Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen osastolle?
25.04.2022 |
Mulla ei enää voimat riitä. En ole vielä tekemässä itselleni mitään pahaa, mutta jos tää oli ei lopu niin lopetan sen kyllä jossain vaiheessa.
Olen vuoden sisään kolmesti pyytänyt, eivät ole ottaneet.
Kerran kuukaudessa juttelu hoitajan kanssa ei nyt riitä. Yksi rauhoittava päivässä ei nyt riitä, en jaksa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Missä asut? Suomessa on paljon paikkakuntia, joilla toimii tehostettu psykiatrinen avohoito tai on päiväsairaalatoimintaa. Ole hoitavaan henkilöön tai suoraan hoidosta vastaavaan lääkäriin yhteydessä ja pyydä lähetettä ko. paikkaan. Joudut varmaan odottamaan päiväsairaalapaikkaa vähän aikaa, mutta tehostettua hoitoa olisi kuitenkin tulossa.
En ota kantaa ap tapaukseen, mutta mua ainakin pidetään Hgissä liian hyväkuntoisena mihinkään päiväsairaaloihinkaan ja jopa psyk polille. Hoitoni on siis terveysasemalla, vaikka toimintakykyni on sitä tasoa että makaan päivät sängyssä ja mietin itsemurhaa. Ja se ta-hoito on pelkkää lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Valitettavasti hoitoon pääseminen osastolle vaatii yleensä jotain näistä kolmesta: itsetuhoisuus, vaarallisuus muille tai harhaisuus/psykoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asut? Suomessa on paljon paikkakuntia, joilla toimii tehostettu psykiatrinen avohoito tai on päiväsairaalatoimintaa. Ole hoitavaan henkilöön tai suoraan hoidosta vastaavaan lääkäriin yhteydessä ja pyydä lähetettä ko. paikkaan. Joudut varmaan odottamaan päiväsairaalapaikkaa vähän aikaa, mutta tehostettua hoitoa olisi kuitenkin tulossa.
En ota kantaa ap tapaukseen, mutta mua ainakin pidetään Hgissä liian hyväkuntoisena mihinkään päiväsairaaloihinkaan ja jopa psyk polille. Hoitoni on siis terveysasemalla, vaikka toimintakykyni on sitä tasoa että makaan päivät sängyssä ja mietin itsemurhaa. Ja se ta-hoito on pelkkää lääkitystä.
Pelkkää lääkitystä se osastohoitokin on. Tietysti siellä on muita ihmisiä ja hoitajat saattaa vähän jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä kerto, ettet ole tekemässä itsellesi mitään!
Kerrot tappavasti itsesi ja suunnittelet kuinka. Ja kerrot sen myös.Itseasiassa olen aiemmin jemmannut mm kaksi purkkia ketipinoria tätä varten. Myös muita mielialalääkkeitä löytyy iso liuta.
Pelkään vaan, että jos kerron tuosta niin ottavat vaan mun rauhoittavat pois kokonaan enkä silti saa apua. Pysyn kasassa hädintuskin vaan rauhoittavalla jotka nyt loppuu ennen aikojaan jos tää vauhti jatkuu.Ap
Mulla oli tuo vaihe että piilotin lääkepusseja. Helpotti että tiesi että "apu" on lähellä jos muu ei auta. Nyt jälkikäteen ajateltuna se oli niin sairas ajatus lähinnä harhaluulo avusta. Mutta se todistaa että ihminen on todella pohjalla. Mutta ymmärrän ajatuksen että et uskalla puhua kellekkään. Itse elin 3 vuotta päivittäistä painajaista, ja tuskaa helpotti jonkin verran että lääkkeiden kanssa sai sentään nukuttua. Mutta päivät hereillä olivat jotain pahaa ja henkistä kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joitakinhetkiävaihtaisinpois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Miten sinne hakeuduit ja pääsit?
Sitä varten on sosiaalityöntekijät.
Minä pääsin hoitoon sitä kautta kun sossu hoiti asioitani eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on oltava psykkootisen ahdistunut ja tottakai tähän liittyy se, ettet mitenkään selviä mistään päivittäisistä askareista. Jos voisit vielä olla ulkoisesti hoitamaton ja likainen ja kertoa kuinka äänet käskee, niin eiköhän se paikka järjesty. Lisäksi sinun on muistettava, ettei tarina voi vaihtua, kun toinen ihminen kysyy sinulta. Sinun on siis oikeasti oltava toimeton ja foobinen pitkän aikaa, ei vaan esittää sitä.
Vierailija kirjoitti:
joitakinhetkiävaihtaisinpois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Miten sinne hakeuduit ja pääsit?
Pää vain hajosi. Olin vuorokauden hukassa kaikilta ja etsinnän kautta terveyskeskukseen ja sitä kautta lähetteellä sairaalaan. Kun ihminen on oikeasti huonossa kunnossa niin sillä pitäisi olla kontakti mistä haetaan päivän lääkeannos eikä niin että itse toimit dosetin vartijana. Anteeksi että kirjoitin näin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joitakinhetkiävaihtaisinpois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Olen jo puolitoista vuotta yrittänyt saada apua itselleni. Koen jåäneeni täysin heitteille.
Ehkä jos olisivat mut ottaneet jo kun ensimmäistä kertaa pyysin, niin asiat olisi jo paremmin.
En jaksa yksin, mutta en jaksaisi hakea apua turhaan, alan olla valmis luovuttamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten on sosiaalityöntekijät.
Minä pääsin hoitoon sitä kautta kun sossu hoiti asioitani eteenpäin.
Pitääkö tässä akuutissa kriisissä nyt alkaa vielä etsimään itselleen sosiaalityöntekijää? 😳
Ei hitto en jaksa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joitakinhetkiävaihtaisinpois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Miten sinne hakeuduit ja pääsit?
Pää vain hajosi. Olin vuorokauden hukassa kaikilta ja etsinnän kautta terveyskeskukseen ja sitä kautta lähetteellä sairaalaan. Kun ihminen on oikeasti huonossa kunnossa niin sillä pitäisi olla kontakti mistä haetaan päivän lääkeannos eikä niin että itse toimit dosetin vartijana. Anteeksi että kirjoitin näin suoraan.
Niin olen tuo sama joka kirjoitti myös lääkepussin piilottamisesta. Tämä ketju jotenkin pysäytti. Edelleen toivon ap.lle voimia. Itselläni oli voimalauseena vuosia ettei ole toivottomia tapauksia, toisilla vain vie hieman enemmän aikaa selviytyä. Aurinkoa päiviisi. :)
Vierailija kirjoitti:
joitakinhetkiävaihtaisinpois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siellä osastolla tapahtuu? Tai mitä toivot ja odotat sieltä? Voin kertoa, että ei siellä oikeasti kuin olla möllötetä ja säädetään lääkitys kohdilleen. Sitten lähetetään kotiin.
En nyt oikein pärjää yksin.
Jos laittaisivatkin lääkityksen kuntoon ja pääsisin tästä olosta eroon kun vaan itken, enkä pysty mihinkään. Olen oikeasti tosi tuskainen. Olen monta päivää vaan itkenyt ja nyyhkyttänyt miksei kukaan auta mua.
Pelkkä "möllöttäminen" kuulostaa taivaalta tähän verrattuna.Ap
Itse osastolla olleena, niin siellä on turvassa itseltään. Lukittu ovi rappuun ja käytävään rauhoitti kummasti. Itse pääsin itsetuhoisuuden takia osastolle. Toki lähetteellä menin ja osaston lääkäri vielä haastatteli. Ikävä kyllä mahdollinen pääsy osastolle kulkee sen pahimman tien kautta. Mutta tiedän mitä epätoivo on.
Itse elän tällä hetkellä tuen piirissä, ja apu on lähellä ja nopeammin saatavissa.
Voimia sinulle.
Olen jo puolitoista vuotta yrittänyt saada apua itselleni. Koen jåäneeni täysin heitteille.
Ehkä jos olisivat mut ottaneet jo kun ensimmäistä kertaa pyysin, niin asiat olisi jo paremmin.
En jaksa yksin, mutta en jaksaisi hakea apua turhaan, alan olla valmis luovuttamaan.Ap
Tähän on vaikea edes kirjoittaa latteuksia niinkuin kyllä se siitä jne. Itse sairastuin masennukseen 10 vuotta sitten. Ensimmäinen hoitojakso oli sairaalassa puoli vuotta. En tiedä oliko hoitoonpääsy ennen nopeampaa. Mutta kun oli niitä jaksoja kun asiat olivat paremmin niin ajatuskin sairaalasta oli hyytävä.
Sen aina tiesi koska tilanne oli niin paha että se oli se paras päätös mennä lähetteellä sairaalaan.
Toki olen ollut tahdonvastaisessa hoidossa useimmin.
Nyt on jo vuosia ollut parempia jaksoja. Vaikka olin toivoton tapaus.
Nyt täytyy rientää asioille, mutta voimia sinulle. Toivon puolestasi että saat asiasi järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pääsikö n.5 vuotta sittenkin helpommin osastolle..
Jaksa nyt vaan väkisin raahautua sinne päivystykseen. Sanot ettet jaksa enää ja kerrot että pelkäät tekeväsi itsellesi jotain. Sano, että tiedät että lähetätte minut kuitenkin kotiin, mutta pakko oli yrittää hakea apua. Josko sitten kuulisivat?
Tiedän mitä toi on, mulle antoivat kerran päivystyksestä 1kpl 25mg ketipinorin käteen ja lähettivät kotiin. Sekosin ihan totaalisesti, dissosiaatiota mullakin. En tiedä miten selvisin seuraavaan aamuun, mutta palasin takaisin heti aamusta ja toistin asiani. Sitten pääsinkin jo eteenpäin kohti sairaalaa.
Sun pitää nyt vaan jaksaa yrittää vaatia itsellesi apua. Koita jaksaa. Lähetän sulle telepatiana niin paljon voimia, että pystyt siihen! 💪🏻
Soitin akuuttiin ja pyysin päästä hoitoon. Sain ajan vasta perjantaille 😥
Entä jos en pääse sittenkään?
Selvitä ne asiat kirjoitti:
Huomaatko että ne ihmiset ei pysty auttamaan muulla kuin kaavoilla tai lääkkeillä ja sitä teet nyt itsekin ihan samaa.Kestät kyllä elää.Jos olet tehnyt jonkun rikoksen tai pahaa niin se aiheuttaa ahdistusta sielussa joten ala tunnustaa vaikka kirjoittamalla paperille mitä olet tehnyt.Poliisit kyllä ymmärtää hyvin ihmisiä joita kaduttaa.Olosi helpottuu heti.
Kai tämäkin mulkku postaaja tietää, että vakavasti masentunut ihan syytön ihminen voi pelätä tehneensä jotain pahaa/syntiä aiheetta tai uskoa muiden kuvittelevan masentuneen tehneen.
Vierailija kirjoitti:
Selvitä ne asiat kirjoitti:
Huomaatko että ne ihmiset ei pysty auttamaan muulla kuin kaavoilla tai lääkkeillä ja sitä teet nyt itsekin ihan samaa.Kestät kyllä elää.Jos olet tehnyt jonkun rikoksen tai pahaa niin se aiheuttaa ahdistusta sielussa joten ala tunnustaa vaikka kirjoittamalla paperille mitä olet tehnyt.Poliisit kyllä ymmärtää hyvin ihmisiä joita kaduttaa.Olosi helpottuu heti.
Kai tämäkin mulkku postaaja tietää, että vakavasti masentunut ihan syytön ihminen voi pelätä tehneensä jotain pahaa/syntiä aiheetta tai uskoa muiden kuvittelevan masentuneen tehneen.
Sinänsä kirjoittaja onnistui, kun tunnen että jostain mua rangaistaan kun olen niin yksin ja ehkä olen sit vaan ansainnut tämän olon jonkun tekoni takia.
Tosin mut on pahoinpidelty useampaan otteeseen, itse en ole tehnyt rikoksia.
Miksi mun pitäis kestää kun elämään ei sit sen kestämisen lisäksi muuta mahdu?
Jos tää hoituis poliisilla, niin menisin heti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tarjota ees juttelua, pelkästään lääkkeitä. On sanottu rivien välistä, että nykyään osastolle päästäkseen ei-psykoottisen henkilön pitää olla konkreettisesti yrittänyt itsemurhaa osastolle päästäkseen. Mulle on sanottu: "jos itsetuhoisuus pysyy vaan ajatuksen tasolla, siitä ei oo mitään vaaraa". Viis siitä mikä toimintakyky on. Tämä siis Hgissä.
Kun on tarpeeksi lamaantunut, niin eihän siinä edes jaksa olla itsetuhoinen.
Pitääkö siis "parantua" sen verran että jaksaa yrittää itsemurhaa tai muuten satuttaa itseään?
Todella kieroa.
Osastot ovat niin täynnä ettei sinne oteta "turhaan". En vähättele, mutta mieti pärjäätkö kotona vrt menisit osastolle, jossa ei oo mitään muuta kuin, että saat lääkkeitä ja vähän keskustelua. Tietysti siinä tulee se turvallisuuden tunne, että saat luvan romahtaa siellä. Ei tarvi kannatella itseäsi. Mutta voithan tehdä sen myös kotona eli tunne itsesi turvaan ja päästä irti ja anna itsesi romahtaa. Pääset ainakin näin osastolle. Taasen jos oot itsetuhoinen niin sut viedään suljetulle.
Missä sun lähimmäiset/ystävät ovat? Puhutko kenelläkään oloistasi? Jos et niin puhu, vaikki kiville! Se helpottaa tuskaa.
T: Osastolla kolme kertaa ollut