielä uudeksi ja puhtaaksi. Valo voittaa pimeyden. Luotan siihen, koska niin Jumalan ikuinen sana sanoo Raamatussa. Hyvyys voittaa pahuuden! Rakkaudessaan Jumala myös sallii meidän kohdata vaikeuksia että kääntyisi me Hänen puoleen. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin Minä vastaan" siihen luotan itsekkin, kun näen miten pimeys kohtaa maailmaa. Jumalan hyvät käskyt ja neuvotkin käännetään pahoiksi. Vaikka niissä on Rakkautta ja Toivoa. Ihmiset tekevät kuin heistä parasta, mutta Jumalalla on meille kaikkein parasta tarjolla. Eriasia kuuntelemmeko hänen neuvojaan, joita PyhäSana on täynnä.

Liian pitkää seurustelua, 7v, sopimattoman miehen kanssa. Ulkomailla vietetyn ajan puuttumista. Ja, ettemme saaneet neljättä lasta.

Kadun, että lopetin yhteydenpidon yhteen ystävääni kun aloin seurustella ja perustin perheen. Oli vaan niin paljon elämässä silloin. Kaipaan häntä.

Olisi pitänyt aloittaa tavoitteellinen puolison etsiminen ainakin viisi tai mahdollisesti jopa kymmenen vuotta aikaisemmin. Ei näin 30-vuotiaana ole enää hyviä naisia jäljellä.