Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako parisuhteen ongelmista puhua ystäville?
27.04.2022 |
Olen tuntenut itseni hyvin yksinäiseksi parisuhteessa miehen uuden reissutyön vuoksi. Mies on usein viikot poissa ja saattaa jäädä reissuillensa viikonlopunkin yli. Yhteinen aika on aika minimissä ja mies on selkeästi kuormittunut ja väsynyt itsekin. Kun vihdoin ollaan kotona, menee aika reissuista toipumiseen, omiin asioihin ja reissutyöstä riitelyyn :(Olen purkanut sydäntäni melko paljon ystävieni kanssa ja kertonut kuormittavasta tilanteesta ja yksinäisyydestä. Samalla tapaa koen jollain tavalla olevani petturi kun kerron parisuhteen asioista muille. Pyrin kyllä aina kertomaan asiat omasta näkökulmastani, miltä minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen. Ja sen, että haluaisin suhteemme palaavan siihen mitä se ennen tätä työtä oli.Onko tällaisista asioista OK puhua kavereille? En tiedä miksi, mutta koen valtavan huonoa omatuntoa asiasta ja mietin että pitäisikö mun vaan vaieta ja kestää.
Kommentit (39)
Parisuhteen ongelmista pitää ensin keskustella puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa puhua. Ei se ole miehen moittimista, jos tunnet itsesti yksinäiseksi. Ilmeisesti olet jo niin yksinäinen, että siitä on tullut parisuhdeongelma?
Kenelle sitten, jos ei ystäville? Kun puhut niistä asioista, saatat saada kommentteja, jotka auttavat sinua selvittämään omia ajatuksiasi. Ja nimenomaan, kun kumppanisi on paljon poissa, sinun kuuluukin elää enemmän sitä omaa elämääsi.
Toki niiden ystävien kanssa pitää tehdä muutakin kuin purkaa parisuhdekriisiä. Muuten ystäväsi väsyvät sinun seuraasi, ja jäät oikeasti yksin. Ja myös sinulle tekee hyvää ajatella muutakin kuin sitä parisuhdettasi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ongelmista pitää ensin keskustella puolison kanssa.
Jos tilanne on esim. sama kuin ap:lla että puolisolla ei ole aikaa/energiaa, ei ole velvollisuutta patoa ongelmia vain oman päänsä sisällä pitkiä aikoja. Ystävälle puhuminen voi sitä paitsi auttaa ymmärtämään toisen osapuolen näkökulman paremmin kuin silloin jos suoraan alkaa siitä puolison kanssa riitelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm..sanomattakin selvää, että reissutyö on tuollaista. Miksi ihmeessä mies otti paikan vastaan, jos ei koe soveltavansa reissutyöhön, etkä sinä reissutyöläisen vaimoksi?
Todella vaarallinen tämä mentaliteetti, että parisuhteen ongelmista saa puhua vain sille kumppanille.
Olen ollut kahdessa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Siinä ensimmäisessä tein juuri tämä "lojaalisuusperiaatteen" mukaisesti ja suhde kesti viisi pitkää ja vahingollista vuotta.
Seuraavan kerran olen puhunut avoimesti koko ajan ystävilleni ja suhde jäi vain alle puolen vuoden mittaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kaipaat miestäsi, koet olosi yksinäiseksi ja moni asia vaatisi hänen kanssaan selvittämistä on ihan järkevääkin puhua tunteistasi ystävillesi. Tarvitset tottakai kuuntelijan.
Yhden vinkin haluan antaa: vaikka ystävät ovat tärkeitä on aina muistettava se, etteivät ystäväsi ole kuitenkaan parisuhdeterapeutteja. He eivät ehkä ole oikeudenmukaisia miestäsi kohtaan ja saattavat tukea sinua ajatuksissa, jotka ovat tuhoisia parisuhteellesi. Ystävät eivät ole aina oikeassa ja miksi kannattaa olla kriittinen, millaisia neuvoja tai vinkkejä otat vastaan.
Usein vaikeissa parisuhdetilanteissa ja omia ajatuksia tuulettaakseen on aina viisasta kääntyä parisuhdeterapeutin puoleen tai ainakin löytää kokenut, viisas ihminen keskustelemaan kanssasi mikä olisi järkevää ja oikein,
Puhutko koskaan parisuhteesi tai puolisosi hyvistä puolista ystävillesi? Niinpä, et tietenkään. En ymmärrä tuota av-mammojen kilpailua siitä, kenellä on huonoin puoliso ja huonoin parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella vaarallinen tämä mentaliteetti, että parisuhteen ongelmista saa puhua vain sille kumppanille.
Olen ollut kahdessa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Siinä ensimmäisessä tein juuri tämä "lojaalisuusperiaatteen" mukaisesti ja suhde kesti viisi pitkää ja vahingollista vuotta.
Seuraavan kerran olen puhunut avoimesti koko ajan ystävilleni ja suhde jäi vain alle puolen vuoden mittaiseksi.
Hienoa. Jos oikein pinnistät, niin ehkä saat seuraavan suhteen katkeamaan jo viikossa.
Saa puhua siitä, miltä itsestä tuntuu tai kokee asiat. Mutta puolison asioista puhuminen tai puolison haukkuminen on jo kiusallista kuultavaakin. Ja epälojaalia parisuhdetta ja puolisoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko koskaan parisuhteesi tai puolisosi hyvistä puolista ystävillesi? Niinpä, et tietenkään. En ymmärrä tuota av-mammojen kilpailua siitä, kenellä on huonoin puoliso ja huonoin parisuhde.
Totta kai hyvistäkin puolista tulee puhuttua, esim. siitä miten tykkään käydä yhdessä lenkillä ja miten vaikka mies on taitava kokki. Ja toki valitus yksinäisyydestä ei ole jatkuvaa ja ystävien kanssa puhutaan ihan tasapuolisesti heidänkin asioista ja muista jutuista. Lähinnä tämä koko ajatus siitä, että läheisimmän ihmissuhteen (minulla parisuhde) ongelmista puhuminen tuntuu vaikealta.
Kuten tuossa jo joku edellä totesi, niin oman pään kasassa pitämisenkin vuoksi koen että pakko puhua jollekin. Kun mies on reissullansa, en halua kuormittaa häntä silloin näillä tuntemuksilla ja koitan usein niellä tunteeni hänen palatessaankin. Ja yrittää keskittyä siihen yhteiseen aikaan mitä meillä on. Mies tietää tunteeni vaikken niitä joka reissun jälkeen sanoisi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella vaarallinen tämä mentaliteetti, että parisuhteen ongelmista saa puhua vain sille kumppanille.
Olen ollut kahdessa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Siinä ensimmäisessä tein juuri tämä "lojaalisuusperiaatteen" mukaisesti ja suhde kesti viisi pitkää ja vahingollista vuotta.
Seuraavan kerran olen puhunut avoimesti koko ajan ystävilleni ja suhde jäi vain alle puolen vuoden mittaiseksi.Hienoa. Jos oikein pinnistät, niin ehkä saat seuraavan suhteen katkeamaan jo viikossa.
No, se olisi kyllä ohan mahtavaa. Päivässä tai tunnissa vielä parempi tavoite, koska kyseessä oli väkivaltaiset suhteet.
Ei kai se ole silkkaa paskanpuhumista, jos ap avautuu olevansa yksinäinen? Kun tuo pitkäaikainen väkivaltasuhteen toinen osapuoli aloitti reissutyön, ei tarvinnut valittaa olevani yksinäinen, kun olin vain niin huojentunut ja pystyin aloittamaan eron suunnittelun. Ap kaipaa puolisoaan! Se on kohteliaisuus myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella vaarallinen tämä mentaliteetti, että parisuhteen ongelmista saa puhua vain sille kumppanille.
Olen ollut kahdessa henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Siinä ensimmäisessä tein juuri tämä "lojaalisuusperiaatteen" mukaisesti ja suhde kesti viisi pitkää ja vahingollista vuotta.
Seuraavan kerran olen puhunut avoimesti koko ajan ystävilleni ja suhde jäi vain alle puolen vuoden mittaiseksi.Hienoa. Jos oikein pinnistät, niin ehkä saat seuraavan suhteen katkeamaan jo viikossa.
No, se olisi kyllä ohan mahtavaa. Päivässä tai tunnissa vielä parempi tavoite, koska kyseessä oli väkivaltaiset suhteet.
Ei kai se ole silkkaa paskanpuhumista, jos ap avautuu olevansa yksinäinen? Kun tuo pitkäaikainen väkivaltasuhteen toinen osapuoli aloitti reissutyön, ei tarvinnut valittaa olevani yksinäinen, kun olin vain niin huojentunut ja pystyin aloittamaan eron suunnittelun. Ap kaipaa puolisoaan! Se on kohteliaisuus myöskin.
Sinulla on niin sairaat käsitykset parisuhteista, kun oletat että ne lähtökohtaisesti ovat jotain "väkivaltasuhteita", että ehkä sinun ei kannattaisi hirveästi neuvoa ihmisiä ns. normaaleissa parisuhteissa.
Jos ystävät ei tunne puolisoa, asia lienee ok. Jos tuntevat, asetat miehen vaikeaan asemaan, koska ystäväsi alkavat sitten levittämään miehestä ilkeitä juttuja eteenpäin.
Ideaalimaailmassa toki yllä kuvattu ei tapahdu, mutta emme elä Ideaalimaailmassa.
Minusta seksiongelmista ja muista hyvin intiimeistä asioista (puolison mt.ongelmat tai vastaavat) ei ole sopivaa puhua ystäville. Omista asioista ja tuntemuksista voi puhua, mutta ehkä järkevämpää olisi puhua terapeutille, jos tilanne on noin raskas. Ystävätkin kuormittuvat helposti tuollaisessa tilanteessa.
Itse en ystävänä oikein jaksaisi kuunnella "valitusta puolisosta". Olen sen tyyppinen, että teen ratkaisuja, jos elämä ei tyydytä, joten välit ovat viilenneet tällaisiin ystäviin. Koen sen elämän tuhlaamiseksi, että elämä kuluu siitä valittamiseen, että puolison kanssa ei suju. Silloin mielestäni pitäisi selvittää asiat eikä aina valittaa. Terapia, ero tms. ongelmasta riippuen.
Reissutyössä on aina se puoli, että mitä siellä viikonloppuna tapahtuu, kun ei kiinnosta kotiin tulla. Ei kannata olla liian sinisilmäinen.
Siis onko ap:n mies nyt aktiivisesti jotenkin loukannut ap:ta? Miksei ap saa sanoa tuntevansa yksinäisyyttä uudessa elämäntilanteessa tai miehestä tulee monsteri?
Monet kertoo kyllä paljonkin, jopa seksielämänsä ongelmista joka voi tuntua kiusalliselta toisesta. Läheisten ystävien kesken kerrotaan usein myös ongelmista, mutta tärkeintä varmaan että yrität keskustella ensin miehesi kanssa.
Kyse lienee seksiongelmasta eli mies haluaa seksiä tullessaan kotiin.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen ongelmista ystävien kanssa puhuminen on varmaan aika yleistä. Jotain rajoja on tietysti hyvä vetää, ettei puolison henkilökohtaisia asioita revittele, mutta kyllä mielestäni parisuhteen asioita pitää voida luotettaville ystäville jossain määrin kertoa.