Miten pääsen osastolle?

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on kaksi puolta. Mitenkä AP keskustelet lääkärin kanssa? Oletko yhteistyökykyinen? Huudatko? Väitätkö vastaan? Syötkö lääkkeet "kiltisti" säännöllisesti, etkä heti sano, että ne ei tehoo, jos vointi menee huonoks. Mielialalääkkeet tuppaavaa tekemään voinnista huonomman aluksi, mutta paranee, kun vaste löytyy. Joskus voi joutua kokeilla useampia lääkkeitä ja tähän voi mennä aikaa jopa vuosi, että mitään instant paranemista mielisairaudesta ei ole. Ja voi olla, että se on loppuelämän oleva sairaus ja se pysyy vaan hallinnassa lääkkeillä ja terapialla. Ja lääkkeet ovat vain laastari. Hoito sun ongelmiin löytyy terapiasta, kun saat purettua sun traumat. Sitten vasta tervehtyminen alkaa. Aggressiivinen vastarinta ei auta. Sellaiset fibat saan tästä. Pahoittelen, jos näin ei ole.

Ps. "Aiheeton"syyllisyyden tunne liittyy masennusoireisiin.

Juu mielenterveyshoidossa pitää olla kuuliainen, nöyrä, kriitiikkiä antamaton, kyseenalaistamaton, hiljainen potilas joka myötäilee lääkäriä. Opettele peilin edessä "kyllä lääkäri, olen samaa mieltä". Vielä uudestaan! Pitää suostua kokemaan vaikka minkälaisia haittavaikutuksia kehossaan. Kyllä lääkäri tietää! Sairaudentunnottomat potilaat ei voi tietää.

Ja niitä laastarina olevia pillereitä pitää sitten tietenkin syödä loppuelämä!

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on kaksi puolta. Mitenkä AP keskustelet lääkärin kanssa? Oletko yhteistyökykyinen? Huudatko? Väitätkö vastaan? Syötkö lääkkeet "kiltisti" säännöllisesti, etkä heti sano, että ne ei tehoo, jos vointi menee huonoks. Mielialalääkkeet tuppaavaa tekemään voinnista huonomman aluksi, mutta paranee, kun vaste löytyy. Joskus voi joutua kokeilla useampia lääkkeitä ja tähän voi mennä aikaa jopa vuosi, että mitään instant paranemista mielisairaudesta ei ole. Ja voi olla, että se on loppuelämän oleva sairaus ja se pysyy vaan hallinnassa lääkkeillä ja terapialla. Ja lääkkeet ovat vain laastari. Hoito sun ongelmiin löytyy terapiasta, kun saat purettua sun traumat. Sitten vasta tervehtyminen alkaa. Aggressiivinen vastarinta ei auta. Sellaiset fibat saan tästä. Pahoittelen, jos näin ei ole.

Ps. "Aiheeton"syyllisyyden tunne liittyy masennusoireisiin.

Juu mielenterveyshoidossa pitää olla kuuliainen, nöyrä, kriitiikkiä antamaton, kyseenalaistamaton, hiljainen potilas joka myötäilee lääkäriä. Opettele peilin edessä "kyllä lääkäri, olen samaa mieltä". Vielä uudestaan! Pitää suostua kokemaan vaikka minkälaisia haittavaikutuksia kehossaan. Kyllä lääkäri tietää! Sairaudentunnottomat potilaat ei voi tietää.

Ja niitä laastarina olevia pillereitä pitää sitten tietenkin syödä loppuelämä!

Joskus olin tosi huonona ja sain psyk hoitajan kotiin. Samana iltana sain käydä rauhoittavat apteekista, en olisi ikinä itse tajunnut niitä pyytää.

Nyt niitä ei saa millään edes satunnaisköyttöön, vaikka on itsetuhoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Kuulostaa järkyttävältä.

Tiedän, että esim mäkikuismaa ei missään nimessä saa käyttää joidenkin lääkkeiden kanssa, koska laskee tehoa voimakkaasti.

Mutta tuo on jo kummallista, että mieluummin rauhoittavia. Ja jotkut niitä ei saa vaikka oikeasti kipeästi tarvitsisi. Koittaako ne saada susta lääkeriippuvaista?

Jos koet kärsimyskukan paremmaksi, kuin rauhoittavan niin mene ihmeessä niillä! Lääkäreillä on aina se oma uskontonsa ja agendansa. Eihän lääkäreitä tarvittaisi, jos ihmiset hoitaisivat itse itsensä. Mutta googlaa tosiaan yhteisvaikutukset, yleensä englanniksi löytyy laajemmin tietoa kuin suomeksi.

Mä reagoin todella voimakkaasti kun otin yskänlääkettä kun olin mielialalääkityksellä, sain dissosiaatiota ja jopa hallusinaasioita, mulla oli puutumisia ja tuntohäiriöitä kehossa.

Terveydenhuolto ei osannut sanoa asiaan mitään, lääkkeiden pakkauksissa ei ollut varoituksia, mutta englannin kielellä löytyi että ovat vaarallisia yhdessä otettuna. Olo loppui hiljakseen pari päivää sen jälkeen kun lopetin yskänlääkkeen.

Lääkärit ei tosiaan tiedä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Kuulostaa järkyttävältä.

Tiedän, että esim mäkikuismaa ei missään nimessä saa käyttää joidenkin lääkkeiden kanssa, koska laskee tehoa voimakkaasti.

Mutta tuo on jo kummallista, että mieluummin rauhoittavia. Ja jotkut niitä ei saa vaikka oikeasti kipeästi tarvitsisi. Koittaako ne saada susta lääkeriippuvaista?

Jos koet kärsimyskukan paremmaksi, kuin rauhoittavan niin mene ihmeessä niillä! Lääkäreillä on aina se oma uskontonsa ja agendansa. Eihän lääkäreitä tarvittaisi, jos ihmiset hoitaisivat itse itsensä. Mutta googlaa tosiaan yhteisvaikutukset, yleensä englanniksi löytyy laajemmin tietoa kuin suomeksi.

Mä reagoin todella voimakkaasti kun otin yskänlääkettä kun olin mielialalääkityksellä, sain dissosiaatiota ja jopa hallusinaasioita, mulla oli puutumisia ja tuntohäiriöitä kehossa.

Terveydenhuolto ei osannut sanoa asiaan mitään, lääkkeiden pakkauksissa ei ollut varoituksia, mutta englannin kielellä löytyi että ovat vaarallisia yhdessä otettuna. Olo loppui hiljakseen pari päivää sen jälkeen kun lopetin yskänlääkkeen.

Lääkärit ei tosiaan tiedä kaikkea.

Joo, itsekin koen outona sen, että kuulemma kannattaa mieluummin ottaa rauhoittava lääke tarvittaessa kuin Sedix. Tietysti lääkärit suosittelee asioita joista he koulutuksensa mukaisesti jotain tietävät, ei he halua lähteä puoskaroimaan. Olen kyllä ottanut kaiken selville tuosta Sedixistä, tiedän että se esimerkiksi laskee verenpainetta, mutta mullahan sekin on vain plussaa koska mulla on jopa 3 lääkettä verenpaineeseen, mulla on siis todella pahana verenpainesairaus. Ja oon jo huomannut verenpaineeni laskeneen Sedixin käytöstä melkein liiankin alas, joten osaan sitten ja "iha itte" vähentää niitä verenpainelääkkeitäni. Mutta tosiaan jos jotain näitä luontaistuotteita käyttää, kyllä niistä kannattaa kertoa lääkärilleen kuitenkin. Se tieto pitää olla jossain kirjattuna, jos vaikka joutuu sairaalaan. Mun lääkäri ei ollut edes kuullut tästä Sedixistä ennen kuin minä siitä hänelle kerroin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Kuulostaa järkyttävältä.

Tiedän, että esim mäkikuismaa ei missään nimessä saa käyttää joidenkin lääkkeiden kanssa, koska laskee tehoa voimakkaasti.

Mutta tuo on jo kummallista, että mieluummin rauhoittavia. Ja jotkut niitä ei saa vaikka oikeasti kipeästi tarvitsisi. Koittaako ne saada susta lääkeriippuvaista?

Jos koet kärsimyskukan paremmaksi, kuin rauhoittavan niin mene ihmeessä niillä! Lääkäreillä on aina se oma uskontonsa ja agendansa. Eihän lääkäreitä tarvittaisi, jos ihmiset hoitaisivat itse itsensä. Mutta googlaa tosiaan yhteisvaikutukset, yleensä englanniksi löytyy laajemmin tietoa kuin suomeksi.

Mä reagoin todella voimakkaasti kun otin yskänlääkettä kun olin mielialalääkityksellä, sain dissosiaatiota ja jopa hallusinaasioita, mulla oli puutumisia ja tuntohäiriöitä kehossa.

Terveydenhuolto ei osannut sanoa asiaan mitään, lääkkeiden pakkauksissa ei ollut varoituksia, mutta englannin kielellä löytyi että ovat vaarallisia yhdessä otettuna. Olo loppui hiljakseen pari päivää sen jälkeen kun lopetin yskänlääkkeen.

Lääkärit ei tosiaan tiedä kaikkea.

Joo, itsekin koen outona sen, että kuulemma kannattaa mieluummin ottaa rauhoittava lääke tarvittaessa kuin Sedix. Tietysti lääkärit suosittelee asioita joista he koulutuksensa mukaisesti jotain tietävät, ei he halua lähteä puoskaroimaan. Olen kyllä ottanut kaiken selville tuosta Sedixistä, tiedän että se esimerkiksi laskee verenpainetta, mutta mullahan sekin on vain plussaa koska mulla on jopa 3 lääkettä verenpaineeseen, mulla on siis todella pahana verenpainesairaus. Ja oon jo huomannut verenpaineeni laskeneen Sedixin käytöstä melkein liiankin alas, joten osaan sitten ja "iha itte" vähentää niitä verenpainelääkkeitäni. Mutta tosiaan jos jotain näitä luontaistuotteita käyttää, kyllä niistä kannattaa kertoa lääkärilleen kuitenkin. Se tieto pitää olla jossain kirjattuna, jos vaikka joutuu sairaalaan. Mun lääkäri ei ollut edes kuullut tästä Sedixistä ennen kuin minä siitä hänelle kerroin. 

Niin ja on tässä tietysti sekin, että lääkäri sanoo, että mun pitäisi mieluummin ottaa se rauhoittava lääke kuin Sedix, mutta kuitenkin on todella nihkeä määräämään niitä rauhoittavia mulle =D 

Että en saa ottaa Sedixiä, mutta ei oikein sitä rauhoittavaakaan annettas. Ilman mitään pitäisi siis pärjätä. Hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.

En nyt oikein pärjää yksin.

Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.

Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.

Ap

Ymmärrän, mutta ilmeisesti sulla on nyt vääränlainen lääkitys, jos ne kerran ei ollenkaan auta tai joudut koko ajan napsimaan rauhoittavia. Joten sun pitää nyt jaksaa vaatia itsellesi toimivia lääkkeitä. Väärät lääkkeet saattaa vain pahentaa oloa entisestään. Sopivaa lääkitystä voi joutua hakemaan pitkänkin aikaa, tiedän sen kokemuksesta ja se on tuskien tie kulkea, kun tuntuu ettei kukaan kuuntele eikä usko sua. Siinä täytyy vaan pitää puolensa, mutta pidä siinä sitten puolesi kun sun oireita vaan vähätellään ja oot muutenkin ihan loppu. 

Nyt on tärkeää, että yrität vain ottaa rennosti, tiedän että se on vaikeaa. Mutta tee sen minkä pystyt. Älä juo kahvia, ei alkoholia, osta kamomillateetä, keskity hengittämään syvään ja tarvittaessa paperipussiin. Jos sulla on se lääkäriaika perjantaina, sano sille suoraan että olosi on niin tuskainen ettet tiedä kuinka pitkään kestät enää. Älä kuitenkaan valehtele, koska se aiheuttaa vain sitä, että saat jotkut hevoslääkkeet mitkä ei kuulu sun tapauksen hoitoon ja sit oot taas väärillä lääkkeillä. Voit koittaa jotain luontaistuotteita, esimerkiksi Sedixistä on monella, myös itselläni ihan kohtalaisen hyvät kokemukset. Itse pärjäilin Sedixillä siihen asti, että löytyi minulle toimiva lääkityskombo, siis ahdistukseen nimenomaan. Tsemppiä ja voimia sinulle! 

Toimiva lääkitys olisi nyt vahvempi rauhoittava.

Edellisen pahoinpitelyn jälkeen pyysin psykiatria edes hetkeksi nostamaan annostusta tai määräämään rinnalle edes pienen paketin jotain muuta, oli ehdoton ei ja sitä tulee tällä olemaan nytkin, menen minimiannoksella ja se ei nyt riitä, en aio niitä lopun elämää syödä jatkuvasti ja olin niitä hyvin onnistunut omillani vähentämään ennen tätä.

Mua ahdistaa pelkkä ajatus tästä psykiatrista, viime kerran jälkeen en uskaltanut syödä kahteen päivään ja seuraavana päivänä hakkasin itseäni, en halua sille ja muita ei kaupungissa ole. Mua oikeesti kauhistuttaa tuo lääkäri.

En edes uskaltaisi tässä tilassa aloittaa yksin uutta mielialalääkitystä, olohan vain pahenee aina alussa. Miten paljon pahemmaksi tässä pitää mennä?

Eikö osastohoidon yksi kriteeri ole, että hoitamatta jättäminen pahentaa olennaisesti potilaan tilaa tai hän on vaaraksi itselleen?

Ap

Ei kai tässä nyt ole kyse siitä, että haluat osastolle päästäksesi turvaan väkivaltaiselta kumppanilta?

Anteeksi, en ollut tarpeeksi selkeä. Olen siis vastikään eronnut väkivaltaisesta kumppanista, tulin suhteessa useampaan otteeseen pahoinpidellyksi ja on taustalla toinenkin väkivaltainen suhde. En siis ole vaarassa sen suhteen enää, en ole turvakodin tarpeessa vaan tarvitsen apua itseni kanssa. Olen vaan kovin hädissään.

Olo on hieman rauhoittunut nyt iltaa kohden, pelottaa vaan kovasti etten saa edelleenkään apua.

Kiitos kaikille jotka antaa ohjeita ja tsemppaa ja jakaa kokemuksia♥️ sitä voi olla joskus tuntemattomankin empatialla ja avulla ihan todella suuri merkitys jollekulle. Sen verran omaan realiteettien, että kiusaajien kommentit ei tehoa.

Voin tulla tänne kertomaan huomenna, miten menee. Jospa joku muu vastaavassa tilanteessa joskus löytäis ketjun ja sais myös tukea ja kannustusta. Koitan nyt vaan selviytyä aamuun taas.

Kiitos ♥️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?

Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.

Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Kuulostaa järkyttävältä.

Tiedän, että esim mäkikuismaa ei missään nimessä saa käyttää joidenkin lääkkeiden kanssa, koska laskee tehoa voimakkaasti.

Mutta tuo on jo kummallista, että mieluummin rauhoittavia. Ja jotkut niitä ei saa vaikka oikeasti kipeästi tarvitsisi. Koittaako ne saada susta lääkeriippuvaista?

Jos koet kärsimyskukan paremmaksi, kuin rauhoittavan niin mene ihmeessä niillä! Lääkäreillä on aina se oma uskontonsa ja agendansa. Eihän lääkäreitä tarvittaisi, jos ihmiset hoitaisivat itse itsensä. Mutta googlaa tosiaan yhteisvaikutukset, yleensä englanniksi löytyy laajemmin tietoa kuin suomeksi.

Mä reagoin todella voimakkaasti kun otin yskänlääkettä kun olin mielialalääkityksellä, sain dissosiaatiota ja jopa hallusinaasioita, mulla oli puutumisia ja tuntohäiriöitä kehossa.

Terveydenhuolto ei osannut sanoa asiaan mitään, lääkkeiden pakkauksissa ei ollut varoituksia, mutta englannin kielellä löytyi että ovat vaarallisia yhdessä otettuna. Olo loppui hiljakseen pari päivää sen jälkeen kun lopetin yskänlääkkeen.

Lääkärit ei tosiaan tiedä kaikkea.

Joo, itsekin koen outona sen, että kuulemma kannattaa mieluummin ottaa rauhoittava lääke tarvittaessa kuin Sedix. Tietysti lääkärit suosittelee asioita joista he koulutuksensa mukaisesti jotain tietävät, ei he halua lähteä puoskaroimaan. Olen kyllä ottanut kaiken selville tuosta Sedixistä, tiedän että se esimerkiksi laskee verenpainetta, mutta mullahan sekin on vain plussaa koska mulla on jopa 3 lääkettä verenpaineeseen, mulla on siis todella pahana verenpainesairaus. Ja oon jo huomannut verenpaineeni laskeneen Sedixin käytöstä melkein liiankin alas, joten osaan sitten ja "iha itte" vähentää niitä verenpainelääkkeitäni. Mutta tosiaan jos jotain näitä luontaistuotteita käyttää, kyllä niistä kannattaa kertoa lääkärilleen kuitenkin. Se tieto pitää olla jossain kirjattuna, jos vaikka joutuu sairaalaan. Mun lääkäri ei ollut edes kuullut tästä Sedixistä ennen kuin minä siitä hänelle kerroin. 

Niin ja on tässä tietysti sekin, että lääkäri sanoo, että mun pitäisi mieluummin ottaa se rauhoittava lääke kuin Sedix, mutta kuitenkin on todella nihkeä määräämään niitä rauhoittavia mulle =D 

Että en saa ottaa Sedixiä, mutta ei oikein sitä rauhoittavaakaan annettas. Ilman mitään pitäisi siis pärjätä. Hienoa. 

Olen monta kertaa soitellut akuuttiin ja päivystykseen. Onko sulla lääkkeitä, pärjäätkö sä kotona? Joo, kyllähän mä pärjään näillä lääkkeillä mutta ei mulla ole lupaa ottaa niitä enempää.

No, ota lääkettä lisää ja joku soittelee huomenna. Saan lääkärin ajan ensi viikolle. Mulla alkaa olee nää lääkkeet loppu, kun niitä käsketään ottamaan yli reseptin, voinko saada nyt tähän akuuttiin tilanteeseen ylimääräisiä ettei ne lopu kesken?

-Ei missään nimessä, niihin jää koukkuun.

Anteeksi, mutta mitä nyt hlvettiä? Käskette ottamaan antamaanne lääkettä aina vaan lisää, mutta en saa kuitenkaan lisää lääkettä?

Jos jotain teistä kiinnostaa ryhtyä aktivistiksi, ja ruveta puolustamaan potilaiden oikeuksia rinnallani, niin tässä on linkki alkuperäiseen aloitukseeni: https://keskustelu.suomi24.fi/t/17408637/aion-perustaa-mielenterveysasi…!

Tämä on vasta alussa, mutta toivon löytäväni mahdollisimman paljon muita kiinnostuneita ajamaan tärkeää asiaa yhdessä eteenpäin! Ihmiset on saaneet kärsiä jo ihan liian paljon, ja kauan.

Hoitajalta ei ollut juuri apua.

Luulin, että käytäisiin läpi mun mielialaa ja saisin edes tiiviimpää seurantaa. En ehtinyt kertomaan kunnolla olostani kun koko aika kului väkivallan ja edellisen suhteen käsittelyyn. Osasto-asiaan ei mitään kantaa, tuntui ettei edes kuullut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ketamiinin ja sähköhoidon, onko joku oikeasti saanut niitä?
Käsittääkseni ensin käydään ihan kaikki muut keinot vuosia etsien ja niihin turvaudutaan vasta kun mikään muu ei oikeasti toimi.
Sinänsä sadistista, kun ketamiinihan käsittääkseni auttaisi jo tunneissa ja pistoksen vaikutus kestäisi päiviä. Sillä ajalla tuskainen potilas pystyisi suuntaamaan katseen tulevaisuuteen ja odottamaan sitä varsinaista hoitoa ja saamaan otteen siitä.

En itse ainakaan. Kyllä se niin menee, että ensin kokeillaan kaikki mahdolliset lääkkeet ja vasta jos ne ei tehoa, aletaan sähköttämään. Ketamiinista on paljon hyviä tutkimustuloksia, mutta jostain syystä niissäkin pihdataan viimeiseen asti. Eräs psykiatrini minulle kertoi jo vuosia sitten, että suomessa puhaltaa uudet tuulet ja alkaa tulla uusia hoitoja esimerkiksi juuri ketamiiniin liittyen. En ole kuitenkaan havainnut mitään siihen liittyen.

Kai siinäkin mättää se sama kuin kanapitzassa, että kyseessä on humjeh. (Pitää vähän muuttaa sanoja, kun ei niitä saa täällä ees sanoa.)  Onhan se sinänsä hassua, ettei mitään luonnosta löytyviä apukeinoja saa käyttää. Mullekin lääkäri sanoi kun olen tota Sedixiä käyttänyt (kärsimyskukkauute) ahdistukseen, että mulle olisi tarkoitus saada lääkitys kuntoon Ketipinorilla ja rauhoittavilla lääkkeillä ja jättää Sedix kokonaan pois, koska ei voi tietää miten se reagoi lääkkeiden kanssa. Itse kuitenkin olen todennut Sedixin ainakin joissakin tilanteissa jopa paremmaksi kuin rauhoittavan lääkkeen nopea humautus. Mutta yritä tätä selittää lääkärille. 

Kuulostaa järkyttävältä.
Tiedän, että esim mäkikuismaa ei missään nimessä saa käyttää joidenkin lääkkeiden kanssa, koska laskee tehoa voimakkaasti.
Mutta tuo on jo kummallista, että mieluummin rauhoittavia. Ja jotkut niitä ei saa vaikka oikeasti kipeästi tarvitsisi. Koittaako ne saada susta lääkeriippuvaista?
Jos koet kärsimyskukan paremmaksi, kuin rauhoittavan niin mene ihmeessä niillä! Lääkäreillä on aina se oma uskontonsa ja agendansa. Eihän lääkäreitä tarvittaisi, jos ihmiset hoitaisivat itse itsensä. Mutta googlaa tosiaan yhteisvaikutukset, yleensä englanniksi löytyy laajemmin tietoa kuin suomeksi.
Mä reagoin todella voimakkaasti kun otin yskänlääkettä kun olin mielialalääkityksellä, sain dissosiaatiota ja jopa hallusinaasioita, mulla oli puutumisia ja tuntohäiriöitä kehossa.
Terveydenhuolto ei osannut sanoa asiaan mitään, lääkkeiden pakkauksissa ei ollut varoituksia, mutta englannin kielellä löytyi että ovat vaarallisia yhdessä otettuna. Olo loppui hiljakseen pari päivää sen jälkeen kun lopetin yskänlääkkeen.
Lääkärit ei tosiaan tiedä kaikkea.

Joo, itsekin koen outona sen, että kuulemma kannattaa mieluummin ottaa rauhoittava lääke tarvittaessa kuin Sedix. Tietysti lääkärit suosittelee asioita joista he koulutuksensa mukaisesti jotain tietävät, ei he halua lähteä puoskaroimaan. Olen kyllä ottanut kaiken selville tuosta Sedixistä, tiedän että se esimerkiksi laskee verenpainetta, mutta mullahan sekin on vain plussaa koska mulla on jopa 3 lääkettä verenpaineeseen, mulla on siis todella pahana verenpainesairaus. Ja oon jo huomannut verenpaineeni laskeneen Sedixin käytöstä melkein liiankin alas, joten osaan sitten ja "iha itte" vähentää niitä verenpainelääkkeitäni. Mutta tosiaan jos jotain näitä luontaistuotteita käyttää, kyllä niistä kannattaa kertoa lääkärilleen kuitenkin. Se tieto pitää olla jossain kirjattuna, jos vaikka joutuu sairaalaan. Mun lääkäri ei ollut edes kuullut tästä Sedixistä ennen kuin minä siitä hänelle kerroin. 

Niin ja on tässä tietysti sekin, että lääkäri sanoo, että mun pitäisi mieluummin ottaa se rauhoittava lääke kuin Sedix, mutta kuitenkin on todella nihkeä määräämään niitä rauhoittavia mulle =D 

Että en saa ottaa Sedixiä, mutta ei oikein sitä rauhoittavaakaan annettas. Ilman mitään pitäisi siis pärjätä. Hienoa. 

Olen monta kertaa soitellut akuuttiin ja päivystykseen. Onko sulla lääkkeitä, pärjäätkö sä kotona? Joo, kyllähän mä pärjään näillä lääkkeillä mutta ei mulla ole lupaa ottaa niitä enempää.
No, ota lääkettä lisää ja joku soittelee huomenna. Saan lääkärin ajan ensi viikolle. Mulla alkaa olee nää lääkkeet loppu, kun niitä käsketään ottamaan yli reseptin, voinko saada nyt tähän akuuttiin tilanteeseen ylimääräisiä ettei ne lopu kesken?
-Ei missään nimessä, niihin jää koukkuun.

Anteeksi, mutta mitä nyt hlvettiä? Käskette ottamaan antamaanne lääkettä aina vaan lisää, mutta en saa kuitenkaan lisää lääkettä?

Näin. Ei noissa annetuissa neuvoissa ole mitään järkeä. Kovin tuttua ikävä kyllä. 

Nostan

Kannattaa ottaa huomioon sellainenkin asia, että ainakin HUS-alueella hoitajien joukkopako psykiatrialtakin on ollut viimeisen vuoden sisällä hurja. Vaikuttaa sekä poliklinikkaan että osastoihin, joudutaan siirtämään henkilökuntaa polilta osastolle ja vähentämään potilaspaikkoja kun vuoroihin ei saada tarpeeksi väkeä. Eli jos tuntuu että hoitaja "ei ole kuulevinaan" osastopyyntöä niin voi olla että johtuu siitä, että tietää että mahikset saada sulle osastopaikkaa on nolla.
Ei oo potilaiden vika, mutta surullinen tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei sais osastolle millään enää. Koin lääkkeistä haittaa niin tunkivat vain lisää. Sitten kaksin kappalein pillereitä lääkkeitä haittavaikutuksiin ja oll vaan paheni. Alkuperäinen syyni hakeutuakin osastolle oli oikeastaan vieroitusoireista puhjennut olo. Eivät ottaneet haittoja millään lailla vakavasti. Olin turra hidas zombi, joka kävi hitaalla. Kärsin siitä olosta kun tiesin että joku ei ole kunnossa niiden lääkkeiden seurauksena Kylmäkiskoinen kolkko paikka.Olen aina mielummin kotona kuin ikikuuna päivänä menisin tuonne pillerihuuruiseen paikkaan kauhomaan erivärisiä nappeja suuhuni kolme kertaa päivässä. Olo alkoi oikeastaan normalisoitua vasta kun pääsin kotiin ja alasajoin minulle aloitettuja pillereitä kun niidenKIN vieroitusoireet oli ensin podettu.

Jotkut luulee että nuo on jotain rentoutumispaikkoja. Hahaha juu juu.

Miksi siellä on leposidehuoneitakin ja joissain paikoissa sisälle mennään metallinpaljastimien läpi ? Tarvittaessa pakkolääkitsevät ihmisiä. Siellä on vaikka minkälaista hiihtäjää sisällä ja kun sitä touhua seuraa niin se on aika stressaavaa ja ahdistavaa pahimmillaan. Keksisin parempiakin rentoutuspaikkoja.

Rentoutuspaikkoja?
Tuskin sinne kukaan lomalle haluaa.
Joskus ihminen tarvitsee turvaa itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin osastolle viime talvena kun lapseni kuoli äkillisesti. En pystynyt syömään tai nukkumaan, sairautena komplisoitunut ptsd jo ennestään. Sain lähetteen omalta psykiatrilta, joka soitti päivystykseen ja sopi osastopaikan valmiiksi samalle päivälle päivystäjän kanssa. Täällä vaaditaan lääkärin lähete että pääsee psyk. päivystykseen.

Olin osastolla 9 päivää. En ollut itsetuhoinen tai vaaraksi, vaan vapaaehtoisella kriisijaksolla. Minua se auttoi pahimman shokin yli, kotiutuessa pystyin syömään taas ja nukkumaan jonkin verran.

Ap, jos sinulla on tuttu hoitotaho niin ota sinne yhteyttä ja pyydä kriisijaksoa. Niitä voi saada vaikka sitä ei mainosteta.
Minusta tuntuu että isoin asia osastolle pääsyssä oli oman lääkärini päättäväisyys asian hoidossa.

Voimia

Ap täällä moi.

Hakeuduin nyt sit muutama päivä aloituksen jälkeen päivystykseen ja pääsin osastolle, oli se kyllä työn takana ja olisi tehnyt mieli kääntyä moneen otteeseen, mutta mulla oli tukea mukana joka vakuutti että tää ihminen tarvitsee apua nyt eikä sitä voi yksin jättää.

Ensin soiteltiin psykiatriselle sekä päivystykseen, jossa ohjattiin päivystykseen "jos ei vaan kertakaikkiaan pärjää". Päivystykseen tultua vuoronumero ja odoteltiin hoidon kiireellisyyden arviointia. Sen jälkeen odoteltiin lääkäriä joka otti yhteyttä akuuttipsykiatriaan ja sitten taas odoteltiin.
Akuuttipsykiatriasta jututettiin ja kyseltiin mm "onko itsetuhoisia ajatuksia, kuinka olet nukkunut jne". Kysyi myös että "no mitä sä sieltä osastolta oikein odotat, mitä siellä voi sun hyväksi tehdä". Tuossa vaiheessa totesin jo aika lamaantuneena että ihan vaan hengissä pysymistä, mä en enää jaksa vaan jaksaa. Yritettiin myös kovasti pitkään tarjota tiiviimpää avohoitoa "entä jos me joka päivä soitetaan ja kysytään vointia, sulla on täällä käynti psykiatriselle hoitajalle ensi viikolla?" Ei, se ei nyt riitä, mä olen niin tuskainen ja olo on niin sietämätön että mä en sinne asti selviä"
Kysyi vielä perään että "ai, siis onko sulla ihan itsetuhoisia aikomuksia?" 🤦
Sen jälkeen odotin taas lääkäriä, joka kyseli samoja kysymyksiä ja soitteli osastolle onko tilaa ja painotti kuinka paikat on täynnä. Pahoitteli myös tilannetta, että jos itse vielä tajuaa tarvitsevansa apua, niin sitä ei meinaa saada, paikat on niin täynnä.
Olin tuossa vaiheessa vielä aivan vakuuttunut, että mitään apua en saa, mut käännytetään takaisin ja olisin varmasti lähtenyt jo moneen otteeseen, jos mulla ei olisi ollut joku vieressä pitämässä mun puolia.
Mutta monen tunnin odottelun, pompottelun ja vakuuttelun jälkeen ystävällinen hoitaja tuli hakemaan, pääsin vuoteeseen, sain heti lääkkeen ja aloin itkemään, pian pääsin akuuttiosastolle omaan huoneeseen, jossa olen ollut turvassa
Hoitajat on olleet ihania ja empaattisia, mua on käyty jututtamassa ja lääkäri konsultoi jo psykiatria lääkityksestä, vaikka psykiatria en ole vielä nähnytkään. Mun ei tarvitse esittää urheaa ja pärjäävää, mä saan olla rehellinen, mun pelkoja kuunnellaan ja ne otetaan todesta.
Oloa tarkistellaan ja kysellään pärjäisinkö jo kotona ja mitä apuja tarvitsen, mutta ei ole kiirehditty lähtemään. Koen, että mua on vihdoin kuultu ja ehkä jopa tästä seuraa oikeaa apua.

Toivottavasti joku muu joskus löytää tämän ja saa myös voimaa hakea ja vaatia apua synkällä hetkellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No siis kyllähän osastolle pääsee kun alat tuolla kylmentämään muita ja huutaan samalla vaikka jotain sekavia

Suomen mielenterveyshuolto on täysin rappiolla. Kaikilla liikaa töitä, paikkoja karsitaan, tarvitsevat jäävät ilman hoitoa, ns terapiatakuu on täyttä pskanjauhamista.

Tosiaan tarvitsee olla jo todella vaarallinen itselleen, ja mieluummin muillekin, ennenkuin hoitopaikka aukeaa. Ja siinä vaiheessa on voinut jo useamman ihmisen elämä mennä pilalle.

Varmaan lukua psykiatriksi itse nopeammin kuin pääsee hoitoon.