Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan olet kaivannut nuoruuden rakastettuasi?
Mami
27.04.2022 |
Oletetaan tilanne että rakastit nuorena jotain ihan oikeasti, erositte syystä tai toisesta ja jäit kaipaamaan häntä. Kuinka kauan kaipasit häntä? Hiipuiko kaipaus vuosien saatossa? Kerro tarinasi lyhyesti!
Kommentit (141)
Tähän on pakko sanoa, että 30 vuotta. Edelleen lähes joka päivä mielessä.
Eipä vaikuta koskaan helpottavan asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta, sitten tutustuin uudelleen, enkä kaipaa enää. Se mitä kaipasin oli itse kehittelemäni mielikuvitushahmo, ei oikeasti hän.
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 vuotta.
Säälittävää.
Näin sattumalta, ja huokaisin helpotuksesta, kun ei olla yhdessä :)
Reilu 10 vuotta. Mutta sitäkin enemmän kaipaan itseäni. Sitä mitä joskus olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Omaa nuoruutta kyllä, sitä kun oli aina terve ja kaikki oli edessä. Ihmisiä en, tuskin enää edes tunnistaisin.
31 vuotta.
Oltiin yhdessä yht 7-8 vuotta, ja avoliitossakin.
Mies jätti puhelimessa, kun oli pettänyt.
Muutin ko. kaupungista pois kahden kk sisällä.
Asiaa ei selvitetty mitenkään.
Tavarat haki pois.
N62 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32v on vierähtänyt traumaattisesta erosta. Noita haavoja olen kokoon parsinut kai koko ikäni. Välillä elämän pyörteissä hän on taka-alalle jäänyt mutta aina kun olen elänyt yksin on hän kuin turva satama johon ankkuroidun mielessäni.
Enkä todellakaan kaipaa hänen nuoruuden versiotaan vaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä miten rakastin häntä.
Tiedän hänen kaivanneen minua pitkäänkin eromme jälkeen ja välillä kai olleen ihan romunakin mm sen takia miten minua kohteli ja sitä että ei sitten loppujen lopuksi minua saanutkaan vaan päätyi jonkun muun kanssa alttarille.
Nyt kun olen taas vuosikymmenten jälkeen olen häntä vilaukselta nähnyt monta kertaa, tunteeni jyllää ihan hulluna. Olisi pakko saada puhua hänen kanssaan.
Jaanaa olen miettinyt usein. Nyt 25 vuotta. Kuulin että erosi. mulla menee kotona nyt huonosti joten lopetan 25v suhteen/avioliiton ja siirryn takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kulkee sydämessä. Vieläkin näen hänet kauneimpana ihmisenä, jonka olen koskaan tavannut. Muistoihin on kiva palata, mutta eivät ne elämää häiritse. Onneksi sain tavata hänet.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kaivannut ketään. Olen ollut kerran naimisissa, kerran pitkässä suhteessa, lyhyitäkin suhteita löytyy. Ketään miestä en ole rakastanut enkä koskaan kaivannut. Kai minulla joku vika on päässä. Tietäisi vaan mikä.
Toisaalta olet jäänyt todella pahasti paitsi siitä huumaavasta tunteesta jota rakastuminen ja toisen turvallinen rakastaminen tuottaa, siitä ihanasta yhteen kuuluvuuden tunteesta että kun on toisen lähellä tuntee sulavansa.
Toisaalta olet säästynyt sydämen särkymiseltä, tuskalta, kaipuulta surulta jota oman rakkaan menettäminen joskus aiheuttaa.
Itse montakin katkeraa ja traumaattista hetkeä ja jätetyksi tulemisen tunnetta kokeneena voisin melkein toivoa että olisin kaltaisesi joka ei tunne ehkä mitään tai ei välitä tai ei ainakaan jää kaipaamaan.
Se tunne kun kaipaa jotain vuosikausia niin että fyysisesti sattuu ja odottaa alitajuisesti takaisin ihan turhaan, on KAMALAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipasin 15 vuotta. Nyt hän on ollut elämässäni taas 5 vuotta. Ei tunteet vaan koskaan haalistuneet. Emme ole yhdessä, koska välimatka on pitkä, mutta näemme usein.
Mä oon 30v mies ja oon kaivannu aina sillon tällön mun ensirakkautta nyt 11 vuotta.
Meidän juttu oli todella vahva molemminpuolin, mutta se kaatui mun hölmöilyyn... Me koitettiin jutella muutaman kerran jokunen vuos sit mut se kaatu taas mun hölmöilyyn...
Tein 5 vuotta sit elämäntapamuutoksen ja olen tajunnut kuinka heikko olin aikasemmin ja itsekäs ja hölmö... Nyt on käynyt muutaman kerran mielessä laittaa pahoitteluviesti mutta en osaa tehdä sitä enää.
Haluaisin vaan että tää nainen tietää että kunnioitan sitä, oon kunnioittanu aina. En muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 30v mies ja oon kaivannu aina sillon tällön mun ensirakkautta nyt 11 vuotta.
Meidän juttu oli todella vahva molemminpuolin, mutta se kaatui mun hölmöilyyn... Me koitettiin jutella muutaman kerran jokunen vuos sit mut se kaatu taas mun hölmöilyyn...
Tein 5 vuotta sit elämäntapamuutoksen ja olen tajunnut kuinka heikko olin aikasemmin ja itsekäs ja hölmö... Nyt on käynyt muutaman kerran mielessä laittaa pahoitteluviesti mutta en osaa tehdä sitä enää.
Haluaisin vaan että tää nainen tietää että kunnioitan sitä, oon kunnioittanu aina. En muuta.
Kohtelitko häntä jotenkin niin epäkunnioittavasti ettet saisi enää anteeksi? Kyllä kannattaa yrittää, jos olet elämäntapamuutoksia tehnyt ja ex halunnut kuitenkin vielä olla sinuun uudelleen yhteydessä aikoinaan. Minusta on aika kaunis ajatus, että haluaisit vain että hän tietää että olet kunnioittanut ja arvostanut häntä, etkä vaadi mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 30v mies ja oon kaivannu aina sillon tällön mun ensirakkautta nyt 11 vuotta.
Meidän juttu oli todella vahva molemminpuolin, mutta se kaatui mun hölmöilyyn... Me koitettiin jutella muutaman kerran jokunen vuos sit mut se kaatu taas mun hölmöilyyn...
Tein 5 vuotta sit elämäntapamuutoksen ja olen tajunnut kuinka heikko olin aikasemmin ja itsekäs ja hölmö... Nyt on käynyt muutaman kerran mielessä laittaa pahoitteluviesti mutta en osaa tehdä sitä enää.
Haluaisin vaan että tää nainen tietää että kunnioitan sitä, oon kunnioittanu aina. En muuta.
Kohtelitko häntä jotenkin niin epäkunnioittavasti ettet saisi enää anteeksi? Kyllä kannattaa yrittää, jos olet elämäntapamuutoksia tehnyt ja ex halunnut kuitenkin vielä olla sinuun uudelleen yhteydessä aikoinaan. Minusta on aika kaunis ajatus, että haluaisit vain että hän tietää että olet kunnioittanut ja arvostanut häntä, etkä vaadi mitään muuta.
En kohdellut häntä koskaan huonosti, olin vain tosi itsekäs.. Menin aina itse edellä kaikessa, pidin häntä tavallaan itsestäänselvyytenä.. Sillonhan mä en toki nähnyt sitä ollenkaan.. Mä tajusin sen vasta myöhemmin tämän elämäntapamuunnoksen myötä koska oon mennyt aika paljon itseeni viimeaikoina ja oma ajattelumaailma on muuttunut todella paljon... Se tilanne on niin jotenki vaikea ja solmuinen, että mä en edes jotenkin kehtaa ottaa sitä enää esille vaikka haluaisin. Me siis ei olla oltu yhteydessä vuosiin, olin niin hölmö että poistin hänet kaikkialta somestakin aikoinaan.. Ehkä jossaivaiheessa mä otan yhteyttä, tarkoitus ei todellakaan ole enää jatkaa mitään, haluan vain korjata omat vääryyteni koska kunnioitan häntä.
TUON EKAN KIRJOITTAJA:
Ensirakkaus loppui pettämiseen, jotain meni rikki sisältä tavalla, joka ei varmaan koskaan korjaannu. Muistot on kauniita, ihanaa oli jakaa nuoruus hänen kanssaan. Aurinkoiset kesäpäivät vedessä peuhaten ja suudellen. Rakastelu taivasalla, tuuli hiuksissa moottoripyörän selässä. Naurettiin yhdessä mahat kipeinä. Vieläkin muistan miltä hänen kädet tuntui iholla. Usein lämmöllä sitä muistelen ja mietin, mihin elämä olisi vienyt, jos oltaisiin pysytty yhdessä. Hän oli myös mun paras kaveri. Menetys oli siis iso.
Eron jälkeen sulkeuduin jotenkin itseeni. Olin vihainen, sitä kesti pitkään. En osannut enää rakastua, luottamus oli mennyttä. Musta tuli kyyninen ja nuoruuden viattomuus oli muisto vaan. Ihastumisia ja himoa kyllä oli. Kymmenen vuotta vierähti ja tuli kai sellainen rauhallisempi elämäntilanne, että käsittelemättömiä tunteita alkoi puskea pintaan. Nähtiin kesäfestareilla ja purskahdin vaan itkuun. Itkin seuraavan päivänkin. Siitä saakka tasaisin väliajoin olen miettinyt miestä, tulee uniin usein, mietin mitä hänelle kuuluu. Enää miehen miettiminen ei aiheuta ärsyyntymistä ja vihaa, vaan mietin kaivaten sitä ihanaa nuoruutta.
Kaipaan varmaan niitä aikoja enemmän kuin miestä. Tuskin meillä tunteita tulisi toista kohtaan, jos tavattaisiin. Ei olla enää samoja ihmisiä. Saispa yhden kesän vielä elää sitä huumaavaa nuoruutta. Huokaus.
Itse kaipaan sitä henkilöä jonka luulin entiseni olevan. En sitä mitä hän on. Eli oikeastaan ikävöin henkilöä, joka ei ole edes olemassa.
En nimittäin pettävää ja henkistä väkivaltaa harjoittavaa henkilöä kaipaa.
En ole koskaan kaivannut ketään. Olen ollut kerran naimisissa, kerran pitkässä suhteessa, lyhyitäkin suhteita löytyy. Ketään miestä en ole rakastanut enkä koskaan kaivannut. Kai minulla joku vika on päässä. Tietäisi vaan mikä.