Lue keskustelun säännöt.
Hätähuuto!!
25.04.2022 |
Olen aivan itsemurhan partaalla. En tiedä mistä voisi saada apua, kun en uskalla puhua kenellekkään. Mieheni ja lapseni vihaavat minua, nuoremmat lapset ihmettelee, kun äiti on niin surullinen. Eilen Illalla mies ehdotti, että vie lapset tänään hoitoon ja mietti, että mitä minä teen ja yhtäkkiä kirkastui ajatus, että menen jonnekkin metsään ja teen lopullisen ratkaisun, tuli hyvä olo ja sitten itku. Ei vienyt niitä, mutta huomenna vie ja mä en enää keksi muuta mitä teen. Olen ihan loppu ja kokoajan on vain paha olla, oksettaa, pääsärkee, tuskaa, sydän hakkaa ym
Kommentit (151)
Tietääkö miehesi, kuinka huonosti voit? Jos puhuminen on vaikeaa, voisitko näyttää miehellesi tämän ketjun ja kertoa, että sinä aloitit tämän?
Olipa teillä parisuhteessa juuri nyt minkälainen tilanne tahansa, niin olette vanhempia lapsillenne, eikä teistä kumpikaan varmasti toivo heille tai toiselle pahaa. Vanhemman itsemurha on trauma, josta ei toivu koskaan. Niinpä miehesi taatusti haluaa auttaa sinua pääsemään avun piiriin.
Masennuksesi ja uupumuksesi saa sinut ajattelemaan vääristyneesti, että sinua vihataan. Olen varma, että tämä ei ole totta! Kerro miehellesi kuinka akuutissa kriisissä olet. Hän auttaa sinut ammattiavun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt haet apua! Et ole ainoa joka sitä hakee tai on sen tarpeessa. Psyk sairaalaan ei omassa kaupungissa edes nykyään pääse välttämättä itsarin uhkailulla, että juu et ole ainoa!
Nyt TEE se että soitat itsellesi apua. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Et ole luuseri, olet IHMINEN
T. Psyykkisen romahduksen läpikäynyt
En voi soittaa nyt linjalle, mutta nyt mietin, että voisin soittaa sinne huomenna, vaikken tiedä mitä sanon. Mä pelkään kokoajan jotain, en edes tiedä mitä. Haluaisin vain nukkua ja olla kokonaan heräämättä. Pelkään lääkäriin menoa myöskin hirveästi, siksi olen perunut joitain pakollisia käyntejä. Työterveyshuollosta liian tuttu lääkäri. Mulla on joku ihme pelko ja häpeä, hymyilen väkisin tai yritän pitää perus ilmeen, vaikka tekisi mieli sanoa kaikille rumasti
Minä olen sitä mieltä, että sun täytyy lähteä ja aloittaa uusi elämä. Jos tuntuu siltä, että koko perhe vihaa sinua, niin se ei ole sinulle henkisesti oikea paikka. Jos nuorimmat kuitenkin rakastavat sinua, voit ottaa mukaan, voimauttavinta on kuitenkin vain lähteä. Yksin. Ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Rukoile
Korkeimman suojelus
Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,
sanoo näin:
»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.»
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja
etkä päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,
et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä
ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,sinä säästyt
"minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen." Uskovaiset on kyllä pelle invaasio todellisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin tuossa itsemurha ajatuksessa on se, että se teki olon jotenkin ns helpottuneeksi, mutta itku ja lapset joita mietin kokoajan estää sen, että ajattelen sitä yhtään pidemmälle enää. Tiedän, että kun lukee kannassa entinen itsemurha-ajattelija-hoidettu en saa enää ikinä mistään mitään hoitoa, tai siis luulen niin. Kaikki on pahaa, pelottavaa ja hävettävää
Se metsään lähteminen voisi olla hyvä idea. Menet ihan vain kävelylle. Kuuntelet kuin linnut laulavat. Ihastele luontoa. Ihmettele.
Katso miltä puut näyttävät kuinka kesä tekee tuloaan. Haistele ilmaa ja hengitä.
Keskity siihen miltä tuuli tuntuu iholla.
Palaa kotiin ja kiitä itseäsi siitä että kävit metsässä ja tulit takaisin eikä mitään pahaa tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen illalla rukoilin myös ja mietin onko joku jolle voisin kertoa ajatuksista tai pyytää apua, niin ei ole, mun pitäisi ns salaa vain hävitä johonkin sairaalaan tai osastolle, niin ettei kukaan vain tiedä, häpeän koska olen näin onneton, surullinen, väsynyt, huono, heikko, paska, ruma, hirveä, kaikki vihaavat minua
Vierailija kirjoitti:
En voi soittaa nyt linjalle, mutta nyt mietin, että voisin soittaa sinne huomenna, vaikken tiedä mitä sanon. Mä pelkään kokoajan jotain, en edes tiedä mitä. Haluaisin vain nukkua ja olla kokonaan heräämättä. Pelkään lääkäriin menoa myöskin hirveästi, siksi olen perunut joitain pakollisia käyntejä. Työterveyshuollosta liian tuttu lääkäri. Mulla on joku ihme pelko ja häpeä, hymyilen väkisin tai yritän pitää perus ilmeen, vaikka tekisi mieli sanoa kaikille rumasti
Sano että olet narsisti joka nauttii muiden säälistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että metsä tosiaan parantaa ihmistä ja se on hyvä. Mutta tämä hirveä yksinäisyys (vaikka on perhe) mutta silti. Olen jo sairauslomalla, mutta se ei enää hyödytä, niin monet asiat pyörii vain päässä missä olen huono, mitä olen tehnyt väärin, mitä olen mokannut, en ole mitään, en ole saanut tarpeeksi aikaiseksi enää pitkään aikaan mitään muuta kuin tuhoa ja pahaa oloa. Lapsille tiedän olevani ainut äiti, olen pitänyt kiitos päiväkirjaa, kehunut, jos olen ruuan saanut tehtyä. Pelkään myös, että mies jättää minut heti, jos joudun ”hullujenhuoneeelle” tai suljetulle, minne uhkaa välillä mut viedä
Soita huomenna ja sano vaikka ne asiat jotka olet kirjoittanut tänne. Kun pääsee sen kynnyksen yli, että soittaa, niin kyllä se usein alkaa siitä purkautumaan.
Kun sanoit, että lapsesikin vihaavat sinua...minun on vaikea uskoa sitä. Vaikka lapset eivät sitä aina osaisi näyttää, niin kyllä oma äiti on rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole narsisti se on jopa tutkittu, koska olen halunnut sitä (siis nämä persoonallisuustestit ym) . Tein eilen netissä jonkun masennustestin ja siitä tuli joku 64 pistettä
Vierailija kirjoitti:
Pahin tuossa itsemurha ajatuksessa on se, että se teki olon jotenkin ns helpottuneeksi, mutta itku ja lapset joita mietin kokoajan estää sen, että ajattelen sitä yhtään pidemmälle enää. Tiedän, että kun lukee kannassa entinen itsemurha-ajattelija-hoidettu en saa enää ikinä mistään mitään hoitoa, tai siis luulen niin. Kaikki on pahaa, pelottavaa ja hävettävää
Häpeä että vetoat hyvien ihmisten tunteisiin pelleilyllä. Masennus ja itsemurha ajatukset ovat vakavia asioita, sinä et ole yksi heistä. Miksi kirjoitat moista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että lapset vihaavat, se oli liian voimakas sana. Mutta heitä ärsyttää, kun olen niin saamaton nahjus+siihen että mies toisinaan haukkuu mua lasten kuullen laiskaksi paskaksi. Itse asiassa hän huusi tänään, kun en ole tehnyt mitään ja oli ihan raivona.
Ota yhteyttä ap palstalla pyörivään Manaajaan. Hän voi luultavasti auttaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että lapset vihaavat, se oli liian voimakas sana. Mutta heitä ärsyttää, kun olen niin saamaton nahjus+siihen että mies toisinaan haukkuu mua lasten kuullen laiskaksi paskaksi. Itse asiassa hän huusi tänään, kun en ole tehnyt mitään ja oli ihan raivona.
Olet masentunut, aivokemiasi ovat sekaisin. Voi olla myös vaikka paha raudanpuuteanemia tai paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Noissa esiintyy myös voimakkaan masennuksen kaltaisia oireita. Saamattomuus kertoo juuri masennuksesta.
Selviät ilman muuta, kun saat apua. Paraneminen lähtee tapahtumaan. Sinä olet upea ja arvokas ihminen, vaikka juuri nyt ei siltä tunnu etkä saa sitä itsestäsi ulos.❤️
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa millaista apua tarvitsen. Tai ehkä ihan konkreettista apua. En jaksaisi ruokkia lapsia, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, käydä kaupassa, en mitään. Minä joka olen ollut erittäin hirveä tehopakkaus aina. Ja häpeä siitä, että olen täysi luuseri mikä ei kehtaa tai jaksa sanoa kenelläkään, että en jaksa, antakaa mun olla, en jaksa mitään!!
Rakas ystävä, sinä olet masentunut. Masennus on ihan oikea sairaus johon on hoitoa saatavilla.
Älä tee mitään ratkaisua juuri nyt, tuo olo kuuluu masennukseen ja tarvitset apua.
Sinulla on lapsia, juuri nyt et sitä näe mutta heille olet tärkein ihminen koko maailmassa. Mutta sinut on saatava ensin kuntoon, hakeudu hoitoon. Kerro nyt jollekkin, ihan sama kenelle mutta aikuiselle että tarvitset apua, välittömästi. Muuta sinun ei tarvitse jaksaa.
Sinä olet nyt pohjalla. Sieltä myös noustaan. Nyt alkaa taistelu jonka sinä voitat ja näet päivän kun sinulla on hyvä olo ja lapsillasi on rakastava äiti.
Apua, nyt. Älä mieti mitään, sanot vain että tarvitset apua. Kohta on kaikki jo vähän paremmin
Ei pelkkä häpeä vaan pelko myös ja se ettei jaksa, tuntuu että kokoajan hirveän ikävät asiat pyörii päässä kehää, jos tai kun saan nukuttua niin se on hetken helpotus, muuta ei ole. Kun herään se ahdistus ja pelko saa mut ylivaltaan, se on jotain niin kauheaa ja hirveää. Näen mielessä kokoajan kauhua. Lapset halailee mua päivällä tai näyttää piirustusta, niin katson mutten näe tai tunne mitään. Oksennus vain pyörii ja velloo vatsassa.
Jos olet Ap tosissasi, minä olen samassa jamassa ollut. Selviät. Onko jotakin kanavaa, mitä pitkin voisin sinua auttaa?
Tähän aikaan vuodesta tuppaa eniten ahdistamaan.
Voisitko siirtää itsaripohdintoja vaikkapa juhannukseen?
Huomenna on uusi päivä. Pienin askelin keräilet itseäsi. Elelet hetkeä kerrallaan.
Mielikuvaharjoituksia, 5minutin taukoja murheista.
Mitäpä voisit tehdä 10 minuutin ajan niin ettei murheet vyöry päälle?
Helpottaako nistien "kadehtiminen" yhtään vai onko päihteet jo vieneet käden?
Saattaa kuulostaa pöljältä, mutta loppujen lopukse me olemme itsemme pahimpia vihollisia jos niikseen on.
Olet arvokas ihminen ja ansaitse parempaa.