Lue keskustelun säännöt.
Mistä vertaistukea toipumiseen kun päätyi narisistin uhriksi. Tyhjä ja väsynyt olo.
25.04.2022 |
Minä olen yrittänyt yksin selvitä aika pitkälle. Olen ollut todella hukassa suhteen jälkeen. Hän on nyt fyysisesti elämässäni poissa mutta mielen sidokset ovat läsnä, tuntuu, että jollain tavalla joka hetki.
Huomaan hokevani itselleni, kuinka takkini on tyhjä. Minua ei ole eikä ole identiteettiä olemassa tai en saa siihen yhteyttä. Tuntuu tuskalliselta ja huonolta olla.
Yritän miettiä mistä pitäisin, mistä väreistä, mistä ruoasta, minkälaisesta elämästä voisin haaveilla. En oikeastaan tiedä, sitä on kuin ulkopuolella itsestään enkä tiedä yhtään miten minä pääsisin sinne missä minä olen. Onko minuutta edes enää olemassa? On vain tyhjää ja pelottavaa, niin huono olla, etten edes aina tiedosta sitä mutta tunnen, etten ole kunnossa. Olen sitten yrittänyt hakea lohtua alkoholista, musiikista, raivosta, ruoasta, mistä vain joka turruttaisi hetkeksi tyhjyyden tunteen.
Mistä ensihätään saisi vertaistukea? Miten selvitä siitä, etten tiedä kuka olen. Kun menen peilin eteen, hädin tuskin pystyn katsomaan itseäni. Häpeää on ja on outoa katsella itseään, kuin se olisi tyhjä kuori. Kun katson ja yritän puhua itselleni silmiin, niin itken koska en saa siitä mitään irti.
Onhan tämä oudon kuuloista mutta todellista minulle. Tämä on tuskallista. Mistä apua?
Kommentit (33)
Älä hae apua alkoholista, se saa sinut masentumaan.
Kauanko erosta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ammattiapua neuvoa, mutta mites itsehoito? Siis mistä pidät jne. Tuli mieleeni tuo kun kirjoitat noin hyvin, niin kirjoita, kirjoita, kirjoita. EI sun tarvii niitä kellekään näyttää eikä itse lukea, kunhan purat kaiken paperille.
Sitte, taide, hae paperia ja värejä ja ala maalata! Ties mitä syntyy, aloita ihan vaan abstraktista, kato netistä mallia.
Sitten, tee "aarrekartta" "voimaantumistaulu" jne millä nemiellä vaan!
Sinne leikkelet lehdistä kuvia, ruuista, vaatteista, kampauksista, kengistä, muusikoista, sääkartossssita, veneistä, ihan mistä vaan, siis liimaat kartongille. Kato netistä ohjeita.
Pala palalta kasaat itsesi ja saat uutta puhtia olemiseen!
Vierailija kirjoitti:
En osaa ammattiapua neuvoa, mutta mites itsehoito? Siis mistä pidät jne. Tuli mieleeni tuo kun kirjoitat noin hyvin, niin kirjoita, kirjoita, kirjoita. EI sun tarvii niitä kellekään näyttää eikä itse lukea, kunhan purat kaiken paperille.
Sitte, taide, hae paperia ja värejä ja ala maalata! Ties mitä syntyy, aloita ihan vaan abstraktista, kato netistä mallia.
Sitten, tee "aarrekartta" "voimaantumistaulu" jne millä nemiellä vaan!
Sinne leikkelet lehdistä kuvia, ruuista, vaatteista, kampauksista, kengistä, muusikoista, sääkartossssita, veneistä, ihan mistä vaan, siis liimaat kartongille. Kato netistä ohjeita.
Pala palalta kasaat itsesi ja saat uutta puhtia olemiseen!
Tässä oli paljon hyviä vinkkejä. Ennen kuin edes luin kommenttiasi niin tuossa just listasin paperille, että minkä ihmeen takia minä suhteeseen ajauduin. Minkä takia jäin? Mitä tarvitsin? Mikä oli perimmäinen tunne tai tarpeeni vaikka tiesin, ettei suhde tule toimimaan. Tiesin, että jotain on vialla. Yritän ymmärtää koko kuviota syvällisesti ja listaan paperille asoita. Yritän todella käsittää, että mitä ihmettä tapahtui minussa itsessäni, että päädyin tuohon kaikkeen. Jo tuossa tunsin ihan pienen hetken rauhaa kun yritin katsoa sisälleni todella tarkkaan ja ajaduin menneisyyteen, ihan sinne alkumetreille ennen suhdetta ja paljon sitä aikaisempaankin aikaan.
Olen ollut koko ajan rikki. Sen ymmärsin ja olisin kadottanut itseni ennemmin tai myöhemmin kuitenkin.
Tarvitsen nyt uudelleenohjelmoinnin ja siinä onnistuin vain minä itse, täytyy alkaa rakentamaan palasia, rakentaa elämääni asioita, jotka ovat juuri sitä syvää minuutta. Aikaa tässä varmaan menee mutta tämä on nyt prosessi, joka on käytävä läpi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älä hae apua alkoholista, se saa sinut masentumaan.
Kauanko erosta on?
En hae enää, se saa loppua nyt. Alkoholi ei ole se mitä tarvitsen vaan minun on uskallettava kohdata tätä kaikkea mitä käyn läpi. On avattava silmät ja pyrittävä nyt jotenkin uudelleen järjestelemään näitä palasia kasaan.
En edes osaa sanoa kauan erosta on. Olemme olleet erossa pitkään ja hänellä on kuitenkin ollut valta minuun, olemme nähneetkin. Katkaisin kuitenkin välit kokonaan, niin ettei ole minkäänlaista saumaa saada kontaktia enää. Eroprosessia olen kuitenkin tehnyt jo kauan mutta vasta nyt varmaan sitä on helpompi toteuttaa kun ei ole sekoittamassa päätä. Pääsen oikeasti eteenpäin ja liimailemaan palasia yhteen.
ap
Terveyskeskuksen kautta voi päästä terapiaan tai ainakin juttelemaan lääkärille ja selvittämään jatkohoidon tarpeen. Varaa rohkeasti aika. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla rahaa terapeuttiin? Vai pitääkö selvitä omillaan?
Olen katsonut youtubesta narsistivideoita, siellä on kommenttiosioissa tuhansia ihmisiä, jotka kaikki kärsineet narsisteista. Ei me olla yksin!
Mieti, että puolen vuoden kuluttua tuntuu eriltä. Vuoden kuluttua eriltä. Viiden vuoden päästä se vasta eriltä tuntuukin! Ja narsisti itse, jos sitä nyt viitsii edes miettiä, on viidenkin vuoden päästä sama parantumaton narsisti uusine uhreineen.
Oletko tuntenut vihaa narsistia kohtaan?
Oletko lukenut jo ketjun Narsistin keskustelutyyli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla rahaa terapeuttiin? Vai pitääkö selvitä omillaan?
Olen katsonut youtubesta narsistivideoita, siellä on kommenttiosioissa tuhansia ihmisiä, jotka kaikki kärsineet narsisteista. Ei me olla yksin!
Mieti, että puolen vuoden kuluttua tuntuu eriltä. Vuoden kuluttua eriltä. Viiden vuoden päästä se vasta eriltä tuntuukin! Ja narsisti itse, jos sitä nyt viitsii edes miettiä, on viidenkin vuoden päästä sama parantumaton narsisti uusine uhreineen.
Oletko tuntenut vihaa narsistia kohtaan?
Tämän vuoden puolella olisi vielä suunnitelmissa päästä psykoterapiaan.
Katselen videoita aiheeseen liittyen. Yritän todella päästä tämän päälle, jaloilleni tästä. Jos ei ole enää muuta niin tämän asian otan tosissani ja pyrin nyt selvittämään miksi tämä kaikki, kuka olen jne.
Vihaa olen tuntenut, järkyttävää vihaa ja raivoa. Olen jopa halveksinut häntä syvästi. Nyt en jaksa vihata niin paljoa, se raivokin kuluttaa energiaa vaikka tavallaan myös vapauttaa. Ainakin pääsin raivoa tuntiessani eteenpäin niin, etten koe minkäänlaista mielenkiintoa nähdä häntä. Sain katkaistua kaikki odotukset tai harhaiset kuvitelmani hänestä.
Nyt on sitten vuorossa itseni kohtaaminen, siis todella syvällä tasolla. Se on aika kipeää. Joskus katselen itseäni ikäänkuin ulkopuolelta ja tunnen voimakasta surua ja turvattomuutta. Se on vähän pelottavaakin.
En tiedä viekö nämä asiat minua minnekkään mutta yritän nyt saada jäsenneltyä itseäni, haluan oikeasti selvitä, enempää kun en kestä kärsiäkään tyhjyydessä.
ap
Hei ap, kaikki tuo väistyy kuin pilvet taivaalta. Vaikka et muista etkä edes usko että siellä takana on mitään, niin aurinko tulee kuitenkin vähitellen esiin ja alkaa lämmittää naamaa.
Häpeä väistyy, ja alat nähdä peilistä jälleen itsesi. Ensin tulee itkua ja sijaistoimintoja, mutta aina paremmin kestät katsoa sinne. Alkaa löytyä lämpöä ja hymyä. Ja sitten alkaa löytyä voimavaroja. Katsot maailmaa myönteisesti, etkä enää sano itsellesi, ettei pysty.
Ja jonain päivänä on pakko myöntää, että olet ihan uusi ihminen ja paljon parempi. Ottaa aikaa, mutta tapahtuu automaattisestikin jos vain lakkaat hermoilemasta ja sabotoimasta sillä asiaa. Hyväksy tapahtunut, hyväksy rikkinäisyys, ja muista, moni ihminen tietää mitä käyt läpi. Ja taputtaa olalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla rahaa terapeuttiin? Vai pitääkö selvitä omillaan?
Olen katsonut youtubesta narsistivideoita, siellä on kommenttiosioissa tuhansia ihmisiä, jotka kaikki kärsineet narsisteista. Ei me olla yksin!
Mieti, että puolen vuoden kuluttua tuntuu eriltä. Vuoden kuluttua eriltä. Viiden vuoden päästä se vasta eriltä tuntuukin! Ja narsisti itse, jos sitä nyt viitsii edes miettiä, on viidenkin vuoden päästä sama parantumaton narsisti uusine uhreineen.
Oletko tuntenut vihaa narsistia kohtaan?
Tämän vuoden puolella olisi vielä suunnitelmissa päästä psykoterapiaan.
Katselen videoita aiheeseen liittyen. Yritän todella päästä tämän päälle, jaloilleni tästä. Jos ei ole enää muuta niin tämän asian otan tosissani ja pyrin nyt selvittämään miksi tämä kaikki, kuka olen jne.
Vihaa olen tuntenut, järkyttävää vihaa ja raivoa. Olen jopa halveksinut häntä syvästi. Nyt en jaksa vihata niin paljoa, se raivokin kuluttaa energiaa vaikka tavallaan myös vapauttaa. Ainakin pääsin raivoa tuntiessani eteenpäin niin, etten koe minkäänlaista mielenkiintoa nähdä häntä. Sain katkaistua kaikki odotukset tai harhaiset kuvitelmani hänestä.
Nyt on sitten vuorossa itseni kohtaaminen, siis todella syvällä tasolla. Se on aika kipeää. Joskus katselen itseäni ikäänkuin ulkopuolelta ja tunnen voimakasta surua ja turvattomuutta. Se on vähän pelottavaakin.
En tiedä viekö nämä asiat minua minnekkään mutta yritän nyt saada jäsenneltyä itseäni, haluan oikeasti selvitä, enempää kun en kestä kärsiäkään tyhjyydessä.
ap
Sun pitää pitää huoli, että psykoterapeutti osaa narsistiasiat. ÄLÄ LÄHDE TERAPIAAN MUUTEN! Mulla on nyt ekaa kertaa sellainen eikä terapiasta ole aiemmin tullut yhtään mitään.
Onko lapsuudessa joku altistustekijä, miksi nyt suhde narsistin kanssa eli joudutko käymään myös lapsuuden läpi ja jäsennellä sen uudelleen?
Tsemppiä ja halaus! <3
Terveyskeskusten psyk. sair. hoitajien ammattitaito on nopea, maksuton ja loistava palvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskusten psyk. sair. hoitajien ammattitaito on nopea, maksuton ja loistava palvelu.
Kyllä, silloin kun osuu ammattitaitoinen ja työhönsä motivoitunut henkilö kohdalle. Kuitenkin palvelu on yleensä max 5-10 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla rahaa terapeuttiin? Vai pitääkö selvitä omillaan?
Olen katsonut youtubesta narsistivideoita, siellä on kommenttiosioissa tuhansia ihmisiä, jotka kaikki kärsineet narsisteista. Ei me olla yksin!
Mieti, että puolen vuoden kuluttua tuntuu eriltä. Vuoden kuluttua eriltä. Viiden vuoden päästä se vasta eriltä tuntuukin! Ja narsisti itse, jos sitä nyt viitsii edes miettiä, on viidenkin vuoden päästä sama parantumaton narsisti uusine uhreineen.
Oletko tuntenut vihaa narsistia kohtaan?
Tämän vuoden puolella olisi vielä suunnitelmissa päästä psykoterapiaan.
Katselen videoita aiheeseen liittyen. Yritän todella päästä tämän päälle, jaloilleni tästä. Jos ei ole enää muuta niin tämän asian otan tosissani ja pyrin nyt selvittämään miksi tämä kaikki, kuka olen jne.
Vihaa olen tuntenut, järkyttävää vihaa ja raivoa. Olen jopa halveksinut häntä syvästi. Nyt en jaksa vihata niin paljoa, se raivokin kuluttaa energiaa vaikka tavallaan myös vapauttaa. Ainakin pääsin raivoa tuntiessani eteenpäin niin, etten koe minkäänlaista mielenkiintoa nähdä häntä. Sain katkaistua kaikki odotukset tai harhaiset kuvitelmani hänestä.
Nyt on sitten vuorossa itseni kohtaaminen, siis todella syvällä tasolla. Se on aika kipeää. Joskus katselen itseäni ikäänkuin ulkopuolelta ja tunnen voimakasta surua ja turvattomuutta. Se on vähän pelottavaakin.
En tiedä viekö nämä asiat minua minnekkään mutta yritän nyt saada jäsenneltyä itseäni, haluan oikeasti selvitä, enempää kun en kestä kärsiäkään tyhjyydessä.
ap
Sun pitää pitää huoli, että psykoterapeutti osaa narsistiasiat. ÄLÄ LÄHDE TERAPIAAN MUUTEN! Mulla on nyt ekaa kertaa sellainen eikä terapiasta ole aiemmin tullut yhtään mitään.
Onko lapsuudessa joku altistustekijä, miksi nyt suhde narsistin kanssa eli joudutko käymään myös lapsuuden läpi ja jäsennellä sen uudelleen?
Tsemppiä ja halaus! <3
Niin, täytyy löytää sopiva terapeutti. Oikeastaan tämä narsistinen suhde ei ole terapiaan menoni pääsyy. Haavat juontuvat paljon syvemmältä ja olen ollut hyvin altis hyväkikäytölle ja riippuvuussuhteille. Ihmiset, joita olen elämääni päästänyt niin kourallinen on ollut oikeastaan aitoja, hyviä, vuorovaikutuksellisia ja vilpittömiä suhteita, Niistä jokaisesta olen hurjan kiitollinen. Monissa suhteissa on nähtävissä sitten se oma arvottomuus, hyväksynnän hakeminen ja tuttujen tunteiden uudelleen eläminen. Olen ollut utelias ja halukas ymmärtämään, olen ajatellut kuuluvani ihmisten lähelle, jotka eivät voi hyvin ja olen ollut ymmärtäjä.
Olen elänyt alkoholistien ympäröimänä, vanhemmat ovat valitettavasti alkoholisteja. Perheessä oli paljon ongelmia ja suhde isääni oli etäinen. Äitiini taas hyvin ristiriitainen. Haukkui ja rakasti. En kokenut olevani ihmisenä riittävä. Terapiassa on rutkasti käsiteltävää, siksi se saa kestää sen kolme vuotta nyt ainakin. Tuon lisäksi on myös seksuaalista hyväksikäyttöä, perheen vakavia mt- ongelmia yms. Ymmärrän siis nykyään kuitenkin sen, että olen varmasti normaali sillä tavalla, että mieleni on vain yrittänyt selviytyä eri keinoin.
Nyt tuon viimeisen suhteen jälkeen mistä sitten vajosin maahan ja tunsin oikeasti sisäistä kuolemaa, järkyttävää tuskaa ja tyhjyyttä, että nyt on varmaan aikani sitten rakentua uudelleen perinpohjin. Tämä olisi tullut vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nyt minun pitää löytää itseni, se totuudellinen minuus.
Halaus sinulle takasin. Tsemppiä <3 Olen iloinen, että saan kirjoittaa ketjuun. Sekin avaa vähän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, kaikki tuo väistyy kuin pilvet taivaalta. Vaikka et muista etkä edes usko että siellä takana on mitään, niin aurinko tulee kuitenkin vähitellen esiin ja alkaa lämmittää naamaa.
Häpeä väistyy, ja alat nähdä peilistä jälleen itsesi. Ensin tulee itkua ja sijaistoimintoja, mutta aina paremmin kestät katsoa sinne. Alkaa löytyä lämpöä ja hymyä. Ja sitten alkaa löytyä voimavaroja. Katsot maailmaa myönteisesti, etkä enää sano itsellesi, ettei pysty.
Ja jonain päivänä on pakko myöntää, että olet ihan uusi ihminen ja paljon parempi. Ottaa aikaa, mutta tapahtuu automaattisestikin jos vain lakkaat hermoilemasta ja sabotoimasta sillä asiaa. Hyväksy tapahtunut, hyväksy rikkinäisyys, ja muista, moni ihminen tietää mitä käyt läpi. Ja taputtaa olalle.
Kiitos <3 Pyrin todella hyväksymään kaikki tunteeni ja ihan jokaisen asian mitä tässä nyt käyn läpi. En voi muutakaan. Haluaisin vain uskoa, että tästä selviän ja pääsen eteenpäin. Kiitos ymmärryksestä.
Esimerkiksi täältä voisi löytyä apua:
https://www.narsisminuhrientuki.fi/tukea-uhrille/vertaistukiryhmat/
Haluaisin sanoa, että sulla on kyllä kirjoittamisen lahja. Oot myös todella analyyttinen ja vaikutat oppineen hirveesti jo elämästä. Terapiasta, oli se sitten psykoterapiaa tai muuta, on varmasti sulle hyötyä. Se että et tiedä kuka olet, on sulle mitä mainioin tilaisuus rakentaa itsestäsi juuri sellainen ihminen, joka haluat olla. Voisin suositella sua perehtymään erilaisiin ohjattuihin meditaatioihin. Säännöllinen meditointi auttaa sua löytämään yhteyden itseesi, siihen kuka Sinä oikeasti olet, eikä mitä muut ihmiset sun tulkitsee tai odottaa olevan. Toivon sulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi täältä voisi löytyä apua:
https://www.narsisminuhrientuki.fi/tukea-uhrille/vertaistukiryhmat/
Haluaisin sanoa, että sulla on kyllä kirjoittamisen lahja. Oot myös todella analyyttinen ja vaikutat oppineen hirveesti jo elämästä. Terapiasta, oli se sitten psykoterapiaa tai muuta, on varmasti sulle hyötyä. Se että et tiedä kuka olet, on sulle mitä mainioin tilaisuus rakentaa itsestäsi juuri sellainen ihminen, joka haluat olla. Voisin suositella sua perehtymään erilaisiin ohjattuihin meditaatioihin. Säännöllinen meditointi auttaa sua löytämään yhteyden itseesi, siihen kuka Sinä oikeasti olet, eikä mitä muut ihmiset sun tulkitsee tai odottaa olevan. Toivon sulle kaikkea hyvää.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi
Olen onneksi saanut myös niitä kokemuksia, että minun on ollut turvallista kasvaa tuskan keskellä. Varmaan sen vuoksi uskallan myös katsoa hieman analyyttisemmin asioita. Yksinolo auttaa myös katsomaan asioita vaikka tekee todella kipeää joskus. Onneksi on myös herkkä ja empaattinen luonne, joten siitä on ollut apua, että yrittää asettua toisten ihmisten saappaisiin ja myös tuskan myötä katsonut niitä omiakin tarkemmin.
Tuo sisäinen minuus. Siis se perimmäinen Minä meissä ihmisissä onkin erittäin mielenkiintoista. Erittäin mielenkiintoista...
Siis että me oikeasti voidaan katsoa itseämme eri tasoista. Olla ajattelumme yläpuolella, tarkastella sitä mitä ajattelemme.
Joskus olen kokenut valaistumisen tai todella huikeaa olemusta. Läsnäoloa ja rauhaa. Myös pystyin olemaan intuitioni varassa ennen, oli turvallinen perusolemus.
Kadotin kuitenkin intuitioni, sen yhteyden itseeni. Se kai tässä minulle on vaikeinta ollutkin.
Yritän kuitenkin hakea tietoa nyt. Haluan ymmärtää narsismia täysin, haluan erottaa kokemuksen minusta henkilökohtaisena kokemuksena ja ymmärtää koko ilmiötä. Tiedän, että hän käyttäytyy jokaista kohtaan huonosti joka päästää hänet lähelleen. On ymmärrettävä jotain oleellista. Yritän myös tietenkin hakea tietoa omasta kivusta, kaikesta tästä. On paljon onneksi tietoa tässä maailmassa.
Vielä kun uskaltaisin kohdata ihmisiä, hakeutua ihan oikeaan vertaistuen piiriin, jossa tullaan nähdyksi ja kuulluksi ryhmässä.
Kaikkea hyvää sinullekin!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskusten psyk. sair. hoitajien ammattitaito on nopea, maksuton ja loistava palvelu.
Kyllä, silloin kun osuu ammattitaitoinen ja työhönsä motivoitunut henkilö kohdalle. Kuitenkin palvelu on yleensä max 5-10 kertaa.
Sieltä saa lähetteen psykiatrian polille. Sielläkin hoito on maksutonta.
Voi hyvin ap. Olet jo voiton puolella kun vapauduit siitä ihmissuhteesta.
Narsistin* otsikko.
ap