Muita "normaaleja" ihmisiä, jotka eivät pärjää älykkyystestissä ollenkaan?

Mä yritän niissä kuvioissa ajatella aina liian vaikeasti ja keksin mitä ihmeellisimpiä logiikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole AP ainoa, mulla aivan sama (luulin ite et oon ainoa :) Oon aina koulussa ja yliopisto-opiskeluissa pärjännyt loistavasti sekä kielissä et matikassa, mut suuntavaisto on aivan olematon ja samoin en vaan tajua noita hahmottamistehtäviä tai vastaavia tai sit kun lopulta tajuan niin aikaa mennyt aivan liikaa. Joskus noita on joutunut tekemään duunia hakiessa, muuten ei kyl elämässä ole haitannut (paitsi tietty suuntavaiston puutteen takia usein on eksyksissä vieraammassa paikassa :)

Tää on mahtava vertaistukipalsta. :D

Alan nyt kommenttien perusteella tosiaan epäillä että suuntavaisto on jotenkin yhteydessä tuohon vaikeuteen keksiä seuraavaa kuviota. Ehkä ne kaksi ominaisuutta käyttävät jotain samoja hahmotus- tai päättelytaitoja (tai aivoalueita)..? Kiinnostavaa.

Ap

Minulla taas suuntavaisto on surkea, mutta jossain netin visuaalisen lahjakkuuden testissä (olisiko ollut Xestian testi) sain huippupisteet. Olen visuaalisella ja luovalla alalla, jossa avaruudellista hahmotuskykyä tarvitaan paljon. Muihin älykkyystesteihin minulla ei ole riittänyt motivaatio/keskittymiskyky, jätin ne kesken kun kerran kokeilin.

Tiedä sitten, miksi en pysy kartalla. Eksyn helposti myös isoissa rakennuksissa.

Niin siis sinähän voit opiskella erillaisia tyylejä toteuttaa noita kuviologiikkajuttuja ja sitten repäistä testistä huippupisteet kun tiedät mitä odottaa.

Minulle nuo testit on ollut aina helppoja. Oli juuri joku psykologin testi ja siinä tuollainen osio. Se lääkäri katsoi vähän ihmeissään kun vaan rustasin niitä vastauksia. Jotenkin sitä tietää sen vastauksen heti, vaikeimmissa pitää hetki pyöritellä ja toki ne vaikeimmat jää yleensä selvittämättä. Mutta Mensan rajan ylitän. En ole käynyt mitään korkeakouluja ja minusta se ei kerro muutenkaan mitään älykkyydestä mitä kouluja käy. Kävin ammatin minkä itse halusin.

Suuntavaisto on minulla kyllä ajoittain surkea. Toisaalta taas jos käteen lyödään metrokartta jossain suurkaupungissa, löydän helposti perille. Mutta jotkut sanalliset ohjeet unohdan. Olen jokseenkin hajamielinen. Sosiaalisesti olen vähän surkea ja ilmaisutaidot on mitä on. En jotenkin jaksa välittää, onko vaikka kirjoitusvirheitä, kunhan nyt selvän saa.

Harjoitus tekee mestarin. Kun aloitin kymmenen vuotta sitten älykkyystestien tekemisen, sain vaatimattoman tuloksen: 80.

Tuhansien harjoituskertojen jälkeen, minusta on tullut mestari. Saa nykyään aina maksimipistemäärän: 160.

Olen nykyään yhtä älykäs kuin Albert Einstein. 

Minulla on äo 134, ja on vaikea ymmärtää esim. Anna Kontulaa ja muitakin vihreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia sinua vaivaa, voisit harjoitella noita testejä. Löytyy kirjoja ja varmaan netistäkin löytyy.

Ehkä sinulle ajan kanssa aukeaa se idea, miten kuviosarjat muodostuvat. Aloita helpoimmasta ja siirry vähitellen vaikeampaan.

Voisi tehdä hyvää. Ei tämä asia nyt mitenkään elämääni tietenkään hallitse tai määritä, mutta pistää miettimään kyllä. Siis että miten on mahdollista saada älykkyystestistä onnettoman huono tulos, vaikkei ole koskaan kokenut olevansa mitenkään erityisen matalaälyinen. Tai että älyn puute olisi mitenkään haitannut elämää.

Ap

Et ole erityisen tyhmä. Osa vaan on paljon sinua nopeampia ja parempia noissa testeissä. Ihan keskimääräinen ihminen pystyy ymmärtämään ja oppimaan vaikka mitä taitoja. Monet muut taidot ovat tärkeämiä, kuin se testi älykkyys.

Looginen päättelykyky ei ole vahvuuteni. Ne tehtävät, joissa kysytään seuraavaa kuviota ovat minulle aivan ylivoimaisia, toisaalta palikkatesti sujui psykologin tutkimuksissa erinomaisesti ja erilaisten kuvioiden muodostaminen paloista. Älykkyystesteissä kysytään myös yleistiedon kysymyksiä ja selitetään sanoja sekä mitataan silmän ja käden yhteistyötä ja suoritetaan päässälaskuja. Silti olen normaaliälyinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa noita, onneksi ei ole pakko tehdä mitään virallista testiä, itse olen joskus kokeillut huvikseni. Olen kyllä ihan normaaliälyinen (kielissä erittäin hyvä, matematiikassakin ihan kohtuuhyvä), mutta joissain jutuissa on ongelmia, joista olen päätellyt, että minulla on jonkin sortin hahmotushäiriö.

Lohduttavaa kuulla!

Nyt kun aloin miettiä, niin yksi osa-alue missä olen selvästi keskivertoa huonompi on reittien hahmottaminen. Suuntavaistoni on olematon, ja tarvitsen navigaattoria välillä myös ajaessani paikkaan johon olen ajanut joskus aiemminkin. Isäni tosin on täysin samanlainen, eikä hänelläkään ole ainakaan mitään diagnosoitua hahmotushäiriötä.

Ap

Minulla on ihan sama juttu, isää myöten. Tämä on varmaan jonkunlainen hahmotushäiriö. Tai ehkä tarkkaavaisuuden puutetta. Tai huono muisti? En jaksa keskittyä reittiin varsinkin kun on navigaattorit. Unohdan reitin kunnes pitää ajaa uudelleen, helppo ottaa navigaattori esiin. Älykkyystestejä jännitän aina kauheasti, mutta olen tehnyt monta kertaa. Lukema on n.115-120 yleensä. Niitä kuvioita inhoan ja menen yleensä sellaisella paniikki-intuitiolla ne läpi. Osa osunee oikeaan. Olen käynyt yliopiston mutta olen huono kaikenlaisissa matemaattisissa jutuissa. Menen yleensä paniikkiin jos eteen tulee sanallinen tehtävä.

Tartuin tuohon "Loput kuviot skippasin katsomatta" luovutat liian helposti ja siellä on taustalla se ettet usko selvittäväsi niitä. Harjoittele esim mensan äo testeillä. Yleensähän ne kuviojutut on sellaisia jossa täytyy päätellä miten joku pallukka siellä liikkuu ja mihin suuntaan. Etsitään loogisuutta.

Esim 1. oxx  2. xox  3. ?   mikä on kolmas kuvio? A: oox  B: xxo  C: xxo  D: xxx E: ooo. 

Joo siis se on juuri tuo paniikki joka saa varmaan luovuttamaan. Ota joskus ihan rauhassa ja pohdi niitä kuvioita ajan kanssa. Toki niissä oikeissa testeissä on aika, mikä lisää paniikin tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Harjoitus tekee mestarin. Kun aloitin kymmenen vuotta sitten älykkyystestien tekemisen, sain vaatimattoman tuloksen: 80.

Tuhansien harjoituskertojen jälkeen, minusta on tullut mestari. Saa nykyään aina maksimipistemäärän: 160.

Olen nykyään yhtä älykäs kuin Albert Einstein. 

Tuntuu kyllä hassulta että tulosta voi parantaa harjoittelemalla. Eihän testi silloin mittaa älykkyyttä, vaan sitä miten paljon itse kukin on treenannut etukäteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on monenlaista, "maisteri" ja "korkeakoulu" ei välttämättä kerro älykkyydestä. Ulkoaoppiminen ei ole älykkyyttä. Mensa hakee tiettyä asiaa ja he kyllä ilmoittavat siitä? Itse en varmaan ole "normaali", hahmotushäiröitä, oppimisvaikeuksia ja Mensan testillä aika korkea tulos. Yleensä neroilla on puutteita normaalissa elämässä ja kanssakäymisessä. Omasta mielestä älykkyys on sitä että osaa tehdä omia päätelmiä ja hyödyntää oppimaansa luovasti.

Ei yliopistossa yleensä päntätä vain ulkoa asioita. Tai riippuu varmaan alasta, ehkä joku oikis on enemmän sellaista. Mutta ainakin omalla alalla on paljon syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista yms. Ei esseetä voi kirjoittaa epäloogisesti, tai siitä saa surkean arvosanan/ei pääse läpi. Tieteellinen ajattelu vaatii kriittisyyttä ja kokonaisuuksien hahmottamista. Sitten taas joku lääkis voi olla vähän erilaista, pitää muistaa ulkoa mikä vaikuttaa mihinkin. Toki sama pätee niihinkin tutkimuksiin mikä muihin aloihin. No, onhan se oikiksessakin niin, luultavasti sielläkin tehdään tutkielmia.

Minulla toisin päin, eli pärjään testeissä, mutta yritäpä puhua älykkäitä, tai edes näyttää normiälyiseltä, niin pieleen menee.

Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa noita, onneksi ei ole pakko tehdä mitään virallista testiä, itse olen joskus kokeillut huvikseni. Olen kyllä ihan normaaliälyinen (kielissä erittäin hyvä, matematiikassakin ihan kohtuuhyvä), mutta joissain jutuissa on ongelmia, joista olen päätellyt, että minulla on jonkin sortin hahmotushäiriö.

Lohduttavaa kuulla!

Nyt kun aloin miettiä, niin yksi osa-alue missä olen selvästi keskivertoa huonompi on reittien hahmottaminen. Suuntavaistoni on olematon, ja tarvitsen navigaattoria välillä myös ajaessani paikkaan johon olen ajanut joskus aiemminkin. Isäni tosin on täysin samanlainen, eikä hänelläkään ole ainakaan mitään diagnosoitua hahmotushäiriötä.

Ap

Mulla sama, mutta äo-testistä sain tosi korkeat pisteet. Ehkei syy ole tuossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoitus tekee mestarin. Kun aloitin kymmenen vuotta sitten älykkyystestien tekemisen, sain vaatimattoman tuloksen: 80.

Tuhansien harjoituskertojen jälkeen, minusta on tullut mestari. Saa nykyään aina maksimipistemäärän: 160.

Olen nykyään yhtä älykäs kuin Albert Einstein. 

Tuntuu kyllä hassulta että tulosta voi parantaa harjoittelemalla. Eihän testi silloin mittaa älykkyyttä, vaan sitä miten paljon itse kukin on treenannut etukäteen.

Ap

Vastasit trollille. Tutkimusten mukaan tulosta voi parantaa harjoittelulla kymmenisen pistettä.

Minä saan perinteisistä kuviopäättelytesteistä naurettavan huonot pisteet aina.

Diagnoosina hahmotushäiriö, ongelmia minulla on erilaisten kuvioiden ja muotojen hahmottamisen kanssa.

Portaissa on hankala kulkea, en huomaa kuoppia poluilla ellen astu niihin ja olen muutenkin melko tapaturma-altis.

Kielellisesti olen aina ollut lahjakas ja pärjäisin koulussa matemaattisia aineita lukuunottamatta todella hyvin.

Numerot menee minulla myös sekaisin, mutta ymmärrän silti hyvin esimerkiksi talouden lainalaisuuksia ja monimutkaisia kokonaisuuksia.

Toimin politiikassa, olen saanut useita stipendejä kouluaikana, saanut aina kehuja nokkelasta huumoristani ja pärjännyt elämässä muutenkin mielestäni melko hyvin siihen nähden, että mensan testin mukaan älykkyysosamääräni on vaikeasti kehitysvammaisen tasoa.

Neuropsykologi näitä testaili kun itse hakeuduin tutkimuksiin, sain diagnoosin hahmotushäiriöstä vasta 15-vuotiaana kun itse luin tältä palstalta koko diagnoosista ensimmäisen kerran ja kaikki täsmäsi.

Kielellinen kehitykseni oli kuitenkin tuossa iässä vielä reilusti ikätasoa edellä.

Ainoa ongelmani on siis se, että silmäni menevät ikään kuin solmuun ja kammoksun geometrisia ja matemaattisia tehtäviä jo valmiiksi.

Jostain syystä koulutehtävissä numerot ahdistavat, mutta esimerkiksi tilinpäätöksiä ja tuloslaskelmia tehdessä ongelma katoaa.

Olen diagnosoinutkin itselleni lisäksi koulumatematiikkakammon.

N20

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän niissä kuvioissa ajatella aina liian vaikeasti ja keksin mitä ihmeellisimpiä logiikoita.

Sitä se hyperälykkyys teettää. Niin loogista ajatusta että saat vastauksia jotka testin tekijä luulee vääräksi.

Lukihäiriöiset ei pärjää vaikka olisi kuinka älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole AP ainoa, mulla aivan sama (luulin ite et oon ainoa :) Oon aina koulussa ja yliopisto-opiskeluissa pärjännyt loistavasti sekä kielissä et matikassa, mut suuntavaisto on aivan olematon ja samoin en vaan tajua noita hahmottamistehtäviä tai vastaavia tai sit kun lopulta tajuan niin aikaa mennyt aivan liikaa. Joskus noita on joutunut tekemään duunia hakiessa, muuten ei kyl elämässä ole haitannut (paitsi tietty suuntavaiston puutteen takia usein on eksyksissä vieraammassa paikassa :)

Tää on mahtava vertaistukipalsta. :D

Alan nyt kommenttien perusteella tosiaan epäillä että suuntavaisto on jotenkin yhteydessä tuohon vaikeuteen keksiä seuraavaa kuviota. Ehkä ne kaksi ominaisuutta käyttävät jotain samoja hahmotus- tai päättelytaitoja (tai aivoalueita)..? Kiinnostavaa.

Ap

Minulla taas suuntavaisto on surkea, mutta jossain netin visuaalisen lahjakkuuden testissä (olisiko ollut Xestian testi) sain huippupisteet. Olen visuaalisella ja luovalla alalla, jossa avaruudellista hahmotuskykyä tarvitaan paljon. Muihin älykkyystesteihin minulla ei ole riittänyt motivaatio/keskittymiskyky, jätin ne kesken kun kerran kokeilin.

Tiedä sitten, miksi en pysy kartalla. Eksyn helposti myös isoissa rakennuksissa.

Minullakin sama juttu, siis hyvät tulokset kuviopäättelytesteissä mutta onneton suuntavaisto. Mitään reittiä en opi, jos en erikseen opettele ja kulje sitä oikeasti usein. Samoin kuljin yhtä reittiä kuukausien ajan säännöllisesti muiden ihmisten kanssa, mutta kun olisikin pitänyt osata yksin, en osannut.

Myös kasvot ja nimet jäävät huonosti mieleen ja usein on vaikea sanoa, olenko koskaan tavannutkaan jotain ihmistä.