Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole vielä 30-vuotiaana kiinnostusta perhe-elämään tai äitiyteen. Tarkoittaako tämä, että olen vela?
27.04.2022 |
Eli olen juuri täyttänyt 30 vuotta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä tai perhe-elämästä. Olen pitänyt vaihtoehdon avoinna mutta mitään halua ei ole vielä tullut. En toisaalta ole täysin vastaankaan. Kuitenkin näen perhe-elämässä paljon negatiivista varsinkin naisen näkökulmasta: voi tulla terveydellisiä haittoja raskaudesta ja imetyksestä, perhe-elämän raskaus, vuosia vähäiset yöunet, ei omaa aikaa, kotitöiden määrän suuri lisääntyminen, jatkuva tarvitsevuus ja melu, päävastuu usein äidillä vaikka isä olisi osallistuva. Uralta tulee myös katkos. Raskaus ja synnytys myös rehellisesti pelottaa. En näe kauheasti positiivisia asioita negatiivisiin verrattuna. Ehkä pohdituttaa se, että jos myöhemmin kadun. Nyt ensimmäiset ystäväni ovat tulleet raskaaksi, ja se tuntuu itselleni kaukaiselta asialta. Puolisoni haluaa lapsen joskus tulevaisuudessa, mutta hänellä on aika ruusuinen kuva perhe-elämästä. Tuntuu, että hän vain haluaa lapsen, koska on kiva jatkaa sukua. Ei mitenkään sen vuoksi, että haluaa elää perhe-elämää. Muutenkin itse olen päävastuussa asioiden hoitamisesta ja suunnittelusta arjessa, joten minun päävastuulleni lapsi todennäköisesti jäisi ja isä olisi apuri. Esim. Nytkin keittiön lavuaari on mennyt tukkoon eikä aukea kotikonsteilla. Mies ei tajua, että huoltoon pitää soittaa vaan mun pitää hoitaa tai pyytää häntä.Haluaisin saada päätöksen tulevasta. Tuntuu hankalalta suunnitella elämää, kun ei ole selvää mielipidettä näin isosta asiasta. Lähipiirissä ei ole ketään, joka pohtisi samoja asioita. Kaikki ystävät haluavat lapsia. Meilläkin parisuhteessa tiet eroavat, jos päädymme eri kannoille.
Kommentit (95)
Yleensä se mielikuva ja päätös perhe-elämästä syntyy jo lapsena kehittymättömillä aivoilla. Vanhemmat ohjaavat ajattelua samaan suuntaan tarjoamalla nukkea puettavaksi ja vankkureihin tuupattavaksi.
Ei muusta edes tiedä eikä muuta tule ajatelleeksi. Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja siihen on laskettu mukaan lapsia haluavat lapsettomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla sattumaakin, mutta omassa 30-vuotiaista koostuvassa kaveriporukassa ukot höhöttelee, kun vaimot oikeastaan hoitaa kaiken lapsiin liittyvän ja naiset puolestaan tasapainottelevat hermoromahduksen partaalla meta- ja kotitöiden ristitulessa. Ei kiitos.
N30
mitä on metätyö? joku uusi trendi sana?
Itse pääsin taas viime viikolla lastenlipulla bussissa. Ei tässä mikään kiire ole lisääntymään, kun lapsi olen vielä itsekin.
T30
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin taas viime viikolla lastenlipulla bussissa. Ei tässä mikään kiire ole lisääntymään, kun lapsi olen vielä itsekin.
T30
hyvä että menit bussilla kun juna lasten tekoon meni jo.
Heh.. jos joskus lapsen päätätkin haluta, älä ainakaan ton nykyisen miehesi kanssa sitä tee, sehän vaikuttaa ihan mieslapselta itsekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Mistä huomaa?
-Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla"...
-vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja,....
-ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.....
-silti samaan aikaan rakastan työtäni....
Tähän ei varmaan kannattaisi vastata, kun jos on niin ahdasmielinen äitiyden suhteen niin järki puhe ei auta.
Kun lapsi on sairas, hän on kotona joko rakastavan äidin tai rakastavan isän kanssa. Joku päivä voi olla sellainen, että äiti ei pysty jäämään ja isä voi jäädä. Joku päivä voi olla sellainen, ettei isä pysty jäämään ja äiti jää. Sairastamiset hoidetaan puoliksi, kuten lasten hoidot muutenkin. Toki kotona olin pidempään, mutta isä oli myös monta kuukautta per lapsi ja teki myös pidemmän aikaa osa-aikatöitä kuten minäkin tein.
Korkeakoulutetuista vanhemmista ei ole mitään haittaa lapsille, tilastollisesti päinvastoin, eli etuja lapsen hyvinvoinnille. Uraohjusalassakaan ei ole mitään pahaa. Talous on turvattu, mikä poistaa ison stressin elämästä.
Äiditkin saavat rakastaa työtään. Surkeaa olisi lapsen kannalta äiti, joka vihaa työtään ja voi töiden takia huonosti. Se heijastuu pakosti kotiinkin, vaikkei sitä haluaisi.
Lapselle on etu, että hänellä on läheiset suhteet isään ja on myös muita turvallisia aikuisia ympärillä. Häntä ei haittaa jos äiti 2xkuussa tekee seitsemään asti töitä ja isä hakee hänet tuolloin tarhasta ja viettää aikaa. Ja äiti viettää ylimääräisen vapaapäivän lapsen kanssa kuukausittain, kun pitää kertyneet saldot vapaana. Matalasti koulutetuthan eivät tee koskaan töitä neljän jälkeen? 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin taas viime viikolla lastenlipulla bussissa. Ei tässä mikään kiire ole lisääntymään, kun lapsi olen vielä itsekin.
T30hyvä että menit bussilla kun juna lasten tekoon meni jo.
Juu juna ei ole niin kätevä lyhyillä matkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Mistä huomaa?
-Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla"...
-vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja,....
-ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.....
-silti samaan aikaan rakastan työtäni....Tähän ei varmaan kannattaisi vastata, kun jos on niin ahdasmielinen äitiyden suhteen niin järki puhe ei auta.
Kun lapsi on sairas, hän on kotona joko rakastavan äidin tai rakastavan isän kanssa. Joku päivä voi olla sellainen, että äiti ei pysty jäämään ja isä voi jäädä. Joku päivä voi olla sellainen, ettei isä pysty jäämään ja äiti jää. Sairastamiset hoidetaan puoliksi, kuten lasten hoidot muutenkin. Toki kotona olin pidempään, mutta isä oli myös monta kuukautta per lapsi ja teki myös pidemmän aikaa osa-aikatöitä kuten minäkin tein.
Korkeakoulutetuista vanhemmista ei ole mitään haittaa lapsille, tilastollisesti päinvastoin, eli etuja lapsen hyvinvoinnille. Uraohjusalassakaan ei ole mitään pahaa. Talous on turvattu, mikä poistaa ison stressin elämästä.
Äiditkin saavat rakastaa työtään. Surkeaa olisi lapsen kannalta äiti, joka vihaa työtään ja voi töiden takia huonosti. Se heijastuu pakosti kotiinkin, vaikkei sitä haluaisi.
Lapselle on etu, että hänellä on läheiset suhteet isään ja on myös muita turvallisia aikuisia ympärillä. Häntä ei haittaa jos äiti 2xkuussa tekee seitsemään asti töitä ja isä hakee hänet tuolloin tarhasta ja viettää aikaa. Ja äiti viettää ylimääräisen vapaapäivän lapsen kanssa kuukausittain, kun pitää kertyneet saldot vapaana. Matalasti koulutetuthan eivät tee koskaan töitä neljän jälkeen? 😉
mikä voi olla sellainen tilanne ettei äiti voi jäädä lapsensa luo?
miksi äidin pitää rakastaa työtä tai edes tehdä sitä? mikä on hyöty siitä lapselle?
sinä päätät että lasta ei haittaa että lapsi on tarhassa ja näkee äitiä silloin tällöin. miksi sitten meillä nuoret voi pahoin ja mielenterveysongelmat nuorten kohdalla senkun kasvaa?
haet oikeutusta työnteolle ja itsekkyydellesi lapsesi kehityksen hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin taas viime viikolla lastenlipulla bussissa. Ei tässä mikään kiire ole lisääntymään, kun lapsi olen vielä itsekin.
T30hyvä että menit bussilla kun juna lasten tekoon meni jo.
Juu juna ei ole niin kätevä lyhyillä matkoilla.
pointti --->
sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Mistä huomaa?
-Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla"...
-vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja,....
-ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.....
-silti samaan aikaan rakastan työtäni....Tähän ei varmaan kannattaisi vastata, kun jos on niin ahdasmielinen äitiyden suhteen niin järki puhe ei auta.
Kun lapsi on sairas, hän on kotona joko rakastavan äidin tai rakastavan isän kanssa. Joku päivä voi olla sellainen, että äiti ei pysty jäämään ja isä voi jäädä. Joku päivä voi olla sellainen, ettei isä pysty jäämään ja äiti jää. Sairastamiset hoidetaan puoliksi, kuten lasten hoidot muutenkin. Toki kotona olin pidempään, mutta isä oli myös monta kuukautta per lapsi ja teki myös pidemmän aikaa osa-aikatöitä kuten minäkin tein.
Korkeakoulutetuista vanhemmista ei ole mitään haittaa lapsille, tilastollisesti päinvastoin, eli etuja lapsen hyvinvoinnille. Uraohjusalassakaan ei ole mitään pahaa. Talous on turvattu, mikä poistaa ison stressin elämästä.
Äiditkin saavat rakastaa työtään. Surkeaa olisi lapsen kannalta äiti, joka vihaa työtään ja voi töiden takia huonosti. Se heijastuu pakosti kotiinkin, vaikkei sitä haluaisi.
Lapselle on etu, että hänellä on läheiset suhteet isään ja on myös muita turvallisia aikuisia ympärillä. Häntä ei haittaa jos äiti 2xkuussa tekee seitsemään asti töitä ja isä hakee hänet tuolloin tarhasta ja viettää aikaa. Ja äiti viettää ylimääräisen vapaapäivän lapsen kanssa kuukausittain, kun pitää kertyneet saldot vapaana. Matalasti koulutetuthan eivät tee koskaan töitä neljän jälkeen? 😉mikä voi olla sellainen tilanne ettei äiti voi jäädä lapsensa luo?
miksi äidin pitää rakastaa työtä tai edes tehdä sitä? mikä on hyöty siitä lapselle?
sinä päätät että lasta ei haittaa että lapsi on tarhassa ja näkee äitiä silloin tällöin. miksi sitten meillä nuoret voi pahoin ja mielenterveysongelmat nuorten kohdalla senkun kasvaa?
haet oikeutusta työnteolle ja itsekkyydellesi lapsesi kehityksen hinnalla.
Väännän rautalangasta, jos sitten ymmärtäisit.
Kumpi on lapselle parempi:
A
- Lapsi päiväkodissa 9.5hx5pv viikossa(äiti hakee ja vie ja työmatkoihin menee aikaa)
-sairaana kotona
-äiti on stressaantunut töistä
-taloudellista stressiä kotona ja ei ole rahaa harrastuksiin tai mihinkään ylimääräiseen
-lasta ei tueta koulunkäynnissä
-lasta ei ole varaa viedä yksityiselle lääkäriin (julkisella on vaikea päästä esim. allergia asioissa lääkäriin)
-Lapsi on rakastettu
B
-Lapsi on päiväkodissa 7hx4-5pv viikossa (vanhemmat vuorottelevat haun ja viennin ja työmatkoja ei etätyön takia ole)
-sairaana kotona
-äiti on hyvinvoiva
-Ei ole taloudellista stressiä kotona, varaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Varaa harrastaa, vaatteisiin ja ylimääräisiin asioihin. Lasta opetetaan säästämään ja hoitamaan talousasiat hyvin.
-Lasta tuetaan koulunkäynnissä. Lapselle luetaan paljon, käydään museoissa, harrastetaan taiteita jne.
-Lapsi saa aina heti hoitoa yksityisellä olipa kyseessä allergia, refluksi tai sairastuminen
-Lapsi on rakastettu
Molemmissahan lapsi on rakastettu, mutta B kohta tuo monta lisäetua elämään niin henkisesti kuin fyysisesti.
Jännä juttu, että mielestäsi A kohta olisi parempi lapselle, koska on huono juttu kun B vaihtoehdon äiti pitää työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Mistä huomaa?
-Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla"...
-vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja,....
-ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.....
-silti samaan aikaan rakastan työtäni....Tähän ei varmaan kannattaisi vastata, kun jos on niin ahdasmielinen äitiyden suhteen niin järki puhe ei auta.
Kun lapsi on sairas, hän on kotona joko rakastavan äidin tai rakastavan isän kanssa. Joku päivä voi olla sellainen, että äiti ei pysty jäämään ja isä voi jäädä. Joku päivä voi olla sellainen, ettei isä pysty jäämään ja äiti jää. Sairastamiset hoidetaan puoliksi, kuten lasten hoidot muutenkin. Toki kotona olin pidempään, mutta isä oli myös monta kuukautta per lapsi ja teki myös pidemmän aikaa osa-aikatöitä kuten minäkin tein.
Korkeakoulutetuista vanhemmista ei ole mitään haittaa lapsille, tilastollisesti päinvastoin, eli etuja lapsen hyvinvoinnille. Uraohjusalassakaan ei ole mitään pahaa. Talous on turvattu, mikä poistaa ison stressin elämästä.
Äiditkin saavat rakastaa työtään. Surkeaa olisi lapsen kannalta äiti, joka vihaa työtään ja voi töiden takia huonosti. Se heijastuu pakosti kotiinkin, vaikkei sitä haluaisi.
Lapselle on etu, että hänellä on läheiset suhteet isään ja on myös muita turvallisia aikuisia ympärillä. Häntä ei haittaa jos äiti 2xkuussa tekee seitsemään asti töitä ja isä hakee hänet tuolloin tarhasta ja viettää aikaa. Ja äiti viettää ylimääräisen vapaapäivän lapsen kanssa kuukausittain, kun pitää kertyneet saldot vapaana. Matalasti koulutetuthan eivät tee koskaan töitä neljän jälkeen? 😉mikä voi olla sellainen tilanne ettei äiti voi jäädä lapsensa luo?
miksi äidin pitää rakastaa työtä tai edes tehdä sitä? mikä on hyöty siitä lapselle?
sinä päätät että lasta ei haittaa että lapsi on tarhassa ja näkee äitiä silloin tällöin. miksi sitten meillä nuoret voi pahoin ja mielenterveysongelmat nuorten kohdalla senkun kasvaa?
haet oikeutusta työnteolle ja itsekkyydellesi lapsesi kehityksen hinnalla.
Jos äiti on perheen ainoa aikuinen niin jonkun pitää tienata rahaa ruokaan ja asumiskuluihin. Siksi lapsi hoitoon jo pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
elämässä on kärsimystä. suosittelen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa jos et näe elämässä muuta kuin kärsimystä.
Ei elämässä tarvitse välttämättä olla kärsimystä ja jos onkin, niin hetken se kestää ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin. Asennekysymys.
Vaihda miestä, nyt olisi hyvä aika. Valitse sitten viisaammin ja älä tyydy pikkupoikiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
elämässä on kärsimystä. suosittelen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa jos et näe elämässä muuta kuin kärsimystä.
Ei elämässä tarvitse välttämättä olla kärsimystä ja jos onkin, niin hetken se kestää ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin. Asennekysymys.
Ihmemaassa tulee taruistakin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhempasi ovat kuolleet ja sairastut, niin olet täysin yksin.
Mistäs tiedät, vaikka he olisivat jo kuolleet? Hyvin täällä maailmassa pärjää orponakin. Naapurin 55 vuotias lapseton mieskin on nyt orpo, kun hänen äitinsäkin kuoli ja tiedätkös, ei hän ole ollenkaan yksin. Hänellä on ihana naisystävä, sisko ja siskon perhe, isoveli ja tämän perhe lapsineen ja lapsenlapsineen, sekä paljon muitakin sukulaisia ja ystäviä. Yksinäinen hän ei ole.
No ilmeisesti lainaamallasi kommentoijalla on kokemusta siitä ettei hänen seuransa kiinnosta, ellei sitä ole biologisesti ohjelmoitu sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
elämässä on kärsimystä. suosittelen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa jos et näe elämässä muuta kuin kärsimystä.
Ei elämässä tarvitse välttämättä olla kärsimystä ja jos onkin, niin hetken se kestää ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin. Asennekysymys.
suosittelen käymään vapaaehtoistyössä saattohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset naiset ovat ensisijaisesti äitejä, toiset ensisijaisesti uraohjuksia. Harvalla on kai molemmat samalla tärkeysasteella.
Ei se noin mustavalkoista ole. Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla" ja minulla on lapsia. Isolla osalla työkavereista myös on. Lapsien kanssakin voi tehdä vaativaa työtä, se vain vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja, jos joutuu tekemään välillä pitkää päivää tai ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.
Minulle lapset ovat tärkeintä elämässä ja silti samaan aikaan rakastan työtäni. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan.huomaa että se ura menee lapsen edelle.
Mistä huomaa?
-Olen korkeasti koulutettu ja "uraohjusalalla"...
-vaatii osallistuvaa kumppania tai tukiverkostoja,....
-ei pysty aina lapsen sairastaessa jäädä kotiin.....
-silti samaan aikaan rakastan työtäni....Tähän ei varmaan kannattaisi vastata, kun jos on niin ahdasmielinen äitiyden suhteen niin järki puhe ei auta.
Kun lapsi on sairas, hän on kotona joko rakastavan äidin tai rakastavan isän kanssa. Joku päivä voi olla sellainen, että äiti ei pysty jäämään ja isä voi jäädä. Joku päivä voi olla sellainen, ettei isä pysty jäämään ja äiti jää. Sairastamiset hoidetaan puoliksi, kuten lasten hoidot muutenkin. Toki kotona olin pidempään, mutta isä oli myös monta kuukautta per lapsi ja teki myös pidemmän aikaa osa-aikatöitä kuten minäkin tein.
Korkeakoulutetuista vanhemmista ei ole mitään haittaa lapsille, tilastollisesti päinvastoin, eli etuja lapsen hyvinvoinnille. Uraohjusalassakaan ei ole mitään pahaa. Talous on turvattu, mikä poistaa ison stressin elämästä.
Äiditkin saavat rakastaa työtään. Surkeaa olisi lapsen kannalta äiti, joka vihaa työtään ja voi töiden takia huonosti. Se heijastuu pakosti kotiinkin, vaikkei sitä haluaisi.
Lapselle on etu, että hänellä on läheiset suhteet isään ja on myös muita turvallisia aikuisia ympärillä. Häntä ei haittaa jos äiti 2xkuussa tekee seitsemään asti töitä ja isä hakee hänet tuolloin tarhasta ja viettää aikaa. Ja äiti viettää ylimääräisen vapaapäivän lapsen kanssa kuukausittain, kun pitää kertyneet saldot vapaana. Matalasti koulutetuthan eivät tee koskaan töitä neljän jälkeen? 😉mikä voi olla sellainen tilanne ettei äiti voi jäädä lapsensa luo?
miksi äidin pitää rakastaa työtä tai edes tehdä sitä? mikä on hyöty siitä lapselle?
sinä päätät että lasta ei haittaa että lapsi on tarhassa ja näkee äitiä silloin tällöin. miksi sitten meillä nuoret voi pahoin ja mielenterveysongelmat nuorten kohdalla senkun kasvaa?
haet oikeutusta työnteolle ja itsekkyydellesi lapsesi kehityksen hinnalla.Väännän rautalangasta, jos sitten ymmärtäisit.
Kumpi on lapselle parempi:
A
- Lapsi päiväkodissa 9.5hx5pv viikossa(äiti hakee ja vie ja työmatkoihin menee aikaa)
-sairaana kotona
-äiti on stressaantunut töistä
-taloudellista stressiä kotona ja ei ole rahaa harrastuksiin tai mihinkään ylimääräiseen
-lasta ei tueta koulunkäynnissä
-lasta ei ole varaa viedä yksityiselle lääkäriin (julkisella on vaikea päästä esim. allergia asioissa lääkäriin)
-Lapsi on rakastettu
B
-Lapsi on päiväkodissa 7hx4-5pv viikossa (vanhemmat vuorottelevat haun ja viennin ja työmatkoja ei etätyön takia ole)
-sairaana kotona
-äiti on hyvinvoiva
-Ei ole taloudellista stressiä kotona, varaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Varaa harrastaa, vaatteisiin ja ylimääräisiin asioihin. Lasta opetetaan säästämään ja hoitamaan talousasiat hyvin.
-Lasta tuetaan koulunkäynnissä. Lapselle luetaan paljon, käydään museoissa, harrastetaan taiteita jne.
-Lapsi saa aina heti hoitoa yksityisellä olipa kyseessä allergia, refluksi tai sairastuminen
-Lapsi on rakastettu
Molemmissahan lapsi on rakastettu, mutta B kohta tuo monta lisäetua elämään niin henkisesti kuin fyysisesti.
Jännä juttu, että mielestäsi A kohta olisi parempi lapselle, koska on huono juttu kun B vaihtoehdon äiti pitää työstään.
annoit kaksi vaihtoehtoa joissa olet ulkoistanut lapsen kasvatuksen koska et halua selkeästi itse tehdä sitä. miten olisi:
C
-lapsi on kotona äidin kanssa.
-äiti ei ole töissä ja ei stressiä.
-ei taloudellista stressiä kun mies käy töissä.
-Lasta tuetaan koulunkäynnissä. Lapselle luetaan paljon, käydään museoissa, harrastetaan taiteita jne. LAPSELLE ON ENEMMÄN AIKAA.
-Lapsi saa aina hoitoa jos sitä osaa hakea.
-Lapsi on rakastettu
kokee lapsi rakkautta jotenkin etänä kun istuu siellä tarhassa 7 tuntia päivässä ja äiti stressaa töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
Tämänkaltainen ajattelu menee jo mt-ongelmien puolelle. Hyvä ettei silloin harkita lisääntymistä. Omaa oloa voi helpottaa terapialla.
jos elämässä ei näe muuta kuin kärsimystä on avunhuudon paikka. äkkiä kriisiterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä miettiä omaa näkökulmaa vaan lapsen. Ei minä halua/olen haluamatta sitä, tätä tota, vaan haluaako lapsi syntyä liikakansoituksen, työttömyyden, ilmastokriisin ja sodan keskelle odottamaan kuolemaa ja sitä edeltävää kärsimystä.
Syntymä on kuolemantuomio ja uhkapelaamista lapsen onnellisuudella.oletko sinä koskaan elämäsi aikana kärsinyt? oletko onnellinen? oletko vihainen äidillesi että joudut kokemaan elämän? odotatko kuolemaa? mietitkö sitä joka päivä?
En odota kuolemaa vaan pelkään sitä. Siksi en olisi halunnut syntyä.
Vastauksesi on kyseisen kaltaiseen kyseenalaistavaan viestiin hyvin tyypillinen. Me emme voi kuitenkaan itsemme kautta selittää tulevan lapsen olotiloja ja toiveita, koska hän ei ole jatkeemme. Siksi se onkin uhkapelaamista. Sieltä voi tulla mitä vain.sieltä tulee ihminen. jolla on samankaltaiset pelot sodasta, nälänhädästä, kuolemasta kuten esi-isillämmekin ja hän tulee 100% kärsimään kuten kaikki. silti se on. elämää.
"silti se on. elämää" ei riitä kaikille siihen että olisi sydäntä tehdä joku kärsimään. Oman lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle jo ennen kuin häntä on olemassakaan.
Äh, lopeta typerä itsesäälinen jankutuksesi jo. Olet sanottavasti sanonut, joten mene itkemään muualle.
Kuten siinä hierot naamaan, tyhmyys on lisääntymisen edellytys: https://www.ts.fi/uutiset/3786346
oletko sanonut vanhemmillesi että ovat tyhmiä? muista myös jos isovanhempasi elää niin sanoa heille samaa ainakun sinulla on synttärit.
Tämä. Lapsen näkökulmaa ei pidä ajatella, tai korkeintaan ruusuiseksi väritettynä kuten omiin tarpeisiin sopii.