Elämänhalun menetys. Mistä saitte voimia jatkaa?

Sama tilanne. En tiedä, miten auttaa kun tuntuu että itekin on kaikkien hylkiö eikä ketään kiinnosta.

Alkoholilla saan itse oloni hyväksi. Kun juo, niin asiat tuntuvat luistavan.

Työttömänä ja rahattomana kannattaa käyttää runsas vapaa-aika ilmaisiin ja halpoihin harrastuksiin. Tee itsellesi kunto-ohjelma, joka antaa päivällesi ryhtiä ja raamit.

Ulkoilu, lenkkeily, patikointi ja pyöräily ovat täysin ilmaisia (jos jo omistat pyörän).

Uimaan ja kuntosalille pääset alennettuun hintaan.

Mitä muuta liikunnallista keksit ja haluaisit harrastaa?

Kunnon ylläpito auttaa myös jaksamaan henkisesti ja estää sinua vajoamasta apatiaan.

Jos et jaksa lukea, kuuntele äänikirjoja. Nykyään niitä on laidasta laitaan, saa myös kirjastosta.

Voisit terapoida itseäsi tekemällä taidetta. Kyllä: maalaaminen tai mikä sitten onkin se omin tapa ilmaista itseään (vaikka paperin repiminen, ja silpun liimaus) on hyvin rentouttavaa, vapauttavaa. Et tee taidetta kenenkään katsottavaksi, vaan purkaaksesi tuntojasi.

Asennoituminen niin, että itse hyväksyy tilanteensa (työtön), eikä ainakaan häpeile sitä, on kaiken a ja o. Et ole sen huonompi ihminen kuin ennenkään, tai kuin muutkaan, vaikka nyt olet "between jobs".

Sinun ei tarvitse identifioitua työttömäksi! Se ei määritä sinun persoonaasi.

Tsemppiä kevääseen!

P.s. en tiedä missä asut. Eri paikkakunnilla on monenlaista "joutoväen" aktiviteettia. Esim. Turussa on yhdistyksen omistama iso purjevene, jota nyt kunnostetaan kesän purjehduksia varten. Se on hienoa, että pääsee purjeilla merelle ja saaristoon mukavassa porukassa, vaikkei taskussa ole latia latia. 👌🏼

Ai ei rahat riitä? Ei asiat vielä niin huonosti ole jos itketään vielä rahasta.

Kantsii tsekata oma käsitys ihmisarvosta. Suomalaiset on sellasia työuskovaisia että työttömänä luulevat olevansa heti laakista huonompia ihmisiä koska arvottavat itsensä ja muut suoritusperusteisesti. Eikö semmonen oo hiukan turhan pinnallista?

Aamen. Aseta itsellesi päivä tulevaisuuteen johon asti katsot tilannetta. Minä pistin 30.7.2026, silloin nuorin täyttää 18 vuotta. Siihen asti elän vaikka piruuttani.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei rahat riitä? Ei asiat vielä niin huonosti ole jos itketään vielä rahasta.

Tulin tästä surulliseksi ja pettyneeksi. Vaikka tämä palstailu voikin olla vitsiä sinulle, niin täällä on ihan oikea ihminen tämän minun kirjoitukseni takia.

-ap

Usko Jeesukseen pelasti mun elämän - kirjaimellisesti. Kärsin vuosia siitä, että koin mun elämän täysin merkityksettömäksi ja mulla oli itsemurha-ajatuksia 11-vuotiaasta lähtien. Tulin uskoon 28-vuotiaana ja ne ajatukset loppuivat kuin seinään ja ovat pysyneet poissa. Elin ennen kivenkovana ateistina ja olin koittanut kaikki muut apukeinot ja mitkään niistä eivät tuoneet tyydyttävää lopputulosta. Psykoterapiat, lääkkeet ja kaikki muut itsehoitokeinot tuli käytyä läpi. Oli niistä jotain apua, mutta pidempiaikaista helpotusta ja tyydytystä ne eivät tarjonneet. Olin jo niin pohjalla itseni kanssa, että viimeisenä vaihtoehtona suljin käteni ristiin ja pyysin Jeesusta tulemaan apuun, mikäli hän olisi olemassa. Se oli mun elämäni paras teko. Jonkin aikaa kului, eikä mitään tapahtunut, kunnes yhtenä päivänä koin ihmeellisen ennennäkemättömän hetken, jolloin tunsin että Jeesus tuli väliin ja täytti koko mun sydämen rakkaudella ja ilolla. Sitä ei voi selittää sanoilla miltä tuollainen kokemus tuntuu. Usko antoi mun elämälle vakaan pohjan, jonka ansiosta sain mun elämälle tarkoituksen ja olen osannut iloita olemassaolosta ihan uudella tavalla. Tietenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja on paljon myös tuskaa ja surua. Uskossa ollessa kuitenkin on erilainen toivo, jonka varaan voi turvata murheiden ja vaikeuksien keskellä.

Niin kauan kuin sinua ei mustamaalata, vainota, käytetä henkistä ja fyysistä väkivaltaa sinua vastaan... sinulla on mahdollisuuksia ainakin nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Usko Jeesukseen pelasti mun elämän - kirjaimellisesti. Kärsin vuosia siitä, että koin mun elämän täysin merkityksettömäksi ja mulla oli itsemurha-ajatuksia 11-vuotiaasta lähtien. Tulin uskoon 28-vuotiaana ja ne ajatukset loppuivat kuin seinään ja ovat pysyneet poissa. Elin ennen kivenkovana ateistina ja olin koittanut kaikki muut apukeinot ja mitkään niistä eivät tuoneet tyydyttävää lopputulosta. Psykoterapiat, lääkkeet ja kaikki muut itsehoitokeinot tuli käytyä läpi. Oli niistä jotain apua, mutta pidempiaikaista helpotusta ja tyydytystä ne eivät tarjonneet. Olin jo niin pohjalla itseni kanssa, että viimeisenä vaihtoehtona suljin käteni ristiin ja pyysin Jeesusta tulemaan apuun, mikäli hän olisi olemassa. Se oli mun elämäni paras teko. Jonkin aikaa kului, eikä mitään tapahtunut, kunnes yhtenä päivänä koin ihmeellisen ennennäkemättömän hetken, jolloin tunsin että Jeesus tuli väliin ja täytti koko mun sydämen rakkaudella ja ilolla. Sitä ei voi selittää sanoilla miltä tuollainen kokemus tuntuu. Usko antoi mun elämälle vakaan pohjan, jonka ansiosta sain mun elämälle tarkoituksen ja olen osannut iloita olemassaolosta ihan uudella tavalla. Tietenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja on paljon myös tuskaa ja surua. Uskossa ollessa kuitenkin on erilainen toivo, jonka varaan voi turvata murheiden ja vaikeuksien keskellä.

Kiitos vastauksestasi. Olen itseasiassa välillä yrittänyt tulla uskoon, koska uskon, että uskominen voisi parantaa oloa. Ongelmani on vain se, että en pysty päättämään, että uskoisin. Sitä on vaikea selittää, mutta en vaan kerta kaikkiaan näe tai tunne sitä, mitä uskovaiset ympärilläni näkevät ja kokevat. Enkä voi uskoa ilman uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä ja rahattomana kannattaa käyttää runsas vapaa-aika ilmaisiin ja halpoihin harrastuksiin. Tee itsellesi kunto-ohjelma, joka antaa päivällesi ryhtiä ja raamit.

Ulkoilu, lenkkeily, patikointi ja pyöräily ovat täysin ilmaisia (jos jo omistat pyörän).

Uimaan ja kuntosalille pääset alennettuun hintaan.

Mitä muuta liikunnallista keksit ja haluaisit harrastaa?

Kunnon ylläpito auttaa myös jaksamaan henkisesti ja estää sinua vajoamasta apatiaan.

Jos et jaksa lukea, kuuntele äänikirjoja. Nykyään niitä on laidasta laitaan, saa myös kirjastosta.

Voisit terapoida itseäsi tekemällä taidetta. Kyllä: maalaaminen tai mikä sitten onkin se omin tapa ilmaista itseään (vaikka paperin repiminen, ja silpun liimaus) on hyvin rentouttavaa, vapauttavaa. Et tee taidetta kenenkään katsottavaksi, vaan purkaaksesi tuntojasi.

Asennoituminen niin, että itse hyväksyy tilanteensa (työtön), eikä ainakaan häpeile sitä, on kaiken a ja o. Et ole sen huonompi ihminen kuin ennenkään, tai kuin muutkaan, vaikka nyt olet "between jobs".

Sinun ei tarvitse identifioitua työttömäksi! Se ei määritä sinun persoonaasi.

Tsemppiä kevääseen!

P.s. en tiedä missä asut. Eri paikkakunnilla on monenlaista "joutoväen" aktiviteettia. Esim. Turussa on yhdistyksen omistama iso purjevene, jota nyt kunnostetaan kesän purjehduksia varten. Se on hienoa, että pääsee purjeilla merelle ja saaristoon mukavassa porukassa, vaikkei taskussa ole latia latia. 👌🏼

Kiitos ihanasta vastauksesta. Vaikutat lempeältä ja ystävälliseltä ihmiseltä. Kaikkea hyvää sinunkin kevääseen. -ap

Mulla auttaa teini. Hänet on saatava kasvatettua aikuiseksi vaikka oma elämä on kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholilla saan itse oloni hyväksi. Kun juo, niin asiat tuntuvat luistavan.

Jep, ”tuntuvat” luistavan..kun selviät niin huomaat, että ei, ne eivät todellakaan luistaneet, ainostaan luisuivat huonommaksi.

Mä en jaksaisi päivääkään, jos en olisi uskossa Jeesukseen. Niin hlvtllinen ahdistus päällä ja toivoin jo itseäni Jumalan pyhän saunan taakse päiviäni päättämään. Ehkä jotain virkaa sitten vielä on, kun täytyy täällä olla. Itse en ole ollut useaan vuoteen työttömänä, mutta kun tuo puoliso tuossa vierellä on koko yhteisen aikamme ollut joko 0e-540eurolla ja itse pitää vain jaksaa ja pysyä terveenä, niin alkaa tämä pää haljeta. Ja jotta saamme asua tässä kodissa jossa ollaan, se täytyisi nyt ostaa omaksi mikä tarkoittaa sairaan isoa velkaa (tällaisena maailmanaika maailman tyhmintä). 

Itse ehdotan maalliselta puolelta Suomen ladun yhdistystä, jossa on ulkoilu- ja liikuntatoimintaa ilmaiseksi tai parilla kympillä. Ja hengelliseltä puolelta seurakunnan toimintaa. Seurakunnalta voit löytää matalan kynnyksen toimintaa. Myös useilla seurakunnilla on ruokakassijakelua, johon voi itse mennä vapaaehtoiseksi ja saada kassinkin mukaansa. 

Uusi alku ulkomailla (EU-maassa tms.). Se auttaa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko Jeesukseen pelasti mun elämän - kirjaimellisesti. Kärsin vuosia siitä, että koin mun elämän täysin merkityksettömäksi ja mulla oli itsemurha-ajatuksia 11-vuotiaasta lähtien. Tulin uskoon 28-vuotiaana ja ne ajatukset loppuivat kuin seinään ja ovat pysyneet poissa. Elin ennen kivenkovana ateistina ja olin koittanut kaikki muut apukeinot ja mitkään niistä eivät tuoneet tyydyttävää lopputulosta. Psykoterapiat, lääkkeet ja kaikki muut itsehoitokeinot tuli käytyä läpi. Oli niistä jotain apua, mutta pidempiaikaista helpotusta ja tyydytystä ne eivät tarjonneet. Olin jo niin pohjalla itseni kanssa, että viimeisenä vaihtoehtona suljin käteni ristiin ja pyysin Jeesusta tulemaan apuun, mikäli hän olisi olemassa. Se oli mun elämäni paras teko. Jonkin aikaa kului, eikä mitään tapahtunut, kunnes yhtenä päivänä koin ihmeellisen ennennäkemättömän hetken, jolloin tunsin että Jeesus tuli väliin ja täytti koko mun sydämen rakkaudella ja ilolla. Sitä ei voi selittää sanoilla miltä tuollainen kokemus tuntuu. Usko antoi mun elämälle vakaan pohjan, jonka ansiosta sain mun elämälle tarkoituksen ja olen osannut iloita olemassaolosta ihan uudella tavalla. Tietenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja on paljon myös tuskaa ja surua. Uskossa ollessa kuitenkin on erilainen toivo, jonka varaan voi turvata murheiden ja vaikeuksien keskellä.

Kiitos vastauksestasi. Olen itseasiassa välillä yrittänyt tulla uskoon, koska uskon, että uskominen voisi parantaa oloa. Ongelmani on vain se, että en pysty päättämään, että uskoisin. Sitä on vaikea selittää, mutta en vaan kerta kaikkiaan näe tai tunne sitä, mitä uskovaiset ympärilläni näkevät ja kokevat. Enkä voi uskoa ilman uskoa.

Ihana kuulla että, sinulla on kiinnostusta uskoon. Mä aiemmin myös halusin kovasti uskoa, sillä ajattelin että siitä voisi olla apua mun ongelmiin. En itsekään kyennyt uskomaan siitä huolimatta, vaikka halusin kovasti. Ihminen ei kuitenkaan omassa voimassaan ikinä kykene uskomaan, vaan usko on Jumalan lahja. Sä voit pyytää vaikka tänään Jeesusta tulemaan apuun. Hän ei käännytä luotaan ketään pois. Mä rukoilen sinun puolestasi. Sinun elämäsi on korvaamattoman arvokas ja olet Jumalalle rakas. <3

Jostain syystä Jumala tarttuu ihmisen elämään vasta, kun on joutunut täysin pohjalle, viimeiselle rannalle. Itse olin kuilun reunalla, psyykkisesti luhistumispisteessä, kun viimeisenä oljenkortena pyysin 'Jumala, auta!' Sitten sain omakohtaisesti kokea, miltä tuntuu olla ja elää täysin ilman taakkoja, kirjaimellisesti onnensa kukkuloilla, rakkauden läpitunkemana. Tätä ylimaallista auvoa kesti sen aikaa, että eheydyin riittävästi, ja tuon kokemuksen jälkeen minun ei tarvinnut epäillä Jumalan olemassaoloa. Tästä on jo kauan aikaa, mutta se on kantanut minut läpi monenlaisten vaikeuksien. Helppoa elämää en ole saanut, mutta minulle on annettu perusturva, joka ei järky mistään.

Rukoilen ap:lle Jumalan kosketusta. ❤️

En ole oikein vieläkään saanut takaisin. En osaa auttaa.

Menetin ilon keväällä 2020 ja loputkin elämänhalusta viime syksynä.

Kiitos kaikille vastauksista. Lisää saa laittaa, jos tulee mieleen