Lue keskustelun säännöt.
Henkinen herääminen. "Normaali" elämä ei tunnu enää tavoittelemisen arvoiselta.
27.04.2022 |
Nykyään huomaa kuinka valheessa sitä onkaan elänyt. Ainakin itselleen.Työt, joita olen tehnyt ja nostanut sillä egoani. Raha, ansaittu palkka, ihmiset lähelläni. Nostamassa egoani ja tuomassa jotain mitä muka tarvitsen. Hampain ja kynsin pitänyt kiinni vaikka henkisesti olen voinut todella huonosti.Aina vain tarvinnut lisää hyväksyntää ja tunteen kuulua yhteiskuntaan.Mikään ei ole kuitenkaan sisäistä tyhjyyttä täyttänyt, ei raha etenkään.Nykyään minä viihdyn yksin. Luen, pohdin. Katson maailmaa, katson ihmisiä. Katson meidän normeja ja elämää.Ei ole tarvetta ihmissuhteelle vain yksinäisyyttä täyttääkseni. En tarvitse ketään enkä halua keneltäkään mitään, en halua myöskään ottaa keneltäkään mitään. Pelkkä vilpitön ihmissuhde ja oikeanlaisiin arvoihin perustuva on sitä mitä voisi elämäänsä päästää. Pidän kuitenkin ihmisistä enkä halua tuomita ketään. Ei ole vain tarvetta enää todistella tai pyrkiä vain sen takia, että tuntee olevansa osana laumaa.Mielummin olen vain oma itseni ja tuon ihmisyyttä etäältä ja omien voimavarojen mukaan elämässäni.Työt eivät kiinnosta, ei etenkään rahallinen tuloksellisuus ja ihmisten ongelmien ratkominen. Moni tekee ongelmat aivan itse ja syyttää niistä muista. Olen siihen itsekin sortunut ennen.Teen työni mielummin ilolla ja saadakseni täyttymystä oman luovuuden ja olemassaolon kautta. Jakaa sitä kautta jotain syvempää. Jotain aitoa.Raha on kyllä tärkeä osa arkea, tottakai. Ei kuitenkaan päämäärä, jota tulisi tavoitella terveyden kustannuksella. Jokainen määrittelee itselleen sen, joka riittää.En minä aio ostaa esim. autoa. En varmaan aja koskaan edes ajokorttia. En tarvitse suurempia mukavuuksia vain sen takia, että jotain on.Riittää pääosin, että ruokaa on kaapissa, katto pään päällä ja voi toteuttaa itseään. Se on oma päämäärä.Normit eivät enää jaksa pitää minua elossa. En halua elää elämää yhteiskunnan tai muiden sanelemana. En edes oman mieleni vaan katsoa, nauttia ja olla. Elää sellaista elämää, joka synnyttää jotain uutta ja merkityksellistä minulle ja muille. Jotain on tapahtunut. Kuin olisi matkalla ja nauttisi. Pelkoa ja ahdistusta on koko ajan vain vähemmän. On halu kuunnella sisintään ja tiedostaa. On kaipaus luontoon ja rakkauteen. Aurinkonsäteet, ilmanvirta kasvoilla, tuoksut. On hyvä olla näin, elää enemmän hetkessä.
Kommentit (216)
Itse ajattelen, että tämä on vain vierasmaa ja olen läpikulku matkalla. Täällä elän omia tehtäviä täyttäen ja iloiten tästä kaikesta jota minulle on suotu. Itse en ole mitään ansainnut tai saanut omilla töiltäni. Elän joka päivä siunauksesta!
Iloista kevättä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää sinulle. Olen samassa vaiheessa.
Mies -60
Maslow kirjoitti:
Kannattaa tutustua Maslowin tarvehierarkiaan. Kun sinulla on kaikki elämän perusasiat kunnossa, alat kaipaamaan henkisempiä asioita. Jos menettäisit jotain, mitä sinulla jo on, mielesi todennäköisesti muuttuisi. Nälkäiset, viluiset ja sairaat harvemmin miettivät tuollaista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia
Tätä Maslowin tarvehierakiaa on kritisoitu viime aikoina kiihtyvään tahtiin. En minäkään usko, että vaikeissa oloissa elävät ihmiset olisivat jotenkin vähemmän henkisiä tai vähemmän kulttuurillisia, kuin paremmissa oloissa olevat. Melkein tuntuu, että on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että tämä on vain vierasmaa ja olen läpikulku matkalla. Täällä elän omia tehtäviä täyttäen ja iloiten tästä kaikesta jota minulle on suotu. Itse en ole mitään ansainnut tai saanut omilla töiltäni. Elän joka päivä siunauksesta!
Iloista kevättä kaikille!
olen kuullut tän ennenkin..
-vanginvartija
Vierailija kirjoitti:
Eli yksinkertaistettuna: aletaan elämään entistä enemmän fiilispohjalta. Vai olenko ihan hakoteillä?
Mene sinä vaan ottamaan ne koronarokotteesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin maailmasta on tullut hysteerinen paikka. Ihmiset on kuin jossain erilaisissa psykooseissa kuka mistäkin syystä. Korona, sota, nato, paniikki, raha, typerät tv-ohjelmat ja kaikki mikä saa ihmiset ryntäilemään joka suuntaan.
Ihan kuin istuisin jossain vuoren rinteellä ja katselisin, kun sekopäät mellastaa laaksossa. Tai kuin istuisin katsomossa ja kaikki tapahtuisi näyttämöllä.maailmaa nähneenä allekirjoitan mutta lähinnä länsimaat on aika psykoosissa.
Niin, muualla maailmassa on niin henkevää touhua, että. Hyvinvoinnin keskellä on kiva fiilistellä ja tyydyttää persoonansa haluja. Samaa materialistitkin tekevät. Mutta onhan tuo kaikin puolin ekologisempaa ja rauhanomaisempaa. Joku viittasi luostariin mutta se on kurinalaista rukouselämää, jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukavaa, että tänne on tullut ihmisiä keskustelemaan. Minusta tämä on todella mielenkiintoinen aihe, hämmentävää miten paljon eri tasoja me voimme löytää. On hyvä olla kun voi elää enemmän "silmät auki". Antaa luvan elämälle kaikkineensa ja vain katsoa.
Joku kysyi tuosta kärsimyksestä. Sen verran haluan siitä kertoa, että kyllähän sitä on vuosikaudet kärsinyt. Kipu kuuluu ihmisen elämää mutta siinä vaiheessa kun en enää nähnyt muuta, samaistun kärsimykseen niin siitä tuli helvettiä. Monen vuoden ahdistava, kipeä, kuluttava matka.
Tuntui usein, etten kuulu maailmaan. Vihasin itseäni ja kaikkea. Vihasin elämää, ihmisiä etenkin. Hakusin vain kuolla. Kipu oli aivan jatkuvasti läsnä ja haukuin itseäni, olin mieleni vanki. Aloin tajuamaan sen että olen mieleni vanki. Monesti puhuin itselleni ja kyselin vihaisena, että kuka minä oikein olen! Miksi en voi vain herätä tai kuolla, ihan mitä vain! Oli repivää ja kaiken energian vievää.
Annoin muiden ihmisten ja itseni kohdella minua huonosti, väkivaltaisestikin. Olin jotenkin aivan erillinen kappale itsestäni, että elämästä. Siltä se tuntui.
Sitten kipujen kautta kun ei enää vain jaksanut, ei pystynyt elämään siinä kärsimyksessä oli pakko tehdä jotain. Aloin tietoisemmaksi, koko ajan tiedostavammaksi. Kiinnostuin mieleni puheesta ja pystyin arvostelemaan sitä ns. kauempaa katsottuna. Tai pystyin vain tajuamaan, että mieleni ei ole totta vaan voin itse vaikuttaa siihen. Ei tarvitse mennä mukaan jokaiseen ajatukseen.
Sitten kirjallisuus on ollut apuna, henkisyyteen liittyvät.
Edelleenkään en ole ns valmis enkä tiedä millä ns tasolla olen mutta pyrin kuuntelemaan itseäni. Olen tässä ja nyt.
Kiitos kaikille, kiva jakaa näitä. Elämä on kyllä mielenkiintoista. Ihanaa kun täällä on niin monia, jotka myös ovat heräämässä tai hereillä.
Olen nainen kun joku kyseli, hieman alle 30v. En ole kuullutkaan paviaanivuoriajattelusta mutta täytyy vilkaista.
Ap
Kuulostat äiti Ammalta. Mutta onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kappalejako ei toimi nyt täällä. Auringon säteet*.
En ole vielä keski-ikäinen. Oikeastaan aika "alussa" vielä, jos elämä niin suo.
Sitä vain halusi lakata kärsimästä ja alkoi tulemaan oivalluksia, piti pysähtyä. Täytyy vaalia tätä rauhaa, jota elämältä saan. Sitä tulee niin helposti sokeaksi, sekin kovin ymmärrettävää.
Ap
Hyvä, että olet herännyt näinkin aikaisin. Itse olen vähän samassa tilanteessa. Vielä vuosi sitten paiskoin töitä hullunlailla ja haaveilin palkankorotuksesta. Nyt ne ajatukset ovat vaihtuneet mahdolliseen siirtymiseen nelipäiväiseen työviikkoon. Harmillisesti harrastukseni ovat aika materialistisia joten niille pitäisi keksi parempi vaihtoehto.
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluaa elämään sisältö kannattaa lapsia hommata alle 20 vuotiaana. vaatii hieman kaukaa viisautta.
Täällä eräs joka samaistuu teidän kirjoituksiin. Oma herääminen alkoi noin 25-vuotiaana, toisen lapsen saamisen aikoihin. Olen nyt 36. Ehkä suurin ero näyttäytyy juuri ihmissuhteissa. Tuntuu, että olen toiselta planeetalta ja mielelläni vaalin omaa aikaani viettämällä sitä joko yksin tai perheen kanssa kuin ihmisten, joiden kanssa en löydä yhteistä säveltä. Katsellemme varmaan maailmaa ihan eri kanteiltä suurimman osan ihmisistä kanssa. Olen kyllä kaivannut, että tapaisin niitä, joiden kanssa voin jakaa tämän samanhenkisyyden, mutta ne on vaan harvassa. Toki elämää rytmittää työt (palkkaa on saatava eläkseen ja lapsienkin vuoksi), toisaalta viihdyn työssäni ja huomasin juuri miten helposti sitä
Pystyikin löysäämn työssäkin, kun ego ei ollut tiellä. Elämästä tulee kuitenkin nauttia, mutta kunhan osaa erottaa millä intressillä on liikkeellä. Kaikkea hyvää, rauhaa ja rakkautta haluan muille, eihän se toisten onni itseltä pois ole. Olen tyytyväinen siihen mitä elämässä on ja osaan arvostaa sitä. Joskus mietin, että elämässä pitää olla ja elää siten, että vaikka kaiken maallisen mammonan kadottaisi viimeistä vaatetta myöten, pitää pystyä olemaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Jos joku entiteetti tarrautuu johonkin gurun sanomiseen, niin eihän se ole gurun vika.
Jokainen itse päättää mitä ja mistä ja keneltä omaksuu jotakin tai ei omaksu.
Toki, parasta on ettei omaksu keneltäkään mitään vaan pitää mielen tyhjänä, ollen siten vapaa ajatuksen sidonnaisuudesta.
Miten olla vapaa sidonnaisuudesta, on toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Jos joku entiteetti tarrautuu johonkin gurun sanomiseen, niin eihän se ole gurun vika.
Jokainen itse päättää mitä ja mistä ja keneltä omaksuu jotakin tai ei omaksu.
Toki, parasta on ettei omaksu keneltäkään mitään vaan pitää mielen tyhjänä, ollen siten vapaa ajatuksen sidonnaisuudesta.
Miten olla vapaa sidonnaisuudesta, on toinen asia.
Miksi pitää mieli tyhjänä, kun sen voi täyttää omilla oivalluksilla, mitä vikaa on kriittisessä ajattelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Jos joku entiteetti tarrautuu johonkin gurun sanomiseen, niin eihän se ole gurun vika.
Jokainen itse päättää mitä ja mistä ja keneltä omaksuu jotakin tai ei omaksu.
Toki, parasta on ettei omaksu keneltäkään mitään vaan pitää mielen tyhjänä, ollen siten vapaa ajatuksen sidonnaisuudesta.
Miten olla vapaa sidonnaisuudesta, on toinen asia.Miksi pitää mieli tyhjänä, kun sen voi täyttää omilla oivalluksilla, mitä vikaa on kriittisessä ajattelussa?
Huomenta. Mukava huomata, että ketjussa on edelleen keskustelua.
Tämä kiinnitti nyt huomioni erityisesti.
Itse koen niin, ettei tietenkään kaikkea tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti mitä henkiset opettajat kertovat. Tärkeintähän on kuullostella itseään, avattava omassa maailmassaan merkityksiä ja näkökulmia joita annetaan. Sieltä voi löytää jotain mutta tärkeintä on, että ei takerru sanoihin. Ne voivat olla tienviittana mutta ei se ole mikään tavoite, että tekee kirjaimellisesti ja vain toteuttaa muiden sanomisien kautta elämää. Sehän ei ole se juttu vaan pyrkiä syvenemään itseensä, tunnustelemaan, katsomaan ulkoapäin ja avaamaan niitä meihin pinttyneitä käsityksiä, jotka toiset ovat mieleemme asettaneet vahvasti. Avaa silmänsä ja aistii. Kriittinen ajattelu on ihan ok kunhan se ei ole sitä mielen valheellista puhetta ja vastustelua, jatkuvaa järkeilyä ja sitä loputonta kuluttavaa ristiriitaisuutta. Vastaukset ovat meissä jo, sisälläpäin. Tyhjyys on joskus eufoorista, silloin on vain. Siitä kun lähtee taas liikkeelle ja mielen maisemiin, katsoen sitä kauempaa niin voi jälleen ymmärtää jotain uutta mutta siihen ei kannata pyrkiä väkisin. On vain ja tunnustelee elämää. Sieltä se hyvä olo tulee kun tietää olevansa läsnä.
Alkuun päätäni särki aina kun pyrin olemaan läsnä, se ei tuntunut menevän tajuntaan, pelkkä oleminen. Nyt se on jo helpompaa olla tietoinen ja palata siihen takaisin kun huomaa taas ajatusten liikkuvan. Nyt olen yrittänyt kuunnella kehoani, huomaan, että tunnen paljon kipua kehossani mitä syvemmälle menen ja yritän olla täysin kehostani tietoinen. Yritän hyväksyä ja pysähtyä tuntemuksiin, tavallaan olla ajattelematta mitään ja kuitenkin antaa kaiken tulla mitä tulee.
Nämä on harjoituksia, ehkä oivallan vielä jotain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Jos joku entiteetti tarrautuu johonkin gurun sanomiseen, niin eihän se ole gurun vika.
Jokainen itse päättää mitä ja mistä ja keneltä omaksuu jotakin tai ei omaksu.
Toki, parasta on ettei omaksu keneltäkään mitään vaan pitää mielen tyhjänä, ollen siten vapaa ajatuksen sidonnaisuudesta.
Miten olla vapaa sidonnaisuudesta, on toinen asia.Miksi pitää mieli tyhjänä, kun sen voi täyttää omilla oivalluksilla, mitä vikaa on kriittisessä ajattelussa?
Tyhjä mieli ei eristä itseään muista, eikä siten luo jakautumaa sinuun ja minuun
Tyhjässä mielessä ei ole 'minä' ajatusta ja koska ei ole, niin mielessä vallitsee sanoinkuvaamaton autuus,
silloin, vasta silloin on todellista rakkautta.
Tätä universaalista rakkauden tilaa ei 'minä' voi ajatella eikä kuvitella, koska se itse on ajatuksen tuote.
Tuo toinen tila on ajatukseton tila.
Hyvä tietää ettei yksin koe tätä asiaa. Varmaan monet tuntee kokevansa tämän heräämisen nyt, mutta ei uskalla vielä avautua asiasta. Tämä herääminen alkoi isommassa mittakaavassa jo parisen kuukautta sitten ja siitä syystä on ollut paljon ihmisillä väsymystä ja muita ihmeellisiä tuntemuksia. Ja btw kaikki käy tän läpi että ei kukaan yksin täällä ole näiden tuntemuksien kanssa. Minä vielä toivon että löydän joku päivä naisen joka on herännyt ja samanmielisen jonka kanssa samalla aaltopituudella, mutta veikkaan niiden määrän lisääntyvän vähän ajan sisällä vaikka jos tuntuu ettei niitä heränneitä oliskaan missään, johtuu vain siitä ettei ihmiset vielä tiedosta sitä täysin tai ei halua kertoa näistä asioista avoimesti vielä.
Ap, kuulostaa, että olet yksinkertaisesti kasvanut aikuiseksi. Onneksi olkoon :)
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen "valaistuneista guruista" ja heidän kirjoistaan, että ne ovat turhia. Dogmit ja opit vain saavat mielen tarrautumaan ajatuksiin.
Mutta eiväthän gurujen opit välttämättä ole mitään dogmeja, joihin pitää tarrautua. Guru on sellainen ihminen, joka on kokenut tiettyjä asioita (esim. sellaisia, joista tässä ketjussa puhutaan henkisenä heräämisenä) ja kertoo niistä muillekin, niin ettei jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Kyllä guruilta ja kirjoista voi oppia kaikenlaista, eikä kenenkään oppeihin tarvitse mitenkään tarrautua fanaattisesti. Avoin ja kriittinen mieli :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa, että olet yksinkertaisesti kasvanut aikuiseksi. Onneksi olkoon :)
Olipa hyvin yksinkertainen kommentti. Tätä se on kun elää sokeana, muiden ihmisten raamien mukaisesti. Valitettavasti tuskit näet sitä vielä itse.
En pysty selittämään kaikkea, mutta koin kipua ja minua kidutettiin, enkä ole edes varma miten. Halusin kuolla ja taisin yrittääkin. Sitä kautta pääsin samantapaiseen lopputulokseen. Minä pääsin jo kivuista pois tietääkseni. Käsittämätöntä, että se on oikeasti ohi.