Hätähuuto!!

Itseasiassa olen nyt itkenyt niin paljon, että otan sitä ibuprofeenia. Vielä kun saisi miehelle sanottua asian, mutta hän on ihan loppu, koska tekee nyt kaiken yksin ja sitten vielä minä olen sairas ja en jaksa enää edes sitä vähääkään. Harmittaa kun ei ole mitään apua oikeasti saatavissa, olen sitä kyllä lasulta ihan pyytänyt, mutta he tulevat vain tänne puhumaan ja sekin jo stressaa lisää ja pahentanut aina oloa vielä lisää

Vierailija kirjoitti:

Soitin päivystykseen äsken ja he sanoivat, että aamulla omaan terveyskeskukseen, jos pärjään yön yli. Kävin viemässä roskiksen ja soitin samalla. Nyt pitäisi vielä miehelle kertoa. Tiedän, että se suuttuu ja valitan turhasta, mutta kun pelkään jo ihan hirveästi, että tulee vielä samanlainen tilanne, kuin eilen illalla

Et valita turhasta. Miehesikö sinut on saanut sellaista ajattelemaan? Minua kyllä huolestuttaa tuo miehen toiminta, tulee mieleen, että hän on tässä isossa osassa, että sinulla on itsetunto aivan murskana. Vaikuttaa henkiseltä väkivallalta tuo miehen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Soitin päivystykseen äsken ja he sanoivat, että aamulla omaan terveyskeskukseen, jos pärjään yön yli. Kävin viemässä roskiksen ja soitin samalla. Nyt pitäisi vielä miehelle kertoa. Tiedän, että se suuttuu ja valitan turhasta, mutta kun pelkään jo ihan hirveästi, että tulee vielä samanlainen tilanne, kuin eilen illalla

Hienoa, että uskalsit soittaa! Ja ehdottomasti menet aamulla omaan terveyskeskukseen.

Miehen suuttumus voi olla myös avuttomuutta, hätää ja hämmennystä. Hän ei osaa auttaa sinua eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai mielenterveysasiat hävettävät ja pelottavat häntä. Nämä eivät kuitenkaan oikeuta huonoon käytökseen! Hän on aikuinen ihminen, hän on vastuussa omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja hänen täytyy selvittää ne sinua moittimatta. Sinulla on oikeus apuun, oli mies siitä mitä mieltä hyvänsä. Sinulla on vain tämä yksi arvokas elämä.

Oletko ap turkulainen?

Muistaakseni turvakodin sivuilta löytyy myös kaikenlaisia vinkkejä erilaisiin ongelmiin. On anonyymeja chatteja ja matalan kynnyksen palveluita joista saa ohjausta ja tukea.

Yksin ei tarvitse selvitä. Tsemppiä kovasti.

Jos myönnän niin henkistäväkivaltaa on ja en haluaisi sitä jättää tänne yksin lasten kanssa, kun en ole ottamassa raivo/huutokohtauksia vastaan niin lapset kärsii ja en halua sitä, nuorimmat ei edes ymmärrä. Ei tietenkään ole aina raivoa ja huutoa, vain sen takia koska olen niin laiska paska tällä hetkellä, hän oli ennen tyytyväinen, kun tein kaiken mitä hän käski

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen nyt itkenyt niin paljon, että otan sitä ibuprofeenia. Vielä kun saisi miehelle sanottua asian, mutta hän on ihan loppu, koska tekee nyt kaiken yksin ja sitten vielä minä olen sairas ja en jaksa enää edes sitä vähääkään. Harmittaa kun ei ole mitään apua oikeasti saatavissa, olen sitä kyllä lasulta ihan pyytänyt, mutta he tulevat vain tänne puhumaan ja sekin jo stressaa lisää ja pahentanut aina oloa vielä lisää

Päivystyksen kautta saat apua ja aikanaan parannut masennuksesta. Usko minua, olet arvokas, ja sinua rakastetaan.

Nuku yön yli ja ota huomenna yhteyttä terveyskeskukseen. Älä tee mitään vääriä ratkaisuja. Kuuntele täysillä musiikkia kuulokkeilla, siivoa, kirjoita, piirrä. Jotenkin koeta saada pahin olo pois. Aurinko paistaa huomenna, usko vain.

Pelkään vielä että heittää kohta puhelimen seinään, kun olen sillä liikaa.

Kaikki tulee vielä järjestymään.

Kohta yritän nukkua, toivottavasti saan unta

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole se joka on lukemattomia kertoja tehnyt saman aloituksen.

Joo, ei tämä aloitus ihan aidolta vaikuta. Ehkä vaan provoilija.

Onhan tuollaisia tilanteita toki oikeasti olemassa, monet ihmiset ovat samanlaisessa jamassa. Mutta harvoin ne ihmiset tuolla lailla asiaansa ilmaisevat. Jos pystyy ilmaisemaan hirvittävän pahoinvointinsa erittäin selkeästi niin harvoin oikeasti on hirvittävän pahoinvoiva. Mitä pahoinvoivampi on niin sitä huonommin sitä pystyy kuvailemaan, sitä epämääräisemmin sen itse hahmottaa.

Muttah: jos nyt kuitenkin otetaan tosissaan, että mikä sellaisilla ihmisillä on jotka oikeasti voivat tuolla lailla pahoin. Jotkut kommentoivat jo että "masennus". Ja ei todellakaan! Kyllä se pikemminkin on niin että se puoliso on jonkinlainen persoonallisuushäiriöinen narsku joka harrastaa aloittajaa kohtaan jatkuvaa ympärivuorokautista kavalaa henkistä väkivaltaa ja on onnistunut kääntämään lapsiakin aloittajaa vastaan. Sairastuuhan siinä jos on vankina sellaisessa kodissa.

Eli ratkaisu ei löydy psykiatriasta, vaan ainoa toimiva ratkaisu on se että aloittajan pitäisi saada itsensä turvaan väkivallantekijöiltä. Miten saa itsensä turvaan? Noh, tuskin onnistuu se että potkaisisi pihalle puolisonsa ja lapsensa. Joten pitäisi vaan itse paeta, niin kauas kuin pippuri kasvaa. Aivan todella kamala sääli jos pitää jättää ihan pienimmätkin lapset jälkeen, mutta eipä sille mitään mahda, aloittajan pitää vain pelastaa itsensä ennenkuin puoliso ajaa aloittajan itsem urhaan.

Toki olisi oikein hyvä JOS aloittaja voisi myös pelastaa edes osan lapsista. Esim sillä lailla että ap ensin pakenee yksin, mutta sitten tekee ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Koska kun se narskupuoliso tulee hylätyksi niin hän todennäköisesti alkaa kostaa jollekin toiselle ihmiselle, esim pienimmille lapsilleen.

Enpä osaa antaa mitään viisasta neuvoa. Jokaisen kuitenkin pitää elää itse omaa elämäänsä ja ratkaista ongelmansa. Ei sinulla kovin huonosti mene, kun tännekkin pystyt kirjoittamaan. Jos olisin sinun tilallasi, menisin varmaan terveysasemalle.

Juu eihän ihmisellä voi mennä huonosti mikäli hän tänne kirjoittaa, eipä. No ei vaan tuo oli vain typerää sarkasmia. Puhuin eilen tai yritin puhua miehelle ja riitaahan ja vähäistä huutoa siitä tuli, kun lapset oli nukkumassa ei sentään äitynyt ihan hirveäksi huudoksi.

Mutta tietenkin haukkui ja piti minua heikkona ja yö meni vielä huonommaksi. Melatoniinia otin ja aamulla itkun vuoksi päänsärky. Eipä vienyt nuorimpaa hoitoon ’luulosairaan’ takia sanoi lapselle, että soita isälle, jos toi pipipää jättää sut yksin. Tilanne on nyt pahempi

Ja miksi osaan asiaa hyvin kuvailla olen sitä jo jonkun aikaa tehnyt, ainut oli tuo vakava itsemurha-ajatus mikä tuli kirkkaana ja lämpimän ja jokseenkin turvallisena mieleen, pohtimatta sen enempää sen seurauksia, tein senkin kuitenkin. Äitini käskee olla tyytyväinen, kun kaikki tehdään mun eteeni ja mä vaan makaan. Soitin sille ja se oli virhe, ei pidä turhaan haukkua, aina on kaksi puolta ja haen itsestäni vikoja, mutta nyt se on jäänyt 24/7 päälle.

Samaa sanoo lasu, vaikka kuinka olen heille selittänyt ristiriidoista, se kääntyy aina miehen stressiin, väsymykseen ja siihen koska hän tekee kaiken ja minä ’patalaiska’ vain makaan ja en tee mitään, tai no se aika kun en ole enää pystynyt tekemään.

Miksi ns jäädyn/hyydyn kun toinen aina huutaa, raivoaa ja syyttää kaikesta, miksen voi puolustaa itseäni ja miksi edes välitän, tuskin hän edes tarkoittaa sitä, vaikka erittäin rumasti sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään sairaalaa myöskin

Älä päästä irti elämästä, lapsesi tarvitsevat sinua

Mies syyttää minua tilanteesta, väsymys ja siitä tuleva raivo, koska HÄN tekee kaiken, kun minä vain olen muka sairas ja loppuunpalanut/jotain. Terveyskeskussa oli jonoa ja jätin soittopyynnön. Enhän minä ovesta ulos pääse yksin lääkäriin ja lapsi on kotona, ettei vain tule ” idiootille mitään typerää mieleen”. Jos puhun pahasta olosta miehelleni, hänellä on miljoona kertaa pahempi olo, jos sanon etten voi hyvin, hän voi vielä huonommin jne.. joten hänelle sitä on aivan turha sanoa, tai saattaa jopa sanoakin, että ”hirtä ittes, idiootti.” Jos itken, käskee lopettaa turhasta vinkumisen. Joten olen oppinut olemaan tästä hiljaa ja miettimään vain näitä omassa päässä, mutta nyt kun itsari-ajatukset alkoi valtaamaan mielen lähes kokonaan pelästyin ja havahduin tähän.

Voi, kun olisi näkyvillä edes joku haava tai sairaus mitä voisi näyttää ja hoitaa, mutta kun tämä tuska ei näy ulospäin. Edellisillan jälkeen mulla on tullut hirveä ja voimakas halu vahingoittaa/satuttaa omaa kehoa jollain tavalla, ehkä lyömällä johonkin kovaa, raapimalla tai veitsellä viiltämällä lujasti jostain sormesta tai kädestä, tämän huomasin siitä, kun juoksin vessaan ja löin todella lujaa isovarpaan ja mulle tuli ihmeellinen ja lämmin, jopa hyvä olo tulvahti jotenkin. Liekö olen sitten se miehen haukkuma hullu sitten.

Hän ei halua, että menen yksin lääkäriin puhumaan läpiä päähän tai paskaa.

Kaunis aamu :)

Ilma on tosiaan kyllä kaunis, ihme kyllä sen näen, vaikkei se iloa tuo. Makaan vain kännykkä kädessä ja olen. Odotan toki sitä soittoa. Miten pääsen sinne terveyskeskukseen, suunnaton pelko ja huono olo iski, kun nukkuminen oli mitä oli, sekä hirveä itkeminen siihen päälle vielä toi julmetun päänsäryn, Miranax toivottavasti auttaa. Olo on nyt jokseenkin epätodellinen ja rikki.

Lääkäri tavattu mutta hän oli sitä mieltä, että pitäisi levätä vain kotona ja ajatukset menee ohitse. Olo on vielä pahempi nyt. Tiesin, etten ole sitten kuitenkaan tarpeeksi sairas saadakseni apua. En ollut tietenkään meikannut, enkä hymyillyt, kun ei enää hymyilytä mikään, itku kyllä tuli. Hän kysyi vaan olenko nukkunut ja miksi ajattelen niin, en osannut sanoa, kuin sen mitä tänne olen kirjoittanut.

Nyt vaihtoehdot on ilmeisesti loppu.