Lue keskustelun säännöt.
Onko omakotitalo/omistusasunto nykyään luksusta?
26.04.2022 |
Olemme etsineet itsellemme suurempaa asuntoa perheenlisäyksen jälkeen. Muuten aika perusasuntoa, mutta alle 20v vanhaa, kooltaan yli 100 mutta alle 160m2. Ei pk-seudulla, mutta 20min ajomatkan sisällä yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista.
Asunnot ovat kyllä hinnoissaan! Kuulumme puolison kanssa molemmat ylimpään tulodesiiliin eikä asuntolainaneuvottelut ole olleet mikään itsestäänselvyys saada läpi. Säästöjä meillä ei ole useita kymppitonneja, koska olemme molemmat melko hiljan valmistuneet ja ostaneet mm. autot.
Ei mikään ihme että lisääntymisen yksi suurimmista hidasteista ovat taloudelliset syyt. Missä ihmeessä keskituloiset, 2-3 lapsen perheet oikein asuvat?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla alle 20v talo? Rakennusteknisesti talot ovat olleet paljon parempia aiemmin.
Ai kuten vaikka 70-luvun talot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkavat olla nykyään pikemminkin riesa. Jos talonsa joskus haluaisi myydä pois, tulee kuvioihin myyjän vastuu kaikista seuraavien 5 vuoden aikana ilmenevistä piilovirjeistäkin. Osakkeissa tuo aika on 2 vuotta.
Aivan sama aloitus on ollut täällä jo useampaan kertaan. Mikään selitys ei mene ap:lle kaaliin, vaan jankaa vaan yhtä ja samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla alle 20v talo? Rakennusteknisesti talot ovat olleet paljon parempia aiemmin.
Ai kuten vaikka 70-luvun talot?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mietityttaako-huonomaineinen-70-luv…
Monella mennyt aloituksen pointti täysin ohi. Asutaan jo omassa kolmiossa ja kyllä lainaa ollaan saamassa siihen okt:oon mihin ollaan muuttamassa. Se vaan ettei ollut mikään läpihuutojuttu.
Tarkoitus vaan herättää yleistä keskustelua että kenellä ja missä vaiheessa pitäisi olla varaa asua niin kuin yhteiskunta haluaisi, eli se 2,x lasta per perhe jos hyvätuloisillakin on pinnistämistä saada reilu 100m2 asunto. Vai onko trendi se että kaikkien pitäisi asua ahtaasti koirankopissa bussilla matkustaen.
Me ei todellakaan olla mitään remppareiskoja jotka ostaisi asunnon jossa on "pientä viilattavaa". Tapetit ei todellakaan ole ainoa ongelma niissä asunnoissa missä ne ovat silppua ja sälää, yleensä on paljon muutakin "pientä laittoa" joihin uppoaisi helposti monta kymmentä tuntia ja muutama tonttu.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.
Vierailija kirjoitti:
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.
Tässä oleellisin fakta on että asuttiin menneessä muodossa yh:na kahden lapsen kanssa, pienellä paikkakunnalla. Ei toimi nykyään, ainakaan jos asuinpaikkana olisi kasvukeskuksen lähiympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella mennyt alojituksen pointti täysin ohi. Asutaan jo omassa kolmiossa ja kyllä lainaa ollaan saamassa siihen okt:oon mihin ollaan muuttamassa. Se vaan ettei ollut mikään läpihuutojuttu.
Tarkoitus vaan herättää yleistä keskustelua että kenellä ja missä vaiheessa pitäisi olla varaa asua niin kuin yhteiskunta haluaisi, eli se 2,x lasta per perhe jos hyvätuloisillakin on pinnistämistä saada reilu 100m2 asunto. Vai onko trendi se että kaikkien pitäisi asua ahtaasti koirankopissa bussilla matkustaen.
Me ei todellakaan olla mitään remppareiskoja jotka ostaisi asunnon jossa on "pientä viilattavaa". Tapetit ei todellakaan ole ainoa ongelma niissä asunnoissa missä ne ovat silppua ja sälää, yleensä on paljon muutakin "pientä laittoa" joihin uppoaisi helposti monta kymmentä tuntia ja muutama tonttu.
-ap
Jokaisen täytyy elää tulojensa mukaan. Mikäli rahat ei riitä kuin kolmioon ja bussilla matkustamiseen niin silloin tehdään niin. Molemmat ovat erittäin helppoja keinoja saada rahaa säästöön, sijoituksiin, velan lyhentämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.Tässä oleellisin fakta on että asuttiin menneessä muodossa yh:na kahden lapsen kanssa, pienellä paikkakunnalla. Ei toimi nykyään, ainakaan jos asuinpaikkana olisi kasvukeskuksen lähiympäristö.
Voi veikkoset, hyvin toimii, niin täällä asutaan, emme me asu kerrostalohelveteissä, asumme omakotitaloissa, kaikki tuntemani yksinhuoltajat (ikähaarukka 30-50) asuvat omakotitalossa. Nuorille omakotitalo on ensimmäinen asia joka toteutetaan nuoruuden sinkkuvuosien jälkeen. Ostetaan valmis ja remontoidaan siitä itselle sopiva, tai rakennetaan tai rakennutetaan oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.
Ei muuten nykyään riitä. PaikallisOPllä ei ole juurikaan sananvaltaa nykyisin. Ohjeet tulee ylhäältä ja maalla sijaitsevien talojen ja maatalouden rahoitus lainalla on vaikeutunut huomattavasti. Asunnon pitää olla heti käteiseksi muutettavissa ja maatiloilla ei enää riitä , että vakuudet riittäisi laina saamiseen. Tässä on tullut muutos viimeisen viiden vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.Tässä oleellisin fakta on että asuttiin menneessä muodossa yh:na kahden lapsen kanssa, pienellä paikkakunnalla. Ei toimi nykyään, ainakaan jos asuinpaikkana olisi kasvukeskuksen lähiympäristö.
Voi veikkoset, hyvin toimii, niin täällä asutaan, emme me asu kerrostalohelveteissä, asumme omakotitaloissa, kaikki tuntemani yksinhuoltajat (ikähaarukka 30-50) asuvat omakotitalossa. Nuorille omakotitalo on ensimmäinen asia joka toteutetaan nuoruuden sinkkuvuosien jälkeen. Ostetaan valmis ja remontoidaan siitä itselle sopiva, tai rakennetaan tai rakennutetaan oma.
Mitä kukakin pitää kasvukeskuksrn lähiympäristönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pienituloinen yksinhuoltajaksi jäänyt asuin kahden lapseni kanssa 130 m2 omakotitalossa, talo oli isolla tontilla ja anoppilan naapurissa, joten sain paljon luotettavaa ja rakastavaa hoitoapua. Olen talon myynyt ja ostin ison uuden rivarikolmion eläkevuosien kodiksi, rahaa jäi runsaasti säästöön, tykkään.
Lapset ovat hyvätuloisia, vanhemmalla, 41 v, on puolisonsa kanssa jo velaton (rakensivat heti kun tutustuivat, siinä ei odoteltu) 180 m2 talo, lapsensa on jo yliopistossa, asuvat siis kahden. Heillä on myös velaton kesämökki.
Nuoremmalle valmistuu kesäksi talo, 150 m2, myivät entisen kun tuli kolmas lapsi, jäi pieneksi entinen talo. Heillä on sijoituskaksio, ei mökkiä.
Tämä kaikki pienessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Lainat lapsille itsestäänselvyyksiä, ei säästöjä, minun ja edesmenneen mieheni varakkaat suvut OP:n asiakkaita, joten se riittää täällä.
Niin kokemukseksi on vuodelta miekka ja kivi kun esikoinen kun on yli neljäkympoinen. Moni asia on muuttunut niin asuntomarkkinoilla kuin pankkien toiminnassa siitä lähtien.
Me saatiin helposti lainaa mediaanituloilla. Kaksi lasta. Oltaisiin saatu laina 300te taloon, mutta lopulta löytyi rempattu 30v talo alle 250te, hyvä sijainti yhden suurimmista kaupungeista lähiöstä ja passelit neliöt. Nyt talojen hinnat on kyllä korkealla ja hyvät talot menee nopeasti, pari vuotta sitten oli halvempaa.
Nuo 20v vanhat talot on kyllä tyypillisesti niitä, jotka olisi pintaremppaa vailla, värivalinnat ei ole nykymuodin mukaisia ja kyllähän tuossa ajassa ehtii kulumaakin tulla. Vähän vanhemmat on usein ehditty jo rempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostettiin juuri 150m2+ alle 20 vuotias talo n. 15km kasvukeskuksesta hinnalla jolla saisi Helsingin keskustasta melko kivan yksiön. Lainaa tarjottiin vaihtelevasti, mutta n. 20-40 tuhatta omaa rahaa olisi riittänyt useimmissa pankeissa. Asiaan vaikuttivat luultavasti hyvä alue ja vakaat työpaikat, tulojen puolesta olemme keskituloisia.
Ihan asiallisen talopaketin saa muuten vieläkin vähän yli 200 tonnilla, eli jos tontti ja perustukset irtoaa 20t + 20t hintaan niin ketjussa mainittu 250t uusi talo on ihan mahdollinen. Rakentamisessa suurin haaste on järkevän tontin löytäminen.
Talomarkkina on minusta nykyisellään aika pystyyn kuollut. Hyviä kohteita tulee myyntiin lähinnä kuolinpesistä ja avioerojen yhteydessä, ja on ihan tuurissaan onnistuuko sellaiseen tarttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teitä on oikeasti kaksi ylimpään desiiliin kuuluvaa palkansaajaa, niin edes pääkaupunkiseudulla ei pitäisi olla mitään ongelmia saada noihin spekseihin sopivaan asuntoon lainaa. Jos nyt olette siis muuten raha-asianne jotakuinkin tolkullisesti hoitaneet.
Korona-aikana pankit vaati 10% omarahoitusosuuden, mikä oli oltava säästössä. Eiköhän normaalisti pidä olla enemmän kasassa. Monien vanhemmat takaavat tai antavat lainaksi tämän osuuden.
Tuo on kyllä naurettavan pieni omarahoitus.
Liikutaan vaarallisilla vesillä jos tuota summaa ei asunnon ostajalla ole valmiina ennen kauppoja.
On luksusta! Syntymäköyhänä ei ole varaa asua kuin vuokralla - eikä enää tässä iässä halujakaan muuhun. Sentään hissitalo, että pääsee konevoimalla kotiin. Sekin on minulle luksusta!
Höpsis ne mitään luksusta ole. Nykyään iso osa opiskelijoista ostaa asunnon opinnot aloittaessaan koska myös yhtiölaina ja omistusasunnot asumiskulut katsotaan asumistuessa menoksi. Kun asunnon sitten myy, pystyy keräämään hyvät voivot. Suurimmalla osalla suomalaisista on omistusasunto oli se sitten ok-talo tai kerrostalo tai mitä vaan. Asiansa sössineet, päihdeongelmaiset ja pienituloiset asuvat vuokralla. Omistusasuminen on aina kannattavampaa kuin vuokra-asuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus vaan herättää yleistä keskustelua että kenellä ja missä vaiheessa pitäisi olla varaa asua niin kuin yhteiskunta haluaisi
-ap
Yhteiskunta haluaa, että elätte varojenne mukaan. Vähän veikkaan, että vähänkin itseäsi köyhemmälle sanoisit, ettei yhteiskunta halua heille omakotitaloa, koiraa ja kasvimaata.
Sama periaate koskee teitäkin.
Mutta sen verran latasit aloitukseen aineksia, että juttusi on pelkkä p.
Kyllä hyvätuloiset lainaa saa, jos pankki katsoo, että asunto on minä päivänä tahansa realisoitavissa. Lapselle ja puolisolleen sanottiin suoraan, että jos ostatte kerrostaloasunnon Helsingistä, saatte vaikka 500.000 euroa lainaa, mutta jos mietitte omakotitaloa kehyskunnissa, niin maksimi on puolet siitä.