Lue keskustelun säännöt.
Henkinen herääminen. "Normaali" elämä ei tunnu enää tavoittelemisen arvoiselta.
27.04.2022 |
Nykyään huomaa kuinka valheessa sitä onkaan elänyt. Ainakin itselleen.Työt, joita olen tehnyt ja nostanut sillä egoani. Raha, ansaittu palkka, ihmiset lähelläni. Nostamassa egoani ja tuomassa jotain mitä muka tarvitsen. Hampain ja kynsin pitänyt kiinni vaikka henkisesti olen voinut todella huonosti.Aina vain tarvinnut lisää hyväksyntää ja tunteen kuulua yhteiskuntaan.Mikään ei ole kuitenkaan sisäistä tyhjyyttä täyttänyt, ei raha etenkään.Nykyään minä viihdyn yksin. Luen, pohdin. Katson maailmaa, katson ihmisiä. Katson meidän normeja ja elämää.Ei ole tarvetta ihmissuhteelle vain yksinäisyyttä täyttääkseni. En tarvitse ketään enkä halua keneltäkään mitään, en halua myöskään ottaa keneltäkään mitään. Pelkkä vilpitön ihmissuhde ja oikeanlaisiin arvoihin perustuva on sitä mitä voisi elämäänsä päästää. Pidän kuitenkin ihmisistä enkä halua tuomita ketään. Ei ole vain tarvetta enää todistella tai pyrkiä vain sen takia, että tuntee olevansa osana laumaa.Mielummin olen vain oma itseni ja tuon ihmisyyttä etäältä ja omien voimavarojen mukaan elämässäni.Työt eivät kiinnosta, ei etenkään rahallinen tuloksellisuus ja ihmisten ongelmien ratkominen. Moni tekee ongelmat aivan itse ja syyttää niistä muista. Olen siihen itsekin sortunut ennen.Teen työni mielummin ilolla ja saadakseni täyttymystä oman luovuuden ja olemassaolon kautta. Jakaa sitä kautta jotain syvempää. Jotain aitoa.Raha on kyllä tärkeä osa arkea, tottakai. Ei kuitenkaan päämäärä, jota tulisi tavoitella terveyden kustannuksella. Jokainen määrittelee itselleen sen, joka riittää.En minä aio ostaa esim. autoa. En varmaan aja koskaan edes ajokorttia. En tarvitse suurempia mukavuuksia vain sen takia, että jotain on.Riittää pääosin, että ruokaa on kaapissa, katto pään päällä ja voi toteuttaa itseään. Se on oma päämäärä.Normit eivät enää jaksa pitää minua elossa. En halua elää elämää yhteiskunnan tai muiden sanelemana. En edes oman mieleni vaan katsoa, nauttia ja olla. Elää sellaista elämää, joka synnyttää jotain uutta ja merkityksellistä minulle ja muille. Jotain on tapahtunut. Kuin olisi matkalla ja nauttisi. Pelkoa ja ahdistusta on koko ajan vain vähemmän. On halu kuunnella sisintään ja tiedostaa. On kaipaus luontoon ja rakkauteen. Aurinkonsäteet, ilmanvirta kasvoilla, tuoksut. On hyvä olla näin, elää enemmän hetkessä.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin.
Mä odotan entisen elämäni paluuta kuin kuuta nousevaa!
Korona sotki pahasti ihan kaiken enkä vieläkään ole entiseen päässyt.
Joillekin se entinen oli oikein hyvää, sopivaa ja oikeassa järjestyksessä olevaa elämää.
Mitähän te jotkut olette sitten oikein tehneet jos tämä nykyinen on parempaa?!Tätä mäkin olen ihmetellyt. Millainen kurja tyyli elää joillakin on oikein ollut jos tämä korona ja sodanuhka on parempaa?
Ehkä korona ja sodan uhka ei näyttele isoa osaa kaikkien elämässä. On kuitenkin itsensä päätettävissä minkä verran niille haluaa antaa huomioo ja ajatuksia.
Henkisen heräämisen jälkeen sitä vaan ihmettelee kaikkien ihmisten hysteriaa ja sekoilua. Itse ihan rauhallisena suhtaudun kaikkeen ja en edes seuraa mitään uutisiakaan kun tiedän, että ne tuottaa matalaa latistavaa energiaa. Jo monia kuukausia ollut katsomatta uutisia ja kehossa on rauhallinen olo, tottakai on paljon muitakin hyviä juttuja mitä ottanut elämään nyt lähiaikoina.
Sinä ignoraat. Jos olisit herännyt, seuraisit uutisia normaalisti. Ei se ole mitään latistavaa energiaa, ihan sitä samaa energiaa se on kuin mikä sinussakin virtaa. Henkisesti herännyt hyväksyy ja katsoo suoraan niin hyvään kuin pahaankin.
Tiedän jo totu uden eli turha seurata niitä uutisia. Tietoisuus kasvoi jo siihen pisteeseen missä tiedän etten hyödy yhtään että edes valhe uutisten analysointi edistäisi mitään. Tajuat kyllä myöhemmin että sen yl en uutisten katsominen on turhinta ikinä. Olen katsonut pahaa suoraan silmiin ja kohdannut pahimmat pelot sekä päässyt niistä yli. Tietoisuuden kasvusta se todellinen sisäinen rauha tulee.
Höpö höpö. Totuudellisuus on sitä, että tiedostaa _itsessään_ sen saman potentiaalin hyvään ja pahaan mitä ympäristössään todistaa. Tällöin tarkkaillee _kaikkea_ siitä totuudellisuudesta. Tuo, että oman rauhan vuoksi selitellään ettei sotauutisten seuraaminen enää kiinnosta, on egoisimin raskaimpia muotoja ja myös ihan suoraa itselleen valehtelua. Jeesus miten säälittävää! Maksaako joku tällaisesta scheissesta?
En sanonut etten totaalisesti tiedä mitä siellä tapahtuu, kyllä tiedän aika laajan kuvan mikä siellä on tilanne, mutta en seuraa sitä koko ajan. Välillä päivittää tilanne seurantaa niin se riittää eikä tarvi mitenkään pakonomaisesti seurata. En ahdistu mistään näistä sotajutuistakaan enää. Yle:ltä tulee ne kaikki valheet sitten, että itse seuraan eri kanavilta ne tapahtumat jos seuraan. Valtamedia on jo pelistä poissa minun tilanteessa.
Eli olet foliohattuinen hörhö, et suinkaan henkisesti kasvanut vaan taantunut!
Tunnut itse olevan aivan helvetin negatiivisissa energioissa. Sinuna katsoisin peiliin. Nosta sitä tärähtelyn tasoa ja tule sitten juttelemaan kunnon asioita.
Sivusta, mutta eihän tuollainen hörhöily mitään todellista henkistä kasvua ole, vaan ihan pelkästään sitä itseään: hörhöilyä.
Ööö? Henkinen kasvu on nimenomaan hörhöilyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa voida elää kuten sisimmässään kokee parhaaksi. Yhtäaikainen rauhan ja vapauden tunne on parasta mitä tiedän. Kahdeksasta neljään tai yhdeksästä viiteen työ, omistusasunto, lapset, ehkä lemmikki ja muut "yhteiskunnan odotukset" ja "kultaiset standardit" eivät ole kaikille, minäkään en halua näistä mitään.
Olen ollut köyhä, sairas ja onneton. Nähnyt kuinka nopeasti asiat voivat muuttua suuntaan tai toiseen. Olen ollut myös onnekas, voinut elää haluamallani tavalla jo pitkään ja löytänyt rinnalleni puolison, jonka kanssa rakastamme ja täydennämme toisiamme sekä mahdollistamme toistemme unelmia. Taloudellisestikin tilanteemme on nykyään hyvä eikä rahan vuoksi tarvitse tuntea stressiä.
Raha ei tuo onnea mutta sen puute voi tuoda onnettomuutta. En tarkoita, että köyhänä ei voisi olla onnellinen, olen itsekin ollut, mutta rahan puute silloin kun sitä todella tarvitsisi on kauheaa, tämäkin olen kokenut. En siksi pysty suhtautumaan rahaan välinpitämättömästi mutta en kaipaa rahalta statusesineitä tai varsinkaan kiinteää omaisuutta vaan turvaa ja vapautta.
Maailma ja elämä siinä on vaikea ja voi loppua milloin tahansa. Minua on auttanut paljon tämän hyväksyminen yhdistettynä vahvaan tahtoon elää parhaaksi katsomallani tavalla. Yleensä muut ihmiset eivät ymmärrä valintojani, yhteiskunnan odotuksista poikkeaminen on monille yllättävänkin hankala konsepti, mutta en tarvitse heidän ymmärrystään. Kieltämättä tähän pisteeseen kuitenkin on ollut vaikeaa päästä.
Näköjään palsta ei tunnista enää ajatusviivaa, joten lisäsin pilkkuja tekstiini.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää ettei yksin koe tätä asiaa. Varmaan monet tuntee kokevansa tämän heräämisen nyt, mutta ei uskalla vielä avautua asiasta. Tämä herääminen alkoi isommassa mittakaavassa jo parisen kuukautta sitten ja siitä syystä on ollut paljon ihmisillä väsymystä ja muita ihmeellisiä tuntemuksia. Ja btw kaikki käy tän läpi että ei kukaan yksin täällä ole näiden tuntemuksien kanssa. Minä vielä toivon että löydän joku päivä naisen joka on herännyt ja samanmielisen jonka kanssa samalla aaltopituudella, mutta veikkaan niiden määrän lisääntyvän vähän ajan sisällä vaikka jos tuntuu ettei niitä heränneitä oliskaan missään, johtuu vain siitä ettei ihmiset vielä tiedosta sitä täysin tai ei halua kertoa näistä asioista avoimesti vielä.
Kyllä tätä heräämistä on ollut aina. Nopeampi, suurempien ihmisjoukkojen herääminen alkoi kymmeniä vuosia sitten ja se kiihtyy.
Hienoa, että olet jo noin nuorena oivaltanut monta asiaa. Mä olin jo viiskymppinen, kun vihdoin tajusin, ettei elämä olekaan kilpajuoksu, jossa ensimmäisenä hautaan ehtinyt saa pokaalin. Olin hyvin lähellä saada sen pokaalin 10 vuotta sitten. Tunnen kuuluvani sukupolveen, jossa elämää elettiin hyvin pitkälle odotusten mukaisesti. Kenen odotusten? Vanhempien? Sukulaisten? Yhteisön? Yhteiskunnan? En osaa sanoa. Kuitenkin ensin opiskeltiin ammatti, hankittiin työpaikka, perustettiin perhe ja sitten juostiin kodin, työpaikan ja ruokakaupan muodostamassa triangelissa. Kun jäi vähänkään luppoaikaa, se piti käyttää johonkin hyödylliseen. Jos muuta ei ollut, piti tavata ihmisiä. Sosiaalisia suhteita täytyi ylläpitää ja hoitaa. Lasten myötä uusia ihmisiä tuli elämään lisää ja oli yhä enemmän heitä, joille piti jakaa huomiotaan. Aina oli joku tarvitsemassa jotain. Jos ei työnantaja tai lapset, niin joku muu.
Siihen aikaan usein ajattelin, että "sitten kun lapset ovat aikuisia", "sitten kun olen eläkkeellä" jne. Sitten kun on minun vuoroni alkaa elää. Pysähdys tulikin hyvin yllättäen eräänä lauantaiaamuna. Kun palasin tajuihini leikkausten ja useiden toimenpiteiden jälkeen kiinnitettynä laitteisiin ja letkuihin, makasin kykenemättä edes vaihtamaan asentoa Meilahden sairaalassa ja katselin ikkunasta ulos. Olin jo käynyt "kättelemässä Kuolemaa", mutta minua hoitaneiden lääkäreidenkin ihmetykseksi selvisin hengissä. Niin tuskainen ja kivulias kuin oloni silloin olikin, en ollut koskaan elämässäni tuntenut sellaista elämäniloa ja sisäistä mielenrauhaa kuin maatessani täysin muiden autettavana sairaalasängyssä. Tiesin, että jokin on pysyvästi muuttunut elämässäni. Eikä suinkaan huonommaksi vaan paremmaksi.
Kutsun tuota ajankohtaa elämäni ajanlaskuksi. On elämä ennen ja on elämä jälkeen. Näillä elämillä ei ole kovinkaan paljoa yhteistä. En ole hypännyt kokonaan pois oravanpyörästä, mutta olen hiljentänyt vauhtia. En enää juokse vaan kävelen. Pysähdyn välillä. Mihin minulla olisikaan kiire? Hautaanko? Saamaan pokaalin? En tarvitse pokaalia enkä kovin paljon muutakaan. Katon pään päälle, ruokaa vatsaan, muutamia läheisiä ihmissuhteita sekä aikaa olla omien ajatusteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä on kivaa keskustelua. Mulla henkinen herääminen alkoi 18-vuotiaana, kun halusin olla parisuhteessa mahdollisimman hyvä sille toiselle ja aloin seuraamaan ajatuksiani ja tunteitani tietynlaisena tarkkailijana. Koulut loppu kesken vähän ennen sitä, ja en oo saanu aikaseks alotettua uudelleen kouluttautumista. En vaan tiedä mikä kiinostais, kun tavallaan monikin asia kiinnostaa, mutta tavallaan en halua oravanpyörään ja yhteiskunnan koneiston osaksi kouluttautumaan. Töitä en oo myöskään tehnyt, koska en osaa pitää rahaa niin arvokkaana että haluaisin vaihtaa läsnäoloani sitä vastaan. Nyt kuitenkin, oon 21v ja on vähän tyhjää ajelehtia kelan rahoilla. Silleen mulla on kaikki, paitsi tarkotus. Paljon kuulee sitä, että seuraa omaa polkuas jne yms, mutta mistä sen tietää? Ehkä tulin vaan kyseleen herättääkö tää kellekkään ajatuksia, kun ei tästä oo kyllä tullu kellekkään puhuttua.
Koet olevasi henkisesti herännyt, vaikka oikeasti taidat olla vasta aikuistumassa. Se on henkinen muutos, joka saattaa tuntua maailman avautumiselta henkisesti.
Olet nyt välitilassa, ja senkin vuoksi tunnet itsesi tyhjäksi ja irralliseksi, mutta myös avoimeksi.
Tuo oma polku - joka sivumennen sanoen on nykyajan nuorten aikuisten luksusta - löytyy, jos olet aidosti avoin mahdollisuuksille ja tartut intuitioon. Se ei tarkoita sitä, että ajelehdit jutusta toiseen, vaan luotat intuitioosi ja SEURAAT sitä sitoutuneesti, päivästä toiseen. Jos mitään selkeää ei ole mielessä, mielesi kertoo intuition voimalla, mikä asia tai polku voisi olla juuri sinulle hyvä. Mutta sitä täytyy muistaa seurata, eikä alkaa taas viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua heittäytymään johonkin pöpelikköön, joka tuntuisi (satunnaisesti) taas lyhyen hetken kiinnostavammalta kuin se polku, jolla jo kävelet.
En sanonu olevani henkisesti herännyt. Sanoin että koen sen heräämisen alkaneen siitä, kun aloin observoimaan mieltä ja erottamaan itseäni siitä ja tunteista. Mutta kiitos vastauksesta! Tarvis kyllä kehittää tuota ettei vaihtelis jutusta toiseen, vaan pysyis jutun parissa mitä on päättänyt alkaa tekeen.
Herääminen alkaa minusta vasta sitten kun tajuaa ettei oikeasti tiedä elämästä oikein mitään. Myöskin elämän äärettömyys on lopulta aika ällistyttävää ymmärtää. Pitää ymmärtää itse. Ei uskoa mihinkään sokeasti. Elämää ei opita kirjoista lukemalla tai muiden kokemuksista. Vaan elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei nyt tulisi suorittamista siitä henkisestä heräämisestäkin.
Kannattaako ketju lukea läpi? Siirryttiinkö kauniista sanoista konkretiaan. Tuliko ilmi millaisista lähtökohdista suunnanmuutos tehtiin. Onko ketjulla jotakin annettavaa ns. konservatiiviselle tavikselle joka ei koskaan lähtenytkään moneen asiaan mukaan alunperinkään. Suomessa on nimenomaan voinut elää sielukasta ja lintukotoelämää kaiken aikaa. Tietenkin media pyrkii heikkoja provosoimaan kaikkeen ryhtymään erilaisista perversioista lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppupeleissä helpointa ja helpottavinta on vain tietää, että on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan :) ja näin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Jos joku entiteetti tarrautuu johonkin gurun sanomiseen, niin eihän se ole gurun vika.
Jokainen itse päättää mitä ja mistä ja keneltä omaksuu jotakin tai ei omaksu.
Toki, parasta on ettei omaksu keneltäkään mitään vaan pitää mielen tyhjänä, ollen siten vapaa ajatuksen sidonnaisuudesta.
Miten olla vapaa sidonnaisuudesta, on toinen asia.Miksi pitää mieli tyhjänä, kun sen voi täyttää omilla oivalluksilla, mitä vikaa on kriittisessä ajattelussa?
Itse ajattelen, että mielen tyhjyys ja ajatteleminen eivät ole toisiaan poissulkevat vaihtoehdot, vaan ennemminkin sekä että. Nämä tilat vaihtelevat, välillä tietoisesti ja välillä tiedostamattomasti, ajan ja harjoittelun myötä näitä oppii käyttämään tietoisesti. Molemmat voivat aiheuttaa laajenemistuntemuksia ja valaistumiskokemuksia. Molemmissa on omat hyvät puolensa.
Mieli ei ole tyhjä jos ajatustoiminto on käynnissä.
Mielen tyhjyys on metka juttu.
Tyhjyydessä ei ole mitään nähtävää eikä koettavaa.
Tyhjyydessä vallitsee ykseys, hiljaisuus, autuus.
Se on täysin tietoinen tila.
Täällä on nyt porukka niin valaistunut ja löytänyt sisäisen rauhansa. Ihan mielenkiinnosta niin elättekö nyt pienillä tuloilla ilman ihmissuhteita seuraten yhteiskuntaa sivusta vai onko tämä taas sitä oman hännän nostoa ja oman erityisyyden korostamista mitä teillä ihmisillä on? Vähän niin kuin että olette huomanneet köyhällä ja yksinäisellä olevan jotain mitä ette vielä ole hamstranneet käyttöönne ja nyt mietitte miten viedä sekin ja tehdä siitä trendikästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. En mäkään enää tavoittele mitään. Mun unelmat on murskana eikä mistään pienistä jutuista millä itseäni yritän motivoida tunnu tulevan yhtään mitään.
En jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt porukka niin valaistunut ja löytänyt sisäisen rauhansa. Ihan mielenkiinnosta niin elättekö nyt pienillä tuloilla ilman ihmissuhteita seuraten yhteiskuntaa sivusta vai onko tämä taas sitä oman hännän nostoa ja oman erityisyyden korostamista mitä teillä ihmisillä on? Vähän niin kuin että olette huomanneet köyhällä ja yksinäisellä olevan jotain mitä ette vielä ole hamstranneet käyttöönne ja nyt mietitte miten viedä sekin ja tehdä siitä trendikästä
En haluaisi olla ikävä, mutta yleensä nämä valaistuneet ovat yhteiskunnassa sivuun jääneitä reppanoita, jotka sitten nostattavat itseään tällaisella höpinällä. Se on ymmärrettävää, jokainenhan haluaa olla jotakin, päteä jossakin. Samalla se on defenssi: en haluaisikaan, huomasin huonoksi, näin olen onnellisempi. Ihan varmasti niin, koska todellisuudessa sinusta ei ole muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt porukka niin valaistunut ja löytänyt sisäisen rauhansa. Ihan mielenkiinnosta niin elättekö nyt pienillä tuloilla ilman ihmissuhteita seuraten yhteiskuntaa sivusta vai onko tämä taas sitä oman hännän nostoa ja oman erityisyyden korostamista mitä teillä ihmisillä on? Vähän niin kuin että olette huomanneet köyhällä ja yksinäisellä olevan jotain mitä ette vielä ole hamstranneet käyttöönne ja nyt mietitte miten viedä sekin ja tehdä siitä trendikästä
En haluaisi olla ikävä, mutta yleensä nämä valaistuneet ovat yhteiskunnassa sivuun jääneitä reppanoita, jotka sitten nostattavat itseään tällaisella höpinällä. Se on ymmärrettävää, jokainenhan haluaa olla jotakin, päteä jossakin. Samalla se on defenssi: en haluaisikaan, huomasin huonoksi, näin olen onnellisempi. Ihan varmasti niin, koska todellisuudessa sinusta ei ole muuhun.
Jos luit ketjua, niin huomaat että moni käy töissä. Eli ei oo jääny sivuun yhteiskunnassa. Mutta toki on vaikea ymmärtää asiaa jota ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt porukka niin valaistunut ja löytänyt sisäisen rauhansa. Ihan mielenkiinnosta niin elättekö nyt pienillä tuloilla ilman ihmissuhteita seuraten yhteiskuntaa sivusta vai onko tämä taas sitä oman hännän nostoa ja oman erityisyyden korostamista mitä teillä ihmisillä on? Vähän niin kuin että olette huomanneet köyhällä ja yksinäisellä olevan jotain mitä ette vielä ole hamstranneet käyttöönne ja nyt mietitte miten viedä sekin ja tehdä siitä trendikästä
En haluaisi olla ikävä, mutta yleensä nämä valaistuneet ovat yhteiskunnassa sivuun jääneitä reppanoita, jotka sitten nostattavat itseään tällaisella höpinällä. Se on ymmärrettävää, jokainenhan haluaa olla jotakin, päteä jossakin. Samalla se on defenssi: en haluaisikaan, huomasin huonoksi, näin olen onnellisempi. Ihan varmasti niin, koska todellisuudessa sinusta ei ole muuhun.
Jos luit ketjua, niin huomaat että moni käy töissä. Eli ei oo jääny sivuun yhteiskunnassa. Mutta toki on vaikea ymmärtää asiaa jota ei ymmärrä.
Matalapalkka-aloilla. Käytännössä se haaveiltu elämä jäi saamatta. Sitten kitkutetaan löyhässä hirressä todellisuudessa, ja fantasioidaan satujuttuja.
Mitä tämä puhe valaistumisesta ja henkisyydestä on?
Ei kukaan ole sanonut täällä olevansa valaistunut ja veikkaan henkisyydestä maininneet ovat sen tehneet sen enemmän huumori mielessä kun tosissaan.
Esim. Tuo mitä allekirjoittanut on sanonut tyyhjyydestä ym ei vaadi että olisi valaistunut tahi henkisesti kehittynyt.
En ole kumpaakaan.
Kiva aloitus, AP!
Koen samoja ajatuksia, mutta niiden taustalla ei ole ns. "henkinen herääminen" tai mikään spiritualistinen kokemus. Minulla tämä sen sijaan kytkeytyy oivallukseen siitä, että nykyinen yhteiskunta- ja talousjärjestelmämme on kestämätön, ja jatkuvan kasvun sekä tehokkuuden tavoittelu ja suorituskeskeinen elämä oikeasti palvelee vain harvaa. Moni sen sijaan niistä kärsii. Jos uusliberalismi ei ole tuttu termi niin kannattanee tutustua siihen.
Tärkeintä lienee omien arvojen kirkastaminen niin vahvoiksi että niiden ohjaamana on helppoa elää elämäänsä, sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen mikäli rahkeita riittää.
Joo en lähde tähän sun negatiisivuuteen mukaan. Nautihan siellä negatiivisuudessa kylpemisestä. Jatkan tässä matkaa.