Kuinka kauan olet kaivannut nuoruuden rakastettuasi?

40. Uotta. Sitten tavattiin ja hoksasin, että hyvä, kun erottiin kaksikymppisinä

Ihana lukea näitä, että on muitakin kaipaavia. Tai siis surullista lukea. Itse olin nuori silloin. Asuin avoliitossa, josta sitten erosimme myöhemmin. Mies oli minua paljon vanhempi, naimisissa ja kahden lapsen isä. Näimme toisiamme aina silloin tällöin sattumalta työn tms, yhteydessä. Tervehdimme, hymyilimme, vaihdoimme muutaman sanan. Ei mitään muuta. Se oli tosi kaunista ja viatonta. Sitten tapahtui ikäviä asioita muista syistä ja me emme enää tavanneet. Tavallaan meidän välit sotkettiin. Asun nyt kaukana hänestä. Tästä on jo 25 vuotta ja vielä kaipaan. Otin yhteyttä häneen viestillä. Kertou, että on edelleen naimisissa, mutta soittaa, niin jutellaan. En voinut vastata puhelimeen, kun alkoi itkettään. Enkä tiennyt, että mitähän sanoisi minulle. En enää Itse ota yhteyttä. Jos hän ottaa, niin sitten vastaan. Kamalan raskasta kaivata jotakin niin kauan ja repivää. Tuntuu kuin menisi elämä hukkaan, vaikka olen elänytkin. 

Olen kirjoittanut tähän ketjuun muutamia viestejä noin kolme vuotta sitten. Kirjoitin siitä miten voisi olla hyvä tavata yhden kerran ja puhua asioista. Huomaan nyt, että olen päässyt siitä ihmisestä henkisesti irti. En haluaisi enää tavata enkä keskustella hänen kanssaan. En enää seuraa ollenkaan etäältä hänen someaan enkä kaipaa häntä romanttisessa mielessä. Vanhasta ystävyydestämme ja niistä nuoruuden aikaisista hiljaisista molemminpuolisista yhteisestä tulevaisuuden haaveista on kyllä kaunis muisto. Loppujen lopuksi me kuitenkin arvostamme elämässä niin eri asioita, ettemme olisi sopineet yhteen. 

Kyllä sellainen rakkaus ja yhteys jää pysyvästi mieleen. Hyväksyn sen, että emme olisi sopineet yhteen arkielämässä, mutta siinä oli jotakin unohtumatonta, joka muutti minua. Päätin itse jättää hänet. Hänen jälkeen en ole halunnut kokea samaa enkä kulkea koskaan missään ravintoloissa ym. Halusin mahdollisimman vakaan ja turvallisen elämän saman henkisen ihmisen kanssa ja toiveeni toteutui. 

Ikävää kitumista ollut koko elämä. Ei unohdu millään. Pilalle mennyt koko elämä. Nyt haluaisin jo kuolla. En jaksa enää. 

Kuvittelin, että asiat olisivat sovittavissa nuoruuden rakkauteni kanssa. Valitettavasti olin pahemman kerran väärässä. Mies meni naimisiin narsistisen naisen kanssa ja palvelee tätä yhä kuin uskollinen koira. Nainen aiheuttanut pelkkiä ongelmia tutuille ja tuntemattomille hyökkäilleet viattomien kimppuun mustasukkaisuuden vuoksi kuin vesikauhuinen koira.