Saako parisuhteen ongelmista puhua ystäville?

Ei saa. Se on täysin asiatonta.

Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Ainaostaan sellaiselle, josta on varma, että pitää omana tietonaan.

Puhuin aikoinaan terapeutille paljonkin parisuhteeni ongelmista, ja kun huomasin että tässähän menee terapia aivan hukkaan kun puhun vain siitä miten paha olo miesystävästäni tulee, tajusin että on korkea aika erota. Äidille en kehdannut puhua eikä sellaisia läheisiä ystäviä ollut silloin. Ongelmat oli kyllä sitä luokkaa, että ero oli ainoa vaihtoehto.

Nykyään ajattelen läheisistä ystävistä, että saa avautua myös parisuhdeongelmista tiettyyn rajaan asti, kunhan tehdään jotain muutakin välillä kuin vain avaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm..sanomattakin selvää, että reissutyö on tuollaista. Miksi ihmeessä mies otti paikan vastaan, jos ei koe soveltavansa reissutyöhön, etkä sinä reissutyöläisen vaimoksi?

Taas näitä. Palstalla puolet valittaa siitä, ettei kukaan koskaan saa mitään työtä ja toiset taas kertovat, ettei mitään työhön liittyviä epämukavuustekijöitä tarvitse kestää vaan työn voi aina valita niin, ettei se kuormita. 

Kerropa nyt neuvojana mistä kaikista töistä ap:n mies olisi voinut valita?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen ongelmista pitää ensin keskustella puolison kanssa.

Miksi? Usein ystäville puhuminen asettaa ongelmat mittasuhteeseen. Ääneensanottuna pikkumurheet asettuvat oikeisiin uomiin ja turhat riidat vältetään, isot epäkohdat taas saattavat erottua paremmin. Ystävä voi hyvinkin huomauttaa, että jokin asia suhteessa ei ole enää normaalia. 

Toki sen puolisonkin kanssa pitää puhua, mutta ei tässä mitään järjestystä ole, että asian x saa sanoa kaverille vain jos se on käsitelty ensiksi puolison kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutko koskaan parisuhteesi tai puolisosi hyvistä puolista ystävillesi? Niinpä, et tietenkään. En ymmärrä tuota av-mammojen kilpailua siitä, kenellä on huonoin puoliso ja huonoin parisuhde.

Totta kai hyvistäkin puolista tulee puhuttua, esim. siitä miten tykkään käydä yhdessä lenkillä ja miten vaikka mies on taitava kokki. Ja toki valitus yksinäisyydestä ei ole jatkuvaa ja ystävien kanssa puhutaan ihan tasapuolisesti heidänkin asioista ja muista jutuista. Lähinnä tämä koko ajatus siitä, että läheisimmän ihmissuhteen (minulla parisuhde) ongelmista puhuminen tuntuu vaikealta.
Kuten tuossa jo joku edellä totesi, niin oman pään kasassa pitämisenkin vuoksi koen että pakko puhua jollekin. Kun mies on reissullansa, en halua kuormittaa häntä silloin näillä tuntemuksilla ja koitan usein niellä tunteeni hänen palatessaankin. Ja yrittää keskittyä siihen yhteiseen aikaan mitä meillä on. Mies tietää tunteeni vaikken niitä joka reissun jälkeen sanoisi.
-ap

Uskon että olisi hyväksi, jos voisit puhua miehesi kanssa enemmän noista tuntemuksistasi. Mies tietää tunteesi, mutta miten hän reagoi niihin? Järjestääkö hän joskus kenties lisää yhteistä aikaa? Voi niistä tuntemuksista toki ystävillekin kertoa, mutta ulkopuoliset ihmiset eivät luultavasti voi ongelmia ratkaista.
Eri

Ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Minusta ystäville on ok puhua niistä parisuhteen asioista, mistä on valmis puhumaan myös kumppanin kanssa.

Reilu kymmenen vuotta sitten olin todella rakastunut, mutta e-pillerit teki mulle haluttomuutta ja orgasmivaikeuksia. Puhuttiin näistä jutuista myös silloisen mieheni ystävän ja tämän vaimon kanssa ja se oli ihan luonnollista. He oli olleet pidempään yhdessä niin oli varmasti näistä asioista enempi kokemusta. No, se suhde ei silti kestänyt. Itken vieläkin, kun ajattelen, vaikka olen hyväksynyt tapahtuneen ja mennyt eteenpäin.

Viimeisin seurustelukumppanini taas ei suostunut puhumaan minun kanssa ongelmistamme, mutta puhui niistä puhtaasti vain omasta näkökulmastaan ystävilleen, tuttavilleen selkäni takana. Se oli aika ahdistavaa. Itseasiassa hän puhuu edelleen, vaikka olemme eronneet jo vuosi sitten. Toissapäivänä nimittäin soitti minulle hänen naapurinsa ja kertoi, miten se exäni haukkuu minua hänelle. Aikoinaan, kun vielä asuimme yhdessä, saimme noottia vuokranantajalta äänekkäästä riitelystä. Mies lähetti vuokranantajalle tekstiviestin, että "En minä aina saa tuota skitsofreenikkoa hiljaiseksi", vaikka tietää varsin hyvin, ettei minulla ole skitsofreniaa. Vaikka olisikin, ei kuulu hänelle terveystietojani levitellä ulkopuolisille. Sitten itki kun pakotin hänet laittamaan sille vuokranantajalle korjaavan viestin, ettei minulla sitä sairautta ole vaan hän halusi vain kiusata... Aivan kammottava tyyppi. Onko kiva mennä sitten tapaamaan niitä ystäviä, kun ei tiedä, mitä saishhea toinen on heille väittänyt?

Yksi ystävänituttavani valitti vuosikaudet aina, miten huonosti heillä vaimonsa kanssa menee; ei saa seksiä, ei saa hellyyttä, ei ymmärrystä. Ovat olleet pitkään yhdessä, ihan nuoresta. Itse en ole pitkää parisuhdetta saavuttanut ja siksikin se on minun silmissä pyhä ja arvokas asia. Nyt viimeksi, kun näimme ja taas vali-vali-vaimosta, sanoin "ehkä teidän pitäis sitten erota, kun sinä oot niin kauan kuin minä muistan aina valittanut näistä? Että jos et oo tyytyväinen elämääs?". Seuraavan kerran kun näin meidän molempien ystävää, jonka kautta oikeastaan tunnemmekin, kuulin, että tää mies oli sitten laittanut avioeropaperit vireille. Tuli vähän huono omatunto, että yllytinkö avioeroon? En oo koskaan tavannu hänen vaimoa, vaikka on tunnettu jotain 10 vuotta ainakin. Minusta tämäkin kertoo jotain, jos ei ikinä käydä missään yhdessä. Heillä on kuitenkin vaan kaksi lasta. Ei pitäis olla mitään sellaista, ettei vaikka katraan takia pääsis molemmat kotoa poistumaan yhtäaikaa ikinä. Tiedä sitten eroavatko nyt ja tiedä sitten, eihän sen ystävän elämä välttämättä siitä mihinkään parane. Saattaa huonontua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa. Että se naapurin rouva oli äidin ystävä ja he juttelivat ihan normaalisti. Tai sitten että äiti on ollut toksinen ihminen, joka on vielä vetänyt mukaan naapureitakin. 

Moni epäröi vaistojaan toksisissa, väkivaltaisissa tai huonoiksi muuttuneissa parisuhteissa. On aina hyvä, että muut tietävät edes jollain karkealla tarkkuudella missä mennään, jotta saa omalta tukiveroltaan apua tarvittaessa ja myös sitä ulkopuolisen näkökulmaa. Tietysti tämä on kauhistus ihmiselle, joka kohtelee puolisoaan lapsellisesti, epäreilusti, väkivaltaisesti, välinpitämättömästi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ystäville on ok puhua niistä parisuhteen asioista, mistä on valmis puhumaan myös kumppanin kanssa.
Reilu kymmenen vuotta sitten olin todella rakastunut, mutta e-pillerit teki mulle haluttomuutta ja orgasmivaikeuksia. Puhuttiin näistä jutuista myös silloisen mieheni ystävän ja tämän vaimon kanssa ja se oli ihan luonnollista. He oli olleet pidempään yhdessä niin oli varmasti näistä asioista enempi kokemusta. No, se suhde ei silti kestänyt. Itken vieläkin, kun ajattelen, vaikka olen hyväksynyt tapahtuneen ja mennyt eteenpäin.
Viimeisin seurustelukumppanini taas ei suostunut puhumaan minun kanssa ongelmistamme, mutta puhui niistä puhtaasti vain omasta näkökulmastaan ystävilleen, tuttavilleen selkäni takana. Se oli aika ahdistavaa. Itseasiassa hän puhuu edelleen, vaikka olemme eronneet jo vuosi sitten. Toissapäivänä nimittäin soitti minulle hänen naapurinsa ja kertoi, miten se exäni haukkuu minua hänelle. Aikoinaan, kun vielä asuimme yhdessä, saimme noottia vuokranantajalta äänekkäästä riitelystä. Mies lähetti vuokranantajalle tekstiviestin, että "En minä aina saa tuota skitsofreenikkoa hiljaiseksi", vaikka tietää varsin hyvin, ettei minulla ole skitsofreniaa. Vaikka olisikin, ei kuulu hänelle terveystietojani levitellä ulkopuolisille. Sitten itki kun pakotin hänet laittamaan sille vuokranantajalle korjaavan viestin, ettei minulla sitä sairautta ole vaan hän halusi vain kiusata... Aivan kammottava tyyppi. Onko kiva mennä sitten tapaamaan niitä ystäviä, kun ei tiedä, mitä saishhea toinen on heille väittänyt?
Yksi ystävänituttavani valitti vuosikaudet aina, miten huonosti heillä vaimonsa kanssa menee; ei saa seksiä, ei saa hellyyttä, ei ymmärrystä. Ovat olleet pitkään yhdessä, ihan nuoresta. Itse en ole pitkää parisuhdetta saavuttanut ja siksikin se on minun silmissä pyhä ja arvokas asia. Nyt viimeksi, kun näimme ja taas vali-vali-vaimosta, sanoin "ehkä teidän pitäis sitten erota, kun sinä oot niin kauan kuin minä muistan aina valittanut näistä? Että jos et oo tyytyväinen elämääs?". Seuraavan kerran kun näin meidän molempien ystävää, jonka kautta oikeastaan tunnemmekin, kuulin, että tää mies oli sitten laittanut avioeropaperit vireille. Tuli vähän huono omatunto, että yllytinkö avioeroon? En oo koskaan tavannu hänen vaimoa, vaikka on tunnettu jotain 10 vuotta ainakin. Minusta tämäkin kertoo jotain, jos ei ikinä käydä missään yhdessä. Heillä on kuitenkin vaan kaksi lasta. Ei pitäis olla mitään sellaista, ettei vaikka katraan takia pääsis molemmat kotoa poistumaan yhtäaikaa ikinä. Tiedä sitten eroavatko nyt ja tiedä sitten, eihän sen ystävän elämä välttämättä siitä mihinkään parane. Saattaa huonontua.

Tuo sinun eksäsi kuulostaa potentiaalisesti narsistilta. Niiden hulluudella ei ole rajaa eikä käytöksellä myöskään. 

Tuosta reissutyöstä puhuminen voi olla miehelle kuin paska hieromista naamaan jos ei saa muualta töitä ja ei halua olla työtön.

Mitä jos joskus kokeilisit riitelemisen sijasta keskustella puolisosi kanssa kunnioittavasti? Tiedätkö, samalla tavalla jolla toivottavasti keskustelet niiden ystäviesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa. Että se naapurin rouva oli äidin ystävä ja he juttelivat ihan normaalisti. Tai sitten että äiti on ollut toksinen ihminen, joka on vielä vetänyt mukaan naapureitakin. 
Moni epäröi vaistojaan toksisissa, väkivaltaisissa tai huonoiksi muuttuneissa parisuhteissa. On aina hyvä, että muut tietävät edes jollain karkealla tarkkuudella missä mennään, jotta saa omalta tukiveroltaan apua tarvittaessa ja myös sitä ulkopuolisen näkökulmaa. Tietysti tämä on kauhistus ihmiselle, joka kohtelee puolisoaan lapsellisesti, epäreilusti, väkivaltaisesti, välinpitämättömästi jne. 

Ohis, mutta miksi kaikki on nykyään "toksista"? Mitä tapahtui suomen kielen sanalle "myrkyllinen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa. Että se naapurin rouva oli äidin ystävä ja he juttelivat ihan normaalisti. Tai sitten että äiti on ollut toksinen ihminen, joka on vielä vetänyt mukaan naapureitakin. 
Moni epäröi vaistojaan toksisissa, väkivaltaisissa tai huonoiksi muuttuneissa parisuhteissa. On aina hyvä, että muut tietävät edes jollain karkealla tarkkuudella missä mennään, jotta saa omalta tukiveroltaan apua tarvittaessa ja myös sitä ulkopuolisen näkökulmaa. Tietysti tämä on kauhistus ihmiselle, joka kohtelee puolisoaan lapsellisesti, epäreilusti, väkivaltaisesti, välinpitämättömästi jne. 

Toki vaihtoehtoja on, mutta tuo kommentoija tiesi äitinsä kertovan naapurin rouvalle kaiken - eli asiat eivät jääneet naapurin rouvalle. Jos jutut lähtevät kiertoon, on kyseessä juoruaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta reissutyöstä puhuminen voi olla miehelle kuin paska hieromista naamaan jos ei saa muualta töitä ja ei halua olla työtön.

Vaikeista tunteista saa puhua, vaikkei asialle olisi mitään yhtä helppoa ratkaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Ei se millään tavoin eroa, koska siinä perheen ulkopuoliselle ihmiselle (joka on tekemisissä perheen kanssa ja sellasiten ihmisten kanssa joka tuntee perheen) perheen asioita.

Ihan helvetin epämiellyttävää.

Ystävät ovat sitä varten että tuetaan kaikilla elämän alueilla toisia, ei parisuhde ole mikään muusta elämästä irrallinen saari, josta ei saa puhua. Ystävän kanssa voi löytyä ratkaisuja ja uusia lähestymiskulmia, ja tietenkään tosi ystävä ei juorua eteenpäin. Eli tietenkin saa puhua. Mun ystävät saa ainakin puhua kanssani ihan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Se on täysin asiatonta.
Minun äitini juorusi naapurin rouvalle aina ihan kaikki meidän asiamme, enkä tieäd mitään epämiellyttävämpää kuin tällainen ihmeellinen perheeseen liitetty kääpä, jonka kanssa puidaan perheen asioita.

Yställe puhuminen ja random naapurille juoruilu ovat eri asioita. 

Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa. Että se naapurin rouva oli äidin ystävä ja he juttelivat ihan normaalisti. Tai sitten että äiti on ollut toksinen ihminen, joka on vielä vetänyt mukaan naapureitakin. 
Moni epäröi vaistojaan toksisissa, väkivaltaisissa tai huonoiksi muuttuneissa parisuhteissa. On aina hyvä, että muut tietävät edes jollain karkealla tarkkuudella missä mennään, jotta saa omalta tukiveroltaan apua tarvittaessa ja myös sitä ulkopuolisen näkökulmaa. Tietysti tämä on kauhistus ihmiselle, joka kohtelee puolisoaan lapsellisesti, epäreilusti, väkivaltaisesti, välinpitämättömästi jne. 

Ohis, mutta miksi kaikki on nykyään "toksista"? Mitä tapahtui suomen kielen sanalle "myrkyllinen"?

Ei kai suomenkielessä ole koskaan käytetty suoraa käännöstä myrkyllinen vaan suomalainen ilmaus olisi ehkä haitallinen, vahingollinen tms?