Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole vielä 30-vuotiaana kiinnostusta perhe-elämään tai äitiyteen. Tarkoittaako tämä, että olen vela?
27.04.2022 |
Eli olen juuri täyttänyt 30 vuotta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä tai perhe-elämästä. Olen pitänyt vaihtoehdon avoinna mutta mitään halua ei ole vielä tullut. En toisaalta ole täysin vastaankaan. Kuitenkin näen perhe-elämässä paljon negatiivista varsinkin naisen näkökulmasta: voi tulla terveydellisiä haittoja raskaudesta ja imetyksestä, perhe-elämän raskaus, vuosia vähäiset yöunet, ei omaa aikaa, kotitöiden määrän suuri lisääntyminen, jatkuva tarvitsevuus ja melu, päävastuu usein äidillä vaikka isä olisi osallistuva. Uralta tulee myös katkos. Raskaus ja synnytys myös rehellisesti pelottaa. En näe kauheasti positiivisia asioita negatiivisiin verrattuna. Ehkä pohdituttaa se, että jos myöhemmin kadun. Nyt ensimmäiset ystäväni ovat tulleet raskaaksi, ja se tuntuu itselleni kaukaiselta asialta. Puolisoni haluaa lapsen joskus tulevaisuudessa, mutta hänellä on aika ruusuinen kuva perhe-elämästä. Tuntuu, että hän vain haluaa lapsen, koska on kiva jatkaa sukua. Ei mitenkään sen vuoksi, että haluaa elää perhe-elämää. Muutenkin itse olen päävastuussa asioiden hoitamisesta ja suunnittelusta arjessa, joten minun päävastuulleni lapsi todennäköisesti jäisi ja isä olisi apuri. Esim. Nytkin keittiön lavuaari on mennyt tukkoon eikä aukea kotikonsteilla. Mies ei tajua, että huoltoon pitää soittaa vaan mun pitää hoitaa tai pyytää häntä.Haluaisin saada päätöksen tulevasta. Tuntuu hankalalta suunnitella elämää, kun ei ole selvää mielipidettä näin isosta asiasta. Lähipiirissä ei ole ketään, joka pohtisi samoja asioita. Kaikki ystävät haluavat lapsia. Meilläkin parisuhteessa tiet eroavat, jos päädymme eri kannoille.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki, jotka ei halua lapsia, halua uraa. Minä halusin ennen, mutta lapsettomuus itse asiassa nimenomaan mahdollistaa sen, että voi elää rennosti. Ulkomaita, lämpöä, vapaa-aikaa... Ei tarvitse olla esimerkki kenellekään, ei tarvitse maksaa kuin vain omia menoja.
se että saa keskittyä ihan itseensä eikä tarvitse ajatella muita. ajaa omia etuuksia ja tuhlata omaa omaisuutta omiin nautintoihin. olla tuomatta mitään hyvää yhteiskunnalle kuten kunnon kansalaisia tai edes uhrata ajatustakaan muiden etuuksiin on ajan hukkaa.
-ateisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ongelma tuntuu olevan tyytymättömyys mieheen.
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Mies siis on mielestäni vähän lapsellinen. Olen opettanut hänet esim siivoamaan. Se oli kynnyskysymys kun muutimme yhteen. Mutta edelleenkin meillä on vääntöä joka viikko siivoamisesta. Häneltä puuttuu sellainen joustavuus ja toisen huomioiminen. Itse olen työskennellyt myös erityislasten ja heidän perheiden kanssa, joten tiedän kuinka raskasta arki voi olla. Miehen siskolla on lapsi, mutta lapsi on monta kertaa viikossa isovanhempien luona hoidossa. Heillä on paljon apuja. Olen tuonut nämä ajatukset esiin jo heti tavatessamme. Olen kertonut, että en tiedä haluanko lapsia ja että voisi elää varmaan ihan hyvää elämää lapsettomana. Olemme päättäneet, että jatkamme kuitenki vielä yhdessä, koska lapsiasia ei ole nyt ajankohtainen. Ap
Huomaatko, että haukut omaa miestäsi joka viestissä? Se on aika pysäyttävää.
Kuulostaa siltä että oot jo äiti miehelles.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.
VMP!
Onko pahempi asia, että kadut yksin sitä ettet lisääntynyt, kuin että teet lapsen katumaan kanssasi sitä että lisäännyit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.
oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
Ole vaan oma itsesi ja elä elämäsi kuin haluat. Älä koe velvollisuudeksesi alkaa äidiksi. Jos et koe olevasi siihen valmis lopun ikääsi. Lapsi on lopun iän huoli ja vastuu.
En suosittele. Nauti elämästäsi! Koska kyllä lapset toisinaan vie elämänhalun.... sanonpa sen ääneen
Ei kaikkien todellakaan tarvitse osallistua synnytystalkoisiin, vaikka jokainen naisministeri näitä uutisia pullauttaakin.
Mieti asiaa omalta kannaltasi. Mitä sinulla on annettavaa lapselle.. ehjä perhe ensinäkin. Onko miehesi täysin vakavissaan sinun kanssa, onko hän vastuunottaja? Vahva?
Mieti haluatko olla yksinhuoltaja joskus...onko suvussasi sairauksia tai rasitteita, jotka voi siirtyä lapselle... taloudellista vakautta? Ethän halua sossusta rahaa? Ym ym....
Vauva ei ole lemmikki. Sillä ei ole palautusoikeutta. Olet sidoksissa häneen lopun ikääsi ja ottaen huomioon maailman tilanteen, en tekisi sinuna tekemällä tehtyä lasta, vain jotta täyttäisit konservatiivisten isovanhempiesi ja vanhempiesi kriteerit... vahinko on sitten toinen asia, jos sen huoma ajoissa....maailmassa on ehkä aika monta vahinkolasta jo syntynyt.....
Sori vaan kylmistä sanoista ja kylmistä faktoista. Mielipidettä täällä saa julistaa, tää on mun. Kestäkää tai ette. Alapeukuttaa saa te pyhimysmammat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me tarvitaan uskonto tähän maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan oma itsesi ja elä elämäsi kuin haluat. Älä koe velvollisuudeksesi alkaa äidiksi. Jos et koe olevasi siihen valmis lopun ikääsi. Lapsi on lopun iän huoli ja vastuu.
En suosittele. Nauti elämästäsi! Koska kyllä lapset toisinaan vie elämänhalun.... sanonpa sen ääneen
Ei kaikkien todellakaan tarvitse osallistua synnytystalkoisiin, vaikka jokainen naisministeri näitä uutisia pullauttaakin.
Mieti asiaa omalta kannaltasi. Mitä sinulla on annettavaa lapselle.. ehjä perhe ensinäkin. Onko miehesi täysin vakavissaan sinun kanssa, onko hän vastuunottaja? Vahva?
Mieti haluatko olla yksinhuoltaja joskus...onko suvussasi sairauksia tai rasitteita, jotka voi siirtyä lapselle... taloudellista vakautta? Ethän halua sossusta rahaa? Ym ym....
Vauva ei ole lemmikki. Sillä ei ole palautusoikeutta. Olet sidoksissa häneen lopun ikääsi ja ottaen huomioon maailman tilanteen, en tekisi sinuna tekemällä tehtyä lasta, vain jotta täyttäisit konservatiivisten isovanhempiesi ja vanhempiesi kriteerit... vahinko on sitten toinen asia, jos sen huoma ajoissa....maailmassa on ehkä aika monta vahinkolasta jo syntynyt.....
Sori vaan kylmistä sanoista ja kylmistä faktoista. Mielipidettä täällä saa julistaa, tää on mun. Kestäkää tai ette. Alapeukuttaa saa te pyhimysmammat
låpsi ei ole koskaan vahingo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pahempi asia, että kadut yksin sitä ettet lisääntynyt, kuin että teet lapsen katumaan kanssasi sitä että lisäännyit?
kadutko sinä sitä että äitisi lisääntyi?
Älä huoli. Kyllä se biologinen kello alkaa huutaa siellä 35+ vuotiaana. Jos silloin lapsen haluat niin sitten toivottavasti saat.
Itsellä lapset tehty nuorena ja kun tuo biologinen kello alkoi hälyttää niin olin ihan sekaisin. Vauvakuume tuli ja samalla järki sanoi että en enää halua. Olin 36v ja lapset jo kivan ikäisiä. Onneksi ei yritetty kun mies oli vastaan. Nyt pari vuotta myöhemmin olen oikein onnellinen, ettei ole pikkulasta. Eikä enää tule.
Silti, en koskaan ole kokenut vauva tai pikkulapsi aikaa mitenkään rankkana. Töihin palasin ekan jälkeen kun oli 2v ja tokan jälkeen opiskelemaan kun oli 1v. Ei mitään huonoja muistoja ole lapsiarkeen liittyen. Olen aina olla ja mennä ja tehdä lasten kanssa. Ikätasosta riippuen. Ollaan matkusteltukkin paljon lasten kanssa. Nyt on kiva kun eivät enää aina halua lähteä ja päästään miehen kanssa myös kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.
sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Kyllä se biologinen kello alkaa huutaa siellä 35+ vuotiaana. Jos silloin lapsen haluat niin sitten toivottavasti saat.
Itsellä lapset tehty nuorena ja kun tuo biologinen kello alkoi hälyttää niin olin ihan sekaisin. Vauvakuume tuli ja samalla järki sanoi että en enää halua. Olin 36v ja lapset jo kivan ikäisiä. Onneksi ei yritetty kun mies oli vastaan. Nyt pari vuotta myöhemmin olen oikein onnellinen, ettei ole pikkulasta. Eikä enää tule.
Silti, en koskaan ole kokenut vauva tai pikkulapsi aikaa mitenkään rankkana. Töihin palasin ekan jälkeen kun oli 2v ja tokan jälkeen opiskelemaan kun oli 1v. Ei mitään huonoja muistoja ole lapsiarkeen liittyen. Olen aina olla ja mennä ja tehdä lasten kanssa. Ikätasosta riippuen. Ollaan matkusteltukkin paljon lasten kanssa. Nyt on kiva kun eivät enää aina halua lähteä ja päästään miehen kanssa myös kaksin.
riski synnytys.
Vela = vapaaehtoisesti lapseton. Sitä edeltää päätös. Ei silloin kysytä olenko - kysymys tarkoittaa, ettet ole päätöstä tehnyt.
Itse kuulin koulussa 8 vuotiaana, kuinka lapsia tehdään. Kaikki tytöt olivat sitä mieltä, että yöks, naimisiin voivat mennä, mutta lapsia eivät tee. Minä tiesin jo silloin, että lapsia hankin, omia tai adoptoituja, naimisissa tai ei.
Nykyään ei enää luoteta mihinkään intuitioon tai sisäiseen ääneen. Mikään tutkimus tai lehtijuttu tai tilasto tai mielipide ei kerro, miten juuri minun pitäisi elämäni elää. Ei luoteta, että elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä.
Kuitenkaan elämää ei voi kukaan kontrolloida - pitää vain toivoa parasta ja varautua pahimpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
Mies siis on mielestäni vähän lapsellinen. Olen opettanut hänet esim siivoamaan. Se oli kynnyskysymys kun muutimme yhteen. Mutta edelleenkin meillä on vääntöä joka viikko siivoamisesta. Häneltä puuttuu sellainen joustavuus ja toisen huomioiminen. Itse olen työskennellyt myös erityislasten ja heidän perheiden kanssa, joten tiedän kuinka raskasta arki voi olla. Miehen siskolla on lapsi, mutta lapsi on monta kertaa viikossa isovanhempien luona hoidossa. Heillä on paljon apuja. Olen tuonut nämä ajatukset esiin jo heti tavatessamme. Olen kertonut, että en tiedä haluanko lapsia ja että voisi elää varmaan ihan hyvää elämää lapsettomana. Olemme päättäneet, että jatkamme kuitenki vielä yhdessä, koska lapsiasia ei ole nyt ajankohtainen. Ap