Lue keskustelun säännöt.
Sukumökki on jatkuvasti varattu- pitääkö maksaa kuluja?
Miehen sukumökkiä käyttävät pääosin miehen edesmenneen isän sisarukset (3kpl) lapsenlapsineen.Yritettiin viime kesänä edes yhtenä viikonloppuna päästä sinne, mutta joka viikko oli täyttä. Tiluksilla on useita aittoja, jotka oli sitten nekin varattu lapsenlapsille ja teineille jne.Suku ei ole kovin läheinen, joten kun yksi porukka on siellä, ei muita huolita.Kerran melkein päästiin, mutta täti soittikin miehelle, että älkää menkökään, kun hänen poikansa perheineen olikin jo varannut sen.Oltiin juuri Prismassa ostamassa mökkieväitä, kun tuo tieto tuli.Toissa kesänä oltiin lyhyttä viikonloppua viettämässä siellä, sadepäivä kun oli niin oli tyhjä, mutta täti paukkasikin ilmoittamatta paikalle, ja lähdettiin sitten kotiin.Ei siinä mitään, vuokrattiin oma mökki muualta kun ei saatu yhtään viikonloppua, mutta nyt kuulin, että tätien mukaan miehen pitäisi silti maksaa käyttökustannuksia, kun on kuitenkin suvun mökki.Onko tuo mielestänne reilua?! Ei olla kolmeen vuoteen oltu siellä kuin kaksi kertaa, ja vain siksi, ettei ole tilaa.Mä sanoin, että ei maksa, ja vois ilmoittaa syynkin.
Kommentit (960)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole edes väliä, että onko tämän keskustelun aloitus totta vai ei, koska aika hyviä neuvojakin on paljon tullut. Jos yksikin henkilö näitä luettuaan saa aikaiseksi korjata vastaavan tilanteensa ajoissa, niin silloin tämä on toiminut hyvin!
Varmasti suurin osa kaikenlaisista yhteisomistuksista toimii hyvin ilman mitään tarkempia kirjallisia sopimuksista ja hyvä niin. Miksei kuitenkin voisi hyvin toimivan tilanteen aikana laittaa jotain paperille? Saattaa tietysti tuntua vähän turhalta ja aiheuttaa osallisissa ihmetystäkin, kun hyvinhän asiat ovat ennenkin menneet. No siinä tapauksessahan ne paperit tai tiedostot ovat vain tavallaan turhaan olemassa, mutta eipä niiden tekemisessä suuri vaiva sovussa ole.
Itse onneksi olen saanut näihin asioihin hyvän opetuksen, kun olen saanut seurailla yhtä käsittämätöntä mökkikuviota melko läheltä kolmisenkymmentä vuotta. Varmasti oli joskus aikanaan mukava ajatus kahden perheen ostaa yhdessä mökki, jossa sitä samaa ihanuutta oli tarkoitus jatkaa ikuisesti. No kohta sitten erottiinkin, mentiin uusiin naimisiin, tuli uusia lapsia, entisen liiton lapset menivät naimisiin ja saivat lapsia, eroja, lapsia jne jne. Kuvio nykyisin aivan sekaisin ja vedellään kaikkea "teidän perhe oli silloin kaksi juhannusta peräkkäin 90-luvulla"- juttuja esiin. Mukava tasapuolisesti jakaa käyttöä tai kuluja jopa osiin 1/16. No sen siitä saa, kun ei asioita kunnolla aikanaan hoidettu.Miten mielenvikasta ees on ajatella, että tää olis keksitty?
Tylsä narratiivi olisi keksityksi, koska Suomi on näitä vanhoja kuolinpesämökkejä täynnä, joten kyllä sinne monia eri tunteita ja riitoja mahtuu.
Tässä aloituksessa ei ole kyse kuolinpesämökistä, ei perintöriidasta eikä sotkusta. Tässä on kyse miesystävän tätien toiminnasta, jota voisi paheksua ihan itsessään, ilman kaikenmaailman älyttömyyksiä. Siksi tämä on selvä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut osallisena yhteismökissä, joka ei ollut edes mikään perintömökki vaan mieheni ja hänen veljensä puoliksi hankkima mökki. Ja sekin oli niin mahdoton soppa, että en suostunut menemään sinne lopulta enää ollenkaan. Yhteismökit on kamalia, ei ikinä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole edes väliä, että onko tämän keskustelun aloitus totta vai ei, koska aika hyviä neuvojakin on paljon tullut. Jos yksikin henkilö näitä luettuaan saa aikaiseksi korjata vastaavan tilanteensa ajoissa, niin silloin tämä on toiminut hyvin!
Varmasti suurin osa kaikenlaisista yhteisomistuksista toimii hyvin ilman mitään tarkempia kirjallisia sopimuksista ja hyvä niin. Miksei kuitenkin voisi hyvin toimivan tilanteen aikana laittaa jotain paperille? Saattaa tietysti tuntua vähän turhalta ja aiheuttaa osallisissa ihmetystäkin, kun hyvinhän asiat ovat ennenkin menneet. No siinä tapauksessahan ne paperit tai tiedostot ovat vain tavallaan turhaan olemassa, mutta eipä niiden tekemisessä suuri vaiva sovussa ole.
Itse onneksi olen saanut näihin asioihin hyvän opetuksen, kun olen saanut seurailla yhtä käsittämätöntä mökkikuviota melko läheltä kolmisenkymmentä vuotta. Varmasti oli joskus aikanaan mukava ajatus kahden perheen ostaa yhdessä mökki, jossa sitä samaa ihanuutta oli tarkoitus jatkaa ikuisesti. No kohta sitten erottiinkin, mentiin uusiin naimisiin, tuli uusia lapsia, entisen liiton lapset menivät naimisiin ja saivat lapsia, eroja, lapsia jne jne. Kuvio nykyisin aivan sekaisin ja vedellään kaikkea "teidän perhe oli silloin kaksi juhannusta peräkkäin 90-luvulla"- juttuja esiin. Mukava tasapuolisesti jakaa käyttöä tai kuluja jopa osiin 1/16. No sen siitä saa, kun ei asioita kunnolla aikanaan hoidettu.Miten mielenvikasta ees on ajatella, että tää olis keksitty?
Tylsä narratiivi olisi keksityksi, koska Suomi on näitä vanhoja kuolinpesämökkejä täynnä, joten kyllä sinne monia eri tunteita ja riitoja mahtuu.Tässä aloituksessa ei ole kyse kuolinpesämökistä, ei perintöriidasta eikä sotkusta. Tässä on kyse miesystävän tätien toiminnasta, jota voisi paheksua ihan itsessään, ilman kaikenmaailman älyttömyyksiä. Siksi tämä on selvä provo.
Kuolinpesät ja sukumökin perimiset nousivat ketjun edetessä pääpuheeksi, ap vastaili ihmisten kysymyksiin vaan. Jengi neuvoi jakamaan miehen isän kuolinpesän, mikä ei edes ole ap:n tehtävä, eikä hän sitä ole ottamassakaan itselleen.
Alkuperäinen ongelma on hyvin yleinen Suomessa ja sä olet naurettava, kun jaksat spämmätä täällä ja huudella provoja.
Mee pois, jos kerta ketju on mielikuvitusta, mitä sä täällä kyttäät ja piittaat mitä muut puhuu?
Monelle on varmasti hyötyä tästä ketjusta, täällä paljon asiaa tullut.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut osallisena yhteismökissä, joka ei ollut edes mikään perintömökki vaan mieheni ja hänen veljensä puoliksi hankkima mökki. Ja sekin oli niin mahdoton soppa, että en suostunut menemään sinne lopulta enää ollenkaan. Yhteismökit on kamalia, ei ikinä sellaista.
Mun kaverin vanhemmat on kolmelle tyttärelleen jättämässä yhteiseksi kesämökkiä, johon on noussut jokaiselle oma nukkuma-aitta ja on makuuvaunua ja rantasaunaa jne.
Jokaisella tyttärellä perhe ja osalla koiria, joita jonkun lapsi pelkää.
Eivät voi koskaan olla yhtä aikaa siellä ja tappelevat kesäviikoista.
Ja jos yhtä aikaa ovat, koirat pidetään kiinni ja sitten ne haukkua loksuttavat yöt aitassa.
Ihan painajaista kaikki yhteiskäyttömökit.
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole edes väliä, että onko tämän keskustelun aloitus totta vai ei, koska aika hyviä neuvojakin on paljon tullut. Jos yksikin henkilö näitä luettuaan saa aikaiseksi korjata vastaavan tilanteensa ajoissa, niin silloin tämä on toiminut hyvin!
Varmasti suurin osa kaikenlaisista yhteisomistuksista toimii hyvin ilman mitään tarkempia kirjallisia sopimuksista ja hyvä niin. Miksei kuitenkin voisi hyvin toimivan tilanteen aikana laittaa jotain paperille? Saattaa tietysti tuntua vähän turhalta ja aiheuttaa osallisissa ihmetystäkin, kun hyvinhän asiat ovat ennenkin menneet. No siinä tapauksessahan ne paperit tai tiedostot ovat vain tavallaan turhaan olemassa, mutta eipä niiden tekemisessä suuri vaiva sovussa ole.
Itse onneksi olen saanut näihin asioihin hyvän opetuksen, kun olen saanut seurailla yhtä käsittämätöntä mökkikuviota melko läheltä kolmisenkymmentä vuotta. Varmasti oli joskus aikanaan mukava ajatus kahden perheen ostaa yhdessä mökki, jossa sitä samaa ihanuutta oli tarkoitus jatkaa ikuisesti. No kohta sitten erottiinkin, mentiin uusiin naimisiin, tuli uusia lapsia, entisen liiton lapset menivät naimisiin ja saivat lapsia, eroja, lapsia jne jne. Kuvio nykyisin aivan sekaisin ja vedellään kaikkea "teidän perhe oli silloin kaksi juhannusta peräkkäin 90-luvulla"- juttuja esiin. Mukava tasapuolisesti jakaa käyttöä tai kuluja jopa osiin 1/16. No sen siitä saa, kun ei asioita kunnolla aikanaan hoidettu.Miten mielenvikasta ees on ajatella, että tää olis keksitty?
Tylsä narratiivi olisi keksityksi, koska Suomi on näitä vanhoja kuolinpesämökkejä täynnä, joten kyllä sinne monia eri tunteita ja riitoja mahtuu.Tässä aloituksessa ei ole kyse kuolinpesämökistä, ei perintöriidasta eikä sotkusta. Tässä on kyse miesystävän tätien toiminnasta, jota voisi paheksua ihan itsessään, ilman kaikenmaailman älyttömyyksiä. Siksi tämä on selvä provo.
Kuolinpesät ja sukumökin perimiset nousivat ketjun edetessä pääpuheeksi, ap vastaili ihmisten kysymyksiin vaan. Jengi neuvoi jakamaan miehen isän kuolinpesän, mikä ei edes ole ap:n tehtävä, eikä hän sitä ole ottamassakaan itselleen.
Alkuperäinen ongelma on hyvin yleinen Suomessa ja sä olet naurettava, kun jaksat spämmätä täällä ja huudella provoja.
Mee pois, jos kerta ketju on mielikuvitusta, mitä sä täällä kyttäät ja piittaat mitä muut puhuu?
Monelle on varmasti hyötyä tästä ketjusta, täällä paljon asiaa tullut.
Mene itse pois, jos häiritsee se, että kaikki ei siedä älyttömyyksiä vaan haluaisi puhua aiheesta ilman lisävärikynää.
Aikamoisilta vässyköiltä kuulostatte. Ihanko oikeasti ette ole protestoineet yhtään tähän saakka? Mulla olisi jo mennyt hermo ja olisin ilmestynyt mökille kun oma vuoroni on, enkä lähtenyt minnekään kun täti tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ja muissakin vastaavanlaisissa tilanteissa tosiaan olisi ensimmäinen askel ottaa tuo asia kunnolla puheeksi muiden käyttäjien kanssa. Siis tosiaan vain tämä reilu tasapuolisuus käytännöistä jatkossa ja hyväksyä se ettei niitä aiempia epäreiluja vuosia takaisin saa. Jos vastapuolelta välittömästi tulee hyökkäys ja aletaan kaivelemaan vanhoja esiin, niin aika nopeasti kannattaisi harkita omasta osuudesta luopumisesta. Vaikka se näennäinen sopu tulisikin myöhemmin vaikka oikeusteitse, niin tuskin tuollaisessa ympäristössä kovin mielellään lomia jatkossa viettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.
Eli olit kateellinen ja katkera jo etukäteen viattomille lapsille. Ja vain siksi, että mies ei ollut rahan perään toisin kuin sinä ja antoi äitinsä asua kotonaan. Ok, hyvä homma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut osallisena yhteismökissä, joka ei ollut edes mikään perintömökki vaan mieheni ja hänen veljensä puoliksi hankkima mökki. Ja sekin oli niin mahdoton soppa, että en suostunut menemään sinne lopulta enää ollenkaan. Yhteismökit on kamalia, ei ikinä sellaista.
Miehen perheen mökkiä käytti vaan mies ja veljensä, mies yritti pitää siistinä ja huoltaa ja kunnostaa ja parantaa mutta veli sotki, ei siivonnut eikä halunnut millään lailla panostaa tai huoltaa kun ei kuulemma ole mikään luxus mökki. Sinnehän se nyt homehtuu. Miehen isä ei anna miehen lunastaa omakseenkaan.
Aika erikoista että se mies on tollaiseen kyykytykseen suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut osallisena yhteismökissä, joka ei ollut edes mikään perintömökki vaan mieheni ja hänen veljensä puoliksi hankkima mökki. Ja sekin oli niin mahdoton soppa, että en suostunut menemään sinne lopulta enää ollenkaan. Yhteismökit on kamalia, ei ikinä sellaista.
Miehen perheen mökkiä käytti vaan mies ja veljensä, mies yritti pitää siistinä ja huoltaa ja kunnostaa ja parantaa mutta veli sotki, ei siivonnut eikä halunnut millään lailla panostaa tai huoltaa kun ei kuulemma ole mikään luxus mökki. Sinnehän se nyt homehtuu. Miehen isä ei anna miehen lunastaa omakseenkaan.
Onko tässä ollut tilanne, että miehesi isä on lahjoittanut ennakkoperintönä mökin aikuisille pojilleen, mutta kirjannut lahjaan ehdoksi itselleen jonkun määräysvallan (hallintaoikeus tms)? Ja sillä tavalla estää miestäsi myymästä osuuttaan mökistä tai lunastamasta itselleen veljensä osuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut osallisena yhteismökissä, joka ei ollut edes mikään perintömökki vaan mieheni ja hänen veljensä puoliksi hankkima mökki. Ja sekin oli niin mahdoton soppa, että en suostunut menemään sinne lopulta enää ollenkaan. Yhteismökit on kamalia, ei ikinä sellaista.
Miehen perheen mökkiä käytti vaan mies ja veljensä, mies yritti pitää siistinä ja huoltaa ja kunnostaa ja parantaa mutta veli sotki, ei siivonnut eikä halunnut millään lailla panostaa tai huoltaa kun ei kuulemma ole mikään luxus mökki. Sinnehän se nyt homehtuu. Miehen isä ei anna miehen lunastaa omakseenkaan.
Onko tässä ollut tilanne, että miehesi isä on lahjoittanut ennakkoperintönä mökin aikuisille pojilleen, mutta kirjannut lahjaan ehdoksi itselleen jonkun määräysvallan (hallintaoikeus tms)? Ja sillä tavalla estää miestäsi myymästä osuuttaan mökistä tai lunastamasta itselleen veljensä osuutta?
Ei vaan mökin omisti isä ja pojat kolmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.
No tämä on nyt kyllä ihan sun kehittämä ongelma. Mitä se sullu kuului ketä siellä kävi tai kelle kukakin oli sukua? Ei se mitenkään olisi teidän tulevien mahdollisten lasten perintöön olisi vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole edes väliä, että onko tämän keskustelun aloitus totta vai ei, koska aika hyviä neuvojakin on paljon tullut. Jos yksikin henkilö näitä luettuaan saa aikaiseksi korjata vastaavan tilanteensa ajoissa, niin silloin tämä on toiminut hyvin!
Varmasti suurin osa kaikenlaisista yhteisomistuksista toimii hyvin ilman mitään tarkempia kirjallisia sopimuksista ja hyvä niin. Miksei kuitenkin voisi hyvin toimivan tilanteen aikana laittaa jotain paperille? Saattaa tietysti tuntua vähän turhalta ja aiheuttaa osallisissa ihmetystäkin, kun hyvinhän asiat ovat ennenkin menneet. No siinä tapauksessahan ne paperit tai tiedostot ovat vain tavallaan turhaan olemassa, mutta eipä niiden tekemisessä suuri vaiva sovussa ole.
Itse onneksi olen saanut näihin asioihin hyvän opetuksen, kun olen saanut seurailla yhtä käsittämätöntä mökkikuviota melko läheltä kolmisenkymmentä vuotta. Varmasti oli joskus aikanaan mukava ajatus kahden perheen ostaa yhdessä mökki, jossa sitä samaa ihanuutta oli tarkoitus jatkaa ikuisesti. No kohta sitten erottiinkin, mentiin uusiin naimisiin, tuli uusia lapsia, entisen liiton lapset menivät naimisiin ja saivat lapsia, eroja, lapsia jne jne. Kuvio nykyisin aivan sekaisin ja vedellään kaikkea "teidän perhe oli silloin kaksi juhannusta peräkkäin 90-luvulla"- juttuja esiin. Mukava tasapuolisesti jakaa käyttöä tai kuluja jopa osiin 1/16. No sen siitä saa, kun ei asioita kunnolla aikanaan hoidettu.Miten mielenvikasta ees on ajatella, että tää olis keksitty?
Tylsä narratiivi olisi keksityksi, koska Suomi on näitä vanhoja kuolinpesämökkejä täynnä, joten kyllä sinne monia eri tunteita ja riitoja mahtuu.Tässä aloituksessa ei ole kyse kuolinpesämökistä, ei perintöriidasta eikä sotkusta. Tässä on kyse miesystävän tätien toiminnasta, jota voisi paheksua ihan itsessään, ilman kaikenmaailman älyttömyyksiä. Siksi tämä on selvä provo.
Kuolinpesät ja sukumökin perimiset nousivat ketjun edetessä pääpuheeksi, ap vastaili ihmisten kysymyksiin vaan. Jengi neuvoi jakamaan miehen isän kuolinpesän, mikä ei edes ole ap:n tehtävä, eikä hän sitä ole ottamassakaan itselleen.
Alkuperäinen ongelma on hyvin yleinen Suomessa ja sä olet naurettava, kun jaksat spämmätä täällä ja huudella provoja.
Mee pois, jos kerta ketju on mielikuvitusta, mitä sä täällä kyttäät ja piittaat mitä muut puhuu?
Monelle on varmasti hyötyä tästä ketjusta, täällä paljon asiaa tullut.Mene itse pois, jos häiritsee se, että kaikki ei siedä älyttömyyksiä vaan haluaisi puhua aiheesta ilman lisävärikynää.
No perusta oma ketju, äläkä tuu tänne haukkuu asiallista aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.
No miksi välittäisivät? En yhtään saa kiinni sun ajatuksenjuoksusta. Ollaan jo jakamassa tuleville lapsille perintöä ja nähdään kaikki muut uhkana ja kaikki muut on tyhmiä, kun eivät toimi sun tulevien lasten pussiin. Miten tuo asia sua noin paljon sieppasi? Jos haluat miehen, joka testamenttaa sulle kaiken, hanki joku, jolla ei ole sukulaisia ollenkaan.
Luin ketjun. Ja päällimmäisenä mielessä on ihmetys siitä, että eivätkö nämä tädit yhtään välitä veljensä pojasta. Pojasta, joka menetti isänsä ollessaan vasta lapsi. Niin kurjasti kohtelevat ap:n miestä, rahaa vaativat mutta eivät perintömökille päästä. Ja jos kerran päästävät niin saapuvat paikalle haukkumaan siisteystasosta. Ilkeitä ihmisiä. Yleensä sukulaiset välittävät toisistaan mutta nämä tädit selvästi veljenpojastaan eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.No miksi välittäisivät? En yhtään saa kiinni sun ajatuksenjuoksusta. Ollaan jo jakamassa tuleville lapsille perintöä ja nähdään kaikki muut uhkana ja kaikki muut on tyhmiä, kun eivät toimi sun tulevien lasten pussiin. Miten tuo asia sua noin paljon sieppasi? Jos haluat miehen, joka testamenttaa sulle kaiken, hanki joku, jolla ei ole sukulaisia ollenkaan.
Halusin nimenomaan että testamenttaa mut ulos! Etten joudu vahingossakaan osalliseksi edes lapsen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exän äiti oli eronnut miehestään ja asui miehen veljen kanssa yhdessä järven rannalla tämän kotipaikalla, ei ollut naimisissa.
Mies oli sekä isänsä että setänsä ainoa perijä, sedällä ei ollut lapsia eikä vaimoa.
Miehen äiti ei ollut siis saamassa mitään, naimisissa kun ei ollut.
Äidillä oli sitten aikuisia lapsia nuoruuden suhteistaan eri isille, joiden lasten mummo hän oli. Lapset viettivät paljon aikaa mummollaan.
Yritin exälle selittää, että avioehto pitää olla ja rajata mut ulos tosta sirkuksesta, jos saadaan lapsi, niin joudun keskelle tuota sukurutsia.
Exän mukaan hänen äitinsä kyllä saisi asua siellä ja lasten mummola se oli.
No juridisesti ei ollut!
Mummelin lapsenlapsilla ei ollut mitään saapaa talosta ja metsistä, eiväthän olleet mitään sukua omistajille, miehen sedälle ja isälle!
Erosin ennen häitä, kun koko suku oli niin sekaisin ja elivät kuin kiertolaiset.
Ihmiset eivät joko tiedä tai välitä.No miksi välittäisivät? En yhtään saa kiinni sun ajatuksenjuoksusta. Ollaan jo jakamassa tuleville lapsille perintöä ja nähdään kaikki muut uhkana ja kaikki muut on tyhmiä, kun eivät toimi sun tulevien lasten pussiin. Miten tuo asia sua noin paljon sieppasi? Jos haluat miehen, joka testamenttaa sulle kaiken, hanki joku, jolla ei ole sukulaisia ollenkaan.
Halusin nimenomaan että testamenttaa mut ulos! Etten joudu vahingossakaan osalliseksi edes lapsen kautta.
Et sä sieltä mitään olisi ollut saamassakaan ja lasta taas ei voi ohittaa, varsinkaan ennen kuin se on edes olemassa.
Niin siis joo en aatellukaan, että sä pidät, ihmettelinkin et miksi täälläkin näitä provohuutelijoita, kun tää on hyvin yleinen ongelma luvatussa sukumökkimaassa, Suomessa, jossa ei olla sukurakkaita vaan kiehnätään ydinperheittäin pikkukuppikunnissa, riidellään sisarusten kesken ja vihataan appivanhempia😅