Lue keskustelun säännöt.
Hätähuuto!!
25.04.2022 |
Olen aivan itsemurhan partaalla. En tiedä mistä voisi saada apua, kun en uskalla puhua kenellekkään. Mieheni ja lapseni vihaavat minua, nuoremmat lapset ihmettelee, kun äiti on niin surullinen. Eilen Illalla mies ehdotti, että vie lapset tänään hoitoon ja mietti, että mitä minä teen ja yhtäkkiä kirkastui ajatus, että menen jonnekkin metsään ja teen lopullisen ratkaisun, tuli hyvä olo ja sitten itku. Ei vienyt niitä, mutta huomenna vie ja mä en enää keksi muuta mitä teen. Olen ihan loppu ja kokoajan on vain paha olla, oksettaa, pääsärkee, tuskaa, sydän hakkaa ym
Kommentit (151)
En osaa sanoa mitä kautta mut saisi kiinni. Asun Varsinais-Suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ap huomioi näitä joitakin inhottavia kirjoittajia jotka haukkuvat sinua. Ikävä kyllä täällä on myös luonnevikaisia kiusaajia kirjoittelemassa, he aktivoituvat juuri tällaisissa ketjuissa, he tekevät tuon saman kaikille jotka kertovat kipeistä henkilökohtaisista asioista.
Eihän täällä voi tietenkään jakaa yhteystietoja. En edes tiedä miksi halusin juuri täältä saada apua, mutta ajattelin, että sanotaan suoraan mikä mussa on vikana, kun haluan yhtäkkiä oikeasti olla pois, eli kuollut, mutten tahdo aiheuttaa lapsille ja yleensä lähipiiriin sitä tuskaa, mutta tuntuu ettei enää ole muuta ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän täällä voi tietenkään jakaa yhteystietoja. En edes tiedä miksi halusin juuri täältä saada apua, mutta ajattelin, että sanotaan suoraan mikä mussa on vikana, kun haluan yhtäkkiä oikeasti olla pois, eli kuollut, mutten tahdo aiheuttaa lapsille ja yleensä lähipiiriin sitä tuskaa, mutta tuntuu ettei enää ole muuta ratkaisua.
Hei soita nyt samantien 112 ja pyydä apua. Kerro heille tuskastasi. Saat varmasti apua.
En ole itkenyt aiemmin, kuin eilen sen itsemurha ajatuksen jälkeen ja nyt. Ihan ensimmäistä kertaa ajattelin, ettei olisi väärin vielä yrittää sanoa ääneen tätä tai soittaa noihin numeroihin mitä täällä jaettiin. Olen niitä ennenkin kyllä selaillut, mutta en ole koskaan kuullut, että joku on soittanut tai saanut apua tai neuvoa sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin tuossa itsemurha ajatuksessa on se, että se teki olon jotenkin ns helpottuneeksi, mutta itku ja lapset joita mietin kokoajan estää sen, että ajattelen sitä yhtään pidemmälle enää. Tiedän, että kun lukee kannassa entinen itsemurha-ajattelija-hoidettu en saa enää ikinä mistään mitään hoitoa, tai siis luulen niin. Kaikki on pahaa, pelottavaa ja hävettävää
Itsemurha-ajatuksissa ei ole mitään hävettävää. Ne kertovat sinulle ja ammattilaisille, että olosi on toivoton ja näköalaton, ja että olet umpikujassa, josta ulospääsyyn tarvitset apua. Itsemurha-ajatukset eivät leimaa sinua loppuelämäksi.
112 soittaminen vaatii paljon ja tiedän sen. Näppäilin jo äsken kokeeksi numeron, ei tietenkään hälyttänyt. Mitä perheessä tapahtuu? Kuka lapsia hoitaa? Lähdenkö siis ambulanssilla vain johonkin Tyksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö kotona valmistella jotain, pakata jotain? Soittaa vain ja sanoa että minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia… tää itsessään on hirveä kriisi, tunnen oloni arvottomaksi ja ettei mulla ole oikeutta siihen, jos joku muu menettää avun sen takia, että mulle on tullut ajatuksia päähän, toki olen ihan suunnitellutkin asian, mutta koen vieläkin asian jotenkin helpottavammaksi ja säälittäväksi, jos taas annan periksi. Mistä rohkeutta.
Siis säälittäväksi mikäli teen itselleni jotain, koska se on väärin toisia perhettä ja läheisiä kohtaan. Mutta kun en jaksaisi vain tehdä enää mitään, olla vain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itkenyt aiemmin, kuin eilen sen itsemurha ajatuksen jälkeen ja nyt. Ihan ensimmäistä kertaa ajattelin, ettei olisi väärin vielä yrittää sanoa ääneen tätä tai soittaa noihin numeroihin mitä täällä jaettiin. Olen niitä ennenkin kyllä selaillut, mutta en ole koskaan kuullut, että joku on soittanut tai saanut apua tai neuvoa sieltä
Ehdottomasti haet itsellesi apua! Joko soitat nyt heti 112 tai Mieli ry:n Kriisipuhelimeen. Itse olen pyytänyt apua vastaavanlaisesta chatista, ei tarvinnut osata sanoa alkuun juuri mitään, siellä ihminen kyseli ja selvitteli tilannettani. Harva tällaisista yhteydenotoista huutelee ystäville tai tuttaville, siksi voi tuntua, ettei kukaan muu hae noista apua tai ettei kenelläkään muulla ole samanlaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
112 soittaminen vaatii paljon ja tiedän sen. Näppäilin jo äsken kokeeksi numeron, ei tietenkään hälyttänyt. Mitä perheessä tapahtuu? Kuka lapsia hoitaa? Lähdenkö siis ambulanssilla vain johonkin Tyksiin?
Jos lapset jäisivät yksin kotiin ilman heistä huolehtimaan sopivaa aikuista kun huoltaja lähtee ambulanssilla, niin silloin ambulanssihenkilökunnan velvollisuutena on ilmoittaa sosiaalipäivystykseen josta tullaan lapsista huolehtimaan. Lapset eivät jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun vanhemmat missä tai onko sisaruksia.Hae apua ja muista lapset tarvii sua.Toivon mukaan tämä ei ole trolli.Meinaa itsemurhia tehdään ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis säälittäväksi mikäli teen itselleni jotain, koska se on väärin toisia perhettä ja läheisiä kohtaan. Mutta kun en jaksaisi vain tehdä enää mitään, olla vain
Sitten vain olet. Lapsille riittää että äiti on. Et siis voi kuolla. Jos miehesi ei ymmärrä niin voit erota. Tuollainen huutava mies ei tee terveellekkään mielelle hyvää saati sitten sairaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kotona valmistella jotain, pakata jotain? Soittaa vain ja sanoa että minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia… tää itsessään on hirveä kriisi, tunnen oloni arvottomaksi ja ettei mulla ole oikeutta siihen, jos joku muu menettää avun sen takia, että mulle on tullut ajatuksia päähän, toki olen ihan suunnitellutkin asian, mutta koen vieläkin asian jotenkin helpottavammaksi ja säälittäväksi, jos taas annan periksi. Mistä rohkeutta.
Juuri nuo arvottomuuden tunteet liittyvät masennukseen. Olet kaiken tarvitsemasi avun arvoinen ja sinulla on juuri nyt oikeus saada apua, olet hengenvaarassa. On muiden tahojen tehtävä miettiä, miten muut apua tarvitsevat saavat avun samaan aikaan, sinun ei tarvitse siitä huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä päivystyksessä tehdään? Se on niin täynnä aina. Olen nyt yrittänyt ja yrittänyt joka päivä ja tilanne mennyt koko ajan pahemmaksi. Oikeastaan itsemurha ollut ajatuksissa pari viikkoa, enää vain tekotapa pelottaa
Ota sinne päivystykseen joku mukaan, että pärjäät. Joku pitämään vähän seuraa ja myös sun puolia.
Oma tyttäreni oli poikaystävänsä tukena, kun pojalla oli niin kauhea olo että pelkäsi tappavansa itsensä. Olivat nuoria vielä, tytär oli 17 ja poikaystävä 18. Aika pitkään kai odottelivat siellä päivystyksessä ja senkin jälkeen kun olivat tavanneet lääkärin, odottelivat sitten ambulanssia. Tytär pääsi mukaan ambulanssiin, jolla poika sitten vietiin suljetulle osastolle. Tytär oli osastolla kaverina iltaan saakka, ei tarvinnut heti yksin jäädä sinne vieraaseen paikkaan.
Pojalla olikin lopulta kaksisuuntainen eikä pelkkä masennus. Onneksi ottivat osastolle ja tutkivat kunnolla, siitä se hoito lähti käyntiin.
Soitin päivystykseen äsken ja he sanoivat, että aamulla omaan terveyskeskukseen, jos pärjään yön yli. Kävin viemässä roskiksen ja soitin samalla. Nyt pitäisi vielä miehelle kertoa. Tiedän, että se suuttuu ja valitan turhasta, mutta kun pelkään jo ihan hirveästi, että tulee vielä samanlainen tilanne, kuin eilen illalla
Ja nimenomaan, että toteutan sen. Koskaan ikinä ei sellaista oloa tullut kuin eilen ja se kesti noin 15-30 min en osaa tarkalleen sanoa. Ai niin heti, mikäli yöllä tulee samanlainen olo, voi soittaa lanssin hakemaan ja Tyksiin sitten ja aamulla pitäisi heti mennä sinne terveyskeskukseen
Vierailija kirjoitti:
Mitä päivystyksessä tehdään? Se on niin täynnä aina. Olen nyt yrittänyt ja yrittänyt joka päivä ja tilanne mennyt koko ajan pahemmaksi. Oikeastaan itsemurha ollut ajatuksissa pari viikkoa, enää vain tekotapa pelottaa
No yleensä ohjaavat lepäämään ja ottamaan ibuprofeenia.
Teit oikein, kun soitit. Jos paha olo tulee yöllä, soita uudelleen. Pääset tästä yli.
❤️
Ei ole muita aikuisia, kun mieheni enää, olen eristäytynyt kaikesta ja kaikista. Aamulla kun nousen sängystä, niin ajattelen vain kunhan saisin nukkua niin kauan, että heräisin johonkin muuhun, kuin tähän pimeyteen. Luen koko ajan jotain uutisia tai vauvasta vaikka jotain ketjua, koska ensimmäisenä pyörii ajatus muuten päästä täältä pois, jonnekkin missä ei tunne enää mitään pahaa. Sitten aloin tietenkin lukea itsemurha tavoista ym. Ekan kerran elämässä kirjoitin jopa tänne