Lue keskustelun säännöt.
Henkinen herääminen. "Normaali" elämä ei tunnu enää tavoittelemisen arvoiselta.
27.04.2022 |
Nykyään huomaa kuinka valheessa sitä onkaan elänyt. Ainakin itselleen.Työt, joita olen tehnyt ja nostanut sillä egoani. Raha, ansaittu palkka, ihmiset lähelläni. Nostamassa egoani ja tuomassa jotain mitä muka tarvitsen. Hampain ja kynsin pitänyt kiinni vaikka henkisesti olen voinut todella huonosti.Aina vain tarvinnut lisää hyväksyntää ja tunteen kuulua yhteiskuntaan.Mikään ei ole kuitenkaan sisäistä tyhjyyttä täyttänyt, ei raha etenkään.Nykyään minä viihdyn yksin. Luen, pohdin. Katson maailmaa, katson ihmisiä. Katson meidän normeja ja elämää.Ei ole tarvetta ihmissuhteelle vain yksinäisyyttä täyttääkseni. En tarvitse ketään enkä halua keneltäkään mitään, en halua myöskään ottaa keneltäkään mitään. Pelkkä vilpitön ihmissuhde ja oikeanlaisiin arvoihin perustuva on sitä mitä voisi elämäänsä päästää. Pidän kuitenkin ihmisistä enkä halua tuomita ketään. Ei ole vain tarvetta enää todistella tai pyrkiä vain sen takia, että tuntee olevansa osana laumaa.Mielummin olen vain oma itseni ja tuon ihmisyyttä etäältä ja omien voimavarojen mukaan elämässäni.Työt eivät kiinnosta, ei etenkään rahallinen tuloksellisuus ja ihmisten ongelmien ratkominen. Moni tekee ongelmat aivan itse ja syyttää niistä muista. Olen siihen itsekin sortunut ennen.Teen työni mielummin ilolla ja saadakseni täyttymystä oman luovuuden ja olemassaolon kautta. Jakaa sitä kautta jotain syvempää. Jotain aitoa.Raha on kyllä tärkeä osa arkea, tottakai. Ei kuitenkaan päämäärä, jota tulisi tavoitella terveyden kustannuksella. Jokainen määrittelee itselleen sen, joka riittää.En minä aio ostaa esim. autoa. En varmaan aja koskaan edes ajokorttia. En tarvitse suurempia mukavuuksia vain sen takia, että jotain on.Riittää pääosin, että ruokaa on kaapissa, katto pään päällä ja voi toteuttaa itseään. Se on oma päämäärä.Normit eivät enää jaksa pitää minua elossa. En halua elää elämää yhteiskunnan tai muiden sanelemana. En edes oman mieleni vaan katsoa, nauttia ja olla. Elää sellaista elämää, joka synnyttää jotain uutta ja merkityksellistä minulle ja muille. Jotain on tapahtunut. Kuin olisi matkalla ja nauttisi. Pelkoa ja ahdistusta on koko ajan vain vähemmän. On halu kuunnella sisintään ja tiedostaa. On kaipaus luontoon ja rakkauteen. Aurinkonsäteet, ilmanvirta kasvoilla, tuoksut. On hyvä olla näin, elää enemmän hetkessä.
Kommentit (216)
Tämä keskustelu pysäytti minut koska olen kokenut tänävuonna henkistä heräämistä. mikään ei tunnu enää todelta, ei maailma ympärilläni. Kuin unta. Toisinaan kuulen päässäni lauseita "herää".
Ajatukset Jumalasta ovat vahvistuneet mikä hämmentää sillä en ole uskovainen. Eikä mainitsemani Jumala ole kristitty Jumala, ei oikeastaan edes mene sillä nimellä. Kuvailisin sitä ennemmin sisäiseksi äänekseni, minuksi. Minä itse. Pyhempi minuus. Jokin selittämätön? Mutta ydinsanoma on, että olen ymmärtänyt rakkauden olevan tärkeintä. Ettei juuri muulla ole väliä, materialla, saavutuksilla, loputtomilla valokuvilla itsestä todisteena olleeni.
Olen alkanut arvostaa asioita joita voin sanoa tehneeni. Eläväni.
Ja että tulevaisuutta sekä mennyttä ei ole olemassa. On vain ja ainoastaan nyt. Mitään muuta ei ole. Huominenkin on vain tulevan eilinen ja kaikki katoaa, kaikesta tulee muistoja. Enkä ole elänyt itselleni tai itseä varten koskaan. Olen tehnyt kaiken kyseenalaistamatta, pysähtymättä kertaakaan. Mitä minä itse arvostan?
Tämä on ollut niin herättävä ajatus, että koko maailmani on romahtanut. En tiedä kuka olen. En tiedä mitä tahdon. En edes tiedä mistä itse pidän! Jopa materia on muiden, olen säästänyt muille tärkeitä tavaroita koska niillä on tunnearvoa. Kirjoja joita en itse koskaan lue mutta "pitäisi lukea". Perintötavaroita joita en aidosti tahdo mutta jotka "kuuluu" säilyttää.
Olen pitänyt edesmenneitä läheisiäni elossa materian kautta.
Kaikki ympärillä tuntuu kaukaiselta. Koen olevani erillinen maailmasta. Muista. Poikkeava. Olen elänyt ajatuksessa etten ole ihminen muiden joukossa.
Kuinka vapauttava ajatus, että olen yksi muiden joukossa tismalleen samanlaisten ongelmien kanssa.
Kuolema saa tulla tänään tai huomenna.
Tajusin viimein, että kun kuoleman pelkoni loppuu, loppuu myös elämän pelkoni. Kaikki pelkoni ovat turhia. Kaikki mitä olen jättänyt tekemättä epävarmuuteni vuoksi, aivan kaikki on menettänyt merkityksensä ja siinä, juuri siinä on aito vapaus.
Jos nämä ovat viimeisiä hetkiäni maan päällä, tahdonko todella kuolla todeten, etten ole päivääkään elänyt itselleni?
Tahdonko kuolla todeten, etten koskaan ollut vapaa?
Kiitollinen ja arvostaen, että minulla on kuitenkin tilaisuus todeta se ja olen hyvässä asemassa moneen muuhun verrattuna. Asiani ovat silti niin huonosti, että olen tehnyt mielen kuolemaa ja lopettanut täysin ajattelemisen. Elämäni on ollut suoriutumista, ei aikoihin elämistä.
Vasta nyt kaiken toivon menettäneenä tulevaan, koen uudenlaista uskoa.
Henkisyys ei ole koskaan ollut näin vahvaa ja intuitio ohjaa minua, mikään ei tunnu sattumalta. Kuin saisin viestejä minua varten. Ja ne viestit eivät koskaan tarkoita pahaa.
Minuun on pumpattu jokaikinen masennuslääke kehooni kun olen selittänyt ettei tyhjyys sisälläni koskaan poistu. Aina jokin puuttuu.Ei onnettomuus koskaan tullut ulkopuolelta, se on syvällä itsessäni.
Koskaan ennen ei ole ollut näin helppoa hengittää ja hymyilen aidosti vuosiin sekä olen itkenyt kyyneleet joita padonnut sisälleni.
Luonto on niin kaunis. Mitään en elämääni kaipaa kuin rakkautta ja jakaa sitä myös muille. Tahdon tehdä hyvää. Tahdon auttaa.
Rakastakaa niin paljon kuin voitte. Mitään materiaa ette täältä mukaanne saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
202 jatkaa. Olemme täyttäneet elämämme jatkuvilla mielikuvilla ja peloilla tulevasta. Suunnittelemme elämämme ja toiveemme "sitten kun" ja pelkomme varoittaa "mitä voi tapahtua" emmekä ymmärrä, että nekin ovat vain mielemme tuotoksia. Ettei jokaista ajatusta tarvitse uskoa.
Niitä asioita joita kuvittelet, ei ole vielä tapahtunut. Ne on kuvitelmaa. Miksi pelkäät niitä jo nyt etukäteen? Miksi otat ne totena, totuus johon et voisi vaikuttaa?
Me voimme pahoin. Me ihmisinä voimme niin pahoin ja puramme tyhjyyden kukin omalla tavallaan. Maailma ympärillämme on sairas, some ja media sairastuttaa meidät. Internet ei ole ollut elämässämme edes montaa vuosikymmentä ja nyt se ohjaa täysin elämäämme. Se ajattelee puolestamme. Se määrittelee meitä liikaa.
Päivämme kuluvat tuijottaen kännykän ruutua, videoita, elokuvia, someja jossa joku muu tekee ja jossa joku muu sanoo. Kaikki on pureskeltu valmiiksi.
Mielemme laiskistuu ja tyhmenemme. Unohdamme täysin mihin olemme aidosti kykeneviä, kuinka paljon voisimme saada aikaan aivan itse. Unohdamme, että voimme ajatella. Usein emme edes jaksa ja arki uuvuttanut meidät täysin, energiaa ei ole. Uuvumme elämään ja ajaudumme umpikujaan josta emme näe ulospääsyä.
Olemme vankilassa jonka olemme itse luoneet emmekä osaa enää edes kyseenalaistaa sitä.
Yritämme löytää syytä pahoinvointiin ympäriltämme. Syytämme, vihaamme, tuomitsemme, häpeämme, pelkäämme, inhoamme. Viha on niin helppo tunne. Viha pitää meidät erillään.
Yhteisöllisyys katoaa ja unohdamme täysin olevamme rakkauteen kykenevä. Vihaamme kaikkea mitä emme ymmärrä tai tahdo ymmärtää.
Mielemme puutuu väkivaltaan, emme enää jaksa välittää. Emme koe enää empatiaa tai sympatiaa lähimmäistä kohtaan tarpeeksi. Väkivaltaan turtuu.
Ei-välittämiseen turtuu.
Kuvaamme onnettomuuspaikoilla, näemme kuvia kuolemista, kurjuudesta, hädän huudoista ja auttamisen sijaan olemme kyllästyneet. Joku muu kärsii jossain. Joku täysin tuntematon. Itkemme vasta kun se on läheinen. Tajuamme tilanteen kamaluuden vasta kun se osuu itseä lähelle.
Tämä turta maailma on julma ja ainoa vastaisku siihen on rakkaus ja välittäminen. Kiltteys. Sitä ei ikinä, koskaan ole maailmassa tarpeeksi ja jo pienetkin asiat auttaa.
Sain yksi päivä pastillin tuntemattomalta ja hymyilin sillä se oli mukavin asia koko päivässäni. Tuo yksi pastilli.
Kuinka paljon pienetkin teot voivat ilahduttaa toisen päivää. Mieti onko kohdallesi vastaavaa tapahtunut, joku kehunut asusteitasi tai olet tarjonnut paikan bussista sitä enemmän tarvitsevalle.
Hymy on vahvin aseesi mielesi kuolemaa vastaan. Kaikkia ei ole pakko rakastaa, mitään julmaa ja kamalaa ei ole pakko hyväksyä. Mutta maailma olisi meille kaikille nii paljon kauniimpi paikka elää jos toisinaan huomioimme toisemme.
Sillä yhtä olemme kaikki. Sinä, minä, muut.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisitteko YouTube linkkejä. Ei salaliittoja, vaan aloitukseen liittyviä. Itsekin samoissa tuntemuksissa.
Tosiaan Jumala voi tarkoittaa monta asiaa. Uskovaisille Jumala tarkoittaa jotain parrakasta miestä mikä rankaisee heitä jos he eivät tottele.
Mulle henkisenä ihmisenä Jumala meinaa rakkautta ja totuutta, sitä mihin ihminen kasvaa kun hän kehittyy henkisesti. Se ei oo mikään mies tai rankaisija vaan se ite tietosuus.
Siit ei kannata hämääntyä jos henkisesti herännyt ihminen puhuu Jumalasta, hän ei usein tarkoita raamatun Jumalaa. Tai sitä uskonnollista Jumalaa. Se on ihan jotain muuta
Kiva että tästä on keskustelu.
Mä oon just valmistumassa ja tavoitteena ollut saada työpaikka muualta Euroopasta. Pidin tärkeänä hienoa työpaikkaa, hyvää palkkaa, keskusta-asuntoa.
Nyt pikkuhiljaa oon havahtunut siihen, että mä itseasiassa välitän enemmänkin omasta ja muiden hyvinvoinnista. Oon alkanut uskomaan johonkin itteäni korkeampaan ja näkemään jotenkin sen, että mun aiemmat elämäntavoitteet puski suoraan jostain häpeästä ja peloista.
Nyt yhtäkkiä tajuan, että mähän inhoan stressiä esimerkiksi. Mä tykkään nukkumisesta enkä halua suorittaa elämää. Mulle tärkeää oliskin saada lemmikki ja harrastuksia ja vapaa-aikaa. Käyn joka päivä monta tuntia ulkoilemassa. Haluun tehdä vapaaehtoistöitä ja auttaa muita. Haluisin löytää samanhenkisiä ihmisiä. Mun vanhat ystävät ei tajua oikein, että mitä mulle on tapahtunut. Haluisin ääneen huutaa, että mua ei kiinnosta käydä trendikkäissä harrastuksissa ja paikoissa vaan tykkään itseasiassa lukea ja maalata. Ja että musta ei tarvii kaikkien tykätä.
Kun tajusin näitä asioita, niin lopetin mun parisuhteen. Olin valinnut kumppanin, joka halusi myös suorittaa ja perustaa yrityksiä ja tienata. Näyttää ulospäin hyvältä. Ei enää voitu olla yhdessä. Nyt oon ekaa kertaa tyytyväisenä sinkku. Toivottavasti joku samankaltainen ihminen tulee vielä vastaan, mutta ei tarvii heti tulla.
Ja toivottavasti löydän omanlaisen tavan elää. Nyt yritän vaan lakata kontrolloimasta elämäni suuntaa ja luotan, että joku korkeampi voima vie mua kohti jotain helpompaa elämää kuin tuo jota niin hampaat irvessä ja kunnianhimo silmissä toteutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen herääminen on heräämistä normaaliin todelliseen elämään, kaiken hyväksymistä ja itsensä kehittämistä. Sen ei tarvitse liittyä uskontoihin tai mihinkään muuhunkaan aihepiiriin. Ihmiset hakevat sisäistä rauhaa ja onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu pysäytti minut koska olen kokenut tänävuonna henkistä heräämistä. mikään ei tunnu enää todelta, ei maailma ympärilläni. Kuin unta. Toisinaan kuulen päässäni lauseita "herää".
Ajatukset Jumalasta ovat vahvistuneet mikä hämmentää sillä en ole uskovainen. Eikä mainitsemani Jumala ole kristitty Jumala, ei oikeastaan edes mene sillä nimellä. Kuvailisin sitä ennemmin sisäiseksi äänekseni, minuksi. Minä itse. Pyhempi minuus. Jokin selittämätön? Mutta ydinsanoma on, että olen ymmärtänyt rakkauden olevan tärkeintä. Ettei juuri muulla ole väliä, materialla, saavutuksilla, loputtomilla valokuvilla itsestä todisteena olleeni.
Olen alkanut arvostaa asioita joita voin sanoa tehneeni. Eläväni.
Ja että tulevaisuutta sekä mennyttä ei ole olemassa. On vain ja ainoastaan nyt. Mitään muuta ei ole. Huominenkin on vain tulevan eilinen ja kaikki katoaa, kaikesta tulee muistoja. Enkä ole elänyt it
Kiitos kauniista tekstistä. Varo ettei lipsahda manian tai psykoosin puolelle, ei ole tavanomaista kuulla ääniä oli se sitten herää tai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu pysäytti minut koska olen kokenut tänävuonna henkistä heräämistä. mikään ei tunnu enää todelta, ei maailma ympärilläni. Kuin unta. Toisinaan kuulen päässäni lauseita "herää".
Ajatukset Jumalasta ovat vahvistuneet mikä hämmentää sillä en ole uskovainen. Eikä mainitsemani Jumala ole kristitty Jumala, ei oikeastaan edes mene sillä nimellä. Kuvailisin sitä ennemmin sisäiseksi äänekseni, minuksi. Minä itse. Pyhempi minuus. Jokin selittämätön? Mutta ydinsanoma on, että olen ymmärtänyt rakkauden olevan tärkeintä. Ettei juuri muulla ole väliä, materialla, saavutuksilla, loputtomilla valokuvilla itsestä todisteena olleeni.
Olen alkanut arvostaa asioita joita voin sanoa tehneeni. Eläväni.
Ja että tulevaisuutta sekä mennyttä ei ole olemassa. On vain ja ainoastaan nyt. Mitään muuta ei ole. Huominenkin on vain tulevan eilinen ja kaikki k
Täytyy olla psyykkisiä ongelmia, ei nämä asiat ole ihan kaikkia varten. Jotkut nyt vain kuvittelevat voivansa tehdä työtä Jumalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisyys on pienimunaisten miesten höpötystä, koska he eivät saa naista. He väittää että henkisyydellä on merkitystä naisille, paska puhetta! Naiset arvostaa vain isoja munia. Miehen tarkoitus on nussia mahdollisimman monta naista, tienattava mahdollisimman paljon rahaa ja juotava mahdollisimman paljon viinaa. That's it! Mitään henkisyyttä ei ole. Tehkää pienimunaiset miehet vaikka itsemurha
Vierailija kirjoitti:
Henkisyys on pienimunaisten miesten höpötystä, koska he eivät saa naista. He väittää että henkisyydellä on merkitystä naisille, paska puhetta! Naiset arvostaa vain isoja munia. Miehen tarkoitus on nussia mahdollisimman monta naista, tienattava mahdollisimman paljon rahaa ja juotava mahdollisimman paljon viinaa. That's it! Mitään henkisyyttä ei ole. Tehkää pienimunaiset miehet vaikka itsemurha
Käy tekemässä minulle pari voileipää, niin jutellaan sitten siitä, mitä buddha tarkoitti oikeanlaisella puheella.
- Pienimunainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen sulle parit voileivät, ja kun olet syönyt näytän sulle minkälainen jortikka on mulla jalkojen välissä (jos olet nainen ja hyvännäköinen) sen jälkeen olet yhtä mieltä minun kanssa että Buddha oli pienimunainen impotentti joka ei tiennyt mitä tehdä vehkeellä joka on jalkojen välissä muuta kuin kusta. Buddhalla oli vain selittelyä kun ei kyennyt olemaan naisen kanssa, piti keksiä joku valaistumista höpötys, säälittävä tapaus
Salli minun nauraa! Haluat selitellä kun olet laiska, et halua muka rahaa koska sen eteen pitää ponnistella. Poikaystäväsi jätti sinut, saanko arvata että olet lihonut. Ei miehet halua naista joka löhöilee ja syö pitsaa, kun mies itse rehkii yrityksen kanssa. Voi mitä selittelyä, herää ihminen! Mene töihin, hanki perhe sitten olet todella onnellinen. Mikä nykynuoria vaivaa!
Ostamani omenat säilyi yli kolme kuukautta ja näyttivät kuin uusilta. Miksei nekään pilaantuneet? Olin unohtanut ne kaapin perälle ja löytyessään näyttivät samalta kuin ostettuna tammikuun alussa.
On shokeeraavaa mennä kauppaan ja huomata kuinka vähän siellä on prosessoimatonta ruokaa, silloinkin suunta on lähinnä vihanneshylly. Ja tieto siitä, että nekin on myrkyillä kyllästetty tai geenimanipuloitu tuottamaan runsaampaa satoa.